Punaista uuteen kotiin

Eilen tuli sitten vähän shoppailtua uuteen kotiin (hups). Periaatteiden mukaisesti mikään hankinta ei kuitenkaan ollut uutta, vaan kaunista ja käytännöllistä vanhaa. Aamupäivällä kävimme äidin kanssa Lemussa Emilin puodissa, jonka ihanista liinavaatepinoista tarttui mukaan kaksi keittiöpyyhettä. Toinen on ihanan pehmeää, paksua pellavaa ja toisessa on sopivasti meidän molempien etunimien kirjaimet. Näistä nimikirjailluista on aina hauska bongata omansa.

Kyllä vanhat liinat ja pyyhkeet ovat sitten ihania. Niissä on aivan erilainen tuntu kuin tämän päivän markettipyyhkeissä ja niitä on myös kovin vaikea saada rikki. Tällaiset ottaa mieluusti käyttöön uudessa kodissa, vaikka talo olisi kuinka uusi tahansa.

Olemme etsineet jo tovin paria seinäkaappia eri käyttötarkoituksiin ja eilen kävimme hakemassa Tori.fistä bongaamani (sopivasti punaisen) seinäkaapin. Mies kuvasi tätä yksilöä osuvasti "sopivan rouheaksi" ja sitä se todella on. Ei liian siloteltu, mutta kuitenkin täysin käyttökuntoinen. Tämä taitaa olla alunperinkin vähän reippaammalla otteella veistelty. Valitettavasti sen kyljet on joskus maalattu vihreällä maalilla ja kaunis punainen alkuperäisväri pitäisi saada kaivettua esiin sen alta. Myös ovi kaipaa pientä raaputtelua ja saranan vaihdamme vanhaan, mutta muutoin kaappi on oikein jämäkkä.

Se alkaisi olla sitten heinäkuu purkissa. Olipa ihana kuukausi, varsinkin näin lomailijan näkökulmasta. Ehdin nähdä myös kavereita ja jopa rantsupäivä tuli vietettyä kaiken tohinan keskellä. Huomenna raksaillaan taas tontilla valun merkeissä, mikä on jälleen melkoinen harppaus eteenpäin. Valun jälkeen alkaa nimittäin talon puurungon pystyttäminen, josta olen nähnyt unta jo ihan liian monta kertaa. Sitten raksapäivityksiäkin alkaa toivon mukaan tulemaan tiuhempaan tahtiin, kun näkyviä edistyksiäkin on useammin havaittavissa.

Palaillaan siis elokuun puolella!

Rakkaudella,

Sari

Omasta maasta

Meidän vadelmapuskat pukkaavat punaisia marjoja aina vaan. Huono mansikkakesä ei paljon ole ehtinyt haitata, kun ihanan tuoksuvia vadelmia saisi kantaa kotiin melkein joka päivä. Olettaen siis, että niitä ehtisi käydä joka välissä poimimassa. Onneksi on apujoukkoja, joilta saa pakastimeen vadelmien lisäksi myös mustikkaa. (Kiitos äiti!)

Ehkä se johtuu vadelmista tai tuosta kasvihuoneprojektista, jota tässä yritetään aloitella, mutta ajatukset ovat viime päivinä pyörineet paljon oman ruoan kasvattamisen ja omavaraisuuden ympärillä. En ole mikään luontaisin viherpeukalo ja onnistumiset puutarhan puolella tuntuvat tulevan ihan tuurilla. Viime kesänä vanhassa kodissa en onnistunut lainkaan bataatin kanssa, mutta kurkkua tuli niin kauheasti, että niitä oli pakko jakaa naapureillekin. Salaatti onnistui, mutta sitä rakastivat myös erityisesti kotilot. Yöks.

Näyttää siis siltä, että tässä on paneuduttava ruoan kasvattamiseen vähän enemmän, jotta hommassa on jotain järkeä ja kasvatettu ruoka päätyy myös lautaselle asti. Tämä taas tarkoittaa sitä, että on panostettava sellaisiin ruokiin ja resepteihin, joissa valittuja oman pihan raaka-aineita voi hyödyntää. Myös säilömistä on mietittävä, mikä on ihan uusi juttu minulle. Aikamoinen homma, mutta uskon työn olevan sen arvoista, jos ruokakaupan laskua saa pienennettyä ja ruokapöydässä tarjoillaan todellista lähiruokaa omasta maasta. Ensimmäinen kesä menee varmasti kokeilumielessä niin kasvattamisen kuin tuotettavien määrien suhteen. Juuri tästä syystä olisi tärkeää saada kasvihuone jo tänä syksynä valmiiksi odottamaan keväällä alkavaa viljelyä. Ensi keväänä olemme toivottavasti jo loppusuoralla talonrakennuksen kanssa ja talon viimeistelyssä riittää niin paljon hommaa, ettei kukaan jaksa (saati ehdi) kasvihuonetta alkaa pystyttelemään.

