Arki luovan alan yrittäjänä: Mitä teen työkseni?


Kotokunnaalla vuosi on vaihtunut uuteen ja katse suunnataan tiukasti uusia seikkailuja kohti etenkin työrintamalla. Moni teistä lukijoista ehkä tietääkin, että teen pääasiassa töitä yrittäjänä ja esittelytekstissänikin nimeän itseni luovan alan monityöläiseksi. Tällä viikolla töitä tehdessäni aloin kuitenkin pohtia, että harva läheisistänikään todella tietää mitä teen työkseni ja mistä kaikesta työpäiväni koostuvat, teistä lukijoista puhumattakaan. Työni on minulle todella rakas ja tärkeä osa arkea ja yksi suuri unelmieni täyttymys, joten haluan esitellä työni sisältöä myös täällä blogin puolella.

Kutsun itseäni mieluiten luovan alan monityöläiseksi juuri siitä syystä, että toimenkuvani on jakautunut useaan osaa, jotka eivät mitenkään mahdu saman työnimikkeen alle. Olen työskennellyt toiminimellä vuodesta 2014 saakka ja itse asiassa huomenna maanantaina tulee mittarissa täyteen kokonaista viisi vuotta yrittäjän elämää. Hurjaa! Rehellisyyden nimissä näihin vuosiin mahtuu paljon kasvua, sivupolkuja, yritystä ja erehdystä sekä oman tien etsimistä. Olen kuitenkin muuttunut ihmisenä niin intressieni kuin taitojeni osalta tässä vuosien varrella niin paljon, etten oikein osaa katua sitä kaikkea mitä näinä vuosina on tullut kokeiltua. Tänään näen suuntani paljon kirkkaammin ja olen kiitollinen kaikesta mitä on tullut koettua sekä tietysti kaikille asiakkaille ja muille tukijoille, jotka ovat olleet osaltaan mukana matkassa.



Mitä kaikkea sitten teen?


Kuvitustyöt ja graafinen suunnittelu

Olen aina ollut innostunut piirtämisestä, väreistä ja visuaalisuudesta. Äitini piti huolta siitä, että kotoa ei koskaan loppunut paperi, vaikka hyvin tehokkaasti käytössäni paperipinkat pöydällä hupenivatkin. Nykyään rakkaimmat tekniikkani ovat vesivärit pienemmän mittakaavan töissä ja akryylivärit tauluissa, vaikka tekniikoita on tullut kokeiltua tusseista hiileen.

Vuosien saatossa ryhdyin siirtämään teoksiani tietokoneelle digitaaliseen muotoon. Hiljalleen mukaan tulivat erilaiset tietokoneohjelmat ja niiden myötä painomateriaalien, kuten kutsujen, flyerien, käyntikorttien ja tarrojen suunnittelu sekä logot. Vaikka suurin osa töistäni valmistuu valmiiksi tuotteeksi tietokoneella, en oikein osaa, enkä halua luopua käsin tehtävästä kuvitustyöstä. Koen olevani ennen kaikkea käsityöläinen ja se on myös ehdottomasti oman tyylini ydin. Tällä hetkellä panostan erityisesti vesivärikuvitusten toteuttamiseen. Se on uusi rakkauteni.

Nippelitietoa: Jos olet joskus häissä pelannut hääbingoa, on kyseinen peli on minun ideoimani ajalta, jolloin pidin hääblogia ja suunnittelimme häitämme. Edelleen hymyilyttää, kun joku mainitsee jossain hääbingon. Se on alkanut elää omaa elämäänsä ja hyvä niin.






Sivellintekstaus ja kalligrafia

Taiteen tekemisen lisäksi olen aina kirjoittanut paljon ja kaunis käsiala on ollut kaltaiselleni esteetikolle merkittävä juttu ihan lapsesta saakka. Erikoisesti minulla ei ole yhtä tiettyä käsialaa, vaan kirjoitukseni vaihtelee sen mukaan minne kirjoitan ja kuinka tärkeä se minulle on. Muistilappuni ovat melko rumia ja päiväkirjasivuni taas kauniita.

Muutama vuosi sitten innostuin ensin kalligrafiasta ja sitten sivellintusseista. Vuosi sitten tammikuussa tarkoitukseni oli pitää yksi sivellintekstauskurssi, mutta suosio olikin niin valtavaa, että seuraavien kahden kuukauden aikana järjestin neljä kurssia, jotka olivat lähes kaikki täynnä. Tämä on ehdottomasti yksi viime vuoden huikeimmista jutuista edelleen!

