#20kysymystä - Tervetuloa vuosi 2019!


Uusi vuosi. Näihin kahteen sanaan kiteytyy ihanalla tavalla lupaus tulevasta, ajatusta puhtaasta pöydästä ja lupa aloittaa alusta. Hassua sinänsä, sillä itsensä ja elämänsä voi uudistaa ihan milloin tahansa ja paras hetki siihen on yleensä juuri nyt. Silti siinä on jotain taikaa, kun yhdellä kellonlyömällä vuosi vaihtuu toiseksi ja tuo mukanaan uudet päivät uusine mahdollisuuksineen ja kohokohtineen.

Olen jo useamman vuoden ajan tehnyt loppuvuodesta itselleni jonkinlaisia muistiinpanoja ikään kuin vuoden henkisenä tilinpäätöksenä. Olen kirjannut ylös onnistumiset ja kohokohdat, joista saan iloa ja voimaa jatkaa eteenpäin. Kirjaan ylös myös pettymykset ja murheet, jotta ne voi jättää taakse ja kääntää oppitunneiksi. Uudenvuodenlupauksia en sinällään harrasta, mutta tykkään tehdä listoja asioista, jotka haluan tehdä seuraavan vuoden aikana ja suunnitella miten tärkeimmät niistä toteutan. Listat ovat hauskoja, vaikka aivan kaikkea en ole tähän mennessä vielä ehtinyt listoiltani toteuttamaan.

Uuden vuoden lahjaksi haluan antaa sinulle käyttämäni kysymyspatteriston, jonka tarkoitus on auttaa sinua löytämään kiitoksenaiheet ja rauha menneen vuoden kanssa sekä valmistaa sinua parhaaseen mahdolliseen vuoteen 2019. Kysymykset ja vastaukset voit kirjata ylös esimerkiksi muistikirjaan, jossa ne säilyvät muistoina tulevillekin vuosille. Itse kävin juuri läpi kahden vuoden takaisia merkintöjäni ja se oli todella hauskaa, herkistävää ja myös hedelmällistä. Olimme tuolloin juuri rakentamassa kotiamme ja kirjoituksistani paistoi läpi onni ja odotus, joka unelman toteutumiseen liittyi. Löysin myös harmikseni teksteistä samoja ongelmakohtia arjessa, joiden kanssa painin edelleen. Ehkä nyt olisi aika viimeinkin selätää ne?


Kuluneena vuonna 2018

  • 5 asiaa, joista olen kiitollinen
  • 5 asiaa, jotka onnistuivat
  • 5 asiaa, joihin panostin
  • 3 pettymystä
  • 3 vuoden parasta päivää
  • 3 asiaa, jotka tekisin toisin
  • 3 asiaa, joita en osannut odottaa
  • vuoden merkittävin opetus
  • mitä sellaista olen saavuttanut, josta ennen vain haaveilin


Tulevana vuonna 2019

  • 5 asiaa, joita en malta odottaa
  • 3 asiaa, joihin aion panostaa
  • 3 asiaa, jotka aion unohtaa
  • 3 taitoa, jotka aion hankkia tai parantaa
  • 3 tapaa. jolla aion lisätä hyvinvointia elämääni
  • luonteenpiirre tai ominaisuus, jota aion kehittää 
  • 3 tapaa, joilla aion tehdä hyvää
  • asia, jolle aion antaa enemmän aikaa
  • tärkein lahja, jonka voin itselleni antaa
  • vuoden päästä tähän aikaan
  • millainen olisi vuoden paras päivä
+ lisänä lista "20 asiaa, jotka haluan tehdä/toteuttaa ennen vuotta 2020"



Välipäivät tarjoaa täydellisen hetken keskittyä menneen ja tulevan pohtimiseen ja oman mielen valmisteluun inspiroivaa ja lempeää uutta vuotta varten. Jouluhulinat ovat ohi, mieli toivottavasti hiljentynyt kiireiden jälkeen ja katse kurottaa sopivasti jo tulevaa kohti.

