Lentävät ajatukset

Viime viikonloppuna Minifarmi-messuilta mukaan tarttui pari erikoisempaa esinettä. Kaunis koivunrunkoaihenen kuppi näytti heti omalta, mutta tuota toista tyyppiä katselin vähän pidempään. Pieni valkoinen pääkallomaljakko. Jotenkin pelottava, eikä yhtään itseni näköinen. Toisaalta taas jännä ja mielenkiintoinen. Hinta ei päätä huimannut, joten päätin kotiuttaa neiti Pääkallon koivunrungon kaveriksi työpöydän hyllyn päälle.

Ensin suunnittelin pääkalloon istutettavaksi jonkin pienen köynnöksen, mutta kaupassa muutin mieleni ja valitsin romanttisen miniruusun. Mikä symbolisoisi kauniimmin inspiraatiota, luovuutta ja lentäviä ajatuksia kuin kohti taivasta avautuvat ruusut? Ehkä tässäkin on taas sitä vastakkainasettelua, josta niin pidän. Romanttista ja rosoista. Sellaista arjen pientä anarkiaa.

Neiti Pääkallon ja koivumaljakon ostin omilla roposillani, mutta haluan silti mainostaa niiden taitavaa tekijää, joka on Unikatti. Molemmat tuotteet ovat rakukeramiikkaa, joka ei pidä vettä. Vaativat siis sisäänsä toisen maljakon tai muovin. 

Iltakävelyllä

Kipeässä selässä on vaikea nähdä mitään positiivista, mutta ainakin se pakottaa liikkumaan ja lähtemään kävelyille. Eilenillalla mies valmisteli isänsä kanssa tonttia paalutusta varten ja minä käytin ajan tekemällä iltakävelyn tulevan kotimme liepeillä. 

Uudelle asuinalueelle muuttaminen on aina jännittävää ja ympäristöön sekä uusiin naapureihin tutustuminen ottaa väistämättä aikansa. Totuus hyvine ja huonoine puolineen tulee tutuksi vain elämällä uudessa kodissa ja uusilla kotikonnuilla. 

Tähän saakka lähempi tutustuminen kylään ja tonttimme lähiympäristöön ovat vain kasvattaneet omia ihastumisen ja rakkauden tunteita. Voiko tämän lähemmäs päästä unelmaa englantilaisesta pikkukylästä? Siis ainakaan täällä pohjolan perukoilla? Kevään kauneus, syreenien tuoksu ja lintujen sirkutus kruunaavat koko kauneuden, jota tuntuu jatkuvan jokaisen tienmutkan ja polun taakse. Stressi ja migreeni sulivat kylätielle ja askel oli hetken kevyt kuin keväinen ilta.

Niin, kuinka onnellinen voikaan olla hän...


Rakkaudella,

Sari

Minifarmi 2016

Olimme tänään ensimmäistä kertaa Uudessakaupungissa Minifarmi 2016 -tapahtumassa nauttimassa aurinkoisesta päivästä ja ihanasta maalaisfiiliksestä. Kyseiset messut yhdistävät puutarhanhoidon, kotieläimet, työkoneet ja mökkeilyn hauskalla tavalla ja meille ainakin messuilla riitti mukavasti nähtävää. Ehdoton suosikkimme oli kuitenkin kotieläinalue, jossa tutustuimme moneen uteliaaseen karvakaveriin. Itselleni aivan erityisesti pienet vasikat  ja hellyyttävä Liptus-sonni toivat mieleen muistoja lapsuuden maalaiskesistä ja kirmailuista vasikkahaassa. Liptus muistutti itseasiassa kovasti nimikkovasikkaani Aleksanteria, jota hoidin lapsena. Järkytys oli suuri, kun pikkuinen vasikka oli seuraavana kesänä innosta puhkuva isopäinen sonni.

Olen iloinen siitä, että näitä tapahtumia järjestetään ja kaikenikäiset messukävijät pääsevät tutustumaan maatilan eläimiin ihan turpaetäisyydeltä. Koen olevani etuoikeutettu, sillä läheskään kaikki nykyajan lapset eivät saa mahdollisuutta vaeltaa rantasaunaan kesälaitumen poikki ja liukastua kumppareissa haisevaan lehmänläjään. Maalaiselämässä ja erityisesti kotieläimissä on sitä jotain, joka muistuttaa elämän yksinkertaisista iloista. Se pitää jalat mullassa, pään taivaissa ja tuoreen lannan tuoksun nenässä. Mikä sen parempaa. 

Minifarmi on auki vielä huomenna sunnuntaina.

Suosittelen lämpimästi kesäretkeä Uuteenkaupunkiin, jos olette sillä suunnalla liikkeellä.

Koristetyyny-DIY

Aurinkoista perjantaita!

Varsinkin Instagram-tiliäni seuraavat eivät ole voineet välttyä huomaamasta rakkauttani kalligrafiaa ja erilaisia käsinkirjoitustekniikoita kohtaan. Jokin aika sitten ostin tekstiilitussit ja päätin kokeilla kirjoittamista myös aivan erilaiselle pohjalle. Tussi ei tosiaankaan kulje varsinkaan puuvillamaisella kankaalla samalla tavalla kuin paperilla, mutta lopputulokseen olen silti tyytyväinen. Kirjaimiin sai kauniin terävät linjat, kunhan sai tekniikasta kiinni. Vaikka kyllä tämän kanssa tuhtaamiseen taisi mennä tunti jos toinenkin.