Tykkään aivan valtavasti opettamisesta ja kurssilaisten onnistumisten seuraaminen on valtavan inspiroivaa. Onkin ollut mahtavaa päästä näiden itse järjestämien kurssieni lisäksi opettamaan yksityisiä porukoita. Sivellintekstauskursseille on edelleen riittänyt ihania kurssilaisia ja ensi viikolla on alkamassa myös jatkokurssi, jossa tussien sijaan käytetään erillisiä siveltimiä, musteita ja vesivärejä.




Sivujuonteet

Olen aina ollut utelias kokeilemaan erilaisia visuaalisia keinoja kertoa tarina tai tuottaa esteettisesti miellyttäviä maailmoja. Usein asiakkaat ovat kuitenkin olleet syy lähteä kokeilemaan jotain uutta. Näin olen päätynyt esimerkiksi valokuvaamaan upeita kotimaisia koruja ja historiallisesti merkittävää juhlamiljöötä tai toteuttamaan korutekstausta paperia isommille pinnoille. Koen tämän olevan juuri sitä yrittäjän vapautta, etenkin luovalla alalla. En koskaan tiedä mitä viikko tuo tullessaan ja mille kaikelle pääsen sanomaan "kyllä".

Luonnollisesti yrittäjän arjen toiseen puoleen kuuluvat kaikki oheistyöt, kuten markkinointi, suunnittelu, materiaalihankinta, laskutus ja kirjanpidolliset työt, joita ilman homma ei pyörisi. Tämä varmaankin vaatisi aivan omanlaisensa postauksen.


Sarandia voit seurata Facebookissa ja Instagramissa. Tuotteitani on ostettavissa digitaalisessa muodossa nettipuodissa. Asiaankuuluvasti suutarin lapsella ei ole kenkiä ja kotisivujen päivitys on työn alla. Yhteyden minuun saa tuttuun tapaan osoitteella sari@sarandia.fi.

Rakkaudella
Sari





#20kysymystä - Tervetuloa vuosi 2019!


Uusi vuosi. Näihin kahteen sanaan kiteytyy ihanalla tavalla lupaus tulevasta, ajatusta puhtaasta pöydästä ja lupa aloittaa alusta. Hassua sinänsä, sillä itsensä ja elämänsä voi uudistaa ihan milloin tahansa ja paras hetki siihen on yleensä juuri nyt. Silti siinä on jotain taikaa, kun yhdellä kellonlyömällä vuosi vaihtuu toiseksi ja tuo mukanaan uudet päivät uusine mahdollisuuksineen ja kohokohtineen.

Olen jo useamman vuoden ajan tehnyt loppuvuodesta itselleni jonkinlaisia muistiinpanoja ikään kuin vuoden henkisenä tilinpäätöksenä. Olen kirjannut ylös onnistumiset ja kohokohdat, joista saan iloa ja voimaa jatkaa eteenpäin. Kirjaan ylös myös pettymykset ja murheet, jotta ne voi jättää taakse ja kääntää oppitunneiksi. Uudenvuodenlupauksia en sinällään harrasta, mutta tykkään tehdä listoja asioista, jotka haluan tehdä seuraavan vuoden aikana ja suunnitella miten tärkeimmät niistä toteutan. Listat ovat hauskoja, vaikka aivan kaikkea en ole tähän mennessä vielä ehtinyt listoiltani toteuttamaan.

Uuden vuoden lahjaksi haluan antaa sinulle käyttämäni kysymyspatteriston, jonka tarkoitus on auttaa sinua löytämään kiitoksenaiheet ja rauha menneen vuoden kanssa sekä valmistaa sinua parhaaseen mahdolliseen vuoteen 2019. Kysymykset ja vastaukset voit kirjata ylös esimerkiksi muistikirjaan, jossa ne säilyvät muistoina tulevillekin vuosille. Itse kävin juuri läpi kahden vuoden takaisia merkintöjäni ja se oli todella hauskaa, herkistävää ja myös hedelmällistä. Olimme tuolloin juuri rakentamassa kotiamme ja kirjoituksistani paistoi läpi onni ja odotus, joka unelman toteutumiseen liittyi. Löysin myös harmikseni teksteistä samoja ongelmakohtia arjessa, joiden kanssa painin edelleen. Ehkä nyt olisi aika viimeinkin selätää ne?


