Alitajuntaista raksailua

Ei tullut ihanaa aurinkoista juhannuspostausta. Tuli kesäflunssa ja armoton yskä, joka ei nyt ota hellittääkseen. Maanantaina lähdin raksaltakin pois kesken sokkelin valun sairastamaan kotiin. Valu tuli valmiiksi kyllä ihan ilman minuakin ja eilen sain kuvan puoliksi puretun muotin alta paljastuneesta sokkelista. Olipa hienoa nähdä viimeinkin jotain valmista, joka jää paikoilleen. Mies oli sitä mieltä, että onhan paalutkin jotain valmista, mutta hei, eihän niitä näe!

Rakennusprojekti on jotenkin viime aikoina pyörinyt alitajunnassa siihen malliin, että unissanikin olen työmaalla seikkaillut. Flunssaisena suunnittelin sekavissa unissa kodinhoitohuonetta, jonka toiminnallisuuden haluaisin toteuttaa mahdollisimman optimaalisesti. Enpä kyllä tiedä kuinka levollista nukkuminen voi olla, jos herää uneen, jossa on arponut pyykinpesukoneen sijoitusta. Valveillaollessa pyykinpesukoneen paikka toisaalta saatiin ratkaistua, joten jotain hyötyä nokturnaalisesta suunnittelutuokiosta oli.

Viimeisimmässä raksailu-unessa oli viehättävää optimismia (tai hätähousuilua, riippuen tulkinnasta), kun tiedustelin milloin kattopeltejä aletaan asentaa. Vastaukseksi sain, että ontelolaattojen asennuksen jälkeen samana iltana tai viimeistään seuraavana päivänä. Aika matala talo tällä meiningillä kyllä tulisi, mutta olisi ainakin nopsaan valmista. Tämä äärioptimistinen uni taisi tasapainottaa kipeänä kokemaani ensimmäistä miniromahdusta, kun istuin huonovointisena työmaakopissa pohtien, ettei tästä talonrakentamisesta mitään tule. Levon jälkeen oli taas kumma kyllä toinen ääni kellossa. Mitä tästä siis opimme? Raksalle ei kannata raahautua kuumeisena ja ei, kattoa ei asenneta onteloiden jälkeen.

Yöllistä raksailua saattaa olla lähiaikoina luvassa enemmänkin, sillä jännitys kutkuttaa jo kovasti vatsanpohjaa. Pian päästään nimittäin rungon rakentamisen kimppuun! Se on kuin piirtäisi talolle ääriviivat tai antaisi sille hahmon. Samalla pääsemme näkemään miten talon muoto ja malli istuu ympäristöönsä ja miltä tilat alkavat tuntua sisältä käsin. En voi sanoin kuvailla kuinka paljon odotan pelkän rungon pystyyn saamista. Olen mielessäni vaeltanut kotimme huoneissa niin monet kerrat ja kuvitellut huoneiden tuntua sekä ikkunoista avautuvia maisemia. Pian siitä saa jo maistiaisen.

Nyt kuitenkin jäitä hattuun. Yritetään ensin selvitä ontelolaattojen asennuksesta. Enpä olisi koskaan uskonut teräsbetonielementtien aiheuttavan näin suurta innostusta, mutta kertahan se on ensimmäinen.


Rakkaudella,

Sari


---

I've been both sick and having weird dreams about building project. Is it okey to design the laundry room while asleep? I'm so excited about getting the timber frame up during the next month or so. Can't wait!

Kesäprojekti parvekkeella

Meidän vuokra-asunnossamme on kiva pieni parveke, johon emme kuitenkaan ole panostaneet muutamia kesäkukkia enempää. Lasituksen vuoksi parveke kuumeenee komeasti aurinkoisena päivänä, joten olen sijoittanut sinne asumaan parit kirsikkatomaatit ja kurkun pienen sadon toivossa.

Edellisen kodin kuistilla ollut puinen hyllykkö oli antanut jo periksi vuodenaikojen vaihteluille ja liimaukset olivat ratkenneet. Päätinkin fiksata sen kuntoon ja antaa sille samalla pienen piristysruiskeen. Osat liimasin ja ruuvasin entistä jämäkämmin yhteen ja pinnan maalasin hiilenmustaksi. Voi että miten ihana oli pitkästä aikaa puuhastella miniprojektin parissa, varsinkin kun lopputulos oli näin reipas. Tykkään ihan hurjasti terrakottaruukkujen, vihreiden kasvien ja mustan puupinnan yhdistelmästä. Raikas ja freesi, vai mitä?

