Featured Slider

Fiskarsin Antiikkipäivät - Arvonta

Yhteistyössä Fiskarsin Antiikkipäivät


Vierailin viime kesänä ensimmäistä kertaa Fiskarsin Antiikkipäivillä. Fiskarsin ruukin ympärille muodostunut kylä on onnistunut säilyttämään viehättävän luonteensa, kauniit talonsa ja vehreät puutarhansa, jotka ovat ainakin minut houkutelleet viettämään kesäpäivää jo vuosia. Antiikkimarkkinat olivat kuitenkin minullekin uusi kokemus ja varsin mielenkiintoinen sellainen. Näytteilleasettajat olivat panostaneet tapahtumaan ja tuoneet mielenkiintoisen kattauksen talonpoikaisantiikkia, koriste-esineitä, liinavaatteita ja ulkomaiden löytöjä kävijöiden ihailtaviksi - ja toki ostettaviksi. Minullekin tarttui yksi jos toinen ostos mukaan, jotka nyt odottavat pääsyä uuteen kotiin arvoiselleen paikalle. Yksi erityisen tärkeä näkökulma on myös se, että vanhat esineet ja tavarat ovat luonnollisesti kierrätettyjä, mikä ilahduttaa kaltaistani harkitsevaa shoppailijaa.

Päivä oli niin onnistunut hyvää seuraa, säätä ja ruokailua myöten, että auton kurvatessa Fiskarsista pois vievälle tielle tiesin palaavani nauttimaan tapahtumasta myös seuraavana kesänä. Voitte siis kuvitella miten ilahduin, kun Fiskarsin Antiikkipäiviltä otettiin yhteyttä ja vieläpä tarjottiin lippuja arvottaviksi teille lukijoille!

Arvonta
Arvottavana 3 kpl kahden hengen lippuja
Fiskarsin Antiikkipäivät -tapahtumaan
6.-9.7.2017.
Osallistu kommentoimalla tähän tähän postaukseen blogissa tai Facebookissa
ja kerro mitä löytöjä toivoisit erityisesti tekeväsi
antiikkitapahtumasta. 
Osallistumisaika päättyy 28.5.2017 klo 17.
Muistathan lisätä sähköpostin kommenttiisi.
Onnea arvontaan!




Rakkaudella,
Sari


Kotokunnaalla



Talo valmistuu hiljalleen ja muuttopäivä häämöttää horisontissa. Aika tuntui viimeinkin sopivalta tehdä se, mitä olen jo jonkin aikaa suunnitellut. Olen kirjoittanut Villi Varpusta lähes kymmenen vuotta, vaikka virallisesti postauksia on nykyään luettavissa vuodesta 2011 eteenpäin. Tulevan muuton ja elämänmuutoksen myötä tunsin, että on viimein aika uudistua. Luonteva ja itsestäänselvä nimi blogille on pienen tilamme nimi Kotokunnas. Samalla uudistuivat banneri ja blogin osoite. Nykyään tänne pääsee siis näpsäkästi osoitteella www.kotokunnas.fi.

Olimme päättäneet lujasti, ettemme ota mitään loppukiriä rakentamisen kanssa. Ajatus silmät ristissä keskellä yötä asennettavasta lattiasta ei istunut meidän ajatukseemme positiivisesta raksailusta. Osittain meistä riippumattomista syistä asiat ovat kuitenkin edenneet talolla viime kuussa hitaasti ja osa hommista on vain venynyt ja venynyt. Samalla myös jaksaminen alkaa olla lopussa ja odotamme myös, että Calla pääsisi isompiin (ilmastoituihin) tiloihin ja vielä kesällä omalle pihalle juoksemaan. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että itse suunnittelen ajankäyttöni ja raksahommat tarkasti etukäteen viikko kerrallaan, jotta saan käytettyä aikani mahdollisimman hyvin hyödyksi. Kaikesta hässäkästä huolimatta en aio antaa vielä periksi stressille ja huumorilla mennään, vaikka viikot kalenterissa hupenevat lähes kauhistuttavaa vauhtia.