Kuluneena vuonna 2018

  • 5 asiaa, joista olen kiitollinen
  • 5 asiaa, jotka onnistuivat
  • 5 asiaa, joihin panostin
  • 3 pettymystä
  • 3 vuoden parasta päivää
  • 3 asiaa, jotka tekisin toisin
  • 3 asiaa, joita en osannut odottaa
  • vuoden merkittävin opetus
  • mitä sellaista olen saavuttanut, josta ennen vain haaveilin


Tulevana vuonna 2019

  • 5 asiaa, joita en malta odottaa
  • 3 asiaa, joihin aion panostaa
  • 3 asiaa, jotka aion unohtaa
  • 3 taitoa, jotka aion hankkia tai parantaa
  • 3 tapaa. jolla aion lisätä hyvinvointia elämääni
  • luonteenpiirre tai ominaisuus, jota aion kehittää 
  • 3 tapaa, joilla aion tehdä hyvää
  • asia, jolle aion antaa enemmän aikaa
  • tärkein lahja, jonka voin itselleni antaa
  • vuoden päästä tähän aikaan
  • millainen olisi vuoden paras päivä
+ lisänä lista "20 asiaa, jotka haluan tehdä/toteuttaa ennen vuotta 2020"



Välipäivät tarjoaa täydellisen hetken keskittyä menneen ja tulevan pohtimiseen ja oman mielen valmisteluun inspiroivaa ja lempeää uutta vuotta varten. Jouluhulinat ovat ohi, mieli toivottavasti hiljentynyt kiireiden jälkeen ja katse kurottaa sopivasti jo tulevaa kohti.

Olisi upeaa nähdä kuinka moni innostuu käyttämään näitä kysymyksiä ja millaisia fiiliksiä ne herättävät. Käytäthän siis hashtagia #20kysymystä jakaessasi kysymyspatteristoa sosiaalisessa mediassa.

Miten sinä valmistaudut uuteen vuoteen ja millaisia suunnitelmia ja toiveita sinulla on vuodelle 2019?

Rakkaudella
Sari

Lempeää joulua, ystävät


Ensimmäinen joulu omalla tallilla. Kaikki tämä oli kerran vain sydämen sopukassa hellästi hoivattu unelma. Sitä suuremmalla kiitollisuudella olen tänä vuonna juhlinut joulua. Suurin lahja on kuitenkin lopulta arki, jota saan elää joka päivä kaikkine mutkineen, kipukohtineen, riemuineen ja nauruineen.  Tänä jouluna olen tuntenut itseni kovin siunatuksi. 

Aattona tunnelmoimme hevosten kanssa ja leikimme hieman joulutonttuja. Siitä onkin aikaa, kun täällä on saatu nauttia valkeasta joulusta. Oli myös mahdottoman ihanaa, että ehdimme hengailla kotosalla jouluaattona ennen kuin siirryimme notkuvien ruokapöytien ääreen. Joulustressi ja uupumus olivat siis tänä vuonna melko lailla tuntemattomia käsitteitä. Mitenkäs muuten voisi ollakaan näin ihanien karvakorvien seurassa. Hilu ja Nana ovat kyllä suloisia tyyppejä. 




Toivon jouluusi rauhaa, lämpöä ja lempeyttä. Lepää, rentoudu ja anna sisäisen akkusi latautua. Uusi vuosi on nurkan takana ja nyt on täydellinen hetki hengähtää ja kiittää. 

Rakkaudella
Sari

Hämärästä valoon - Miten selätin kaamosväsymyksen?



Joulukuun puoliväli on nyt ohitettu ja lauantain jälkeen päiväkin alkaa taas pidentyä. Ajattelinkin siis nyt olevan hyvä hetki käydä läpi miten henkilökohtainen taisteluni selvitä pimeästä vuodenajasta on tähän saakka toiminut. Viime postauksessa paljastin kiitollisuuspäiväkirjan olleen yksi itselleni yllättävänkin tärkeäksi muodostunut väline valoisampaa arkea etsiessä. Mutta miten kävi niiden muiden suunnittelemieni taistelutaktiikoiden, jotka kirjasin ylös tässä postauksessa?

Ensimmäisenä kaamoksenselätyskeinona mainitsin metsässä ja luonnossa liikkumisen. Tämän suhteen ryhdistäydyin heti marraskuun alussa, otin itseäni niskasta kiinni ja tallustin metsään joinakin viikkoina lähes päivittäin. Vaikutukset metsässä liikkumisella olivat välittömät ja siksi se myös motivoi. Rakastan metsäpoluilla kulkemista, mutta en ollut ymmärtänyt miten paljon energiaa siitä voi saada. Itse pystyn ajoittamaan ulkoilut usein aamun valoisaan aikaan, jolloin niiden vaikutus peilautuu suoraan koko loppupäivään. Eron aikaisempaan huomasin taas siinä vaiheessa, kun sateisten päivien ja yleisen kiireen myötä metsälenkit unohtuivat yli viikon ajaksi ja olo oli kamala. Juuri tuohon kiireen keskelle olisin tarvinnut ne metsälenkit tuomaan energiaa ja hillitsemään stressiä, mutta aikataulut eivät muka antaneet periksi, eikä sateessa koirakaan halua lenkkeillä... Niinpä niin. Nyt olen taas jatkanut aamuisia metsäretkiä ja hyvän olon mittari näyttää heti eri lukemia.

