Inspiroiva arki: Ylisuorittaja, lopeta hääräily!

Edellisessä postaussarjan osassa kerroin mitä lopulta tapahtui tälle ylisuorittajalle ja täydellisyyden tavoittelijalle. Tiedän todella monen yrittäjän, palkkatyöläisen ja opiskelijan keikuttavan tälläkin hetkellä venettään puskemalla täydellä höyryllä eteenpäin antamatta itselleen mahdollisuutta pysähtymiseen, palautumisesta puhumattakaan. Tiedän olevani varoittava esimerkki, mutta olen myös onnistunut kääntämään kokemukseni positiiviseksi. Tämän tien kulkeminen on ollut hidasta ja vaatinut melkoisen määrän itsetutkiskelua, mutta vastaavasti olen mahdollistanut itselleni tasapainoisemman ja onnellisemman arjen opettelemalla uudet toimintamallit ja tekniikat töiden hallintaan. Oppia on kertynyt varmasti kokonaisen kirjan verran, mutta tähän postaussarjaan kokoamani vinkit sopivat monelle ensimmäisiksi askeleiksi kohti tasapainoa. 


Lopeta hääräily, opettele rauhoittumaan


Oletko yksi hääräilijöistä? Tuotko suorittajaminäsi mukaan myös vapaapäiviin, viikonloppuihin ja lomareissuille? Kommentoivatko läheisesi, ettet osaa rauhoittua paikoillesi? Itse olin hääräilijöistä pahin. Vielä muutama vuosi sitten lomamatkailu oli miehelleni välillä melkoista tuskaa, sillä hotelliaamiaiselle tai rantakahvilaan rauhoittuminen oli minulle mahdottomuus. Suorittaminen oli niin syvällä selkärangassani, että suoritin myös ruokailut ja kylmän juoman nauttimiset ja sen jälkeen kysyin tuolissani kiemurrellen: "Mitä seuraavaksi, joko mennään?" En voinut ymmärtää, että oikeasti olin jo perillä. Olin lomalla.

Kotona sama tahti jatkui arkena ja viikonloppuna. Yhteisinä vapaapäivinä piti olla aina jotain ohjelmaa ja tekemistä. Jopa vapaapäivän piti olla tuottava. Verenpaineeni nousi heti, jos mieheni ehdotti viikonlopun ohjelmaksi "vain olemista". Jälkikäteen ajateltuna ärtymykseni oli todella ymmärrettävää, sillä mieheni pyysi minulta jotain sellaista, mitä en osannut. Minä en ollut enää human being, vaan human doing, jolle pelkkä oleminen oli lähes mahdottomuus.

Pakonomainen hääräily ei ole tehokkaan ihmisen merkki, vaan kertoo itse asiassa täysin päinvastaisesti ihmisen oman energiankäytön tehottomuudesta. Voit saada näennäisesti melko paljon touhuttua päivän aikana, mutta laatu kärsii ja kallisarvoista energiaa kuluu sekä väsymyksen aikaansaamaan tehottomuuteen että mitä todennäköisimmin tarpeettomiin tehtäviin, jotka syövät aikaasi aivan turhaan.


Avaimet ylisuorittamisesta rauhoittumiseen


  1. Tunnista pakonomainen suorittamisen tarve itsessäsi 
  2. Kuuntele läheistesi palautetta
  3. Muista, että rauhoittuminen vaatii tietoista opettelua ja se ottaa aikansa. Hyväksy, ettet näe tuloksia heti.
  4. Opettele näkemään rauhoittuminen ja rentoutuminen tuottavana osana arkea.
  5. Etsi rauhaa ensin mielekkään ja seesteisen tekemisen kautta. 
  6. Uskaltaudu ulos ja sulje puhelimesi. Luonnossa päänsisäinen surina hiljenee ja saat tilaa lempeämmille ajatuksille. 



Opeta itsesi rauhoittumaan


Hääräilyn lopettaminen ei ole yksinkertainen juttu, eikä se tapahdu nappia painamalla. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, omalla kohdallani kroppani järjesti minulle pakkolomaa, jolloin minun oli välttämätöntä pysähtyä. Oma rauhoittumiseni alkoikin siitä, vaikka se niin julmalta kuulostaakin. Kuuntelin myös läheisiäni ja heidän turhautuneet kommenttinsa ylenpalttisesta touhottamisesta auttoivat muutoksentarpeen tunnistamisessa. Minulle itselleni hääräily ei tietenkään ollut (mielestäni) ongelma, sillä hyvin pitkään se oli selviytymismekanismi, joka tuotti hallinnantunnetta kaaoksen keskellä. Paradoksaalisesti koin siis itseni loppuunajamisen palkitsevana. Niin kauan kun tein jotain, saatoin kuvitella olevani tilanteen herra. Oikeasti poltin kynttilää molemmista päistä.

Rentoutuminen ja rauhoittuminen vaativat hääräilijältä tietoista opettelua. Ylisuorittajan mielelle paikallaanolo ja rentoutuminen voivat tuntua alkuun jopa vastenmielisiltä. Eihän se tuota mitään, aikaa menee hukkaan! Tämän käsityksen kumoaminen on ensimmäinen askel hääräilyn lopettamisessa. Lepo ja rauhoittuminen eivät nimittäin ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan rauhoittuminen täytyy ymmärtää oman energian tallettamisena. Aivan kuin laittaisit rahaa pankkiin. Jos energiatilisi on jatkuvasti tyhjä, elät luotolla ja jossain vaiheessa ylität luottorajasi.