Olen melko varma, että tekstiileihin taiteiltuja töitä tullaan näkemään meidän tulevassa kodissa muutenkin. Seuraavaksi kokeillaan jotain värikästä!

Oikein ihanaa ja lämpöistä viikonloppua!

P.S. Tyynytaiteilusta on postaus myös hää- ja juhla-aiheisen With love, Sarandia -blogini puolella. Käyhän vierailulla myös siellä. :)

----

Testing my new fabric markers on a pillow. Quite nice, isn't it?

Tervetuloa tontille

Työmaalla on viimein isketty kauha maahan ja ajopihan rakentaminen on alkanut. Sitten onkin vuorossa rakennusten paikkojen kaivaminen sekä paaluttaminen. Tässä välissä meidän tehtävämme on hoitaa aloituskokous sekä esimerkiksi sähkö- ja LVI-suunnitelmien hankkiminen.
Maanantaina ehdin kuvailla hetken myös itse tonttia ilta-auringossa. Videosta saa ehkä paremman kuvan millaisesta paikasta on kyse, vaikka matalalta paistava aurinko tekikin kuvausolosuhteista hieman haastavammat.

Rakennamme peltotontille, joka päättyy jyrkkään joenrantaan. Ranta onkin ainoa paikka tontillamme, jossa kasvaa puita - ja vieläpä hyvin vanhoja sellaisia! Juuri nyt lukuisat kukkivat tuomet huumaavat tuoksullaan ja lintujen kiihkeä kevätkonsertti täyttää koko jokirannan. Olen aivan rakastunut paikkaan, vaikka rantatörmä vaatiikin vielä karsimis- ja siistimistyötä. Taianomainen satumetsätunnelma on kuitenkin asia, jonka haluan siellä säilyttää.

Tähän saakka tonttivalinta tuntuu osuneen oikeaan. Tontin kasvisto tarjoaa näin keväällä jatkuvasti uusia yllätyksiä, kun kuusama aukaisee silmunsa ja peltopläntiltä tulee bonganneeksi poimulehden. Tunnemme myös todella rakentavamme pienelle kylälle. Paikalliset enemmän tai vähemmän tutut moikkaavat ohi ajaessaan. Rohkeimmat jo hidastavat rakennustyömaan kohdalla. Hauskaa nähdä miten itse sujahdamme osaksi kylää, jossa mies on lapsuutensa viettänyt.

Pidemmittä puheitta, tervetuloa meidän tontille ja seuraamaan Kotokunnaan valmistumista.

----

Welcome to our building site! 

Onnelliset maanomistajat

En ole eilisillasta lähtien oikein tietänyt miten päin olisin. Me teimme viimein tontistamme kaupat! Olemme siis jälleen maanomistajia, mutta tällä kertaa tupa on rakennettava omin kätösin alusta asti. Ajelimme töiden jälkeen tontille ihailemaan lämpimässä auringonlaskussa kylpevää unelmaamme. Siinä se nyt on. Pläntti maata, jota kävimme ensimmäisen kerran katsomassa vuosi sitten varovasti haaveillen. Voisiko tässä olla paikka meille? Pala unelmaa. Nyt tämä näky saa sydämen hypähtelemään ja perhoset lentelemään vatsassa. 

Tonttimme yllätti meidät iloisesti, sillä löysimme rannasta ihania valkovuokkomättäitä. Tästä olin varovasti haaveillutkin, sillä rantatörmämme on vuokoille mainio kasvupaikka. Esittelen tontin myöhemmin vielä tarkemmin, kunhan jalat taas yltävät maahan ja saan aikaiseksi jotain järkevää. Lisäksi rakennusprojektin aloittaminen vaatii tässä vaiheessa vielä monta byrokraattista mutkaa ja monta suunnitelmaa on tehtävänä ennen kuin päästään varsinaisiin hommiin ja saadaan rakennustyömaa pystyyn. Niistäkin varmasti lisää tuonnempana.

Aurinkoista keskiviikkoa teille kaikille!

----

Update: We finally bought our piece of land! Needless to say, we are super excited, happy and a little bit freaked out. 

Pientilan eläimiä - Little farm friends

Olemme rakentamassa maaseudulle erityisesti siitä syystä, että kaipaamme ympärillemme tilaa hengittää, elää ja toteuttaa itseämme ja haaveitamme ilman, että tilat ja tontin rajat tulevat heti vastaan. Tuleva tonttimme onkin ihan kivan kokoinen ja sopiva pikkuisen tilan pyörittämiseen. Siihen toki kuuluvat myös eläimet.

Pitkään blogiani lukeneet varmaankin jo tietävät, että mieheni ja minä olemme molemmat hevosihmisiä. Unelma omista hevosista liittyykin olennaisesti tähän "uuteen elämään maalla", mutta kavioeläimet eivät välttämättä tule jäämään ainoiksi maatilan eläimiksimme.

Olemme kiinnostuneita jonkinasteisesta omavaraisuudesta ja siksi olemme miettineet esimerkiksi kanojen hankkimista ja oman pienen kanalan perustamista. Näin kananmunat saisi kätevästi omasta pihasta ja taatusti luomuna. Olemme myös melko ihastuneita sympaattisiin vuohiin ja vuohenmaidon hyödyntäminen voisi sopia meille ainakin harrastusmuodossa. Vuohenjuusto on meidän molempien suosikki ja kukapa voisi vastustaa näitä höpsöjä nappisilmiä.

---

What would a little farm be without little animal friends? We love horses, but some goats and chicken would be fun to have. Farm fresh eggs and goat milk? Yes please!