Uusi koti: Keittiö

Ihanaa lauantaita, ystävät! Meillä ei taida vieläkään olla yhtään täysin valmista nurkkaa, mutta päätin silti jatkaa uuden kotimme esittelyä ihanalla keittiöllä. 

Halusimme ehdottomasti tupakeittiön, joka istuisi ilmeeltään tähän moderniin maalaiskotiin ja sen vinokaton alle. Ilmeen oli kuitenkin säilyttävä kevyenä ja siksi päätyseinälle tuli (erityisesti minun toiveestani) vain kaksi yläkaappia sekä kevyt hylly. Keittiö on sijoitettu kolmelle seinälle ja tila on erityisen valoisa täysmittaisen ikkunan ansiosta. Juuri tilan valoisuuden vuoksi uskalsimme valita mustan keittiön ja mielestämme päätös oli täysin oikea. Tila on edelleen välillä turhankin kirkas ja ikkunat odottavatkin vielä verhoja, jotka pehmentävät kokoinaisilmettä. 

Niemekkeestä puuttuvat vielä baarituolit ja päädystä hyllykkö, jonka aiomme toteuttaa itse. Korkeiden kaappien päätyyn tulee ihana puuhella, joka on kuin piste i:n päälle. 

Keittiössä on tiettyjä yksityiskohtia, jotka olivat meille erikoisen tärkeitä. Varsinkin mies innostui Tapwellin kuparisesta hanasta ja täytyy sanoa, että se sopii tänne todella hyvin. Taidan napata siitä hieman parempia kuvia, kun hana on saatu puhdistettua. Kuparinen hana tummui yllättävänkin nopeasti, vaikka sen vaatima hoito olikin tiedossamme. Kuparisen hanan kaveriksi hankittu musta alla oli pienoinen pettymys, sillä se on todella vaikea pitää puhtaana. Kuivuttuaan siinä näkyvät pienimmätkin pesuainejäämät, roiskeet ja pinttymät. En silti osaisi kuvitella muuta allasta tähän kokonaisuuteen.

Ihmetteletkö missä meidän liesituuletin on? Tämä päätös kirpaisi rahapussia, mutta päädyimme Bora-lieteen välttääksemme lieden yläpuolelle kiinnitettävän lieden, jonka putkesta olisi varsinkin aiheutunut murhetta. Keveys oli tässäkin ykköstoiveemme ja pois emme tätä ratkaisua vaihtaisi. Lieden keskellä oleva pyöreä pömpeli imee ruoanlaitosta syntyvät höyryt näppärästi ja vaivatta. Kymmenen pistettä siis Boralle!

Keittiön päätyseinästä halusimme valkoisen, mutta pelkkä valkoinen maali ei tuntunut oikealta ratkaisulta, kun seinän kaverina olisivat valkoiset seinä- ja kattopaneelit. Valitsimme kehdella valkoisen sävyllä Tikkurilan Tunto-maalia, jolla toteutin rappaushenkeen keittiön seinät. Epätasaista pintaa ei välttämättä kaukaa huomaa, mutta lähempää tarkasteltuna se on todella kaunis ja luonnollinen. 

Lattiaan valitsimme ison laatan ruosteen- ja kuparinsävyissä. Välitilan laatasta yritän napata myöhemmin toisessa valaistuksessa uuden kuvan. Nyt lasitetut koristelaatat eivät oikein päässeet esiintymään edukseen. Välitilan laatoitus on muuten itse tekemäni. Ei huonompi lopputulos, vaikka muutamat silikonit vielä puuttuvatkin.

Hauskaa viikonloppua! Se on kohta syyskuu!

Rakkaudella,
Sari

Kesä, älä mene vielä

Elokuu on ollut vaaleanpunaisia iltapilviä, pitkään odotettuja sateita ja sirkkojen siritystä pelloilla. Päivät vierivät eteenpäin kohti syksyä, vaikka päivisin onkin vielä ihan teepaitakeli. Eilenillalla Callan kanssa lenkillä tuntui ilmassa kuitenkin ensimmäistä kertaa syksyinen illan viileys. Kesäillat ovat usein vilpoisia, mutta nyt ilmassa oli erilainen tuoksu. Kostean maan ja kypsyvien omenoiden kirpeä tuoksu.

Milloin ehdimme jo elokuuhun? Juurihan ihailtiin kylmän kevään jälkeen kiihkeästi vihertäviä peltoja ja odotettiin hevosten laidunkautta. Vasta pari viikkoa sitten alkoivat vadelmat kypsyä. Tänä vuonna lähes kuukauden myöhemmin kuin aiemmin.

Niin paljon olisi vielä tekemättä. Multakasa pihalla odottaa puutarhahommia, nurmikko kylvämistä ja omenapuut istuttamista. Talli ja aitaukset rakentamista. Ihan hetken pyytäisin tai samalla vaikka vähän enemmän. Minä en ole valmis syksyyn ja pimeisiin iltoihin. Kesä, älä mene vielä.

Rakkaudella,
Sari