Rakastan metsää. Aivan erityisesti rakastan minulle kaikkein läheisintä metsää, jonne pääsen sukeltamaan vain kivenheiton päässä kotoa. Ajatukseni olikin jatkaa täällä blogin puolella jo Instagramissa jakamiani ajatuksia metsästä ja sen voimasta, mutta sanat tuntuvat olleen kadoksissa viime aikoina. Olen kärsinyt oudosta nuhasta tai flunssasta, joka ei suostu jättämään rauhaan. Lisäksi kellojen siirtäminen taaksepäin oli jälleen kerran koettelemus, josta en tunnu pääsevän yli. Aivoni eivät voi käsittää kuinka pimeää voi olla jo viideltä iltapäivällä. Nämä harmaansynkeät päivät eivät ole auttaneet asiaa laisinkaan, vaan sielu tuntuu rypistyneen pelkästä ahdistuksesta aavistuksen sykkyrälle. Jos olen ihan rehellinen, on päällimmäinen tunne pakokauhu. Nyt on vasta marraskuun alku. Tätä tulee jatkumaan vielä kuukausia. Miten ihmeessä selviän?
Tällä hetkellä päivänvalon ahmaiseva pimeys syö omia voimia niin, että tiedostan itsekin, etten selviä pimeästä vuodenajasta järjissäni tekemättä tietoisia muutoksia sen eteen. Ja koska rakastan listoja, päätin tehdä sellaisen itselleni ja kirjoittaa ylös ne muutokset arjessa, jotka voisivat auttaa kohottamaan mieltä ja energiatasoja pimeänä vuodenaikana.
Metsä. Talviaikaan siirtyminen tuli siinä mielessä huonoon aikaan, että sairastelun vuoksi en ole jaksanut käydä metsässä lainkaan niin usein kuin vielä pari viikkoa takaperin. Tukkoisena ja väsyneenä ei ensimmäisenä tule mieleen tarpoa tihkusateessa märässä metsässä, vaikka siitä itse asiassa olisi jaksamisen kannalta hyötyä. Rehellisesti olen myös kaivannut hetkiä metsäpoluilla, sillä ne tekevät minut aidosti onnelliseksi. Eri asia on vain saada itseni raahattua sinne saakka. Ensimmäinen kohta listassani on siis kunnostautua metsäretkien suhteen. Ulkona liikkuminen piristää muutenkin, mutta metsällä on vähintään tuplavaikutus hyvinvoinnin kannalta. Varsinkin, kun metsä on niin kaunis ja rauhoittava kuin lempimetsäni.
Vuorokausirytmi ja unen määrä. Olen muutenkin yrittänyt hiljalleen lisätä yöunien pituutta, mutta nyt ajattelin siirtää vielä päivärytmiäni niin, että saisin varsinaiselle työskentelyajalle mahdollisimman paljon valoisia tunteja. Kun teen töitä kotona, voin aika pitkälti valita mihin aikaan päivästä töitäni teen. Nyt huomaan selvästi, että tuotteliaisuuteni suorastaan romahtaa iltapäivällä hämärän laskeutuessa, eikä se herää uudelleen edes myöhään illalla, jolloin olen usein luovimmillani. Aamun valoisia tunteja minulla kuluu tällä hetkellä useampi aamiaisen, koiran ulkoilutuksen ja hevosten ruokkimisen parissa. Jos nousisin 1-2 tuntia aiemmin, saisin nämä arkiset askareet hoidettua ja pääsisin töihin kiinni valoisten tuntien alkaessa. Toivoisinkin tämän ratkaisun lisäävän tuotteliaisuuttani - jos vain suinkin pystyn siihen, sillä vuosien aikana pinttynyttä vuorokausirytmiä on melko hankala muuttaa, eikä se tapahdu hetkessä.
Vaihtoehtoiset valot. Jos päivänvalo ei riitä pitämään energiatasoja yllä, on otettava käyttöön muut valonlähteet. Tänä aamuna kaivoinkin jo esille kirkasvalolampun, jonka käyttöä aion jatkaa viime vuoden tapaan aina aamuisin. Tämän lisäksi ajattelin alkaa polttaa heti hämärän laskeuduttua kylttilöitä. Niiden valo on pehmeä, lempeä ja tunnelmallinen - ehkä jopa inspiroiva? Toivon, että niiden luoman tunnelman myötä pimeys olisi helpompi ottaa vastaan ja hyväksyä sen sijaan, että taistelisin sitä vastaan. Pimeyden ei tarvitse ahdistaa ja synkistää. Se voi olla myös rauhoittava ja rentouttava, kuitenkaan väsyttämättä. Näin ainakin haluan uskoa.
Säätiedotus lupaa huomiselle puolipoutaista säätä ja toivon auringon kurkistelevan jo aamusta, sillä ajattelin suunnata Callan kanssa metsään toivottavasti hyvin nukuttujen pitkien yöunien ja kirkasvalohoidon jälkeen. Ja illalla etsin kynttilät. Missä ne edes mahtavat olla viime vuoden jäljiltä?
Miten sinä selviät pimeästä vuodenajasta?
Rakkaudella
Sari