Haluatte muuten varmaan nähdä mistä lähdettiin liikkeelle. Aika surkea näky. Onneksi en ehtinyt hätäpäissäni heittää mokomaa roskiin, vaan annoin sille uuden mahdollisuuden. Rahaakaan projektiin ei varsinaisesti kulunut, koska maalikin oli ylijäämää.

Pian saadaan maistella kirsikkatomaatteja. Odotan innolla ensi kesää, jolloin toivottavasti asutaan uudessa kodissa ja pääsen nauttimaan myös uuden kasvihuoneen tarjoamista mahdollisuuksista. Sinne tämäkin hyllykkö tulee muuttamaan.

Aurinkoista juhannusviikkoa!

Rakkaudella,
Sari

Hartiapankilla rakentamisesta {eli kuinka monta ruuvia täytyy olla löysällä}

Olen jo vuosia sitten oppinut sen, ettei ikinä pidä sanoa "ei koskaan". Tai siis näin luulin oppineeni, kunnes tulin sohaisseeksi universumia sellaisilla tikuilla kuin "me ei koskaan rakenneta uutta taloa", "rakentaminen ei ole meidän juttu" ja "ainakaan pitkästä tavarasta me ei sitten TODELLAKAAN rakenneta, ootko ihan sekaisin". Pitäisi vain muistaa, että joku tosiaan suunnittelee näitä asioita paremmin.

Muistan kirkkaasti miten pari vuotta sitten olin nähnyt ensimmäisen kerran myynti-ilmoituksen meidän tontistamme. Olin tuolloin jo hiukan lämmennyt ajatukselle uudesta talosta, mutta ihan täysi läppähän se oli, kun ehdotin anoppilassa meidän ostavan kyseisen maapläntin oman talon rakentamista varten. Tämän on siis ihan klassinen tapaus, jossa idealle annettiin pikkurilli ja lopulta humahdettiin mukaan ihan varpaita myöten.

Mikä sitten hartiapankilla rakentamisesta teki sellaisen mörön, että välttelin sitä viimeiseen saakka? Meitä on kaksi aikuista, joista toinen tekee välillä pitkää päivää ja toinen toimii palkkatyön lisäksi yrittäjänä. Rakennusprojektin sotkeminen tähän komboon pelotti ihan jo ajankäytön puolesta. Rakentamispäätöksen jälkeen en ole kuitenkaan enää jaksanut panikoida asiaa kovin aktiivisesti. Se on otettava vastaan mikä tulee ja toivottava, että vuoden kuluttua olemme jo päässeet uuteen kotiin muuttamaan. Tämä on vain vaihe, josta on yritettävä nauttia parhaansa mukaan ja juuri niin olemme tähän asti tehneet.

Koko idea rakentamisestahan syntyi siitä, ettei sopivaa maalaistaloa löytynyt tai sitten ne myytiin meidän nenämme edestä. Miehen kannatuspuheet edullisempien lämmityskulujen ja itse valittavan pohjaratkaisun puolesta tuottivat lopulta tulosta. Aluksi suunnittelemamme talopaketin hinta osoittautui sen verran kalliiksi, että perheen ammattirakentajien ihmettelyt ulkopuolisen valmistajan valinnasta alkoivat vaivata öisin. Onhan se nyt aika pöllöä maksaa ulkopuoliselle työstä, joka voisi näiden konkareiden avustuksella tehdä itse. Muistan tämänkin hetken kirkkaasti. Olimme ravintolassa viettämässä isänpäivää, kun ensimmäisen kerran pohdin ääneen mahdollisuutta rakentaa talo pitkästä tavarasta hartiapankilla. Suunnittelutoimiston puolesta omien piirustusten hankkiminen kävi helposti ja siinä se sitten olikin. Suunnitelmat oli lyöty lukkoon.