Itse aloitin rauhoittumisen harjoittelun pienestä. Etsin rentouttavaa tekemistä, joka sallisi mieleni levätä. Rauhallinen liikunta ja käsityöharrastukset ovat oivallisia mielen tasaajia. Ylisuorittajan on turha vaatia itseltään välittömästi täydellistä aloilleen rauhoittumista ja juuri siksi rauhallinen tekeminen mukavan harrastuksen parissa on matalan kynnyksen tapa totuttaa mieli hiljentymään. Minä kävelin luonnossa, puuhailin puutarhassa, kiertelin tulevan kodin ympäristössä ottamassa valokuvia maisemista, kukista ja sisiliskoista. Luonto itsessään oli pelastukseni ja viimeistään metsäpoluilla sain ravistettua ylisuorittajan painavan viitan harteiltani. Kotona yritin ensin tunnistaa ja sitten välttää turhaa hötkyilyä ja tekemisen keksimistä. Aluksi se vaati sitä, että päätin istua hetkeksi alas sohvalle tekemättä mitään juuri silloin, kun se tuntui vaikeimmalta.

Omalla kohdallani muutos hääräilijästä tehokkaammaksi ja tyynemmäksi toimijaksi vei yli kaksi vuotta ja rehellisesti koen olevani matkalla edelleen. Hääräilyn lopettaminen on rauhoittanut myös mieleni. Nykyään huolestun vähemmän asioista, joille en mahda mitään ja koen arjen stressitilanteet paljon paremmin hallittavina kuin ennen. Hääräily kun tuntuu olevan läheistä sukua myös häsläämiselle ja hätääntymiselle. Kun aivot eivät ole valmiiksi jatkuvassa hälytystilassa, ne sietävät paremmin myös kuormittavia tilanteita, joita arki väistämättä tuo mukanaan. Myös keho jaksaa paremmin mukana, kun sekin saa levätä riittävästi ja riittävän usein.

Postaussarjan seuraavassa osassa pohditaan välineitä, joiden avulla tekemisestä saadaan tehokasta ja fiksua, kun mieli on saatu ensin rauhoitettua. Ja sitten se oleellinen kysymys.

Käsi pystyyn. Löytyykö lukijoiden joukosta entisiä tai nykyisiä hääräilijöitä ja ylisuorittajia? 


Rakkaudella
Sari

Möbleerausta


Yksi viikko on jälleen pulkassa. Lunta on tullut varmaan koko talven edestä ja tämä päivä on huhkittu ulkona kolan ja lapion varressa ennen kuin lämpötila ehti nousta plussan puolelle. Tästäkö se kevään odotus alkaa? 

Meillä laitettiin pari viikkoa takaperin olohuoneen järjestys uusiksi. Kuten kodin sisustuksen muuttaminen yleensä, myös tämä möbleeraus sai alkunsa päähän pälkähtäneestä ideasta ja se laitettiin käytäntöön ilman sen kummempia harkinta-aikoja. Tämä järjestys tuntuu niin hyvältä ja avaralta, etten oikein edes käsitä miksemme alunperinkin laittaneet huonekaluja tähän malliin. Nyt on tilaa liikkua ja ihana paneloitu päätyseinä pääsee vihdoin tauluineen tilan kiintopisteeksi. Seinälle on tarkoitus kerätä ajan myötä lisää omaa taidetta ja valokuvia galleriahengessä. Tilaa onneksi riittää. 


 Kyllä kotona on ihana löhötä, kun ulkona on pimeää ja taivaalta vihmoo loskaa. Vielä helmikuu voisi yrittää pidellä talvikelejä sen verran, että pääsisi hiukan hiihtelemään. Se onkin täällä eteläisessä Suomessa ollut harvinaista herkkua viime vuosina. Hyvää treeniä on ollut myös kaikki se lumessa kaahlaaminen milloin vesisaaveja kantaen, milloin kottikärryjen lykkien, vaikka rehellisyyden nimissä välillä talvikengistä sisään sukeltava lumi ja ainainen hangessa raahustaminen ovat pientä päänsisäistä jäkätystä aiheuttaneet. Hyötyliikunta kunniaan!


Antoisaa alkavaa viikkoa!

Rakkaudella
Sari

Inspiroiva arki: Miksi motivaatiopuheet voivat olla vahingollisia?



Olen aina ollut ahkera unelmoija ja vielä tehokkaampi toteuttamaan unelmiani. Vielä viime vuosina englanninkielinen termi go-getter olisi sopinut minuun kuin nenä päähän. Jos todella jotain halusin, sen myös tavalla tai toisella pyrin saavuttamaan. Joskus päätä sai hakata seinään pitkäänkin, mutta periksi en antanut. Olen edelleen go-getter, mutta en enää sillä aggressiivisella tavalla, joka tuosta sanasta tulee mieleen. Ymmärrät pian miksi.

Katson ja kuuntelen paljon motivoivia vlogeja ja puheita löytääkseni uusia näkökulmia ja välineitä arjen hallintaan. Parhaimmillaan motivaatiopuheet ovat todella hyödyllisiä ja inspiroivia. Toiset taas eivät niinkään. Monet motivaatiopuheet kehottavat yksiselitteisesti nostamaan takapuolen penkistä ja valloittamaan maailman joka päivä raa'alla ja rehellisellä työllä. Näiden motivaatiopuheiden sisältö on lähes aina sama. Älä odota, että unelmaelämäsi tulee luoksesi ja toteutuu pelkällä haaveilulla. Unelmaelämän vuoksi on syytä raataa niska limassa ja antaa sille kaikkensa joka ikinen päivä. Älä jätä minuuttiakaan tuhlaamatta.