Toinen suunnitelmani koski vuorokausirytmin säätämistä ja unen lisäämistä. Voin heti tähän alkuun myöntää, että mönkään meni. Karmeimman kiirejakson jälkeen univelkaa oli kertynyt niin paljon, että yhtenä aamuna nukuin yhteentoista saakka (kiitos miehen, joka hoiti eläimet), mikä on minulle täysin tavatonta. Vielä seuraavalla viikolla aamuisin herääminen oli todella tuskaista ja pitkitin nousemista torkuttamalla niin pitkään kuin mahdollista. En tiedä kumpi oli lopulta kamalampi; tuo minuutilleen aikataulutettu kiirejakso arjessani vai aika, joka meni siitä toipumiseen. Joka tapauksessa tämä suunnitelma ei mennyt ihan putkeen, mutta sen epäonnistuminen antoi kyllä hyvää tietoa siitä, millainen on itselleni aivan liian kiireinen arki.

Viimeisenä keinona selviytyä synkästä marraskuusta päätin hyödyntää kirkasvalolamppua ja kynttilöitä. Kirkasvalolamppua käytinkin marraskuun alkupuolen ja koin siitä olevan hyötyä jonkin verran. Jossain vaiheessa sen teho tuntui laskevan ja niin se jäi vähemmälle käytölle. Kynttilöitä en polttanut koko marraskuun aikana, mutta nyt joulukuun puolella olen kunnostautunut myös tunnelmoinnissa. Ehkä se on tapani laskeutua pikkuhiljaa joulutunnelmaan.



Jos minulta kysyttäisiin yhtä suositeltavaa tapaa kaamosväsymyksen ja -masennuksen selättämiseksi, en tarvitsisi kovin pitkää miettimisaikaa. Oman kokemukseni pohjalta ja tutkimusten tukemana suosittelen metsässä ja ylipäätään luonnossa liikkumista ihan jokaiselle suunnattomalla lämmöllä. Hyppää pois pururadalta ja lähde seikkailemaan poluille. Laita kännykkä äänettömälle ja anna mielen kulkea hetken kiireisen maailman tavoittamattomissa. Katsele ympärillesi, pysähdy, hengitä.

Tiedän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta ulkoilla tähän aikaan vuodesta arkisin valoisaan aikaan ja pimeällä metsään lähteminen ei houkuta, mutta vapaapäivästään kannattaa ehdottomasti varata aikaa metsässä ja luonnossa liikkumiselle. Lupaan, että sen vaikutukset kantavat siihen seuraavaankin työviikkoon.


Rakkaudella
Sari

Marraskuun projekti: Kiitollisuuspäiväkirja



Loppusyksystä päivien lyhentyessä aloin kaivata paitsi ulkoista valoa myös valoa sisälleni, jotta jaksaisin läpi synkeän vuodenajan. Marraskuun alussa kirjoitin tavoista, joilla aioin taistella pimeyden aiheuttamaan väsymystä ja matalaa mielialaa vastaan, mutta jätin tuolloin mainitsematta projektin, jonka myös aloitin marraksuun alussa. Koska mikään ei lisää onnellisuutta, kuten kiitollisuus, päätin ottaa testiin kuukauden ajaksi kiitollisuuspäiväkirjan.

Jo ennen kuin aloitin kiitollisuuspäiväkirjani, päätin muutaman säännön. Jokaisen päivän päätteeksi minun tulisi kirjoittaa muistikirjaani kolme eri asiaa, joista oli kiitollinen. Näiden asioiden tulisi olla sellaisia, jotka liittyivät juuri kyseiseen päivään ja tapahtumiin ja tuntemuksiini sen aikana. Vaikka olen suunnattoman kiitollinen läheisistäni ja kaikesta hyvästä mitä elämääni kuuluu, en sortuisi listaamaan niitä kiitollisuuspäiväkirjaani, elleivät ne liittyneet aidosti juuri siihen päivään. Halusin aidosti löytää hyvää huonommastakin päivästä.

Kiitollisuuspäiväkirjasta tuli nopeasti jokaisen iltani suosikki, jonka ääreen pääsemistä suorastaan odotin, vaikka päivääni ei olisi mitään ihmeellisen erityistä kuulunutkaan. Erityisen ihania olivat tietysti ne päivät, joiden vuoksi kiitollisuuspäiväkirja täyttyi monen rivin verran. Kuukauden aikana oli myös muutamia sellaisia päiviä, jolloin ei ollut tapahtunut mitään erityisen kurjaa, mutta jostain syystä päivästä oli todella vaikea keksiä hyvää ja saatoinkin istua monta minuuttia pohtimassa mitä ihmettä kirjoittaisin ja mistä voisin olla kiitollinen. Jokaisesta päivästä löysin kuitenkin lopulta jotain kiitollisuuden arvoista. Välillä sitä piti vain hieman kaivella.

