Inspiroiva arki: Miksi motivaatiopuheet voivat olla vahingollisia?



Olen aina ollut ahkera unelmoija ja vielä tehokkaampi toteuttamaan unelmiani. Vielä viime vuosina englanninkielinen termi go-getter olisi sopinut minuun kuin nenä päähän. Jos todella jotain halusin, sen myös tavalla tai toisella pyrin saavuttamaan. Joskus päätä sai hakata seinään pitkäänkin, mutta periksi en antanut. Olen edelleen go-getter, mutta en enää sillä aggressiivisella tavalla, joka tuosta sanasta tulee mieleen. Ymmärrät pian miksi.

Katson ja kuuntelen paljon motivoivia vlogeja ja puheita löytääkseni uusia näkökulmia ja välineitä arjen hallintaan. Parhaimmillaan motivaatiopuheet ovat todella hyödyllisiä ja inspiroivia. Toiset taas eivät niinkään. Monet motivaatiopuheet kehottavat yksiselitteisesti nostamaan takapuolen penkistä ja valloittamaan maailman joka päivä raa'alla ja rehellisellä työllä. Näiden motivaatiopuheiden sisältö on lähes aina sama. Älä odota, että unelmaelämäsi tulee luoksesi ja toteutuu pelkällä haaveilulla. Unelmaelämän vuoksi on syytä raataa niska limassa ja antaa sille kaikkensa joka ikinen päivä. Älä jätä minuuttiakaan tuhlaamatta.

Näissä toisinaan suorastaan hurmiollisissa puheissa on ihan perusteltu viestisisältö. Unelmien eteen on tehtävä töitä, sillä harva meistä saa haaveiden työtarjouksen kaupan heviosastolla banaaneja punnitessa. Se mikä nykyään särähtää omaan korvaani monissa motivaatiopuheissa, on niiden antama mielikuva itsensä viemisestä äärirajoille. Ne kannustavat väsymättömään työskentelyyn ja jokaiseen mahdollisuuteen tarttumiseen. Usein puhujat kertovat miten itse tekivät kolmea eri työtä tai treenasivat viisi tuntia viikon jokaisena päivänä tavoitellessaan unelmaansa. Nämä puhujat ovat vakuuttavia, koska he ovat todistetusti saavuttaneet tavoitteensa satakertaisesti. Sen sijaan he eivät koskaan puhu siitä, millaista hintaa he ovat saavutuksestaan saaneet lopulta maksaa.

Kyllä, väsymättömällä työnteolla voi päästä tavoitteeseensa. Sen sijaan sataprosenttisella varmuudella itsensä piippuun ajaminen aiheuttaa vahinkoa henkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille, vaikka vaikutukset eivät ilmenisikään välittömästi. Lepo, rentoutuminen ja rauhoittaminen ovat meille kaikille tärkeitä tasapainon säilymisen kannalta. Unelmien jahtaaminen ja arkensa kuormittaminen liian suurella painolastilla käy lopulta kohtalokkaaksi, sillä kaikella on hintansa. Uskokaa pois, minä tiedän.

Aina kyse ei ole siitä, että jahtaisi yhtä unelmaa ja käyttäisi kaikki voimavaransa siihen. Unelmia voi olla samanaikaisesti liian monta toteutettavana. Itse olen oppinut kantapään kautta, mitä tarkoittaa, kun yrittää yhdistää vastuuhenkilön roolin palkkatöissä, oman yrityksen pyörittämisen ja talonrakentamisen hartiapankilla. Vastuutyöt otin tehtäväkseni vääristä syistä ja ne olivat minulle valtava taakka. Hyvin nopeasti huomasin, etten kyennyt jonglööraamaan kolmen valtavan vastuualueen kanssa ja jouduin esimerkiksi töissä turvautumaan työkavereiden tilannetajuun ja ammattitaitoon. Oma kovalevyni oli jatkuvasti täynnä ja unohtelin asioita niin töissä kuin kotona. Yritykseni junnasi pitkään paikallaan, enkä pystynyt kehittämään sitä haluamaani suuntaan. Suoriuduin kaikilla elämäni alueilla lopulta surkeasti, mutta en ymmärtänyt hidastaa tahtia edes silloin, kun keho alkoi antaa uupumisen merkkejä.