Näissä toisinaan suorastaan hurmiollisissa puheissa on ihan perusteltu viestisisältö. Unelmien eteen on tehtävä töitä, sillä harva meistä saa haaveiden työtarjouksen kaupan heviosastolla banaaneja punnitessa. Se mikä nykyään särähtää omaan korvaani monissa motivaatiopuheissa, on niiden antama mielikuva itsensä viemisestä äärirajoille. Ne kannustavat väsymättömään työskentelyyn ja jokaiseen mahdollisuuteen tarttumiseen. Usein puhujat kertovat miten itse tekivät kolmea eri työtä tai treenasivat viisi tuntia viikon jokaisena päivänä tavoitellessaan unelmaansa. Nämä puhujat ovat vakuuttavia, koska he ovat todistetusti saavuttaneet tavoitteensa satakertaisesti. Sen sijaan he eivät koskaan puhu siitä, millaista hintaa he ovat saavutuksestaan saaneet lopulta maksaa.

Kyllä, väsymättömällä työnteolla voi päästä tavoitteeseensa. Sen sijaan sataprosenttisella varmuudella itsensä piippuun ajaminen aiheuttaa vahinkoa henkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille, vaikka vaikutukset eivät ilmenisikään välittömästi. Lepo, rentoutuminen ja rauhoittaminen ovat meille kaikille tärkeitä tasapainon säilymisen kannalta. Unelmien jahtaaminen ja arkensa kuormittaminen liian suurella painolastilla käy lopulta kohtalokkaaksi, sillä kaikella on hintansa. Uskokaa pois, minä tiedän.

Aina kyse ei ole siitä, että jahtaisi yhtä unelmaa ja käyttäisi kaikki voimavaransa siihen. Unelmia voi olla samanaikaisesti liian monta toteutettavana. Itse olen oppinut kantapään kautta, mitä tarkoittaa, kun yrittää yhdistää vastuuhenkilön roolin palkkatöissä, oman yrityksen pyörittämisen ja talonrakentamisen hartiapankilla. Vastuutyöt otin tehtäväkseni vääristä syistä ja ne olivat minulle valtava taakka. Hyvin nopeasti huomasin, etten kyennyt jonglööraamaan kolmen valtavan vastuualueen kanssa ja jouduin esimerkiksi töissä turvautumaan työkavereiden tilannetajuun ja ammattitaitoon. Oma kovalevyni oli jatkuvasti täynnä ja unohtelin asioita niin töissä kuin kotona. Yritykseni junnasi pitkään paikallaan, enkä pystynyt kehittämään sitä haluamaani suuntaan. Suoriuduin kaikilla elämäni alueilla lopulta surkeasti, mutta en ymmärtänyt hidastaa tahtia edes silloin, kun keho alkoi antaa uupumisen merkkejä.

Stressin ja kiireen laukaisemat terveysongelmat pysäyttivät lopulta arkeni pitkäksi aikaa pariinkin otteeseen. Ensimmäiset viitteet stressin vaikutuksista sain migreenikohtausten muodossa ja pian alkoi selkäni oirehtia. Yritin olla reipas ja jatkaa samoin kuin aiemmin. Kärsin, itkin ja tuskailin selkäkipujen kanssa kuukausia ennen kuin menin lopulta lääkäriin, mutta lopputuloksena selkäkipuni kroonistui vuosiksi. Tänään toivon, että olisin osannut itse hiljentää tahtia jo paljon aiemmin ja sanoa joillekin asioille kylmästi "ei". Tuudittauduin typerästi siihen yliluonnolliseen uskoon, että kyllä minä kestän ja kyllä minä jaksan. Valitettavasti sain oppini kantapään kautta ja olen saanut maksaa siitä pitkään. Viime viikolla tehty hiihtoretki oli kenkkuilevan kropan kanssa lupaava lahja, josta olen todella kiitollinen näiden vuosien jälkeen. Joskus aiemmin se oli itsestäänselvyys.

Annan sinulle siis yhden vinkin. Älä pidä epäinhimillistä suorittamista ideaalinasi, äläkä rakenna arjestasi maratonsuoristusta tavoitellessasi unelmiasi, vaikka joku toinen olisi niin tehnytkin. Seurauksena voi hyvin suurella todennäköisyydellä olla se, ettet pysty nauttimaan saavutetusta unelmastasi täysillä, sillä kylkiäisenä olet saanut elämääsi epätoivottuja seuralaisia, joita et kaikkia niin vain karistakaan. Toteutuneiden unelmien hintana voi olla pitkäaikaissairauksia, uupumusta, talousongelmia tai sosiaalisten suhteiden romahtamista riippuen siitä, minkä elämän osa-alueen antaa jäädä omien unelmien jalkoihin. Pidä siis ensisijaisesti huolta terveydestäsi, henkisestä hyvinvoinnista, hyvistä suhteistasi läheisiisi sekä kehostasi. Kaikki muu tulee sen jälkeen. Älä myöskään kuvittele olevasi yli-ihminen, joka kestää stressiä, painetta ja kiirettä paremmin kuin muut, sillä se on sudenkuoppa, josta maksat lopulta itse. Pitkäkestoinen stressi on tutkitusti merkittävä tekijä erilaisten sairauksien laukaisijani ja se vaikuttaa kehomme jokaiseen sopukkaan. Sinulla on vain yksi keho, yksi mieli, vain yksi elämä. Pidä huolta itsestäsi, jotta voit nauttia täysillä siitä, mitä elämässäsi saavutat. Ja sinä todellakin voit saavuttaa haluamasi viemättä itseäsi äärirajoillesi joka päivä. Silloin myös toteutuneet unelmat maistuvat niin kovin paljon makeammilta. Work smarter, not harder.

Jos haluat tietää, miten itse olen muuttanut toimintatapojani arjessani ja miten nykyään työskentelen tavoitteiden eteen, seuraa tulevia blogipostauksia. Toivon, että oma tarinani ja oppituntini voivat siivittää sinut turvallisemmalle matkalle kohti toteutuneita unelmia. Jos taas tunnistit tekstistä itsesi, anna itsellesi ensimmäiseksi aikalisä. Suorittajatyyppi ei niin vain muuta tapojaan, mutta jo omien toimintamallien tunnistaminen on ensiaskel kohti tyynempää arkea.