Suunnitelmani on helppohoitoinen kasvimaa, jossa hyödynnetään kasvihuoneen lisäksi viljelylaatikoita. Viljelylaatikot sijoitetaan kasvihuoneen ympärille helppohoitoiselle hiekka-alueelle.

Tällä hetkellä listalla ovat ainakin seuraavat herkut:

Peruna
Porkkana
Tomaatti
Kirsikkatomaatti
Kurkku
Punajuuri

Vakituista kasvatusta varten haluaisin istuttaa pari omenapuuta, ehkä luumupuun sekä muutaman viinimarjapensaan mehuja varten. Mansikkamaa on toki ehdoton ja jo olemassa olevia vadelmapensaita ryhdytään hoitamaan ja pitämään kurissa. Aika paljon tässä jo onkin. Puut ja pensaat nyt sentään ottavat hetken ennen kuin alkavat tuottaa hedelmää, mutta onpahan ainakin aikaa opetella.

Oman maan herkkuja saan juuri nyt nauttia joka aamu smoothiessani. Nam. 

Aurinkoista viikonloppua teille ihanaiset!

Rakkaudella,

Sari

Arkea ja kalenterielämää

Minulla on aina ollut monta rautaa tulessa ja varsinkin lukioajoista lähtien olen oppinut tasapainoilemaan erilaisten tehtävien, velvollisuuksien ja harrastusten välillä. Opiskeluaikoina eri kursseihin liittyvät aikataulut ja tehtävät sekä osa-aikaisten töiden hoitaminen olivat hyvää harjoitusta tätä hetkeä varten. Töissä käyminen, yrityksen pyörittäminen, rakennusprojekti sekä harrastukset pitävät huolen siitä, ettei vapaa-ajan ongelmia juuri nyt pääse syntymään.

Varsinkin työpöydälläni saattaa vallita usein luova kaaos, mutta tehtävät ja deadlinet olen aina saanut handlattua kunnialla. Kalenteri on ollut aina tärkeä osa arjenhallintaani ja pahimpina kiirehetkinä oman päänsisäisen kovalevyn tuutatessa täyttä olen oppinut kirjaamaan kaiken vähänkään tärkeän ylös paperille. Tehtävä- ja muistilistat ovat itselleni ajoittain ihan välttämättömiä.

Viime aikoina olen huomannut, ettei tavallinen kalenteri perinteisine viikkoaukeamineen ole oikein pystynyt täyttämään arkeni vaatimuksia. Olen alle vuodessa ehtinyt hankkia jo kaksi kalenteria, joista kumpikaan ei jotenkin kuitenkaan ole toiminut. Graafista suunnittelua tekevälle ihmiselle ratkaisu oli lopulta aika selvä. Suunnittelin itse tulostettavan kalenterin, joka palvelee minunlaistani täsmäarjenhallintaa kaipaavaa ihmistä. Tämä on sitä minulle tyypillistä "mä ite" -toimintamallia parhaimmillaan.

Samalla sorruin ostamaan uudet (himskatin kalliit) kannet uusille ihanille plannerisivuilleni. Mutta hei, uusi järjestys ja uusi elämä vaatii kokonaan uudet kannet. Samalla tutustuin suomalaiseen planneriyhteisöön ja taisin hurahtaa kalentereiden tuunaukseen ihan todenteolla. Ihan kuin tässä nyt olisi edes aikaa uudelle harrastukselle, mutta minkäs tällainen kaikesta kauniista nauttiva visuaalinen ihminen itselleen mahtaa. Paljon uutta, ihanaa ja kaunista on tullut vastaan, vaikka olen vasta pintaraapaisun tehnyt plannereiden maailmaan. Omatkin planneripohjani saivat positiivisen vastaanoton Facebookin planneriharrastajien keskuudessa. Ihania ihmisiä ja ihana ryhmähenki!

