Otin taukoa Instagramin taidetilistäni - Mitä siitä seurasi?

Olen ollut nyt melkein kolme viikkoa julkaisematta mitään Kotokunnas Artin Instagram-tilille, vaikka olen pitänyt sitä pitkään pääasiallisena somekanavanani. Mitä siitä on seurannut?

Olen kertonut jo aiemmin syistäni vähentää Instagramin käyttöä Kotokunnaan somealustana, mutta tiivistetysti Instagramin algoritmi paineisti sellaiseen sisällöntuotantotapaan, joka ei sovi minulle. Algoritmi suosii tiivistä postaustahtia (ja rankaisee postaustauoista) ja todella lyhyitä, vain muutaman sekunnin mittaisia videoita. Etenkin viimeisen vuoden aikana kasvoi tunne siitä, ettei varsinkaan taiteilijana ole niin paljon väliä millaista tai kuinka hyvää taidetta teet. Olennaista on se, miten hyviä reelsejä osaat tehdä, kuinka usein ja löydätkö trendaavat äänet niihin. Niinpä huomasin jossain vaiheessa keskittyväni enemmän sopivan sisällön tuottamiseen kuin vaikkapa omaan taiteeseeni. Se oli todella kuluttavaa ja tein sillä itselleni vain karhunpalveluksen. Tämä kaikki tuntui erityisen kieroutuneelta siksi, että en tee sisältöä elottomalle algoritmille, vaan tunteville, oikeille ihmisille. Ja algoritmi ei edes näytä sisältöäni kuin murto-osalle heistä, jotka jo sivuani seuraavat. Niinpä päätin ottaa paussia Kotokunnaan Instagram-tilistä, enkä ole käynyt siellä lähes kolmeen viikkoon. 

Miltä tämä kaikki on sitten tuntunut ja mitä muutoksia olen huomannut?

Oliko vaikeaa jättää Instagram tauolle?

Selkeyden vuoksi on mainittava, että vaikka olen ollut poissa Kotokunnaan Instagramista, en ole jättänyt sovellusta kokonaan pois. Rinnelän tilalla on oma Instagram-tilinsä, joka on oma vapaa-ajan juttuni ja huomattavasti pienempi kuin Kotokunnaan tili. Lisäksi tällä tilillä vastaan ei tule työjuttuja, vaan eläimiä ja maalaiselämää. Olin kyllä ajatellut jättää Instagramin kokonaan tauolle, mutta meillä on puolison kanssa tapana lähettää toisillemme kivoja videoita ja kuvia nimenomaan Instagramissa, enkä halunnut luopua tästä päivien piristyksestä.

Olin epäillyt, että Kotokunnaan Instagramista poistuminen olisi hankalaa ja että kokisin jonkinlaista tunnetta siitä, että jäisin jostain oleellisesta paitsi. Erikoisesti näin ei tapahtunut, enkä ole kokenut houkutusta mennä kurkkimaan oman tilin tapahtumia tai muiden julkaisuja. Pari kertaa olen vahingossa klikannut itseni Kotokunnaan puolelle, mutta poistunut saman tien. Rehellisesti jopa tuntuu siltä, että pikemmin kynnys palata takaisin on kasvanut korkeammaksi kuin kuvittelin. Tätä en osannut odottaa.

Mikä yllätti?

Toivoin, että irrottautuminen Instagramista työvälineenä toisi minulle mahdollisuuden keskittyä pidempien tekstien kirjoittamiseen, pidempiin videoihin ja tietysti taiteen tekemiseen. Olen ollut lapsesta saakka ahkera kirjoittamaan ja olen ollut aina pitkien tekstien tuottaja. Instagramin vuosi vuodelta tiivistyvä sisällöntuotantotapa ja rajattu merkkimäärä ovat kouluttaneet minuakin todella tiiviiseen tapaan ilmaista itseäni kirjallisesti. Olen kuitenkin vähän yllättynyt siitä, että tekstintuotanto tarvitsee aikaa elpyä. Alkuun minulla oli blogitekstejä kirjoittaessa ongelmia jopa keskittymisen kanssa, mikä oli aivan kaamea huomio. Kymmenen vuotta sitten saatoin istua alas ja kirjoittaa halutessani vaikka sivukaupalla. Vasta nyt tuo tunne alkaa palautua ja pidempiä tekstejä irtoaa luonnollisemmin. Se tuntuu tutulta ja helpottavalta. Olen myös ostanut kolmen viikon aikana kolme uutta kirjaa ja myös lukuinto on tehnyt paluun. 

Mikä muuttui?

Isoin muutos, jonka olen huomannut on ollut fokuksen muuttuminen. Aiemmin kaikkea tuli katsottua siitä näkökulmasta, millaista sisältöä siitä saa someen. Päässä oli tavallaan jatkuvasti päällä skanneri, joka analysoi sitä, saako jostain jutusta hyvän videon tai stoorin. Kuulostaa älyttömältä, mutta tiedän, että tämä on todella tyypillistä etenkin heillä, jotka toimivat työnsä vuoksi somessa tai omat tulot ovat riippuvaisia pitkälti somenäkyvyydestä. Aivot oppivat katsomaan kaikkea sisällöntuotannon kannalta. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, koska itsekin nautin kivojen videoiden ja kauniiden kuvien katselusta. Mutta tästäkin tavasta on ehkä hyvä irrottaa itsensä aina silloin tällöin. 

Jo näin lyhyessä ajassa huomaan fokukseni muuttuneen. Voin tehdä ja katsoa asioita ilman tunnetta siitä, että se täytyisi ehkä kuvata videolle tai siitä saisi kivan stoorin. Olen edelleen visuaalinen ihminen ja olen edelleen käyttänyt kameraa, mutta kuvaaminen on muuttunut hitaammaksi ja olen palannut takaisin järjestelmäkameran käyttöön. Kaikkea kuvaamaansa ei tarvitse julkaista heti.

Tämän postauksen julkaisun aikaan en ole vieläkään palannut postaamaan Kotokunnas Artin Instagram-tilille, mutta aion tehdä sen muutaman päivän sisällä. Luulen, että tulen tekemään aiheesta vielä toisen postauksen, kun kokeilu jatkuu.

P.S. Huomasithan blogin sivupalkissa (tai mobiilissa blogin alareunassa) Lukijat-paneelin? Sen alla on "Lue"-painike, jota klikkaamalla voit lisätä itsesi blogin lukijoihin ja saat aina tiedon, kun uusi blogipostaus on julkaistu. Minulla on fiilis, että voisin postata tänne blogiin myös pari kertaa viikossa, mutta sähköpostilistalle en lähetä viestiä kuin maksimissaan kerran viikossa. Nopeimmin tiedon kaikista blogipostauksista saat siis lukijana. 

Aurinkoa viikonloppuusi!