Rakkaudella
Sari

Puutarhaunelmia uudelle vuodelle



Maata peittää paksu lumivaippa ja viimeksi eilen taivaalta tuprutti hiukan lisää lunta. Puutarhaihmisen ajatukset ovat kuitenkin jo keväässä ja uudessa kasvukaudessa. Odotan ensi kesää Kotokunnaalla siitäkin syystä, että näen miten viime kesän ja syksyn uurastukset tuottavat tulosta. Nousevatko kaikki sipulikasvit ja perennat keväällä ja selviävätkö ruusut talven pakkasista? Miten käy herkän laventelin? Puutarhanhoito on ehdottomasti yksi niistä asioista, jotka kasvattavat kärsivällisyyttä. Työnsä tuloksia joutuu usein odottamaan vuosia.

On myös jännittävää suunnitella uutta. Piha on edelleen toivottoman keskeneräinen ja vaatii vielä rutkasti työtä ja siistimistä, mutta ilokseni se tarkoittaa myös jatkosuunnitelmia ja unelmointia. Listasin alle muutaman suunnitelman, joiden toteuttamisesta haaveilen puutarhassa ja pihalla tänä vuonna.


Kiveysalueet ja terassit

Terassit pitäisi saada valmiiksi ensi kesän aikana, sillä kaksi kesää on jo eletty ilman niitä. Lisäksi haluaisin pienet kiveysalueet ainakin poluille, joita käytän monta kertaa päivässä, kun käyn ruokkimassa hevosia. Mies alkoi jo loppusyksystä murehtua, että kulutan nurmikkoon ruman polun tallaamalla samaa uraa jatkuvasti. Ilmoitin ylipuutarhurin oikeudella, että ei murhetta, ensi kesänä siihen laitetaan kiveys. Sen jälkeen olen saanut tallata uraa nurmikkoon ilman moitteita.


Kasvihuone

Meillä on varastossa upeat vanhat ikkunat, jotka on ostettu jo kolme vuotta sitten kasvihuoneen laseiksi. Kasvihuoneen paikka ja muoto ovat vaihtuneet pariinkin otteeseen, mutta nyt tänä vuonna haluaisin viimein saada kasvihuoneen valmiiksi ja käyttöön. Joskus asioita onkin ihan hyvä hautoa, sillä omat ajatukseni kasvihuoneen sijoituspaikasta kypsyivät käytännön kannalta paljon kätevämmiksi kuin ihan ensimmäiset suunnitelmani.


Potager

Luin viime vuonna kirjan Kukkiva kasvimaa potager ja kasvimaasuunnitelmani muuttuivat kertaheitolla. Potagerini oli syksyyn mennessä vielä aika karkean luonnoksen tasolla, mutta mielessäni olen hellinyt visiotani koko tämän kylmän vuodenajan. Kohta pääsee jo valikoimaan kukkia ja hyötykasveja ensi kesää varten. Tästä alueesta annan myös muotoutua hieman romanttisemman kuin muun puutarhan, jossa vallitsee perinteisempi tunnelma. Tätä ideaa fiilistelen tällä hetkellä ehdottomasti eniten.


Auringonkukkapalsta

Jo viime vuonna haaveilin auringonkukkien kasvattamisesta. Ostin jättiauringonkukansiemeniä ja esikasvatin niitä keväällä. Kuiva kesä teki kuitenkin tepposet, enkä saanut taimia lopulta edes siirrettyä maahan. Myös suoraan maahan kylvetyt siemenet jäivät nousematta kuivuuden vuoksi. Tänä vuonna minulla on valmiiksi paikka katsottuna jättiauringonkukille ja toivon vähän enemmän sateita kuin viime vuonna myötävaikuttamaan komeiden hujoppien kasvuun.

P.S. Olen innokas, mutta ihan vielä en ole istuttamassa auringonkukansiemeniä. Kuva on viime vuodelta.


Bokashi

Milloinkohan raaskisin panostaa bokashin hankintaan? Idea kiehtoo ja sivutuotetta mainostetaan todelliseksi huippuravinteeksi kasveille. Onko kenelläkään kokemuksia?


Millaisia puutarhaunelmia sinulla on tälle vuodelle?

Rakkaudella
Sari

Arki luovan alan yrittäjänä: Mitä teen työkseni?


Kotokunnaalla vuosi on vaihtunut uuteen ja katse suunnataan tiukasti uusia seikkailuja kohti etenkin työrintamalla. Moni teistä lukijoista ehkä tietääkin, että teen pääasiassa töitä yrittäjänä ja esittelytekstissänikin nimeän itseni luovan alan monityöläiseksi. Tällä viikolla töitä tehdessäni aloin kuitenkin pohtia, että harva läheisistänikään todella tietää mitä teen työkseni ja mistä kaikesta työpäiväni koostuvat, teistä lukijoista puhumattakaan. Työni on minulle todella rakas ja tärkeä osa arkea ja yksi suuri unelmieni täyttymys, joten haluan esitellä työni sisältöä myös täällä blogin puolella.

Kutsun itseäni mieluiten luovan alan monityöläiseksi juuri siitä syystä, että toimenkuvani on jakautunut useaan osaa, jotka eivät mitenkään mahdu saman työnimikkeen alle. Olen työskennellyt toiminimellä vuodesta 2014 saakka ja itse asiassa huomenna maanantaina tulee mittarissa täyteen kokonaista viisi vuotta yrittäjän elämää. Hurjaa! Rehellisyyden nimissä näihin vuosiin mahtuu paljon kasvua, sivupolkuja, yritystä ja erehdystä sekä oman tien etsimistä. Olen kuitenkin muuttunut ihmisenä niin intressieni kuin taitojeni osalta tässä vuosien varrella niin paljon, etten oikein osaa katua sitä kaikkea mitä näinä vuosina on tullut kokeiltua. Tänään näen suuntani paljon kirkkaammin ja olen kiitollinen kaikesta mitä on tullut koettua sekä tietysti kaikille asiakkaille ja muille tukijoille, jotka ovat olleet osaltaan mukana matkassa.



