Sattumankauppaa - Miten Nana muutti meille

 

Kevät on taipunut kesäksi ihan kalenterinkin puolesta ja samalla meidän pieni kolmen hevosen porukka on hiljalleen hitsautunut laumaksi Nanan muutettua meille huhtikuun alussa. Lupasin tuolloin kertoa Nanasta tarkemmin. Tämä onkin tarina paitsi tupsujalkaisen ystävämme päätymisestä meidän pihaamme myös tarina siitä, miten kohtalo joskus tarjoaa toisen mahdollisuuden - ja miten siihen pitää tarttua.

Jos palaamme ajassa taaksepäin puolentoista vuoden päähän, suurin piirtein vuodenvaihteeseen vuoden 2017 nurkilla, meillä oli täysi hässäkkä päällä. Talonrakennusprojekti oli vielä pahasti vaiheessa, mutta minulla oli jo sydämen karrelle polttava hevoskuume. Töiltä ja raksahommilta liikenevän ajan selasin hevosten myynti-ilmoituksia juuri sillä silmällä, että Se Oikea tulisi vastaan. Blogini lukijat varmaan muistavat, että olen haaveillut omasta hevosesta aivan pikkuplikasta asti ja Kotokunnas on aina ollut unelma myös hevosenpitopaikasta. Kuumotus päästä hevoskaupoille alkoi olla tuossa vaiheessa siis aivan todella kuumottava.

Yksi aivan erityisen ihana ehdokas löytyikin. Nuori mustakorvainen ja muutoin melkein valkoinen irish cob -tamma nimeltä Nana. Viestittelin myyjän kanssa useaan otteeseen ja hänen lähettämänsä videot ja kuvat suorastaan sulattivat sydämen. Tamma oli nuori, mutta kaikin puolin mainio tapaus. Raksa painoi kuitenkin vielä pahasti päälle, sopivaa tallipaikkaa ei ollut juuri sillä hetkellä tarjolla ja joulun jälkeen hevosinnostuksen sammutti suru vanhasta Puppe-koirasta luopumisesta. Nanaa ei siis lähdetty katsomaan ja lopulta myynti-ilmoituskin hävisi markkinoilta. Aarre oli käynyt kaupaksi. Vasta keväämmällä ryhdyimme uudestaan katselemaan myynti-ilmoituksia ja toukokuussa saimmekin varattua läheltä tallipaikan ja löysimme Hilun, josta teimme kaupat. 


En missään vaiheessa unohtanut Nanaa. Hilu on herkkä, innokas ja hieno pieni hevonen, mutta sen kouluttaminen ratsuksi on ollut pitkässä puussa ja olemme joutuneet ottamaan takapakkeja pariinkin kertaan. Hilua on useammankin ihmisen suusta kommentoitu hyvin erikoiseksi hevoseksi ja allekirjoitan sen ihan täysin. Ehkä siksi välillä mieleeni tuli Nana ja sen tyystin erilainen tempperamentti. Kun maaliskuussa kouluttajamme kanssa sitten totesimme yhteistuumin, että Hilun koulutus on parempi aloittaa alusta ja edetä huomattavasti normaalia hitaammin, aloin haaveilla toisesta hevosesta. Halusin jo päästä ratsastamaan, treenaamaan ja maastoilemaan. Hilun koulutuksen hidas eteneminenkin tuntuisi motivoivammalta, jos olisi toinen hevonen kaverina, jonka kanssa saisi nollata ja tuulettaa omaa päätään. Päätimme heittää varovasti verkot vesille, jos vaikka juuri täydellinen hevonen tulisi vastaan. Vähempään emme tyytyisi. Samalla mietin millaista voisi olla, jos meillä olisi sellainen hevonen kuin hyppysistä yli vuosi aiemmin livahtanut Nana. 