Huomaan suhtautuvani lähestyvään muuttoon vähän kuin lomamatkaan tai pieneen seikkailuun. Siitä on haaveillut kuukausia, jopa vuosia, mutta tähän hetkeen saakka se on tuntunut utuiselta kangastukselta. Olo on kuin olisi juoksemassa lentokenttäterminaaliin kiire kannoilla ja vähän kaikesta pihalla, mutta kuitenkin iloisen odottavin mielin. Ennen h-hetkeä ohjelmassa on rutkasti  laatoitusta, lattian asentamista ja maalausta. Siispä lippu korkealle ja kohti jälleen uutta raksaviikkoa!


Rakkaudella,
Sari

Metsässä mieli lepää



Talven selkä on jo aikaa sitten taittunut ja kevät on saapunut meidänkin talolle. Ensi kuussa tulee vuosi täyteen rakentamisen aloittamisesta. Välillä ihmettelen mihin se aika on oikein mennyt ja sitten taas miten ihmeessä me ja kaikki projektissa auttaneet olemme tätä jaksaneet.

Maaliviivan jo häämöttäessä voimavarat alkavat ison projektin äärellä ehtyä, eikä motivaatiokaan ole enää ollut ihan samalla tasolla kuin aiemmin. Tilannetta ei auta se, että monet asiat ovat viime kuussa edenneet enemmän tai vähemmän tökkien. Varsinkin keittiö on aiheuttanut harmaita hiuksia, kun osia on kadoksissa, unohtunut tai rikki. Syvähengitysharjoitukset ovat tulleet tutuiksi. Toiset asiat taas eivät ota edistyäkseen sitten millään ja ovat tukkeena muille hommille.

Raksan vastapainona ovat työjutut, joita on niitäkin riittänyt ilahduttavan paljon. Nyt jos koskaan kaipaisin päästä omaan työhuoneeseen pois pienestä vuokrahuoneistosta. Makuuhuoneen nurkkaan ahdettu työpöytä niin sanotusti ahistaa ja pienessä kämpässä tulee pyörittyä kuin häkkilintu. Haluan valoa, tilaa ja ilmaa ympärilleni!

Pitenevät illat ja pilvien takaa kurkkiva aurinko eivät olisi voineet saapua parempaan aikaan. Raksalla ollessa ehtii pitämään puolentunnin kävelytauon, jonka aikana kävelee sopivasti sillalle lammaslaitumille tulvivaa jokea ihmettelemään. Jäiden kaikottua myös meidän pihalta päätin lähteä katsomaan miltä metsäpolut näyttäisivät. Enpä arvannut millaisen aarteen polkujen varrelta löytäisin. Sammaleinen metsä sulki kulkijan vihreään syliinsä ja arkiset känkkäränkät ja murheet rapisivat harteilta kuusenneulasten joukkoon. Minäkin suuntavaistoton arkajalka uskalsin muutaman kerran jälkeen suunnistaa polkuja pitkin uusia reittejä etsien. Kännykän karttasovellus taskussa tottakai!

Olinhan minä lukenut luonnon ja metsän hoitavasta vaikutuksesta ihmismieleen, mutta jotenkin sen merkityksen ymmärtää vasta tultuaan itse sielunsopukoita myöten hoidetuksi. Metsässä on niin rauhallista ja kaunista. Rakastan sen vihreyttä ja kesyttömyyttä, jotka jättävät omaankin askeleeseen kepeyden ja energisoi mielen. Nyt olen jo koukussa ja tiedän, että pönttökin päivä näyttää ihan erilaiselta, kun on päässyt tuulettumaan metsäpoluille.

Kummasti myös mukavia asioita on alkanut tapahtua metsäkävelyt aloitettuani. Tai ehkä olen metsästä saanut uutta näkökulmaa arkisiin asioihin. Hyvää metsä tekee joka tapauksessa.

Kokeile vaikka.

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä teille kaikille!