Meillä on tietysti takana vankalla kokemuksella varustettu porukka, joten tukiverkkomme tuskin voisi olla tukevampi. Ilman näitä ihmisiä emme varmasti rakentaisi hartiapankilla - tuskin ollenkaan. Toisaalta uskon sellaiseen vanhan ajan talonrakennustapaan ja maalaisjärkeen. Talot ovat iän kaiken olleet tavallisten ihmisten rakentamia, joten kyllä meistäkin siihen on, kunhan ei kikkailla turhia.

Vielä on liian aikaista allekirjoittaa väitettä, että minussa asuisi innokas rakentaja. Myönnän kuitenkin, että raksalla on tähän saakka ollut mukavampaa kuin uskoin ja toisaalta paperihommat ovat juuri niin ärsyttäviä kuin osasin kuvitella. Niistä ehkä lisää toisessa postauksessa.



Rakkaudella,

Sari

Ensikokemukset raksamimminä - ja pari vinkkiä muille

Rakennusprojektia on takana nyt noin kuukauden verran ja ajattelin hieman koota ja jakaa tähän mennessä kertyneitä ajatuksia talon rakentamisesta. Käytännön osalta oma osallistumiseni on selkävaivojen vuoksi jäänyt pintaraapaisuksi, mutta olen silti yrittänyt heilua raksalla, pitää itseni tilanteen tasalla ja kuvannut työvaiheita. Suoraan sanottuna tähän asti tehdyissä työvaiheissa olisin ollutkin lähinnä tiellä, sillä niin näppärästi ammatti-ihmisiltä homma on sujunut. Valua varten tehty raudoitus on nyt siis valmis ja seuraavaksi laudoitus tuplataan. Sitten päästäänkin valamaan ja sen jälkeen saadaan ontelolaatat koko komeuden päälle.

Tässä vaiheessa ajattelin koota joitakin tähän mennessä mieleen nousseita vinkkejä ja neuvoja talon rakennusta aloittaville tai sitä suunnitteleville.

SUUNNITTELUN RYTMITYS

Rakennuslupaa odotellessa tuntui siltä, ettei suuunnittelun osalta tapahtunut suurien linjojen, kuten pohjapiirustuksen ja rakennusten paikkojen päättämisen jälkeen mitään, eikä yksityiskohtien suunnittelu tuntunut oikein ajankohtaiselta. Rakennusluvan kolahtaessa postiluukusta pitikin melkein yhdessä yössä tietää kaikki pistorasioiden paikoista ulkovalaistukseen ja ajopihan kokoon ja muotoon asti. Melkoinen ajopiha siitä muuten tulikin, vaikka pienensimme sitä kahteen otteeseen. Viikonloppuna tontilla oli seitsemän autoa, eikä tehnyt vielä edes tiukkaa! Älkääkä kysykö kuinka paljon sorat tulivat maksamaan.

Pointtini on kuitenkin se, ettei suunnittelun osalta kannata himmailla ja ajatella, ettei yksityiskohtia tarvitse vielä miettiä. Kyllä tarvitsee, sillä rakennatte kotia, ettekä vain taloa. Meillä esimerkiksi juuri poistettiin haaveilemani vitriinikaapin vuoksi yksi kiinteä kaappi kodinhoitohuoneesta ja sen vuoksi siirrettiin pesukoneiden paikkaa. Tämä oli oleellinen tieto sähkösuunnittelijalle, joka juuri nyt viimeistelee kuviaan.



LASKUT JA HANKINNAT

Raksablogeissa usein varoitellaan, että nelinumeroisten laskujen maksaminen voi tuntua alkuun aika inhalta. Isommassa mittakaavassa moni summa on kuitenkin vain murto-osa rakentamisen kokonaiskustannuksista, joten nikotteluun on kai turha tuhlata aikaa. Lisäksi näin alkuvaiheessa kustannukset syntyvät isoista kokonaisuuksista, kuten maanrakennustöistä, piirustuksista ja paalutuksesta. Isoja laskuja tipahtelee postiluukusta siis ensimmäisenä. Karkean arvion mukaan perustuksiin kuluu 1/3, toinen osa runkoon ja kolmas sisustukseen, mikä on hyvä pitää mielessä. Meillä on projektissa mukana kustannusten perusteella päivitettävä excel-taulukko, jota suosittelenkin kaikille rakentajille.