Mitä kaikkea sitten teen?


Kuvitustyöt ja graafinen suunnittelu

Olen aina ollut innostunut piirtämisestä, väreistä ja visuaalisuudesta. Äitini piti huolta siitä, että kotoa ei koskaan loppunut paperi, vaikka hyvin tehokkaasti käytössäni paperipinkat pöydällä hupenivatkin. Nykyään rakkaimmat tekniikkani ovat vesivärit pienemmän mittakaavan töissä ja akryylivärit tauluissa, vaikka tekniikoita on tullut kokeiltua tusseista hiileen.

Vuosien saatossa ryhdyin siirtämään teoksiani tietokoneelle digitaaliseen muotoon. Hiljalleen mukaan tulivat erilaiset tietokoneohjelmat ja niiden myötä painomateriaalien, kuten kutsujen, flyerien, käyntikorttien ja tarrojen suunnittelu sekä logot. Vaikka suurin osa töistäni valmistuu valmiiksi tuotteeksi tietokoneella, en oikein osaa, enkä halua luopua käsin tehtävästä kuvitustyöstä. Koen olevani ennen kaikkea käsityöläinen ja se on myös ehdottomasti oman tyylini ydin. Tällä hetkellä panostan erityisesti vesivärikuvitusten toteuttamiseen. Se on uusi rakkauteni.

Nippelitietoa: Jos olet joskus häissä pelannut hääbingoa, on kyseinen peli on minun ideoimani ajalta, jolloin pidin hääblogia ja suunnittelimme häitämme. Edelleen hymyilyttää, kun joku mainitsee jossain hääbingon. Se on alkanut elää omaa elämäänsä ja hyvä niin.






Sivellintekstaus ja kalligrafia

Taiteen tekemisen lisäksi olen aina kirjoittanut paljon ja kaunis käsiala on ollut kaltaiselleni esteetikolle merkittävä juttu ihan lapsesta saakka. Erikoisesti minulla ei ole yhtä tiettyä käsialaa, vaan kirjoitukseni vaihtelee sen mukaan minne kirjoitan ja kuinka tärkeä se minulle on. Muistilappuni ovat melko rumia ja päiväkirjasivuni taas kauniita.

Muutama vuosi sitten innostuin ensin kalligrafiasta ja sitten sivellintusseista. Vuosi sitten tammikuussa tarkoitukseni oli pitää yksi sivellintekstauskurssi, mutta suosio olikin niin valtavaa, että seuraavien kahden kuukauden aikana järjestin neljä kurssia, jotka olivat lähes kaikki täynnä. Tämä on ehdottomasti yksi viime vuoden huikeimmista jutuista edelleen!

Tykkään aivan valtavasti opettamisesta ja kurssilaisten onnistumisten seuraaminen on valtavan inspiroivaa. Onkin ollut mahtavaa päästä näiden itse järjestämien kurssieni lisäksi opettamaan yksityisiä porukoita. Sivellintekstauskursseille on edelleen riittänyt ihania kurssilaisia ja ensi viikolla on alkamassa myös jatkokurssi, jossa tussien sijaan käytetään erillisiä siveltimiä, musteita ja vesivärejä.




Sivujuonteet

Olen aina ollut utelias kokeilemaan erilaisia visuaalisia keinoja kertoa tarina tai tuottaa esteettisesti miellyttäviä maailmoja. Usein asiakkaat ovat kuitenkin olleet syy lähteä kokeilemaan jotain uutta. Näin olen päätynyt esimerkiksi valokuvaamaan upeita kotimaisia koruja ja historiallisesti merkittävää juhlamiljöötä tai toteuttamaan korutekstausta paperia isommille pinnoille. Koen tämän olevan juuri sitä yrittäjän vapautta, etenkin luovalla alalla. En koskaan tiedä mitä viikko tuo tullessaan ja mille kaikelle pääsen sanomaan "kyllä".

Luonnollisesti yrittäjän arjen toiseen puoleen kuuluvat kaikki oheistyöt, kuten markkinointi, suunnittelu, materiaalihankinta, laskutus ja kirjanpidolliset työt, joita ilman homma ei pyörisi. Tämä varmaankin vaatisi aivan omanlaisensa postauksen.


Sarandia voit seurata Facebookissa ja Instagramissa. Tuotteitani on ostettavissa digitaalisessa muodossa nettipuodissa. Asiaankuuluvasti suutarin lapsella ei ole kenkiä ja kotisivujen päivitys on työn alla. Yhteyden minuun saa tuttuun tapaan osoitteella sari@sarandia.fi.

Rakkaudella
Sari





#20kysymystä - Tervetuloa vuosi 2019!


Uusi vuosi. Näihin kahteen sanaan kiteytyy ihanalla tavalla lupaus tulevasta, ajatusta puhtaasta pöydästä ja lupa aloittaa alusta. Hassua sinänsä, sillä itsensä ja elämänsä voi uudistaa ihan milloin tahansa ja paras hetki siihen on yleensä juuri nyt. Silti siinä on jotain taikaa, kun yhdellä kellonlyömällä vuosi vaihtuu toiseksi ja tuo mukanaan uudet päivät uusine mahdollisuuksineen ja kohokohtineen.