Rakkaudella,
Sari

Calla on kotona



Torstaina puhelin soi. Callalle oli vapautunut paikka sunnuntain rescuekoirien lennolle. Olisiko koira tervetullut kotiin nopealla varoitusajalla? Työvuorojen tsekkauksen ja aikataulujen järjestelyn jälkeen näytimme vihreää valoa ja alkoi parin päivän jännittävä odotus.

Kentällä saimme syliin jännityksestä pökkelöksi jäykistyneen joukon pitkiä koipia ja lerppuvia korvia. Herkkujen voimalla pikkuinen lopulta suli hellittäväksi syliin ja matka kotiin sujui mutkattomasti pää jalkaani vasten nojaten.

Parin päivän aikana Calla on jo hieman rentoutunut ja kotiutunut uuteen perheeseen. Ruoka, uni ja hellittelyt ovat maistuneet ja Calla vaikuttaakin kovin hellyydenkipeältä koiralta. Koiraksi, jolla ei ole koskaan ollut kotia, omia ihmisiä tai omaa petiä, Calla on sopeutunut ihailtavan rohkeasti uusiin asioihin. Jo ensimmäisenä aamuna se heittäytyi sängyssä kainaloon halittavaksi ja tarjosi märkiä koirapusuja vastalahjaksi. Kaikkein eniten murehdimme ulkoilutusta, sillä Calla ei ole koskaan ollut kiinni, eikä valjaissa. Nyt sen pitäisi oppia kulkemaan kytkettynä täysin vieraassa paikassa uusien ihmisten kanssa. Tämänkin Calla on sisäistänyt taitavasti heti ensimmäisestä ulkoilusta asti. Miten fiksu pieni koira!

Toki Calla on vielä arka, jännittynyt ja stressaantunut ja paljon opeteltavaa on vielä edessä, mutta alku on sujunut paremmin kuin odotimme. Juuri nyt Calla elää todeksi mielestäni hyvin osuvaa elämänohjetta. Rohkeus ei ole sitä, ettei pelkää mitään. Rohkeus on sitä, että uskaltaa siitä huolimatta, että pelottaa. Miten paljon voisimmekaan ottaa opiksi eläinten kyvystä luottaa, rakastaa ja tulla rakastetuiksi.

Rakkaudella,
Sari

(Jos muuten ihmettelet karvattomia alueita Callan jaloissa, ne ovat eläinlääkärin tekemiä verikokeita ja testejä varten ajeltu.)

Raksahulabaloo

Mukavaa maaliskuuta! Täällä hektinen arki on heilunut tasaisesti töiden ja raksan väliä, joten kaikki mukava ylimääräinen (blogin päivitys mukaanlukien) on nyt hetkeksi hyllytetty. Onneksi kyse on kivoista jutuista, sillä vähän alkaa nuppi hajoilla tässä vauhdissa. 

Sisäseinät on tasoitettu ja telat ovat tasaiseen tahtiin huiskineet maalia seinien pintaan. Oma projektini on ollut tupakeittiö, jota toivottavasti pääsen viikonloppuna paremmin esittelemään. Iltaisin työmaavalojen loisteessa kun ei kovin hehkeitä otoksia saa. 

Kuvittelin aiemmin, että meillä on ihan hyvin valittuna pintamateriaalit taloomme, mutta kissanviikset! Viime viikot on juostu näytepurkkien perässä, etsitty ja löydetty sopivia tapetteja ja unohdettu myös tilata niitä. Hups. 

Kuvassa kyseenalaisista kännykkäräpsyistä koostettu kollaasi siitä mitä meille on jo tulossa. Tunto Hieno -maalia, leveää seinäpaneelia ja villiä viidakkotapettia. Keksittekö mikä tulee minnekin? 

Nyt takaisin töiden pariin. Oikein ihanaa loppuviikkoa kaikille. Lintujen sirkutuksesta päätellen kevät ei ole enää kaukana, vaikka taivas viskookin tuota lunta vielä niskaan.