Hurahdin plannereihin, tarroihin ja teippeihin siihen malliin, että julkaisin suunnittelemiani tulosteita myös puodissa. Toivottavasti niistä on helpottamaan (ja ilahduttamaan) myös teidän muiden kiireisten ja elämästä nauttivien ihmisten arkea ja ajanhallintaa. Sinne siis kipinkapin, jos elämä kaipaa lempeää järjestystä. Tämä lomailu on kääntynyt niin napakasti suunnittelutöiden ja vesivärien kanssa höpsöilyksi, että uutta tulee puotiin ripeään tahtiin. Ja niistä vesiväreistä puheen ollen. Sain lahjaksi uuden vesivärisetin ja olen ihan rakastunut. Kurkatkaa Instagramiin (@sarandiadesigns) Siellä on muutamia uusia töitä jo vilauteltu.

P.S. Jos joku siellä suunnittelee häitä, niin suosittelen ehdottomasti hääplanneria. Ihan paras konsti helpottaa häästressiä ja varmistaa, ettei mitään pääse hääsuunnittelun tuoksinnassa unohtumaan.


Rakkaudella,

Sari

Raksalla heinäkuussa

Taidan olla tosi huono kuvailemaan työvaiheita raksalla tai sitten nyt vaan on menossa sellainen hetki, että mielenkiinto on enemmänkin asioiden edistymisessä kuin niiden tallentamisessa. Toisaalta laudanpätkissä, sorassa ja raudassa ei nyt välttämättä ole loputtomasti kuvattavaakaan.

Otin kuitenkin nyt itseäni niskasta kiinni ja kuvasin videomuotoisen päivityksen tontin tapahtumista. Edellispäivä oli varsin tuulinen, joten pahoittelut ylimääräisestä äänisaasteesta taustalla. 

P.S. Olin aika väärässä sen tekemisenpuutteen suhteen. Ajoin koko eilisen illan dumpperilla soraa piharakennuksen pohjaan. Kivaa, mutta ei ihan tasaista kyytiä. 

Vadelmanpunaisia lomafiiliksiä

Olenko jo kertonut miten monta kertaa meidän tontti on onnistunut yllättämään meidät iloisesti luonnon omilla lahjoilla? Viimeksi eilen sain tällaisia tuliaisia tontilta. Taisi olla kipossa melkein pari litraa ja lisää kypsyy parasta aikaa. Tiesimme toki, että rannassamme kasvaa vadelmia, mutta emme osanneet odottaa tällaista satoa. Voi nam! Kyllä tuntui mukavalle kipata aamujogurtin päälle oman maan vadelmia. Voi vitsit miten hienolta se kuulostaakin, kun emme ole yhden yhtä marjapuskaa sinne vielä ehtineet itse istuttaa. Varsinainen tervetulotoivotus.

En tiedä voiko päivä paremmin alkaakaan, sillä meikä on nyt lomalla! En voi myöskään uskoa säätiedotusta, joka lupailee kivoja +20 asteen kelejä lähipäiville. Siis minun lomani ajaksi! Kyllä kelpaa. Viime vuosina lomien ajaksi on sattunut vähän viileampää säätä, joten nyt on syytä nauttia. Raaskin myös hyvällä omalla tunnolla puuhastella tietokoneen ja askartelujeni ääressä päivisin, kun illat kuluvat kuitenkin tontilla. Tulen pian näyttämään täälläkin mitä olen puuhaillut. Kuulostaako siltä, että olen hieman täpinöissäni? Saatan vähän ollakin. Lomamoodi on virallinen päällä.

Aurinkoista viikkoa kaikille ja autuaita kesäpäiviä muille lomalaisille!

Rakkaudella,

Sari

Löytöjä tulevaan kotiin

Lupasin esitellä Fiskarsin antiikkipäiviltä tekemiäni löytöjä, joita kertyi kolmen kappaleen verran. Enemmänkin ihanuuksia olisi ollut kaupan, mutta olen nykyään niin tarkka shoppailija, etten sortunut ostamaan muita kuin aivan ehdottomia sisustustavaroita. Päivän kysytyin kysymys taisikin olla "harmittaako kotona, jos tämä jää ostamatta". Jos vastaus oli ei, sai tavara jäädä myyjän pöydälle odottamaan sitä tosiostajaa.

En tainnut ehtiä muutamaa kojua pidemmälle, kun tämä ihana leikkuulauta(?) osui silmiini. Voin nyt rehellisesti myöntää, etten tiedä mikä ostamani laudan alkuperäinen käyttötarkoitus on. Se on melko iso ja kapenee toista päätä kohti. Toinen pää kaartuu sisäänpäin. Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte esineelle tarkemman käyttötarkoituksen. Meillä se tulee pääsemään esille joko niemekkeen päälle tai ruokapöydälle ihan koristetarkoituksessa. Päässä pyörii jo ajatuksia kauniista asetelmista, joita tämän päälle saa tehtyä. Vanha puu on lämmin ja kaunis materiaali varsinkin keittiössä.