Stressin ja kiireen laukaisemat terveysongelmat pysäyttivät lopulta arkeni pitkäksi aikaa pariinkin otteeseen. Ensimmäiset viitteet stressin vaikutuksista sain migreenikohtausten muodossa ja pian alkoi selkäni oirehtia. Yritin olla reipas ja jatkaa samoin kuin aiemmin. Kärsin, itkin ja tuskailin selkäkipujen kanssa kuukausia ennen kuin menin lopulta lääkäriin, mutta lopputuloksena selkäkipuni kroonistui vuosiksi. Tänään toivon, että olisin osannut itse hiljentää tahtia jo paljon aiemmin ja sanoa joillekin asioille kylmästi "ei". Tuudittauduin typerästi siihen yliluonnolliseen uskoon, että kyllä minä kestän ja kyllä minä jaksan. Valitettavasti sain oppini kantapään kautta ja olen saanut maksaa siitä pitkään. Viime viikolla tehty hiihtoretki oli kenkkuilevan kropan kanssa lupaava lahja, josta olen todella kiitollinen näiden vuosien jälkeen. Joskus aiemmin se oli itsestäänselvyys.

Annan sinulle siis yhden vinkin. Älä pidä epäinhimillistä suorittamista ideaalinasi, äläkä rakenna arjestasi maratonsuoristusta tavoitellessasi unelmiasi, vaikka joku toinen olisi niin tehnytkin. Seurauksena voi hyvin suurella todennäköisyydellä olla se, ettet pysty nauttimaan saavutetusta unelmastasi täysillä, sillä kylkiäisenä olet saanut elämääsi epätoivottuja seuralaisia, joita et kaikkia niin vain karistakaan. Toteutuneiden unelmien hintana voi olla pitkäaikaissairauksia, uupumusta, talousongelmia tai sosiaalisten suhteiden romahtamista riippuen siitä, minkä elämän osa-alueen antaa jäädä omien unelmien jalkoihin. Pidä siis ensisijaisesti huolta terveydestäsi, henkisestä hyvinvoinnista, hyvistä suhteistasi läheisiisi sekä kehostasi. Kaikki muu tulee sen jälkeen. Älä myöskään kuvittele olevasi yli-ihminen, joka kestää stressiä, painetta ja kiirettä paremmin kuin muut, sillä se on sudenkuoppa, josta maksat lopulta itse. Pitkäkestoinen stressi on tutkitusti merkittävä tekijä erilaisten sairauksien laukaisijani ja se vaikuttaa kehomme jokaiseen sopukkaan. Sinulla on vain yksi keho, yksi mieli, vain yksi elämä. Pidä huolta itsestäsi, jotta voit nauttia täysillä siitä, mitä elämässäsi saavutat. Ja sinä todellakin voit saavuttaa haluamasi viemättä itseäsi äärirajoillesi joka päivä. Silloin myös toteutuneet unelmat maistuvat niin kovin paljon makeammilta. Work smarter, not harder.

Jos haluat tietää, miten itse olen muuttanut toimintatapojani arjessani ja miten nykyään työskentelen tavoitteiden eteen, seuraa tulevia blogipostauksia. Toivon, että oma tarinani ja oppituntini voivat siivittää sinut turvallisemmalle matkalle kohti toteutuneita unelmia. Jos taas tunnistit tekstistä itsesi, anna itsellesi ensimmäiseksi aikalisä. Suorittajatyyppi ei niin vain muuta tapojaan, mutta jo omien toimintamallien tunnistaminen on ensiaskel kohti tyynempää arkea.


Rakkaudella
Sari

Puutarhaunelmia uudelle vuodelle



Maata peittää paksu lumivaippa ja viimeksi eilen taivaalta tuprutti hiukan lisää lunta. Puutarhaihmisen ajatukset ovat kuitenkin jo keväässä ja uudessa kasvukaudessa. Odotan ensi kesää Kotokunnaalla siitäkin syystä, että näen miten viime kesän ja syksyn uurastukset tuottavat tulosta. Nousevatko kaikki sipulikasvit ja perennat keväällä ja selviävätkö ruusut talven pakkasista? Miten käy herkän laventelin? Puutarhanhoito on ehdottomasti yksi niistä asioista, jotka kasvattavat kärsivällisyyttä. Työnsä tuloksia joutuu usein odottamaan vuosia.

On myös jännittävää suunnitella uutta. Piha on edelleen toivottoman keskeneräinen ja vaatii vielä rutkasti työtä ja siistimistä, mutta ilokseni se tarkoittaa myös jatkosuunnitelmia ja unelmointia. Listasin alle muutaman suunnitelman, joiden toteuttamisesta haaveilen puutarhassa ja pihalla tänä vuonna.