Suunnittelun rytmitykseen liittyen neuvoisin levittämään sisustukseen uppoavia kuluja koko rakentamisen ajalle, ellei siihen ole varattu todella riittävää osaa budjetista. Tällä tarkoitan sekä kiinteitä sisustusratkaisuja, pintamateriaaleja että huonekaluja. Mikäli varastointitilat antavat myöten, suosittelen miettimään ja mahdollisuuksien mukaan hankkimaan kodin sisustuksen tuotteita jo reilusti etukäteen. Erityisesti suosittelen pitämään silmät auki esimerkiksi nettikirppiksillä ja erikoistarjousten suhteen, sillä ihan käyttämättömiäkin tuotteita voi saada second handinä edulliseen hintaan. Meille tulee joka tapauksessa paljon kierrätettyä materiaalia, joten olen aloittanut metsästyksen hyvissä ajoin. Tähän mennessä meille on hankittu yksi vanha väliovi, vanha pöytä allaskaapiksi sekä vanha ovi sohvapöytää varten. Myös se ihana sininen matto odottelee kaapissa muuttoa. Ja pari viikkoa sitten ostettu työtuoli. Herttinen, meillähän on jo vaikka mitä! Sen sijaan sivu suun on mennyt parikin kivaa keittiönkaappia sekä aivan ihana ruokapöytä.

Mielestäni tällaisten hankitojen tekemistä ei kannata pelätä sen vuoksi, että maku tai mielipide saattaa muuttua matkan varrella. Hyvät ratkaisut ovat hyviä nyt ja viiden vuoden päästä. Itse menen aina fiiliksellä ja hankin vain sellaisia asioita, joista olen ihan satavarma. Valmiiden hankitojen pohjalta jatkan sitten sisustuksen suunnittelua ja uusien ostosten tekemistä. Kukapa ei haluaisi sisustaa ihan upouutta kotia juuri kaikkia unelmia noudatellen? Siihen kannattaa siis varata aikaa ja nippu rahaa.

NE "PIENET" KÄYTÄNNÖN JUTUT

Me olemme siinä mielessä autuaassa asemassa, että perhepiiristä löytyy kokeneita rakentajia, jotka ovat muistuttaneet tarvittaessa tärkeistä asioista. Ihan ummikkorakentaja ei välttämättä tule muistaneeksi sellaisia asioita, kuten työmaakopin, roskalavan ja sähköliittymän hankintaa - ainakaan ennen kuin niitä oikeasti tarvittaisiin. Itse odottelen edelleen, että pääsemme pykäämään ulkohuussin tontille. 

Yksi erityisen hyvä pieni yksityiskohta, jota suosittelen lämpimästi, on piirustusten laminointi. Kuvat pysyvät hyvässä kunnossa, ehjinä, eivätkä haperru edes yllättävän sadekuuron sattuessa. Todella kätevää!

FIILIKSET

Oman talon rakentaminen on tunteikasta puuhaa. Olemme välillä iltaisin seisoneet tulevan sokkelin keskellä ja katselleet huoneiden paikkoja ja näkymiä eri ikkunoista. Siitä huolimatta emme ole vieläkään oikein sisäistäneet, että tässä tosiaan pitäisi asua valmiissa talossa vuoden kuluttua. Ihan hullua! Väsymystä tai tylsistymistä ei vielä ole havaittavissa, vaan alkuinnostuksen voimalla mennään edelleen ja edistyminen on ollut tasaista. Eilen vasta ensimmäisen kerran mietin, että kyllä tässä on ihan samperisti vielä hommaa. Sellaiset ajatukset on parempi ravistaa mielestä miettimällä kuinka paljon tontilla on jo tapahtunut. Siitä tulee aina hyvä mieli.

Myös rakkaus tulevaa kotipaikkaa kohtaan on yllättänyt. En voi tehdä läheskään niin paljon hommia työmaalla kuin toivoisin, mutta missään muualla en silti mieluummin vietä aikaa. Sydän on jo muuttanut ja tehnyt kotiaan tontin saviseen maahan. Se antaa varmuutta silloin, kun vauhdissa hirvittää.

Millaisia vinkkejä tai rakennuskokemuksia muilla on?

Rakkaudella,

Sari

Häälahjapulmia?