Seuraava löytö on näissä kuvissa vilahteleva vanha punaraitainen jauhosäkki. Tämä menee omassa kategoriassani ehkä sinne huonommin perusteltujen ostosten puolelle, sillä en ole vielä päättänyt mitä tästä säkistä teen. Lattiatyynyn, kaitaliinan tai verhokapan? Niin herkullisen kaunis ja jämäkkä tämä oli, etten sitten kuitenkaan raaskinut sitä Fiskarsiin jättää. Värit sopivat niin kauniisti tulevaan kotiin. Perhepiirissä tosin ehkä hiukan kohoteltiin kulmia, kun kerroin ostaneeni antiikkimarkkinoilta jauhosäkin. "Ahaa, okei..."

Ja sitten vielä tämä virkattu peitto, jota esittelin hiukan jo edellisessä postauksessa. Peitto on yhden hengen sänkyyn tehty, mutta sen saa nätisti myös parisängyn jalkopäähän levitettyä. Langan väri on kerrassaan täydellinen. Ei valkoinen, ei harmaa, eikä keltainen. Luonnollinen.

Onnistuneita löytöjä mielestäni ja antiikkipäivien valikoima suorastaan ylitti odotukseni, vaikken postimerkkien, korujen ja keramiikan perään tällä kertaa ollutkaan. Onko näistä jokin oma suosikkisi?

Aurinkoa torstaipäiväänne!

Rakkaudella,

Sari

Kesäpäivä antiikkimarkkinoilla

Tällaisista kesäpäivistä nauttisi vuodessa mieluusti useamminkin. Ajelimme yhdessä miehen äidin ja siskon kanssa Fiskarsin antiikkimarkkinoille nauttimaan auringosta, markkinatunnelmasta ja ihastuttavista löydöistä. Niin ja hyvästä ruoasta, joka tuli tarpeeseen markkinoilla talsimisen jälkeen. Suosittelen lämpimästi Fiskarsin Lukaalia. Siellä täytti myös vege vatsansa herkullisella burgerilla. Ja ei, kuvia ei todellakaan annoksesta ehditty ottaa. Sen verran isoksi nälkä oli ehtinyt kasvaa, että ruoka ehti kadota parempiin suihin.

Ostokseni esittelen tarkemmin myöhemmin, joten tässä postauksessa tunnelmakuvia lähinnä upeista löydöistä ja toinen toistaan houkuttelevimmista kojuista. Fiskarsia itsessään olen joskus kuvannut enemmänkin, joten nyt kuvamateriaalia lähinnä vain vanhalta veitsitehtaalta. Ehkä joku inspiroituu lähtemään markkinoille huomenna, jolloin tapahtuma on vielä avoinna. 

Antiikkimarkkinoilla kävi ilmi, että meillä taitaa miehen kanssa olla hieman erilainen maku mitä tulee valaisimiin. Minä olin esimerkiksi aivan myyty nähdessäni yllä olevan upean vanhan kattokruunun. Täydellinen sohvapöydän ylle! Siis minun mielestäni. Mies sen sijaan osoitteli peltisiä industrialhenkisiä valaisinkupuja, jotka taas eivät oikein omaan visiooni istu. Onneksi tässä on vielä aikaa metsästää sitä täydellistä valaisinta, joka miellyttää kummankin esteettistä silmää. Alla olevasta postilaatikosta sen sijaan olimme molemmat samaa mieltä. Upea!

Tämä virkattu päiväpeite lähti meidän matkaan. Reilun kokoinen ja niin kaunis kuvioinniltaan. Mummolahenkinen kaunotar pääsee joko oman sänkymme jalkopäähän tai vierassänkyyn peitteeksi.

Tuttujakin markkinoilla näkyi. Terkkuja vielä blogin välityksellä Pömpeliin! Suunnittelutoimisto Kruunun kojussa oli supersuloisia näytetilkkuja maatilalle sopivista eläinaiheisista kankaista, mutta tutut kasvot tunnistaessani kuvaaminen unohtui tyystin. Virkatun päiväpeitteen myyjätkin tunnistin vasta myöhemmin Vintage Styled Eventin HKI:n iloisiksi naisiksi, joiden filosofia osuu kovasti yksiin oman somistevuokraamon idean kanssa. Moikka sinnekin siis vielä näin jälkikäteen ja kiitos hyvästä palvelusta!

