...ja saa myös välillä tosi surulliseksi. Teetkö sinä ehkä tätä myös?
Olen mukana monissa sosiaalisen median taideryhmissä, joissa on hyvin eritasoisia maalareita aloittelijoista ammattilaisiin. Se mikä saa minut toistuvasti harmittelemaan ja välillä repimään hiuksia on julkaisut, joissa aloittelevat harrastajat lyttäävät maalauksiaan. "Ei taida minulla olla tähän hommaan lahjoja, tämäkin meni ihan pieleen", "ei minun kyvyillä tämän parempaan pysty, harmi", "meni tämäkin maalaus pilalle, voi kun olisi lahjakas...".
Turhautumisen tunteen ymmärrän kyllä ja siihen voin itsekin samaistua (kuten kaikki muutkin taiteilijat), mutta muutoin näiden postausten pohjalla on päättelyketju, jossa mennään todella harmillisella tavalla hakoteille ja mahdollisesti estetään itseä todella maalaamasta niitä onnistuneita töitä. Lähdetäänpä siis purkamaan hommaa osiin.
"Kykyni eivät riitä parempaan"
Kyllä, meillä ihmisillä on erilaisia taipumuksia ja lahjakkuuksia, joiden vuoksi tiettyjen asioiden opettelu on joillekin helpompaa kuin toisille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lahjakkuuden vuoksi ei tarvitsisi harjoitella, tehdä töitä ja opiskella, jotta todella kehittyy. Taidot eivät tule ilmaiseksi kenellekään, mutta ihmisestä riippuen joku joutuu harjoittelemaan hieman vähemmän kuin toinen. Taiteellinen kyvykkyys ei ole jokin sisäinen ominaisuus, jonka löytää sisältään ja sitä joko on tai ei ole. Itse asiassa kaikki ihmiset ovat sisäsyntyisesti luovia ja taiteellisia, katso vaikka lasta, jolle annetaan käteen värikyniä tai muovailuvahaa. Taidot sen sijaan tulevat harjoittelun kautta. Joten sen sijaan, että ajattelisit, että "kykyni eivät riitä parempaan", kannattaa ajatus muuttaa näin: "kykyni riittävät juuri nyt tähän, mutta harjoittelemalla kehityn vielä enemmän".
Lahjakkuus ei ole oikotie onneen
On ihan hirveä sääli nähdä ihmisten luovuttavan sellaisen maalauksen kohdalla, jossa itse monia kursseja ohjanneena näen loistavan pohjan ja hyvän aihion. Se tuntuu siltä kuin aitajuoksija luovuttaisi ensimmäisen esteen jälkeen. Erityisen turhauttavalta se tuntuu, jos vedotaan juurikin lahjakkuuden puutteeseen, sillä itse näen monissa näissä aloittelijoiden töissä rohkeaa maalaamista, mutta nimenomaan tilaa teknisen osaamisen parantamiselle. Yleensä kyse on venkuroista mittasuhteista, ei niin hyvin toimivista värivalinnoista, harjaantumattomuudesta siveltimen käytössä, kontrastien puutteesta... asioista, jotka ovat täysin opeteltavissa.
Varsinkin ihmisten, eläinten ja maisemien kohdalla teknisen osaamisen taso näkyy selvästi ja esimerkiksi ihmiskasvojen tai eläinten mittasuhteiden pienikin vinksahdus voi saada huomion kiinnittymään vain siihen, mikä ei toimi. Oikopolkuja onneen ei ole ja varsinkin haastavien aiheiden kohdalla joutuu harjoittelemaan kaikkia taiteen aspekteja luonnostelusta varjostukseen, väriopista siveltimenkäyttöön, ihan näin alkajaisiksi. Se vaatii lukemattomia toistoja ja harjoittelutunteja, mutta muutamalla hyvällä vinkillä harjoitteluakin saa tehostettua. Siitä lisää alla.
"Mikä on erilaista?"
Jos maalaat tai piirrät esittävää aihetta ja lopputuloksesta ei tule mieleistäsi, vertaa silloin omaa työtäsi referenssikuvaan ja kysy itseltäsi: mikä näissä kahdessa on erilaista? On nimittäin eri asia verrata näitä kahta keskenään ja voivotella miten kaukana työ on alkuperäisestä mallista kuin tyynesti ja objektiivisesti pohtia mikä niistä tekee keskenään erilaiset. Yleensä tämä onnistuu vielä paremmin, jos pitää hieman taukoa ja ottaa maalaukseen etäisyyttä ennen kuin tarkastelee sitä kriittisellä silmällä. Joskus pienetkin asiat mittasuhteissa, väreissä tai sommittelussa vievät maalauksen kauas referenssistä, mutta toisaalta silloin nämä asiat korjaamalla lopputuloksesta tulee nopeasti myös huomattavasti parempi!