Kiitollisuuspäiväkirja oli ennen kaikkea henkilökohtainen projekti, mutta halusin samalla tutkia myös itse prosessia ja pohtia miten kiitollisuuspäiväkirjasta saa mahdollisimman toimivan. Muutaman vinkin koinkin erityisen toimivaksi.



Aloita jokainen kohta sanoin "Olen kiitollinen..."
Pelkkä kiitollisuudenaiheiden listaaminen jättää kokemuksen melko pinnalliseksi ja syvemmälle ilon ja onnellisuuden tunteisiin pääsee konkreettisesti kirjoittamalla ylös olevansa kiitollinen. Itse vaihdoin tähän tyyliin kuukauden puolivälissä ja samalla huomasin useammin syventyväni pohdiskelevammin kiitollisuudenaiheisiin ja syihin niiden takana. Tämä teki kiitollisuuspäiväkirjan pitämisestä vielä tehokkaampaa.


Ruoki positiivisuutta
Kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaan mieluummin asioista, jotka ovat onnistuneet ja olleet positiivisia sen sijaan, että olisit kiitollinen siitä, ettei ikäviä asioita tapahtunut. Ei ole ehkä hyvä idea kirjoittaa siitä, että ei epäonnistunut tänäänkään töissä tai ajanut kolaria. Sen sijaan voi olla kiitollinen siitä, että työpäivä sujui hyvin ja liukkaasta kelistä huolimatta työmatkat sujuivat turvallisesti. Mieti siis myös miten asiat muotoilet, jotta niissä on aidon positiivinen pohjavire esimerkiksi sarkasmin sijaan.


Mitkä asiat korostuvat... ja mitkä unohdat?
Kiitollisuuspäiväkirjan luonne jokapäiväisenä kirjoitustehtävänä paljastaa nopeasti sen, mikä on sinulle tärkeää arjessa ja mikä jää vähemmälle huomiolle. Puolessa välissä kuukautta voi olla hyvä käydä kirjoittamansa kiitollisuudenaiheet läpi ja kiinnittää huomiota siihen, mikä jatkuvasti nousee esille. Ehkä siihen kannattaisi panostaa arjessa myös enemmän? Samoin kannattaa miettiä mikä jää toistuvasti mainitsematta, vaikka se olisi jatkuvasti läsnä elämässä. Unohdatko mainita järjestelmällisesti tietyn ihmisen, harrastuksen tai muun elämän osa-alueen vaikutuksen onnellisuuteesi? Ethän pidä ketään itsestäänselvyytenä? Onko jokin asia ehkä sellainen, että se tuottaa enemmän pahaa oloa  kuin iloa? Pitäisikö se muuttaa?


Mitä kiitollisuuspäiväkirjasta jäi sitten minulle itselleni käteen? Uskon, että päiväkirjan pitämisellä oli suuri merkitys siinä, miten paljon helpompi inhokkikuukauteni oli jaksaa ja kuten edellisessä postauksessa totesin marraskuu oli jopa osin tosi kiva kuukausi. Pidän siitä, miten kiitollisuuspäiväkirja ohjaa huomion niihin hyviin asioihin elämässä ja vähentää tilaa niiltä negatiivisilta keloilta, jotka helposti lähtevät pyörimään päässä.

Entä olenko jatkanut kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä? Ehdottomasti. Uskon, että siitä tulee pitkäaikainen osa arkisia tapojani ja samalla toivottavasti myös merkittävä osa henkistä hyvinvointia.



Rakkaudella
Sari


Hei hei marraskuu


Kuukausi sitten vuoden pimeimmän ajan saapuminen tuntui kurjalta ja raskaalta. Synkkyys hiipi täyttämään oman mielen sopukat ihan ahdistukseen asti. Marraskuun alku tökkikin ihan urakalla, mutta jotenkin kummasti päivät ja viikot lähtivät lopulta rullaamaan panostamalla päivittäin mieltä kohentaviin pieniin asioihin ja fiilis piristyi viimeistään, kun aurinko vihdoin ilmestyi ilahduttamaan pitkän kuurupiiloleikin jälkeen.