Rakkaudella,
Sari

Tapettimetsällä



Talolla on seinien tasoitus menossa ja se tarkoittaa sitä, että seinäpintojen lopulliset valinnat olisi tehtävä näillä näppäimillä. Tupakeittiön seinäsuunnitelmat ovat vielä vähän levällään, sillä ison tilan väripaletin kokoaminen on osoittautunut yllättävän isoksi haasteeksi, kun tavoitteena on harmoninen kokonaisuus. Tapetteja tuohon tilaan emme halua ja olemme ylipäätään hyvin pitkälti maalattujen pintojen kannalla. Kelkka tapettien suhteen on nyt saattanut kuitenkin kääntyä ainakin tiettyjen tilojen osalta.

Osallistuin edellisviikolla ATV:n naisteniltaan, jossa pääsin kuuntelemaan Tomi Kouvolan sisustusvinkkejä sekä näpräilemään toinen toistaan jännittävämpiä tapetteja. Tomi Kouvola korosti puheenvuorossaan rohkeutta sisustusvalinnoissa ja vinkkasi, että kodin tylsiä "ohikulkutiloja", kuten eteistä ja käytäviä kannattaa freesata esimerkiksi räväköillä tapeteilla ja värivalinnoilla.

Osa tulevan kotimme tiloista kieltämättä kaipaisi piristysruisketta ja mielenkiintoa. Pakko myöntää, ettemme olleet suunnitelleet eteiskäytävää tai WC:n seiniä oikeastaan ollenkaan. Voisiko tapeteista löytyä meille sopiva vaihtoehto? Itse ainakin ihastuin Sandbergin pikkulintutapettiin, jota löytyi useana värivaihtoehtona.

ATV:n valikoimista löytyi myös Boråsin tapettirakkauteni Lilacs, joka tulee mustapohjaisena kodinhoitohuoneeseen. Tuon kaveriksi vielä sininen liinavaatekaappi. Oi ihanuutta!



Tapettivalinnat jäävät nyt muhimaan, sillä tupakeittiön seinien maalivalinnat ja laattatilaukset on nyt hoidettava aivan ensimmäisenä. Ihanaa, että ihan kohta päästään maalaushommiin. Kyllä tätä on odotettukin!

Rakkaudella,
Sari

Meille tulee rescuekoira

En tiedä nyt oikein miten päin täällä olisin. Toisaalta jännittää hirmuisesti ja toisaalta taas on tosi hyvä ja rauhallinen fiilis. Meille on tulossa Romaniasta kaunis, koditon tyttökoira.


Miksi rescuekoira?

Viime syyskuussa täytin 29 vuotta ja kirjoitin listan asioista, jotka haluaisin tehdä tai toteuttaa kolmekymmentävuotispäivääni mennessä. Yhtenä kohtana tuossa listassa lukee "anna koti kodittomalle eläimelle". Meille on itsestäänselvää, että muutto maalle merkitsee myös eläinkatraan kasvattamista ja jos vain voimme, annamme kodin sellaiselle eläimelle, jolta se oma koti ja perhe puuttuvat. Meillä tulee olemaan tilaa sisällä ja ulkona, aidattu piha, koirakavereita ja kivat lenkkeilymaastot sekä valtavasti rakkautta. Eikä mikään ole aamuisin parempaa kuin herätä kostean kuonon kutituksiin. Vaikka se tarkoittaisikin aamulenkkiä vesisateessa.

Minusta on jo pitkään tuntunut, että lehdet ja internet pursuavat viikko toisensa perään kamalampia uutisia niin kotimaasta kuin maailmalta. Kaikki karmeat uutisotsikot ovatkin kenties sen taustalla, että sydämessä on syttynyt tarve yrittää elää elämänsä reilummin tätä maapalloa ja sillä eläviä olentoja kohtaan. En voi pelastaa koko maailmaa, mutta voin pelastaa yhden eläimen ja sille oma turvallinen koti, ruoka ja peti merkitsee koko maailmaa.

Lopullinen päätös koiran hankinnasta tehtiin, kun selasimme netistä kodittomia koiria ja tutustuimme niiden tarinoihin. Yksi pari tummia nappisilmiä teki lähtemättömän vaikutuksen, emmekä viikkoihin saaneet niitä mielestämme. Lopulta rohkenimme ottaa yhteyttä yhdistykseen ja vielä harkittuamme päätimme hakea juuri tämän koiran uudeksi perheeksi.


