Mitä tehdä kesällä? - Nauti hitaasta suvesta kesäbingon avulla



Julkaisin pari viikkoa sitten Instagramissa oman versioni bullet journal -ryhmästä löytämästäni kesäbingosta. Kesäbingo sai innostuneen vastaanoton suurelta osin siksi, etteivät omaan bingooni valitsemani ruudut pitäneet sisällään valtavasti vaivannäköä tai rahaa vaativia tehtäviä. Pikemminkin valitsin tehtäväksi asioita, jotka auttavat nauttimaan kesästä ilman suorittamista tai pakkopullaa.

Kesäbingon idea on koota yhteen kesäisiä ideoita, jotka toteuttamalla voi leikkimielisesti pelata bingoa. Kaikkea ei olekaan siis pakko toteuttaa, vaikka koko ruudukon ruksiminen olisikin tietysti hauska lopputulos kesän päätteeksi. Kesäbingosta löytyy myös ideoita kesäpäivään, jolloin kaipaa jotain tekemistä. Jos kaipaa kesäänsä menoa ja meininkiä, voi listaan lisätä myös vauhdikkaampia ruutuja. Idea on kuitenkin ensisijaisesti löytää kesän riemuja helposti ja läheltä ilman suurempaa suorittamista.

Kesä on täällä Suomessa niin lyhyt, että olemme vähän tottuneet siihen, että elämme kesää suunnitellen ja aikatauluttaen sen täyteen kaikkea kesäohjelmaa. Niin kuin mainoksessakin, elämme koko ajan kuin viimeistä kesäpäivää. Ajatus on tietysti hyvä ja kaunis. Kun kesä vihdoin koittaa, siitä halutaan nauttia täysin rinnoin. Aikataulutusten tekeminen, vapaapäivien ja lomien täyttäminen ohjelmalla ja elämyshakuisuus kuitenkin aiheuttavat itsessään kiirettä ja paineita, jotka ovat täysin vastoin sitä, mitä moni kesältään lopulta haluaa. Kesän iloa ja hyvää fiilistä, rentoutumista, ihanasta Suomen kesästä nauttimista.

Kesä kuitenkin tulee myös ilman aikataulutettuja ohjelmia ja etukäteissuunnittelua. Kesää ei tarvitse tehdä tai suorittaa, sillä se on jo täällä. Ihan joka hetki. Mitä jos tänä kesänä pysähdyttäisiin enemmän kesän äärelle? Kuuntelemaan miltä kesä kuulostaa, miltä se tuoksuu ja miltä se maistuu?

Kokosin tähän alle listan kaikista kivoista ideoista, joiden ääreen on ihana pysähtyä ja jotka avaavat aisteja nauttimaan ympäröivästä kesästä. Näistä voit koota oman kesäbingosi tai vaikkapa vain ideoita omaan kesääsi. Osa vinkeistä on ihanien Instagram-seuraajieni vinkkaamia, suurkiitos upeista ideoista!


Mitä kesällä voisi tehdä?

Kastele varpaat
Kokeile jotain uutta
Herää ja lähde kävelylle aikaisin aamulla
Tee retki lähiseudulla uuteen kohteeseen
Laula metsässä
Tee kukkaseppele
Ui luonnonvesistössä
Nuku teltassa, parvekkeella tai riippumatossa
Valloita kukkula
Tee kaarnavene
Paista lettuja ja syö ne ulkona
Lähde metsään sateella
Tee kuperkeikka nurmikolla
Tee palmikko itselle tai läheisellesi ja koristele se kukkasin
Pysähdy kuuntelemaan linnunlaulua
Käy mustikassa
Kuivata tai säilö kesän herkkuja
Lähetä postikortti
Syö uusia perunoita
Tee mehujäätä
Leivo kakku ja tarjoile se ulkona
Kävele paljain jaloin
Kasvata pullo-omena tai -päärynä
Tee nokkoskeittoa
Lue kirjaa ulkona
Pujota metsämansikoita heinänkorteen
Hypi trampoliinilla
Käy mattopyykillä
Leivo raparperipiirakka
Etsi neliapila
Keinu
Suutele puun alla
Juo aamukahvi tai -tee ulkona
Kirjoita runo
Katsele merta
Tanssi puutarhassa

Rakkaudella
Sari


Uusi elämä maalla - Vastasiko unelma todellisuutta?