Tänään eletään marraskuun viimeistä päivää, joka on kuukaudelle sopivaan tapaan sateinen, tuulinen ja synkkä. Oma mieli ei kuitenkaan vaeltele enää samoilla synkillä poluilla, sillä marraskuu on lopulta ollut erittäin antoisa ja täynnä paljon ilonaiheita. Olen saanut tehdä ihania työkeikkoja, suunnitella tulevia ja harrastaa töiden vastapainoksi. Tietysti vastaan on tullut niitä harmaita päivä, jotka tuntuvat raahustavan eteenpäin kuin peltojen yllä raskaana lepäävä sumu. Niiden vastapainona on kuitenkin ollut valoisia päiviä, pilvettömän taivaan sineä ja aurinkoa kohti käännettyjä kasvoja. Ensilumikin satiin tänne eteläiseen Suomeen ja kirpsakat pakkaset palauttivat tallinpitäjän arjen talvirytmiin vesisaavien sulanapidon ja tallihommissa jäätyvien sormien myötä. Vuodenaika on selvästi vaihtumassa nytkähdellen toiseksi.




Marraskuu, olit minulle hyvä, raskaskin. Ehkä voisi jopa sanoa, että kuukausista inspiroivin tänä vuonna. Palaan vielä marraskuun arkiprojekteihin seuraavissa postauksissa, vaikka tänään onkin aika kääntää kalenterissa uusi lehti. Siispä hei hei marraskuu ja tervetuloa joulukuu!

Rakkaudella
Sari

Hämärässä



Rakastan metsää. Aivan erityisesti rakastan minulle kaikkein läheisintä metsää, jonne pääsen sukeltamaan vain kivenheiton päässä kotoa. Ajatukseni olikin jatkaa täällä blogin puolella jo Instagramissa jakamiani ajatuksia metsästä ja sen voimasta, mutta sanat tuntuvat olleen kadoksissa viime aikoina. Olen kärsinyt oudosta nuhasta tai flunssasta, joka ei suostu jättämään rauhaan. Lisäksi kellojen siirtäminen taaksepäin oli jälleen kerran koettelemus, josta en tunnu pääsevän yli. Aivoni eivät voi käsittää kuinka pimeää voi olla jo viideltä iltapäivällä. Nämä harmaansynkeät päivät eivät ole auttaneet asiaa laisinkaan, vaan sielu tuntuu rypistyneen pelkästä ahdistuksesta aavistuksen sykkyrälle. Jos olen ihan rehellinen, on päällimmäinen tunne pakokauhu. Nyt on vasta marraskuun alku. Tätä tulee jatkumaan vielä kuukausia. Miten ihmeessä selviän?


Tällä hetkellä päivänvalon ahmaiseva pimeys syö omia voimia niin, että tiedostan itsekin, etten selviä pimeästä vuodenajasta järjissäni tekemättä tietoisia muutoksia sen eteen. Ja koska rakastan listoja, päätin tehdä sellaisen itselleni ja kirjoittaa ylös ne muutokset arjessa, jotka voisivat auttaa kohottamaan mieltä ja energiatasoja pimeänä vuodenaikana.


Metsä. Talviaikaan siirtyminen tuli siinä mielessä huonoon aikaan, että sairastelun vuoksi en ole jaksanut käydä metsässä lainkaan niin usein kuin vielä pari viikkoa takaperin. Tukkoisena ja väsyneenä ei ensimmäisenä tule mieleen tarpoa tihkusateessa märässä metsässä, vaikka siitä itse asiassa olisi jaksamisen kannalta hyötyä. Rehellisesti olen myös kaivannut hetkiä metsäpoluilla, sillä ne tekevät minut aidosti onnelliseksi. Eri asia on vain saada itseni raahattua sinne saakka. Ensimmäinen kohta listassani on siis kunnostautua metsäretkien suhteen. Ulkona liikkuminen piristää muutenkin, mutta metsällä on vähintään tuplavaikutus hyvinvoinnin kannalta. Varsinkin, kun metsä on niin kaunis ja rauhoittava kuin lempimetsäni.


Vuorokausirytmi ja unen määrä. Olen muutenkin yrittänyt hiljalleen lisätä yöunien pituutta, mutta nyt ajattelin siirtää vielä päivärytmiäni niin, että saisin varsinaiselle työskentelyajalle mahdollisimman paljon valoisia tunteja. Kun teen töitä kotona, voin aika pitkälti valita mihin aikaan päivästä töitäni teen. Nyt huomaan selvästi, että tuotteliaisuuteni suorastaan romahtaa iltapäivällä hämärän laskeutuessa, eikä se herää uudelleen edes myöhään illalla, jolloin olen usein luovimmillani. Aamun valoisia tunteja minulla kuluu tällä hetkellä useampi aamiaisen, koiran ulkoilutuksen ja hevosten ruokkimisen parissa. Jos nousisin 1-2 tuntia aiemmin, saisin nämä arkiset askareet hoidettua ja pääsisin töihin kiinni valoisten tuntien alkaessa. Toivoisinkin tämän ratkaisun lisäävän tuotteliaisuuttani - jos vain suinkin pystyn siihen, sillä vuosien aikana pinttynyttä vuorokausirytmiä on melko hankala muuttaa, eikä se tapahdu hetkessä.