Olisi upeaa nähdä kuinka moni innostuu käyttämään näitä kysymyksiä ja millaisia fiiliksiä ne herättävät. Käytäthän siis hashtagia #20kysymystä jakaessasi kysymyspatteristoa sosiaalisessa mediassa.

Miten sinä valmistaudut uuteen vuoteen ja millaisia suunnitelmia ja toiveita sinulla on vuodelle 2019?

Rakkaudella
Sari

Lempeää joulua, ystävät


Ensimmäinen joulu omalla tallilla. Kaikki tämä oli kerran vain sydämen sopukassa hellästi hoivattu unelma. Sitä suuremmalla kiitollisuudella olen tänä vuonna juhlinut joulua. Suurin lahja on kuitenkin lopulta arki, jota saan elää joka päivä kaikkine mutkineen, kipukohtineen, riemuineen ja nauruineen.  Tänä jouluna olen tuntenut itseni kovin siunatuksi. 

Aattona tunnelmoimme hevosten kanssa ja leikimme hieman joulutonttuja. Siitä onkin aikaa, kun täällä on saatu nauttia valkeasta joulusta. Oli myös mahdottoman ihanaa, että ehdimme hengailla kotosalla jouluaattona ennen kuin siirryimme notkuvien ruokapöytien ääreen. Joulustressi ja uupumus olivat siis tänä vuonna melko lailla tuntemattomia käsitteitä. Mitenkäs muuten voisi ollakaan näin ihanien karvakorvien seurassa. Hilu ja Nana ovat kyllä suloisia tyyppejä. 




Toivon jouluusi rauhaa, lämpöä ja lempeyttä. Lepää, rentoudu ja anna sisäisen akkusi latautua. Uusi vuosi on nurkan takana ja nyt on täydellinen hetki hengähtää ja kiittää. 

Rakkaudella
Sari

Hämärästä valoon - Miten selätin kaamosväsymyksen?



Joulukuun puoliväli on nyt ohitettu ja lauantain jälkeen päiväkin alkaa taas pidentyä. Ajattelinkin siis nyt olevan hyvä hetki käydä läpi miten henkilökohtainen taisteluni selvitä pimeästä vuodenajasta on tähän saakka toiminut. Viime postauksessa paljastin kiitollisuuspäiväkirjan olleen yksi itselleni yllättävänkin tärkeäksi muodostunut väline valoisampaa arkea etsiessä. Mutta miten kävi niiden muiden suunnittelemieni taistelutaktiikoiden, jotka kirjasin ylös tässä postauksessa?

Ensimmäisenä kaamoksenselätyskeinona mainitsin metsässä ja luonnossa liikkumisen. Tämän suhteen ryhdistäydyin heti marraskuun alussa, otin itseäni niskasta kiinni ja tallustin metsään joinakin viikkoina lähes päivittäin. Vaikutukset metsässä liikkumisella olivat välittömät ja siksi se myös motivoi. Rakastan metsäpoluilla kulkemista, mutta en ollut ymmärtänyt miten paljon energiaa siitä voi saada. Itse pystyn ajoittamaan ulkoilut usein aamun valoisaan aikaan, jolloin niiden vaikutus peilautuu suoraan koko loppupäivään. Eron aikaisempaan huomasin taas siinä vaiheessa, kun sateisten päivien ja yleisen kiireen myötä metsälenkit unohtuivat yli viikon ajaksi ja olo oli kamala. Juuri tuohon kiireen keskelle olisin tarvinnut ne metsälenkit tuomaan energiaa ja hillitsemään stressiä, mutta aikataulut eivät muka antaneet periksi, eikä sateessa koirakaan halua lenkkeillä... Niinpä niin. Nyt olen taas jatkanut aamuisia metsäretkiä ja hyvän olon mittari näyttää heti eri lukemia.