Unelmissa, etenkin niissä suuremmissa, on se huono puoli, ettei koko totuutta niiden todellisuudesta voi tietää täysin etukäteen. Tiedäthän ne vaaleanpunaiset lasit, joiden läpi haaveensa näkee? Uskallan kuitenkin väittää, ettei mikään elämässä ole täydellistä, eivät edes toteutuneet unelmat. Eivät puolisot, perheenjäsenet, kodit, työpaikat, lomamatkat. Siksi unelmienkin toteuttaminen vaatii uskallusta ja rohkeutta luopua täydellisyyden toiveesta.


Mistä haaveilimme?

Meidän haaveemme oli meille sopivan kokoinen koti maalla luonnon keskellä ja mahdollisuus pitää hevosia omassa pihassa. Minä halusin lisäksi puutarhan, kasvihuoneen ja kasvimaan, jotta pääsisin kehittämään orastavaa viherpeukaloani. Ideaalimme oli koti luonnonhelmassa, mutta kuitenkin järkevän työmatkan päässä, eikä aivan keskellä "ei mitään". Minä näin meidät asumassa vanhassa hirsisessä maalaistalossa, jonka pihalla nököttäisi navettarakennus ja pieni sievä aitta. Puutarhaa varjostaisivat vanhat puut, ehkä tammi tai vaahtera. Talon vanhat lattialaudat narisisivat ja keittiön kuningatar olisi kaunis puuhella. Talon ikkunasta näkisin hevoset, jotka kesäisin kirmaisivat laitumella. En varmasti ole ainoa, joka unelmoi juuri tästä.

Etsimme pitkään vanhaa pientilaa, joka täyttäisi kaikki toiveemme. Yleensä kohteissa oli kuitenkin liian pieni tontti, vääränlainen hintalappu, liian suuri tai huonokuntoinen talo tai se sijaitsi aivan liian kaukana muusta perheestä tai työpaikoista. Lopulta päädyimme rakentamaan uuden talon, sellaisen meidän näköisen. Päätöksen sinetöi lähes täydellinen tontti peltojen reunassa, joen varressa.

Tämä oli varsinkin minulle kompromissi, vaikka rakennusprosessi olikin lopulta mielenkiintoinen ja hyvin opettavainen vaihe elämässä. En ole kuitenkaan koskaan haaveillut uudesta talosta tai uusista pinnoista. Sydämeni sykähtää edelleen vanhoille puupinnoille ja elämää nähneille yksityiskohdille. Tästä syystä vaalin kaikkea vanhaa ympärilläni. Talon sisustuksessa onnistuimme käyttämään vanhoista rakennuksista kierrätettyjä materiaaleja, kuten vanhoja tiiliä ja sisäovia. Kotimme itsessään sijaitsee ihanasti alueella, jolla on hyvin pitkä ja merkittävä historia. Vielä 1700-luvulla tonttimme poikki kulki tie kirkolle. Aika huikeaa.


Pilvenhattaroiden varjopuolet

Muutto maalle pitää sisällään muutamia itsestäänselvyyksiä, joihin osasimme valmistautua ja joihin olimme tottuneet jo edellisessä kodissa asuessamme. Isoin muutos tuli olemaan pihatöiden määrä sekä hevosten hoitoon kuluva aika, työ ja järjestelyt.

Hevosten osalta yritin tietoisesti olla hyvin realistinen. Pelkästään hevosen omistamisesta seuraa valtava määrä työtä ja huolta, joten tallin pyörittäminen on homman viemistä ihan uuteen ulottuvuuteen. Työtä on paljon, kaikki aikataulutetaan hevosten ruokinta-aikojen mukaan ja pidempien reissujen järjestelyt ovat ihan oma juttunsa.