Olen jo useamman vuoden ajan tehnyt loppuvuodesta itselleni jonkinlaisia muistiinpanoja ikään kuin vuoden henkisenä tilinpäätöksenä. Olen kirjannut ylös onnistumiset ja kohokohdat, joista saan iloa ja voimaa jatkaa eteenpäin. Kirjaan ylös myös pettymykset ja murheet, jotta ne voi jättää taakse ja kääntää oppitunneiksi. Uudenvuodenlupauksia en sinällään harrasta, mutta tykkään tehdä listoja asioista, jotka haluan tehdä seuraavan vuoden aikana ja suunnitella miten tärkeimmät niistä toteutan. Listat ovat hauskoja, vaikka aivan kaikkea en ole tähän mennessä vielä ehtinyt listoiltani toteuttamaan.

Uuden vuoden lahjaksi haluan antaa sinulle käyttämäni kysymyspatteriston, jonka tarkoitus on auttaa sinua löytämään kiitoksenaiheet ja rauha menneen vuoden kanssa sekä valmistaa sinua parhaaseen mahdolliseen vuoteen 2019. Kysymykset ja vastaukset voit kirjata ylös esimerkiksi muistikirjaan, jossa ne säilyvät muistoina tulevillekin vuosille. Itse kävin juuri läpi kahden vuoden takaisia merkintöjäni ja se oli todella hauskaa, herkistävää ja myös hedelmällistä. Olimme tuolloin juuri rakentamassa kotiamme ja kirjoituksistani paistoi läpi onni ja odotus, joka unelman toteutumiseen liittyi. Löysin myös harmikseni teksteistä samoja ongelmakohtia arjessa, joiden kanssa painin edelleen. Ehkä nyt olisi aika viimeinkin selätää ne?


Kuluneena vuonna 2018

  • 5 asiaa, joista olen kiitollinen
  • 5 asiaa, jotka onnistuivat
  • 5 asiaa, joihin panostin
  • 3 pettymystä
  • 3 vuoden parasta päivää
  • 3 asiaa, jotka tekisin toisin
  • 3 asiaa, joita en osannut odottaa
  • vuoden merkittävin opetus
  • mitä sellaista olen saavuttanut, josta ennen vain haaveilin


Tulevana vuonna 2019

  • 5 asiaa, joita en malta odottaa
  • 3 asiaa, joihin aion panostaa
  • 3 asiaa, jotka aion unohtaa
  • 3 taitoa, jotka aion hankkia tai parantaa
  • 3 tapaa. jolla aion lisätä hyvinvointia elämääni
  • luonteenpiirre tai ominaisuus, jota aion kehittää 
  • 3 tapaa, joilla aion tehdä hyvää
  • asia, jolle aion antaa enemmän aikaa
  • tärkein lahja, jonka voin itselleni antaa
  • vuoden päästä tähän aikaan
  • millainen olisi vuoden paras päivä
+ lisänä lista "20 asiaa, jotka haluan tehdä/toteuttaa ennen vuotta 2020"



Välipäivät tarjoaa täydellisen hetken keskittyä menneen ja tulevan pohtimiseen ja oman mielen valmisteluun inspiroivaa ja lempeää uutta vuotta varten. Jouluhulinat ovat ohi, mieli toivottavasti hiljentynyt kiireiden jälkeen ja katse kurottaa sopivasti jo tulevaa kohti.

Olisi upeaa nähdä kuinka moni innostuu käyttämään näitä kysymyksiä ja millaisia fiiliksiä ne herättävät. Käytäthän siis hashtagia #20kysymystä jakaessasi kysymyspatteristoa sosiaalisessa mediassa.

Miten sinä valmistaudut uuteen vuoteen ja millaisia suunnitelmia ja toiveita sinulla on vuodelle 2019?

Rakkaudella
Sari

Lempeää joulua, ystävät


Ensimmäinen joulu omalla tallilla. Kaikki tämä oli kerran vain sydämen sopukassa hellästi hoivattu unelma. Sitä suuremmalla kiitollisuudella olen tänä vuonna juhlinut joulua. Suurin lahja on kuitenkin lopulta arki, jota saan elää joka päivä kaikkine mutkineen, kipukohtineen, riemuineen ja nauruineen.  Tänä jouluna olen tuntenut itseni kovin siunatuksi. 

Aattona tunnelmoimme hevosten kanssa ja leikimme hieman joulutonttuja. Siitä onkin aikaa, kun täällä on saatu nauttia valkeasta joulusta. Oli myös mahdottoman ihanaa, että ehdimme hengailla kotosalla jouluaattona ennen kuin siirryimme notkuvien ruokapöytien ääreen. Joulustressi ja uupumus olivat siis tänä vuonna melko lailla tuntemattomia käsitteitä. Mitenkäs muuten voisi ollakaan näin ihanien karvakorvien seurassa. Hilu ja Nana ovat kyllä suloisia tyyppejä. 




Toivon jouluusi rauhaa, lämpöä ja lempeyttä. Lepää, rentoudu ja anna sisäisen akkusi latautua. Uusi vuosi on nurkan takana ja nyt on täydellinen hetki hengähtää ja kiittää. 

Rakkaudella
Sari

Hämärästä valoon - Miten selätin kaamosväsymyksen?



Joulukuun puoliväli on nyt ohitettu ja lauantain jälkeen päiväkin alkaa taas pidentyä. Ajattelinkin siis nyt olevan hyvä hetki käydä läpi miten henkilökohtainen taisteluni selvitä pimeästä vuodenajasta on tähän saakka toiminut. Viime postauksessa paljastin kiitollisuuspäiväkirjan olleen yksi itselleni yllättävänkin tärkeäksi muodostunut väline valoisampaa arkea etsiessä. Mutta miten kävi niiden muiden suunnittelemieni taistelutaktiikoiden, jotka kirjasin ylös tässä postauksessa?