Ei tainnut kulua viikkoakaan, kun sain melko yllättävän viestin. Nanan entinen myyjä tiedusteli, olisimmeko vielä kiinnostuneita ostamaan Nanan, joka olisi nyt hänen ystävältään tulossa myyntiin. Taisin konkreettisesti kiljua miehelle, että nyt on jotain sellaista sattunut, mitä ei voi ohittaa. Kohtalolla on nyt sormensa pelissä. Taisi mennä viikko ja lähdimme ajelulle Nanaa katsomaan. Tallilla vastassa meitä oli herttainen ja hiukan ujo tamma, jolla oli maailman tuuheimmat tupsujalat, levein selkä ja hassu pieni pää suhteessa muuten muhkeaan olemukseen. Edellisestä ratsastuskerrastani oli vierähtänyt aikaa, mutta Nanan kanssa tuntui heti kotoisalta. Kun Nana vielä nosti pyörivän reippaan laukan (jossa en meinannut osata edes istua), olin jo aivan myyty. Mies kommentoi myöhemmin, että naamani oli yhtä leveää hymyä, kun olin Nanan selässä. 

Kotimatkalla pysähdyimme ensi töiksemme pitämään palaveria pikaruokaketjun tarjoilujen äärellä. Riemullani ei ollut rajoja, kun mies oli aivan samaa mieltä kuin kanssani. Nanan täytyy ehdottomasti muuttaa meille. Siinä jäivät hampparit ja ranskalaiset puoliksi syömättä, kun teimme ostopäätöksen. Innostukseltani en saanut enää alas palaakaan.

Nana on kotiutunut meille todella nopeasti. Tie pienen tamman sydämeen kävi rapsutusten kautta. Nana onkin ollut alusta asti äärimmäisen seurallinen ja puhelias. Se hörisee kovasti tutuille ihmisille ja on aina lähdössä ensimmäisenä meidän mukaan. Kirjaimellisesti aina. Myös silloin, kun olisi tarkoitus hakea joku toinen hevosista tarhasta. Ratsastuksellisesti olemme vielä alkutekijöissä, sillä sopivaa satulaa jouduttiin hieman etsimään ja vaihdoimme aika nopeasti myös kuolaimettomiin. Nyt odotellaan kentän valmistumista, että pääsemme kunnolla treenaamaan. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, sillä yhteinen kieli on meidän välillä jo löytynyt. Nana on kertakaikkiaan niin suloinen tyyppi, ettemme olisi voineet herttaisempaa täydennystä porukkaamme toivoa.

Hevoskavereiden kanssa Nana tulee toimeen mainiosti, vaikka tallikaveri Tara onkin näyttänyt nuoremmalleen paikkansa useampaan kertaan. Porukan pomona Hilu on kuitenkin tullut Nanan kanssa oikein hyväksi kaveriksi. Välillä tuntuu, että nämä kaksi ovat varsinaiset Majakka ja Perävaunu. Jos yksi keksii jotain, on toinen heti mukana juonessa. Nanan saapumisen jälkeen meidän heinälaatikot ja -renkaat ovatkin saaneet kyytiä kerran jos toisenkin. Suloisuudestaan huolimatta Nana osaa olla erityisen oma-aloitteinen ja aikaansaava typykkä. Hilu nokkelana tyyppinä tietysti kopioi kaverin edesottamukset parhaansa mukaan. 


Näitä kahta katsellessa tunnen sydäntä lämmittävää onnea. Molempien kanssa matka on vasta alussa ja aivan eri vaiheissa, mutta tunnen, että nämä molemmat kuuluvat meille ja me kuulumme niille. En varsinaisesti osaa myöskään harmitella sitä, että Nana tuli elämäämme vasta nyt. Edellisessä kodissaan sen kanssa tehtiin ja harrastettiin niin paljon kaikkea nuorelle hevoselle hyödyllistä, että nyt me saamme nauttia tämän koulutuksen hedelmistä. Hyvää kannattaa tosiaankin odottaa. Ja tiedättehän sanonnan. If it makes you smile, buy it or marry it! Hevosten kanssa taitaa olla usein kyse tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Tämä kavioliitto taisi olla tähtii kirjoitettu.

Rakkaudella
Sari