Mistä rescuekoiramme sitten tulee?

Olemme tutustuneet jo aiemmin useamman kotimaisen rescueyhdistyksen toimintaan, mutta Rescueyhdistys Kulkurit ry vakuutti meidät toiminnallaan. Monessa maassa eläinten asema ja eläinsuojelu ovat aivan retuperällä, jolloin esimerkiksi juuri koiria liikkuu ja lisääntyy vapaana valtavia määriä. Kulkureiden toiminta suuntautuu Romaniaan, jossa tienvarteen hylätyt koirat ja pahvilaatikkoihin paleltuneet koiranpennut ovat surullista arkipäivää. Kulkukoirien määrät liikkuvat miljoonissa, mikä on tavattoman karmaiseva luku. Pelkkä koirien adoptointi muihin maihin ei auta asiaa pidemmällä tähtäimellä, vaan avuksi tarvitaan esimerkiksi sterilointikampanjoita ja tiedonjakamista, jotka tukevat kestävää eläinsuojelun kehitystä.

Rescuekoiran ottaminen ei ole läpihuutojuttu, sillä Kulkurien vapaaehtoiset aktiivit haastattelevat potentiaaliset kodit kahdesti ennen adoption hyväksymistä. Kysymykset olivat paikoitellen hyvinkin tarkkoja, sillä niiden tarkoitus on kartoittaa perheen soveltuvuus rescuekoiran adoptoimiseen.

Meille jäi haastatteluista todella hyvä fiilis, sillä yhdistyksen tärkein prioriteetti on selvästi koirien etu kaikissa tilanteissa. Oleellinen seikka oli myös Suomeen saapuvien koirien terveydentilasta huolehtiminen. Koirat voivat tuoda mukanaan sellaisia loisia tai sairauksia, joita meillä ei Suomessa ole. Tästä syystä on tärkeää, että adoptoitavien koirien rokotusohjelma ja loishäädöt ovat ajantasaiset. Juuri näistä syistä luottamusta herättävän yhdistyksen valitseminen on tärkeää.


Mitä on odotettavissa?

Valitsemamme koira, (toistaiseksi) Calla nimeltään, on keskikokoinen sirpsakka 3-vuotias neito. Se on kuvamateriaalin perusteella hyvin ihmisläheinen ja nauttii rapsutuksista. Se ei tarhalla juurikaan hauku ja se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.

Vaikka nämä taustatiedot antavatkin kuvan tasapainoisesta ja iloisesta nuoresta koirasta, voi koiran persoonallisuus muuttua vieraassa ympäristössä matkan aiheuttaman stressin paineessa. Kotiutuminen voi viedä aikaa 3-6 kuukautta ja sinä aikana rauhallinenkin koira voi kärsiä esimerkiksi eroahdistuksesta ja pelkotiloista. Tarhakoira ei aina ole myöskään sisäsiisti, eikä se osaa kulkea hihnassa. Käytännössä sille täytyy opettaa kaikki sellaiset arkiset koirakansalaisen taidot, jotka pennunkin pitää opetella. Toivomme siis, että kaikki sujuu mukavasti ja koira sopeutuu kotielämään ilman suurempia ongelmia, mutta toisaalta olemme myös varautuneet unettomiin öihin, pitkämielisyyteen ja ahkeraan koulutukseen.


Mitä nyt?

Koira on nyt varattu meille ja seuraavaksi jäämme odottamaan tietoja sen terveydentilasta ja kuljetuksesta Suomeen. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsemme muutaman viikon kuluttua hakemaan omaa koiraa lentokentältä. Tässä välissä hankimme kaikki tarpeelliset hoitotarvikkeet, jotta kaikki on valmista uuden perheenjäsenen saapuessa.

Postailen koirasta jatkossakin sekä mahdollisuuksien mukaan tallennan hetkiä liikkuvaan kuvaan, joten pääsette kurkistamaan meidän yhteiselle alkutaipaleelle.


Tervetuloa kotiin, tyttönen!

Rakkaudella,
Sari