Tällainen silmä referenssikuvalle kehittyy myös vain harjoittelemalla ja siihen liittyy usein myös kyky suhtautua omaan maalaukseen neutraalisti. Olen huomannut, että monilla meistä on inhimillinen defenssimekanismi pilkata ja lytätä omaa maalausta, ehkä ennen kuin kukaan muu sitä ehtii tehdä. Oppimisen kannalta parempi tapa olisi kuitenkin suhtautua maalaukseen tyynen neutraalisti. Maalaus ei määrittele sinua ihmisenä, vaan niistä jokainen on vain harjoitus omalla taidematkallasi ja jokaisesta on tarkoitus oppia. Ei sen kummempaa. Ylipäätään lempeä suhtautuminen itseen, omaan taiteeseen ja kaikkiin muihin tekee elämästä ja taiteen harrastamisesta paljon antoisampaa kuin ylikriittisyys, jota on pidemmän päälle raskas kantaa.
Tiedätkö mitä harjoittelet?
On harjoittelua ja "harjoittelua". Voit maalata vaikka kuinka paljon, mutta jos toistat aina samaa kaavaa, ei kehitystä juuri pääse tapahtumaan. Toimiva harjoittelu sisältää tietoisen tavoitteen sille mitä on tekemässä ja pyrkimyksen kehittää juuri näitä taitoja. Se voi pitää sisällään muiden taiteilijoiden teosten tutkimista, oppaiden lukemista, väriopin opiskelua, tekniikkojen harjoittelua ja taidekursseja. Toiset oppivat parhaiten katsomalla mallia, joku toinen kaipaa opettajan ohjausta vierestä. On vaikea päästä tavoitteeseen, jos ei yritä selvittää mitä sinne pääseminen vaatii, vaan toistaa vain samaa maalaustapaa uudelleen ja uudelleen. Jos siis olet maalannut jo useamman vuoden samalla tyylillä, etkä huomaa kehitystä, uskallan arvata mistä on kyse. Todennäköisesti et ole tietoisesti pohtinut mitä haluamasi tyyli ja taitotaso merkitsee harjoittelun kannalta eli millaisia asioita pitäisi lähteä kehittämään ja miten. Kyse ei ole lahjakkuudesta, vaan siitä, että tunnistaa mitä lähteä kehittämään seuraavaksi.
Tästä palaammekin alkupisteeseen. Olisipa hienoa ottaa sivellin käteen, alkaa maalata ja huomata, että onkin taiteellisesti superlahjakas ja hienoja teoksia syntyy kuin itsestään. Näin ei kuitenkaan ole lähes kenenkään kohdalla ja kun näet mielestäsi lahjakkaan taiteilijan, on pohjalla oikeasti lukematon määrä harjoittelua ja taitojen hiomista. Älä siis heitä sivellintä nurkkaan vain siksi, ettet juuri nyt yllä sellaisiin taitoihin, joiden eteen et ole vielä ehtinyt tehdä vaadittavaa työtä. Ilmaiseksi ne eivät tule kenellekään. Kehitys ei myöskään lopu. Itse maalaan juuri nyt isoa teosta, jota en olisi uskonut tekeväni vielä viisi vuotta sitten. Ja rohkeutta se on vaatinutkin.
Älä myöskään pilkkaa sitä maalausta, joka juuri nyt näyttää mielestäsi huonolta kyhäelmältä. Sinulla on ollut rohkeutta astua tuntemattomaan, kokeilla rajojasi ja tehdä jotain, mikä ei ole helppoa. Nyt sinun pitää vain jatkaa. Kun tiedät mitä haluat harjoitella, tulet kehittymään ripeämmin kuin uskotkaan.
Onnea matkaan!
Kotokunnas Artin taideverkkokursseilla saat tuttuun tapaan rutkasti oppeja ja oivalluksia tukemaan taidematkaasi. Hyödynnä nyt ✨supertarjous✨ ja valitse mieleisesi kurssit kesän luoviin hetkiin. Kurssimateriaalit ovat käytössäsi heti ja voit edetä harjoituksissa omaan tahtiin, sillä kurssivideoita voit katsoa ensi kevääseen saakka. Tarjolla verkkokursseja niin akryyli- kuin akvarelliväreillä, abstraktia taidetta, värioppia ja maisemamaalausta. Valitse itse mitä haluat oppia!
Koodilla "kesa30" saat 30 % alennuksen yhteishinnasta ostaessasi kaksi valinnaista verkkokurssia. Koodilla "kesa50" saat 50 % alennuksen yhteishinnasta ostaessasi kolme valinnaista verkkokurssia. Käytä koodi kassalla.
Lue lisää ja tutustu kaikkiin kesän verkkokursseihin TÄÄLLÄ.
Ohjaajana Sari Härkönen-Rand / Kotokunnas Art
Haluatko maksaa SMARTUM-, EDENRED- tai EPASSI-edulla? Ota yhteyttä sari (a) sarandia. fi niin saat maksuohjeet.
0 Kommentit