Ensimmäisenä kaamoksenselätyskeinona mainitsin metsässä ja luonnossa liikkumisen. Tämän suhteen ryhdistäydyin heti marraskuun alussa, otin itseäni niskasta kiinni ja tallustin metsään joinakin viikkoina lähes päivittäin. Vaikutukset metsässä liikkumisella olivat välittömät ja siksi se myös motivoi. Rakastan metsäpoluilla kulkemista, mutta en ollut ymmärtänyt miten paljon energiaa siitä voi saada. Itse pystyn ajoittamaan ulkoilut usein aamun valoisaan aikaan, jolloin niiden vaikutus peilautuu suoraan koko loppupäivään. Eron aikaisempaan huomasin taas siinä vaiheessa, kun sateisten päivien ja yleisen kiireen myötä metsälenkit unohtuivat yli viikon ajaksi ja olo oli kamala. Juuri tuohon kiireen keskelle olisin tarvinnut ne metsälenkit tuomaan energiaa ja hillitsemään stressiä, mutta aikataulut eivät muka antaneet periksi, eikä sateessa koirakaan halua lenkkeillä... Niinpä niin. Nyt olen taas jatkanut aamuisia metsäretkiä ja hyvän olon mittari näyttää heti eri lukemia.

Toinen suunnitelmani koski vuorokausirytmin säätämistä ja unen lisäämistä. Voin heti tähän alkuun myöntää, että mönkään meni. Karmeimman kiirejakson jälkeen univelkaa oli kertynyt niin paljon, että yhtenä aamuna nukuin yhteentoista saakka (kiitos miehen, joka hoiti eläimet), mikä on minulle täysin tavatonta. Vielä seuraavalla viikolla aamuisin herääminen oli todella tuskaista ja pitkitin nousemista torkuttamalla niin pitkään kuin mahdollista. En tiedä kumpi oli lopulta kamalampi; tuo minuutilleen aikataulutettu kiirejakso arjessani vai aika, joka meni siitä toipumiseen. Joka tapauksessa tämä suunnitelma ei mennyt ihan putkeen, mutta sen epäonnistuminen antoi kyllä hyvää tietoa siitä, millainen on itselleni aivan liian kiireinen arki.

Viimeisenä keinona selviytyä synkästä marraskuusta päätin hyödyntää kirkasvalolamppua ja kynttilöitä. Kirkasvalolamppua käytinkin marraskuun alkupuolen ja koin siitä olevan hyötyä jonkin verran. Jossain vaiheessa sen teho tuntui laskevan ja niin se jäi vähemmälle käytölle. Kynttilöitä en polttanut koko marraskuun aikana, mutta nyt joulukuun puolella olen kunnostautunut myös tunnelmoinnissa. Ehkä se on tapani laskeutua pikkuhiljaa joulutunnelmaan.



Jos minulta kysyttäisiin yhtä suositeltavaa tapaa kaamosväsymyksen ja -masennuksen selättämiseksi, en tarvitsisi kovin pitkää miettimisaikaa. Oman kokemukseni pohjalta ja tutkimusten tukemana suosittelen metsässä ja ylipäätään luonnossa liikkumista ihan jokaiselle suunnattomalla lämmöllä. Hyppää pois pururadalta ja lähde seikkailemaan poluille. Laita kännykkä äänettömälle ja anna mielen kulkea hetken kiireisen maailman tavoittamattomissa. Katsele ympärillesi, pysähdy, hengitä.

Tiedän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta ulkoilla tähän aikaan vuodesta arkisin valoisaan aikaan ja pimeällä metsään lähteminen ei houkuta, mutta vapaapäivästään kannattaa ehdottomasti varata aikaa metsässä ja luonnossa liikkumiselle. Lupaan, että sen vaikutukset kantavat siihen seuraavaankin työviikkoon.


Rakkaudella
Sari

Marraskuun projekti: Kiitollisuuspäiväkirja



Loppusyksystä päivien lyhentyessä aloin kaivata paitsi ulkoista valoa myös valoa sisälleni, jotta jaksaisin läpi synkeän vuodenajan. Marraskuun alussa kirjoitin tavoista, joilla aioin taistella pimeyden aiheuttamaan väsymystä ja matalaa mielialaa vastaan, mutta jätin tuolloin mainitsematta projektin, jonka myös aloitin marraksuun alussa. Koska mikään ei lisää onnellisuutta, kuten kiitollisuus, päätin ottaa testiin kuukauden ajaksi kiitollisuuspäiväkirjan.

Jo ennen kuin aloitin kiitollisuuspäiväkirjani, päätin muutaman säännön. Jokaisen päivän päätteeksi minun tulisi kirjoittaa muistikirjaani kolme eri asiaa, joista oli kiitollinen. Näiden asioiden tulisi olla sellaisia, jotka liittyivät juuri kyseiseen päivään ja tapahtumiin ja tuntemuksiini sen aikana. Vaikka olen suunnattoman kiitollinen läheisistäni ja kaikesta hyvästä mitä elämääni kuuluu, en sortuisi listaamaan niitä kiitollisuuspäiväkirjaani, elleivät ne liittyneet aidosti juuri siihen päivään. Halusin aidosti löytää hyvää huonommastakin päivästä.

Kiitollisuuspäiväkirjasta tuli nopeasti jokaisen iltani suosikki, jonka ääreen pääsemistä suorastaan odotin, vaikka päivääni ei olisi mitään ihmeellisen erityistä kuulunutkaan. Erityisen ihania olivat tietysti ne päivät, joiden vuoksi kiitollisuuspäiväkirja täyttyi monen rivin verran. Kuukauden aikana oli myös muutamia sellaisia päiviä, jolloin ei ollut tapahtunut mitään erityisen kurjaa, mutta jostain syystä päivästä oli todella vaikea keksiä hyvää ja saatoinkin istua monta minuuttia pohtimassa mitä ihmettä kirjoittaisin ja mistä voisin olla kiitollinen. Jokaisesta päivästä löysin kuitenkin lopulta jotain kiitollisuuden arvoista. Välillä sitä piti vain hieman kaivella.