Kiveysalueet ja terassit

Terassit pitäisi saada valmiiksi ensi kesän aikana, sillä kaksi kesää on jo eletty ilman niitä. Lisäksi haluaisin pienet kiveysalueet ainakin poluille, joita käytän monta kertaa päivässä, kun käyn ruokkimassa hevosia. Mies alkoi jo loppusyksystä murehtua, että kulutan nurmikkoon ruman polun tallaamalla samaa uraa jatkuvasti. Ilmoitin ylipuutarhurin oikeudella, että ei murhetta, ensi kesänä siihen laitetaan kiveys. Sen jälkeen olen saanut tallata uraa nurmikkoon ilman moitteita.


Kasvihuone

Meillä on varastossa upeat vanhat ikkunat, jotka on ostettu jo kolme vuotta sitten kasvihuoneen laseiksi. Kasvihuoneen paikka ja muoto ovat vaihtuneet pariinkin otteeseen, mutta nyt tänä vuonna haluaisin viimein saada kasvihuoneen valmiiksi ja käyttöön. Joskus asioita onkin ihan hyvä hautoa, sillä omat ajatukseni kasvihuoneen sijoituspaikasta kypsyivät käytännön kannalta paljon kätevämmiksi kuin ihan ensimmäiset suunnitelmani.


Potager

Luin viime vuonna kirjan Kukkiva kasvimaa potager ja kasvimaasuunnitelmani muuttuivat kertaheitolla. Potagerini oli syksyyn mennessä vielä aika karkean luonnoksen tasolla, mutta mielessäni olen hellinyt visiotani koko tämän kylmän vuodenajan. Kohta pääsee jo valikoimaan kukkia ja hyötykasveja ensi kesää varten. Tästä alueesta annan myös muotoutua hieman romanttisemman kuin muun puutarhan, jossa vallitsee perinteisempi tunnelma. Tätä ideaa fiilistelen tällä hetkellä ehdottomasti eniten.


Auringonkukkapalsta

Jo viime vuonna haaveilin auringonkukkien kasvattamisesta. Ostin jättiauringonkukansiemeniä ja esikasvatin niitä keväällä. Kuiva kesä teki kuitenkin tepposet, enkä saanut taimia lopulta edes siirrettyä maahan. Myös suoraan maahan kylvetyt siemenet jäivät nousematta kuivuuden vuoksi. Tänä vuonna minulla on valmiiksi paikka katsottuna jättiauringonkukille ja toivon vähän enemmän sateita kuin viime vuonna myötävaikuttamaan komeiden hujoppien kasvuun.

P.S. Olen innokas, mutta ihan vielä en ole istuttamassa auringonkukansiemeniä. Kuva on viime vuodelta.


Bokashi

Milloinkohan raaskisin panostaa bokashin hankintaan? Idea kiehtoo ja sivutuotetta mainostetaan todelliseksi huippuravinteeksi kasveille. Onko kenelläkään kokemuksia?


Millaisia puutarhaunelmia sinulla on tälle vuodelle?

Rakkaudella
Sari

Arki luovan alan yrittäjänä: Mitä teen työkseni?


Kotokunnaalla vuosi on vaihtunut uuteen ja katse suunnataan tiukasti uusia seikkailuja kohti etenkin työrintamalla. Moni teistä lukijoista ehkä tietääkin, että teen pääasiassa töitä yrittäjänä ja esittelytekstissänikin nimeän itseni luovan alan monityöläiseksi. Tällä viikolla töitä tehdessäni aloin kuitenkin pohtia, että harva läheisistänikään todella tietää mitä teen työkseni ja mistä kaikesta työpäiväni koostuvat, teistä lukijoista puhumattakaan. Työni on minulle todella rakas ja tärkeä osa arkea ja yksi suuri unelmieni täyttymys, joten haluan esitellä työni sisältöä myös täällä blogin puolella.

Kutsun itseäni mieluiten luovan alan monityöläiseksi juuri siitä syystä, että toimenkuvani on jakautunut useaan osaa, jotka eivät mitenkään mahdu saman työnimikkeen alle. Olen työskennellyt toiminimellä vuodesta 2014 saakka ja itse asiassa huomenna maanantaina tulee mittarissa täyteen kokonaista viisi vuotta yrittäjän elämää. Hurjaa! Rehellisyyden nimissä näihin vuosiin mahtuu paljon kasvua, sivupolkuja, yritystä ja erehdystä sekä oman tien etsimistä. Olen kuitenkin muuttunut ihmisenä niin intressieni kuin taitojeni osalta tässä vuosien varrella niin paljon, etten oikein osaa katua sitä kaikkea mitä näinä vuosina on tullut kokeiltua. Tänään näen suuntani paljon kirkkaammin ja olen kiitollinen kaikesta mitä on tullut koettua sekä tietysti kaikille asiakkaille ja muille tukijoille, jotka ovat olleet osaltaan mukana matkassa.