Vaihtoehtoiset valot. Jos päivänvalo ei riitä pitämään energiatasoja yllä, on otettava käyttöön muut valonlähteet. Tänä aamuna kaivoinkin jo esille kirkasvalolampun, jonka käyttöä aion jatkaa viime vuoden tapaan aina aamuisin. Tämän lisäksi ajattelin alkaa polttaa heti hämärän laskeuduttua kylttilöitä. Niiden valo on pehmeä, lempeä ja tunnelmallinen - ehkä jopa inspiroiva? Toivon, että niiden luoman tunnelman myötä pimeys olisi helpompi ottaa vastaan ja hyväksyä sen sijaan, että taistelisin sitä vastaan. Pimeyden ei tarvitse ahdistaa ja synkistää. Se voi olla myös rauhoittava ja rentouttava, kuitenkaan väsyttämättä. Näin ainakin haluan uskoa.




Säätiedotus lupaa huomiselle puolipoutaista säätä ja toivon auringon kurkistelevan jo aamusta, sillä ajattelin suunnata Callan kanssa metsään toivottavasti hyvin nukuttujen pitkien yöunien ja kirkasvalohoidon jälkeen. Ja illalla etsin kynttilät. Missä ne edes mahtavat olla viime vuoden jäljiltä? 

Miten sinä selviät pimeästä vuodenajasta?

Rakkaudella
Sari

Syksyn ensisointuja



Tämä vuosi on ollut säiden puolesta jotenkin erityisen kummallinen. Keväällä kurittavat pakkaset vaihtuivat parissa kuukaudessa toukokuun helteisiin, jotka sitten jatkuivatkin läpi koko kesän. Murhetta sai kantaa veden puutteesta, kuihtuneista laitumista ja talven heinistä. Alituinen kuumuus uuvutti niin, ettei päiväsaikaan jaksanut tehdä juuri mitään ja olo oli kuin grillissä tirisevällä makkaralla. Vielä keväällä elättämäni haaveet etelänmatkasta unohtuivat viimeistään heinäkuun alussa. 

Suomen kesä on yleensä niin lyhyt, että syksy tuntuu tulevan aina vähän nurkan takaa ja ihan liian nopeasti. Tänä vuonna syksy on ihan tervetullut. Olen viimeinkin saanut rakennettua puutarhaa ja tehtyä istutuksia, joita kuivana hellekautena oli aika turha edes suunnitella. Vielä muutamat taimet istutusryhmiin ja pakkasöiden saavuttua kevään sipulikukat maahan. Sitten jäänkin odottelemaan kevätkylvöjä.


Ainoa harmi saapuvassa syksyssä on lämpötilan lasku ja jäätyvä maa. Meillä kun on vielä osa ulkomaalauksesta, rakennusten laudoituksista ja terasseista kesken. Siihen päälle vielä hevosten aitauksen laajennus, laidunten syyskylvöt ja kentän rakentaminen. Hommaa siis riittäisi vaikka pienelle kylälle, joten en ollut kovin innostunut lukiessani ensilumiennusteista. Viime yönä lumi satoikin jo Kilpisjärvelle. Itse toivoisinkin pikemminkin pitkää ja lämmintä syksyä. Tänä vuonna sääyllätyksiä kun on saatu jo tarpeeksi.



Näin pitkällä syksy ei ole vielä täällä Turun seudulla, vaan kuvat ovat viime vuodelta. Näitä fiilistellessä alkaa suorastaan odottamaan ruskatunnelmaa.

Unelmasta tavoitteeksi, tavoitteesta todeksi


Olen lapsesta asti ollut kova unelmoimaan. Mielikuvitusta riitti, enkä juuri antanut tosielämän realiteettien rajoittaa haaveiluani. Hulluimpiakin unelmia yritin jo pikkutyttönä elää todeksi. Nykyään vanhalla kirjoituskoneella kirjoitetut "kirjat" ja suunnitelmat muuttaa rivitalon takapihalla nököttävä leikkimökki ponitalliksi jo naurattavat. Tuolloin suunnitelmani eivät ehkä onnistuneet, mutta ne opettivat arvokkaan asian. Tavoitteet vaativat innovatiivisuutta ja kykyä tarkastella asioita useammalta kantilta sekä omalla kohdallani myös tiettyä itsepäisyyttä, jos läheisiltäni kysytään. Unelmien toteuttaminen on ensisijaisesti taitolaji - ja sen voi oppia!

Olen jo pitkään sanonut, että minä en harrasta hattaraista päiväunelmointia. Sen sijaan minulla on vapaana lentäviä ajatuksia, joista muovautuu unelmia ja aivan erityisistä unelmista teen tavoitteita. Niiden todeksi eläminen on ollut yksi oman elämäni suurimmista voimauttavista kokemuksista. Unelmamme kun kertovat siitä, mitä elämältämme todella haluamme ja keitä syvimmiltään olemme.