Kiitollisuuspäiväkirja oli ennen kaikkea henkilökohtainen projekti, mutta halusin samalla tutkia myös itse prosessia ja pohtia miten kiitollisuuspäiväkirjasta saa mahdollisimman toimivan. Muutaman vinkin koinkin erityisen toimivaksi.



Aloita jokainen kohta sanoin "Olen kiitollinen..."
Pelkkä kiitollisuudenaiheiden listaaminen jättää kokemuksen melko pinnalliseksi ja syvemmälle ilon ja onnellisuuden tunteisiin pääsee konkreettisesti kirjoittamalla ylös olevansa kiitollinen. Itse vaihdoin tähän tyyliin kuukauden puolivälissä ja samalla huomasin useammin syventyväni pohdiskelevammin kiitollisuudenaiheisiin ja syihin niiden takana. Tämä teki kiitollisuuspäiväkirjan pitämisestä vielä tehokkaampaa.


Ruoki positiivisuutta
Kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaan mieluummin asioista, jotka ovat onnistuneet ja olleet positiivisia sen sijaan, että olisit kiitollinen siitä, ettei ikäviä asioita tapahtunut. Ei ole ehkä hyvä idea kirjoittaa siitä, että ei epäonnistunut tänäänkään töissä tai ajanut kolaria. Sen sijaan voi olla kiitollinen siitä, että työpäivä sujui hyvin ja liukkaasta kelistä huolimatta työmatkat sujuivat turvallisesti. Mieti siis myös miten asiat muotoilet, jotta niissä on aidon positiivinen pohjavire esimerkiksi sarkasmin sijaan.


Mitkä asiat korostuvat... ja mitkä unohdat?
Kiitollisuuspäiväkirjan luonne jokapäiväisenä kirjoitustehtävänä paljastaa nopeasti sen, mikä on sinulle tärkeää arjessa ja mikä jää vähemmälle huomiolle. Puolessa välissä kuukautta voi olla hyvä käydä kirjoittamansa kiitollisuudenaiheet läpi ja kiinnittää huomiota siihen, mikä jatkuvasti nousee esille. Ehkä siihen kannattaisi panostaa arjessa myös enemmän? Samoin kannattaa miettiä mikä jää toistuvasti mainitsematta, vaikka se olisi jatkuvasti läsnä elämässä. Unohdatko mainita järjestelmällisesti tietyn ihmisen, harrastuksen tai muun elämän osa-alueen vaikutuksen onnellisuuteesi? Ethän pidä ketään itsestäänselvyytenä? Onko jokin asia ehkä sellainen, että se tuottaa enemmän pahaa oloa  kuin iloa? Pitäisikö se muuttaa?


Mitä kiitollisuuspäiväkirjasta jäi sitten minulle itselleni käteen? Uskon, että päiväkirjan pitämisellä oli suuri merkitys siinä, miten paljon helpompi inhokkikuukauteni oli jaksaa ja kuten edellisessä postauksessa totesin marraskuu oli jopa osin tosi kiva kuukausi. Pidän siitä, miten kiitollisuuspäiväkirja ohjaa huomion niihin hyviin asioihin elämässä ja vähentää tilaa niiltä negatiivisilta keloilta, jotka helposti lähtevät pyörimään päässä.

Entä olenko jatkanut kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä? Ehdottomasti. Uskon, että siitä tulee pitkäaikainen osa arkisia tapojani ja samalla toivottavasti myös merkittävä osa henkistä hyvinvointia.



Rakkaudella
Sari


Hei hei marraskuu


Kuukausi sitten vuoden pimeimmän ajan saapuminen tuntui kurjalta ja raskaalta. Synkkyys hiipi täyttämään oman mielen sopukat ihan ahdistukseen asti. Marraskuun alku tökkikin ihan urakalla, mutta jotenkin kummasti päivät ja viikot lähtivät lopulta rullaamaan panostamalla päivittäin mieltä kohentaviin pieniin asioihin ja fiilis piristyi viimeistään, kun aurinko vihdoin ilmestyi ilahduttamaan pitkän kuurupiiloleikin jälkeen.

Tänään eletään marraskuun viimeistä päivää, joka on kuukaudelle sopivaan tapaan sateinen, tuulinen ja synkkä. Oma mieli ei kuitenkaan vaeltele enää samoilla synkillä poluilla, sillä marraskuu on lopulta ollut erittäin antoisa ja täynnä paljon ilonaiheita. Olen saanut tehdä ihania työkeikkoja, suunnitella tulevia ja harrastaa töiden vastapainoksi. Tietysti vastaan on tullut niitä harmaita päivä, jotka tuntuvat raahustavan eteenpäin kuin peltojen yllä raskaana lepäävä sumu. Niiden vastapainona on kuitenkin ollut valoisia päiviä, pilvettömän taivaan sineä ja aurinkoa kohti käännettyjä kasvoja. Ensilumikin satiin tänne eteläiseen Suomeen ja kirpsakat pakkaset palauttivat tallinpitäjän arjen talvirytmiin vesisaavien sulanapidon ja tallihommissa jäätyvien sormien myötä. Vuodenaika on selvästi vaihtumassa nytkähdellen toiseksi.




Marraskuu, olit minulle hyvä, raskaskin. Ehkä voisi jopa sanoa, että kuukausista inspiroivin tänä vuonna. Palaan vielä marraskuun arkiprojekteihin seuraavissa postauksissa, vaikka tänään onkin aika kääntää kalenterissa uusi lehti. Siispä hei hei marraskuu ja tervetuloa joulukuu!

Rakkaudella
Sari