Mitä kaikkea sitten teen?


Kuvitustyöt ja graafinen suunnittelu

Olen aina ollut innostunut piirtämisestä, väreistä ja visuaalisuudesta. Äitini piti huolta siitä, että kotoa ei koskaan loppunut paperi, vaikka hyvin tehokkaasti käytössäni paperipinkat pöydällä hupenivatkin. Nykyään rakkaimmat tekniikkani ovat vesivärit pienemmän mittakaavan töissä ja akryylivärit tauluissa, vaikka tekniikoita on tullut kokeiltua tusseista hiileen.

Vuosien saatossa ryhdyin siirtämään teoksiani tietokoneelle digitaaliseen muotoon. Hiljalleen mukaan tulivat erilaiset tietokoneohjelmat ja niiden myötä painomateriaalien, kuten kutsujen, flyerien, käyntikorttien ja tarrojen suunnittelu sekä logot. Vaikka suurin osa töistäni valmistuu valmiiksi tuotteeksi tietokoneella, en oikein osaa, enkä halua luopua käsin tehtävästä kuvitustyöstä. Koen olevani ennen kaikkea käsityöläinen ja se on myös ehdottomasti oman tyylini ydin. Tällä hetkellä panostan erityisesti vesivärikuvitusten toteuttamiseen. Se on uusi rakkauteni.

Nippelitietoa: Jos olet joskus häissä pelannut hääbingoa, on kyseinen peli on minun ideoimani ajalta, jolloin pidin hääblogia ja suunnittelimme häitämme. Edelleen hymyilyttää, kun joku mainitsee jossain hääbingon. Se on alkanut elää omaa elämäänsä ja hyvä niin.






Sivellintekstaus ja kalligrafia

Taiteen tekemisen lisäksi olen aina kirjoittanut paljon ja kaunis käsiala on ollut kaltaiselleni esteetikolle merkittävä juttu ihan lapsesta saakka. Erikoisesti minulla ei ole yhtä tiettyä käsialaa, vaan kirjoitukseni vaihtelee sen mukaan minne kirjoitan ja kuinka tärkeä se minulle on. Muistilappuni ovat melko rumia ja päiväkirjasivuni taas kauniita.

Muutama vuosi sitten innostuin ensin kalligrafiasta ja sitten sivellintusseista. Vuosi sitten tammikuussa tarkoitukseni oli pitää yksi sivellintekstauskurssi, mutta suosio olikin niin valtavaa, että seuraavien kahden kuukauden aikana järjestin neljä kurssia, jotka olivat lähes kaikki täynnä. Tämä on ehdottomasti yksi viime vuoden huikeimmista jutuista edelleen!

Tykkään aivan valtavasti opettamisesta ja kurssilaisten onnistumisten seuraaminen on valtavan inspiroivaa. Onkin ollut mahtavaa päästä näiden itse järjestämien kurssieni lisäksi opettamaan yksityisiä porukoita. Sivellintekstauskursseille on edelleen riittänyt ihania kurssilaisia ja ensi viikolla on alkamassa myös jatkokurssi, jossa tussien sijaan käytetään erillisiä siveltimiä, musteita ja vesivärejä.




Sivujuonteet

Olen aina ollut utelias kokeilemaan erilaisia visuaalisia keinoja kertoa tarina tai tuottaa esteettisesti miellyttäviä maailmoja. Usein asiakkaat ovat kuitenkin olleet syy lähteä kokeilemaan jotain uutta. Näin olen päätynyt esimerkiksi valokuvaamaan upeita kotimaisia koruja ja historiallisesti merkittävää juhlamiljöötä tai toteuttamaan korutekstausta paperia isommille pinnoille. Koen tämän olevan juuri sitä yrittäjän vapautta, etenkin luovalla alalla. En koskaan tiedä mitä viikko tuo tullessaan ja mille kaikelle pääsen sanomaan "kyllä".

Luonnollisesti yrittäjän arjen toiseen puoleen kuuluvat kaikki oheistyöt, kuten markkinointi, suunnittelu, materiaalihankinta, laskutus ja kirjanpidolliset työt, joita ilman homma ei pyörisi. Tämä varmaankin vaatisi aivan omanlaisensa postauksen.


Sarandia voit seurata Facebookissa ja Instagramissa. Tuotteitani on ostettavissa digitaalisessa muodossa nettipuodissa. Asiaankuuluvasti suutarin lapsella ei ole kenkiä ja kotisivujen päivitys on työn alla. Yhteyden minuun saa tuttuun tapaan osoitteella sari@sarandia.fi.

Rakkaudella
Sari