Toinen suunnitelmani koski vuorokausirytmin säätämistä ja unen lisäämistä. Voin heti tähän alkuun myöntää, että mönkään meni. Karmeimman kiirejakson jälkeen univelkaa oli kertynyt niin paljon, että yhtenä aamuna nukuin yhteentoista saakka (kiitos miehen, joka hoiti eläimet), mikä on minulle täysin tavatonta. Vielä seuraavalla viikolla aamuisin herääminen oli todella tuskaista ja pitkitin nousemista torkuttamalla niin pitkään kuin mahdollista. En tiedä kumpi oli lopulta kamalampi; tuo minuutilleen aikataulutettu kiirejakso arjessani vai aika, joka meni siitä toipumiseen. Joka tapauksessa tämä suunnitelma ei mennyt ihan putkeen, mutta sen epäonnistuminen antoi kyllä hyvää tietoa siitä, millainen on itselleni aivan liian kiireinen arki.

Viimeisenä keinona selviytyä synkästä marraskuusta päätin hyödyntää kirkasvalolamppua ja kynttilöitä. Kirkasvalolamppua käytinkin marraskuun alkupuolen ja koin siitä olevan hyötyä jonkin verran. Jossain vaiheessa sen teho tuntui laskevan ja niin se jäi vähemmälle käytölle. Kynttilöitä en polttanut koko marraskuun aikana, mutta nyt joulukuun puolella olen kunnostautunut myös tunnelmoinnissa. Ehkä se on tapani laskeutua pikkuhiljaa joulutunnelmaan.



Jos minulta kysyttäisiin yhtä suositeltavaa tapaa kaamosväsymyksen ja -masennuksen selättämiseksi, en tarvitsisi kovin pitkää miettimisaikaa. Oman kokemukseni pohjalta ja tutkimusten tukemana suosittelen metsässä ja ylipäätään luonnossa liikkumista ihan jokaiselle suunnattomalla lämmöllä. Hyppää pois pururadalta ja lähde seikkailemaan poluille. Laita kännykkä äänettömälle ja anna mielen kulkea hetken kiireisen maailman tavoittamattomissa. Katsele ympärillesi, pysähdy, hengitä.

Tiedän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta ulkoilla tähän aikaan vuodesta arkisin valoisaan aikaan ja pimeällä metsään lähteminen ei houkuta, mutta vapaapäivästään kannattaa ehdottomasti varata aikaa metsässä ja luonnossa liikkumiselle. Lupaan, että sen vaikutukset kantavat siihen seuraavaankin työviikkoon.


Rakkaudella
Sari

Marraskuun projekti: Kiitollisuuspäiväkirja



Loppusyksystä päivien lyhentyessä aloin kaivata paitsi ulkoista valoa myös valoa sisälleni, jotta jaksaisin läpi synkeän vuodenajan. Marraskuun alussa kirjoitin tavoista, joilla aioin taistella pimeyden aiheuttamaan väsymystä ja matalaa mielialaa vastaan, mutta jätin tuolloin mainitsematta projektin, jonka myös aloitin marraksuun alussa. Koska mikään ei lisää onnellisuutta, kuten kiitollisuus, päätin ottaa testiin kuukauden ajaksi kiitollisuuspäiväkirjan.

Jo ennen kuin aloitin kiitollisuuspäiväkirjani, päätin muutaman säännön. Jokaisen päivän päätteeksi minun tulisi kirjoittaa muistikirjaani kolme eri asiaa, joista oli kiitollinen. Näiden asioiden tulisi olla sellaisia, jotka liittyivät juuri kyseiseen päivään ja tapahtumiin ja tuntemuksiini sen aikana. Vaikka olen suunnattoman kiitollinen läheisistäni ja kaikesta hyvästä mitä elämääni kuuluu, en sortuisi listaamaan niitä kiitollisuuspäiväkirjaani, elleivät ne liittyneet aidosti juuri siihen päivään. Halusin aidosti löytää hyvää huonommastakin päivästä.