Täytyy kuitenkin sanoa, että jokapäiväiset hoitotoimenpiteet sujuvat meillä melko mutkitta, kun tekijöitä on kaksi. Marraskuun harmaudessa ja loskasateessa rämpiessä tarhojen siivous ei toki ole mitään herkkua, mutta onneksi meiltä löytyy miehen kanssa joustoa suuntaan ja toiseen. Myös heinänhakureissujen aikatauluttamisesta, laidunaitojen rakentamisesta sekä muista tallinpitoon liittyvistä hommista on tullut osa arkipäivää. Varsinkin pimeään vuodenaikaan huomaan lipsuvani kuitenkin siihen, että harrastan esimerkiksi ratsastuksen sijaan hevostallin pitoa, mutta ei se mitään. Hevosten kanssa tulee puuhailtua ja vietettyä aikaa kaikkien tallitöiden lomassakin ja valmentajista on hyvä apu oman motivaation ylläpitämisessä. Nyt kun tallia on pyöritetty yli vuoden ajan ja jokainen vuodenaika on eletty läpi yhdessä hevosten kanssa, uskallan sanoa, etten pois enää vaihtaisi. On ihanaa, että voin nähdä ikkunasta hevoseni ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla tai pujahtaa vaikka yöpaidassa kurkistamaan, onko tallissa kaikki kunnossa. Se on enemmän kuin jokaisen lapatun lantakärryn arvoista.

Jos oman tallin pyörittäminen on ollut positiivinen kokemus, on uuden talon pihan ja rakennusten viimeistely osoittautunut oletettua suuremmaksi työmaaksi. Osasimme toki odottaa, että pihapiirin ja puutarhan rakentamiseen täysin tyhjälle peltotontille kuluu aikaa ja rahaa, mutta kyllä tähän kuitenkin kuluu molempia enemmän kuin olisi arvannut. Lisänä on vielä hevosten laidunten perustaminen ja kentän rakentaminen, joten pihalla todella on riittänyt hommaa ja tulee riittämään vielä pitkään. Lisäksi osasta taloa ja tallia puuttuu vielä niitä kuuluisia listoja ja räystäslautoja sekä ihan kokonaiset terassit, joten rakennusprojekti on venynyt kyllä pidemmäksi kuin odotin.


Kaupanpäällisiä

Siitä huolimatta, etteivät haavekuvani vastaa aivan todellisuutta ja osa unelmista odottaa vielä toteutumistaan, näen silti todellisuuteni olevan vahvasti plussan puolella. Uusi koti on tuonut mukanaan valtavasti arjen kannalta merkityksellisiä asioita, joista suurin on ehdottomasti kosketus metsään. Liikun nykyään todella paljon luonnossa ja sillä on ollut todella suuri merkitys henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiini. Olen aivan rakastanut tähän upeaan luontoon ympärilläni. Jokirantaan, metsäpolkuihin ja peltomaisemiin. En edes tiennyt kaivanneeni luontoa näin paljon elämääni. Nyt olen aivan koukussa.



Todellisuus

Oliko unelma elämästä maalla yhtä ihana todellisuudessa kuin haaveissani? Kyllä ja vielä enemmän. Olen tästä kaikesta äärettömän onnellinen ja kiitollinen siitäkin huolimatta, etten ole sata vuotta vanhan maalaistalon emäntä ja suurin osa puutarhaani on edelleen olemassa vasta mielikuvituksessani. Unelmien toteutuminen saa tehdä meidät onnelliseksi, mutta kaikkein oleellisinta on kuitenkin lopulta joustavuus. Jos jäämme liiaksi kiinni vain yhteen mahdolliseen unelmaan ja tapaan, jolla se voi toteutua, voimme jäädä paitsi todella upeista kokemuksista pelkän itsepäisyyden vuoksi. Kyse on vain siitä, mitkä ovat niitä asioita, joiden hyvät puolet kumoavat kirkkaasti huonot. Emme myöskään aina itse tiedä mikä on itsellemme parasta ja silloin on ihan hyvä, ettei jokainen toiveemme käy toteen. Monet unelmatkin ovat lopulta erinäisten kompromissien ja luopumisten mahdollistamia. Jos ei uskalla päästää irti, ei saa koskaan tietää minne voi päätyä.


Rakkaudella
Sari