Vaihteeksi juttua ihan jostain muusta kuin raksasta, sillä nyt laitan jakoon häälahjavinkin ja samalla pienen mainoksen. Kesä on tunnetusti sesonkiaikaa paitsi hääjuhlille myös häälahjapohdinnoille. Nykyään suurin osa avioituvista pareista on saattanut elää yhdessä saman katon alla jo vuosikaudet, joten tarvetta aiemmin lahjaksi annetuille kattiloille ja astiastoille ei välttämättä ole. Sen sijaan yhä useampi toivoo vierailta tavaran sijaan rahallista muistamista esimerkiksi häämatkarahastoon. 

Vieraana sitä on mielellään mukana mahdollistamassa hääparin unelmamatkaa, mutta silti kädet tuntuvat puolityhjiltä, jos lahjaksi tuo vain kauniin kortin, kun matkakassaakin on kartutettu jo etukäteen suoraan tilille. Osittain tästä ajatuksesta syntyivät Design Sarandian rakkausprintit, jotka sopivat täydellisesti hääparille lahjaksi. Kortin sijaan (tai sen lisäksi) voikin viedä parin tyyliin itse printatun ja kehystetyn taulun, joka muistuttaa hääpäivästä vielä myöhemminkin. Kortit saattavat hautautua pöytälaatikoiden uumeniin, mutta valmiiksi kehyksiin laitettu taulu pääsee usein kodissa paraatipaikalle.

Kätevintä Design Sarandian printeissä on Etsyn tarjoama mahdollisuus välittömään tuotteen lataamiseen. Shoppailet vain haluamasi tuotteet ja laitat kotiprintterin laulamaan, joten viime hetken häälahjapulmakin on hetkessä ratkaistu. Paperiksi kannattaa valita tavallista A4-laatua paksumpi tai kenties värillinen paperi. 

Kuinka monella on tänä vuonna juhlittavana kesähäät tai ehkä useammat?

Rakkaudella,

Sari

Löydettyä

Tästä tulee nyt varsinainen monen sortin postaus, mutta tulkoon. Raksalla hommat ovat edenneet reippaasti, vaikka valun valmistelu vaatiikin useaa työvaihetta. Itse olen lähinnä seurannut vierestä ja kuvaillut työvaiheita talteen. Toivon kovasti, että selkäni olisi työkunnossa viimeistään silloin, kun pääsemme pystyttämään runkoa.

Pieniäkin apulaisia tontilta löytyy, sillä puukasassamme on asustellut pari päivää hyvin rohkea pieni sisilisko, joka poseerasi nätisti kameralle ja antoi kuulemma silittääkin itseään. Hupeneva puupino ikävä kyllä merkitsee herra Sisiliskolle pikaista muuttoa uuteen residenssiin. Onneksi puupinoista ei meillä ole pulaa, joten kovin kauas pienen ystävän ei tarvitse matkustaa.

Tein eilen myös varsinaisen pikalöydön Tori.fi:stä, kun bongasin tämän vanhan työtuolin edulliseen hintaan. Tunnin päästä ihana tuoli oli jo automme kyydissä ja kukkarokin keveni vain 15 euron verran. Tuolin pohjassa on TM-kalusteen tarra, johon on merkitty valmistuspaikaksi Kaarina ja puhelinnumeron alkukin on vanhan systeemin mukaisesti 921. Milloinkohan tuoli on mahdettu valmistaa?

Käyttökuntoisena tuoli on ainakin pysynyt ja siitä tuleekin uuteen työhuoneeseen loistava tuoli piirustuspöydän ääreen. Tavallista korkeampi runko mahdollistaakin hieman korkeamman pöydän hankkimisen. Juuri tällaiset kierrätyslöydöt ovat niitä parhaimpia.

Aurinkoista viikon alkua!

Rakkaudella,
Sari

Millainen siitä sitten tulee?

"Millainen talo teille tulee?" Tähän kysymykseen en olekaan aiemmin juuri vastausta avannut. Nyt olisi ehkä jo sen aika, kun talon pohjaakin aletaan jo valmistella valua varten, eikä suuria muutoksia pitäisi enää tulla.