Matkan varrella olen kiinnostunut yhä enemmän siitä, miten unelmien saavuttamisen voi itse tehdä mahdolliseksi ja toisaalta mikä estää meitä elämästä tavoitteitamme todeksi. Usein ongelma on lähtökohtaisesti jo siinä, ettei tiedä mitä elämältä haluaa tai rautoja on liian monta kuumana samaan aikaan. Oppimamme ajatusmallit, odotukset ja oletukset ovat usein suurimpia esteitämme. Moni myös olettaa, että unelmat vain jonakin päivänä manifestoituvat todeksi, vaikka varsinkin suuremmat unelmat vaativat todellisuudessa paljon työtä - myös suunnittelun osalta.

Tästä oivalluksesta syntyi ajatus Inspiroivasta arjesta ja ensimmäinen Unelmasta tavoitteeksi, tavoitteesta todeksi -workshop, joka järjestetään ensi viikon lauantaina Turussa Luomuspajalla. Workshopissa kirkastetaan omat intohimot ja unelmat tavoitteiksi ja käydään läpi unelmien mekaniikkaa eli sitä, miten unelmien toteutumisen voi mahdollistaa ja miksi ne joskus jäävät vain haaveiksi. Päivän aikana käydään läpi konkreettisia tapoja järjestää unelmat toteutettaviksi suunnitelmiksi ja opitaan tekniikoita, joiden avulla suunnitelmien toteuttaminen myös onnistuu. Unelmien ei tarvitse olla suuria muutoksia, vaan ne voivat liittyä myös toiveeseen rakentaa inspiroiva ja toimiva arki tai yksittäiseen unelmaan: lomamatka, uusi koti, uuden taidon oppiminen. Emme tavoittele täydellistä elämää, vaan elämää, joka on juuri sinun näköisesi. Lopuksi opiskellaan tekniikoita, joiden avulla tavoitteiden saavuttaminen muuttuu tietoiseksi työskentelyksi. Ei höttöä tai voimalauseiden toistelua, vaan inspiroivaa asiaa!

Workshop sopii hyvin myös yrittäjille tai yrittäjyydestä haaveileville ja useat workshopissa opetettavat tekniikat sopivat mainiosti osaksi kalenteria tai bullet journalia. Tervetuloa workshoppiin selvittämään mikä erottaa haaveilijan oman elämänsä tekijästä.

Unelmointi on helppoa, mutta unelmien toteuttaminen vaatiikin usein taitoa ja kykyä ylittää tavoitteen tiellä olevat esteet. 


Unelmasta tavoitteeksi, tavoitteesta todeksi -workshop

Lauantai 25.8.2018 klo 10-14
Ohjaajana Sari Härkönen-Rand / graafinen suunnittelija 

Hinta 35,00 euroa

Ilmoittautumiset sähköpostitse sari@sarandia.fi 20.8.2018 mennessä.


Kirppiksellä nähdään!


Olettehan jo kuulleet, että kauan odotettu ja toivottu Åbloggaajien kesäinen kirppistapahtuma on taas täällä! En ole aiempina vuosina päässyt kertaakaan tähän huippusuosittuun tapahtumaan osallistumaan, sillä huonolla tuurilla olen ollut aina töissä tai kiinni muissa menoissa. Tänä vuonna pääsen paikan päälle ja vieläpä onnellisesti åbloggaajien riveissä. Oman kirppispöytäni löydät siis myös elokuun ensimmäisenä sunnuntaina Liedon Ilmarisista Kotilaiturin pihalta.

Olen hyvin tehokkaasti käynyt viimeisten kolmen vuoden ajan kotia läpi ja karsinut kaiken turhan. Kummallisesti yhä edelleen vain jostain ilmestyy laatikoiden pohjalle piiloutuneita tavaroita, joille en keksi enää käyttöä. Osa myyntiin tulevista tavaroista ja varsinkin isommista tavaroista on sellaisia, jotka eivät ole uudesta kodista sitten kuitenkaan paikkaansa löytäneet.  Nämä kaikki saavat nyt etsiä itselleen uuden kodin.

Toivotaan siis upeaa säätä ja innostunutta kirppistunnelmaa. Tervetuloa kaikki paikalle ja tulkaahan moikkaamaan Kotokunnaan rouvaa. Alla vielä tarkemmat tiedot tapahtumasta.

Rakkaudella
Sari

Nyt se on taas täällä! Åblogien ja ystävien kirpputori su 5.8.2018 klo 12-15 Kotilaiturin pihalla, Liedon Ilmarisissa.
Merkkaa kalenteriisi!