Aurinko helli tänään Fiskarsilla ja päivä oli löytöineen erittäin onnistunut. Lähde siis ihmeessä markkinoille, jos huomenna suinkin ehdit. Aikaa kannattaa varata reilusti, sillä Fiskars tarjoaa itsessäänkin paljon kaunista nähtävää, koettavaa ja ostettavaa.


Rakkaudella,

Sari

Valoa

Minne se viikko taas mennä hurahti? Tänä viikonloppuna on jälleen luvassa pientä kesäretkeä töiden ja raksahommien vastapainoksi. Raksahanskat siis naulaan ja kesäkynnet esiin. Loppu viikonloppu kuluukin sitten taas tontilla. Uskallan jo itsekin selkäni kanssa tehdä hommia ja olen jo päässyt pikkuhiljaa heilumaan vasaran kanssa. On se jännä miten pitää itsestäänselvyytenä arkiseen toimintakykyyn liittyviä asioita ja kuinka kiitollinen pelkästä lautojen hakkaamisesta paikoilleen voi olla, kun siihen ei ole hetkeen pystynyt. 

No mutta nyt olisi kuitenkin tarve ihan oikeille raksahousuille, jonka taskuihin ja lenkkeihin saan tarpeelliset tavarat sullottua. Housujen ostaminen on muutenkin hankalaa hommaa, mutta kun pitäisi löytää nimenomaan työhousut tällaiset hukkapalan pituiselle naisimmeiselle, ei homma helpotu kyllä yhtään. Varsinkin kun ne saisivat näyttääkin ihan kivoilta. Otan siis riemuiten vastaan vinkkejä hyvistä työhousuista naisille. 

Kuvasin viime viikonloppuna myös lyhyen pätkän ontelolaattojen asennuksesta, mutta en ole sitä vielä julkaissut. Onko lukijoissa ylipäätään rakentajia tai muuten aiheesta kiinnostuneita, jotka haluaisivat videopätkän nähdä? Tontilla tulee joka tapauksessa videokuvattua projektin edistymistä ja jotain olisi kiva tännekin laittaa. 

Paljon valoa ja aurinkoa viikonloppuunne!

Rakkaudella,

Sari

Viikonloppupuuhia

Ihana viikonloppu takana! Saimme eilen rakennustyömaalla ontelolaatat asennettua, mikä oli aivan huippua. Siitä varmasti juttua myöhemmin. Tänään otimme vähän taukoa raksalta ja kiersimme Turussa Käsityöläismarkkinat sekä Keskiaikaiset markkinat. Eilen oli niin kuuma päivä, että tänään alle 20 asteen pilvinen keli tuntui mukavalta vaihtelulta, vaikka kesähelteitä yleisesti ottaen rakastankin. Jouduin kyllä hetken miestä taivuttelemaan, että jätetään tänään rakentamiset väliin, mutta onneksi pidin pääni. Niin mukavan rauhallinen päivä on takana ja se tuli taatusti tarpeeseen. Välillä on pakko ladata akkuja, että jaksaa sitten taas painaa pitkää päivää. Tällaisista pausseista jokaisen rakentajan kannattaa pitää kiinni. 

Ehdin myös puuhailla työjuttujen parissa ja maalailin valmiiksi suloisen undulaatin. Tästäkin projektista lisää vielä myöhemmin, mutta sen voin sanoa, että olen aika innoissani. Työhuoneessa seuranani on ollut ihana Puppe. Voi miten sen suloinen naama onkaan harmaantunut vuosien mittaan. Voitteko kuvitella, että pienenä sillä oli aivan pikimusta kuono? Vauhti on jo hidastunut aika lailla, mutta hurmaavan höppänän luonne on säilynyt samana. Syyskuussa mittariin kilahtaa vanhalla herralla vuosia peräti viisitoista ja se on nopeasti laskettuna yli puolet omasta elämästäni. Kyllä saa olla kiitollinen, että on tällaisen karvatassun kanssa saanut niin monta vuotta jakaa ja kasvaa nuoresta aikuiseksi. Löytyykö muilta jo harmaantuneita lemmikkivanhuksia? 

Hommat sen kun jatkuvat ja seuraavaksi kohti uutta viikkoa.

Paljon lämpöä sunnuntai-iltaanne!

Rakkaudella,

Sari