Talostamme tulee melko pieni, valoisa ja juuri meidän näköinen. Pohjapiirustusta ja talon ulkonäköä on veivattu enemmän ja vähemmän tosissaan jo yli kaksi vuotta, joten se on (ainakin toivottavasti) hioutunut melko lähelle täydellistä. Melko kauas olemme tulleet parin vuoden takaisista suunnitelmista, kahden kerroksen korkuisista ikkunoista, erkkereistä ja parviratkaisuista. Nyt osa suunnitelmista tuntuu ihan vierailta ja oudoilta. Niin se mieli muuttuu ja yhteinen maku kehittyy.

Luonnollisesti myös tontti aiheutti omat muutoksensa ja vaatimuksensa talon pohjaratkaisun ja ulkonäön suhteen. Rakennamme avoimelle peltotontille talon lisäksi myös reilunkokoisen piharakennuksen, joten pidimme tärkeänä, että päärakennuksen erottaa toisesta rakennuksesta ja että se kohoaa riittävän korkealle laajan tontin yläpuolelle. Talomme on yksikerroksinen, mutta jyrkkä harjakatto tekee ulkonäöstä reippaamman ja jykevämmän. Pidämme molemmat saaristolaistalojen ilmeestä sekä Kannustalon Ladosta, joka on inspiroinut meitä erityisesti jämäkällä suoralinjaisuudellaan. Halusimme kuitenkin talostamme perinnemaisemaan sopivan ja valitsimme pienenä romanttisena vivahteena ruudukkoikkunat.

Ja entä se talon väri? Talostamme tulee tummansiniharmaa ja etuovesta lämpimän punamullanpunainen. Nurkkalaudoista ja ikkunanpuitteista tulee kauniin leveät ja freesin valkoiset, mutta ei liian krumeluurit. Meillä on ollut jo valkoinen talo, joten kaipasimme jotain uutta ja mies ei oikein lämmennyt punaiselle talolle, joten värivalinta ei ollut aluksi ihan helppo. Netissä surffatessa törmäsin upeaan kuvaan vanhasta tummanharmaasta hirsitalosta ihanalla punaisella etuovella. Näytin kuvaa miehelle ja se oli menoa se. Tuosta punaisesta ovesta onkin syntynyt se punainen lanka, joka tulee kulkemaan myös sisätiloissa.

Sisältä talosta löytyy kodin sydän eli tupakeittiö, jonka suuret ikkunat antavat pihan puolelle. Keittiössä toteutuu useampi toiveemme, kuten niemeke, tila isommalle ruokapöydälle ja vieraiden viihdyttämiseen sekä pieni puuhella. Keittiön toisella puolella on työhuoneeni, jonka suurista ikkunoista saan paljon luonnonvaloa työskentelyä ja valokuvaamista varten. Makuuhuoneen sijoitimme pohjoisen puolelle piiloon porottavalta ilta-auringolta. Huoneeseen kuljetaan pitkään haaveilemieni pariovien kautta ja sieltä löytyy myös pieni vaatehuone. Saamme myös ensimmäistä kertaa nauttia ihan oikeasta omasta kodinhoitohuoneesta, jossa otetaan huomioon myös työn ja eläinharrastusten aiheuttamat sotkut. Neliömääräisesti talon koko on melko pieni, sillä kerrosala on 128 neliötä, mikä on kuitenkin oikein sopiva kahdelle aikuiselle. Yhtään isompaa en olisi edes halunnutkaan ja näitäkin neliöitä olisin mielelläni viilannut hieman pienemmiksi.

Kaikkea ei toki voi saada. Minulle oli aiemmin ihan ehdoton juttu saada tiskialtaan taakse ikkuna puutarhanäkymällä, jotta voisin tiskatessa ihailla kaunista maisemaa. Työhuoneen olisin myös halunnut keskeisemmälle paikalle. Ja kukapa ei haaveilisi joskus ammeesta kylpyhuoneessa? Tällä hetkellä nämä kompromissit eivät harmita ollenkaan, sillä niin monia unelmia projekti tulee kuitenkin toteuttamaan. Olen tästä kaikesta niin iloinen, että vieläkin täytyy välillä nipistää itseään tontilla seisoessa. Miten onnelliseksi valtaisa voikukkapelto ja pari soralla täytettyä kuoppaa voivatkaan ihmisen tehdä!

Rakkaudella,

Sari