Kiitollisuuspäiväkirjasta tuli nopeasti jokaisen iltani suosikki, jonka ääreen pääsemistä suorastaan odotin, vaikka päivääni ei olisi mitään ihmeellisen erityistä kuulunutkaan. Erityisen ihania olivat tietysti ne päivät, joiden vuoksi kiitollisuuspäiväkirja täyttyi monen rivin verran. Kuukauden aikana oli myös muutamia sellaisia päiviä, jolloin ei ollut tapahtunut mitään erityisen kurjaa, mutta jostain syystä päivästä oli todella vaikea keksiä hyvää ja saatoinkin istua monta minuuttia pohtimassa mitä ihmettä kirjoittaisin ja mistä voisin olla kiitollinen. Jokaisesta päivästä löysin kuitenkin lopulta jotain kiitollisuuden arvoista. Välillä sitä piti vain hieman kaivella.

Kiitollisuuspäiväkirja oli ennen kaikkea henkilökohtainen projekti, mutta halusin samalla tutkia myös itse prosessia ja pohtia miten kiitollisuuspäiväkirjasta saa mahdollisimman toimivan. Muutaman vinkin koinkin erityisen toimivaksi.



Aloita jokainen kohta sanoin "Olen kiitollinen..."
Pelkkä kiitollisuudenaiheiden listaaminen jättää kokemuksen melko pinnalliseksi ja syvemmälle ilon ja onnellisuuden tunteisiin pääsee konkreettisesti kirjoittamalla ylös olevansa kiitollinen. Itse vaihdoin tähän tyyliin kuukauden puolivälissä ja samalla huomasin useammin syventyväni pohdiskelevammin kiitollisuudenaiheisiin ja syihin niiden takana. Tämä teki kiitollisuuspäiväkirjan pitämisestä vielä tehokkaampaa.


Ruoki positiivisuutta
Kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaan mieluummin asioista, jotka ovat onnistuneet ja olleet positiivisia sen sijaan, että olisit kiitollinen siitä, ettei ikäviä asioita tapahtunut. Ei ole ehkä hyvä idea kirjoittaa siitä, että ei epäonnistunut tänäänkään töissä tai ajanut kolaria. Sen sijaan voi olla kiitollinen siitä, että työpäivä sujui hyvin ja liukkaasta kelistä huolimatta työmatkat sujuivat turvallisesti. Mieti siis myös miten asiat muotoilet, jotta niissä on aidon positiivinen pohjavire esimerkiksi sarkasmin sijaan.


Mitkä asiat korostuvat... ja mitkä unohdat?
Kiitollisuuspäiväkirjan luonne jokapäiväisenä kirjoitustehtävänä paljastaa nopeasti sen, mikä on sinulle tärkeää arjessa ja mikä jää vähemmälle huomiolle. Puolessa välissä kuukautta voi olla hyvä käydä kirjoittamansa kiitollisuudenaiheet läpi ja kiinnittää huomiota siihen, mikä jatkuvasti nousee esille. Ehkä siihen kannattaisi panostaa arjessa myös enemmän? Samoin kannattaa miettiä mikä jää toistuvasti mainitsematta, vaikka se olisi jatkuvasti läsnä elämässä. Unohdatko mainita järjestelmällisesti tietyn ihmisen, harrastuksen tai muun elämän osa-alueen vaikutuksen onnellisuuteesi? Ethän pidä ketään itsestäänselvyytenä? Onko jokin asia ehkä sellainen, että se tuottaa enemmän pahaa oloa  kuin iloa? Pitäisikö se muuttaa?


Mitä kiitollisuuspäiväkirjasta jäi sitten minulle itselleni käteen? Uskon, että päiväkirjan pitämisellä oli suuri merkitys siinä, miten paljon helpompi inhokkikuukauteni oli jaksaa ja kuten edellisessä postauksessa totesin marraskuu oli jopa osin tosi kiva kuukausi. Pidän siitä, miten kiitollisuuspäiväkirja ohjaa huomion niihin hyviin asioihin elämässä ja vähentää tilaa niiltä negatiivisilta keloilta, jotka helposti lähtevät pyörimään päässä.

Entä olenko jatkanut kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä? Ehdottomasti. Uskon, että siitä tulee pitkäaikainen osa arkisia tapojani ja samalla toivottavasti myös merkittävä osa henkistä hyvinvointia.



Rakkaudella
Sari