tag:blogger.com,1999:blog-76895297308383650282024-03-03T10:25:53.999+02:00Kotokunnas ArtLöydä luova luontosiSari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.comBlogger11125tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-19636909949513118402024-02-29T19:02:00.004+02:002024-02-29T19:02:44.536+02:00Keväästä ja kärsimättömyydestä<p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHWSIfoGqRJZuheZrG8V0TSuCX4A3mf-JznCaDTgEUcVWqkuFTM2jM2r-kqNOGOEzwC3lUhtZAHcv_XiRLh9Kp31pepRShohJZJ69EaCIaDkumOBiCWJmYA6V7fuR_YNXRntDSe094fRjETVKv8qtQ59nqT9cwNEnA_dB7HH-hYXQmS0uokkmof1EXYhue/s2048/syreenit1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1425" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHWSIfoGqRJZuheZrG8V0TSuCX4A3mf-JznCaDTgEUcVWqkuFTM2jM2r-kqNOGOEzwC3lUhtZAHcv_XiRLh9Kp31pepRShohJZJ69EaCIaDkumOBiCWJmYA6V7fuR_YNXRntDSe094fRjETVKv8qtQ59nqT9cwNEnA_dB7HH-hYXQmS0uokkmof1EXYhue/s16000/syreenit1.jpg" /></a></div><br /><p></p><h3 style="text-align: left;">Saako tämän sanoa ääneen? Olen niin kyllästynyt talveen ja niin valmis kevääseen - tai vielä mieluummin kesään.</h3><p>Olen pitkään puhunut hidastamisen ja hetkessä elämisen puolesta. Joka kesä tunnen lievää ärtymystä, kun ihmiset alkavat puhua syksystä jo heinäkuussa. Se tuntuu turhauttavalta ja hölmöltä, sillä meillä Suomessa on niin lyhyt ja ihana kesä, jota suurin osa meistä myös koko pitkän talven odottaa. On tuhlausta päättää sen olevan ohi vasta puolessavälissä ja alkaa odottaa syksyä, joka kuitenkin ajallaan saapuu. Jatkuva etukenossa eläminen ja tulevan odottaminen nykyhetkessä elämisen kustannuksella tekee mielen herkästi tyytymättömäksi ja levottomaksi. Siksi on tärkeää osata löytää iloa ja nautintoa vuodenajasta, joka on käsillä. Ja juuri siksi tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että tällä hetkellä en pysty siihen itse. En sitten mitenkään. </p><p>Kevättalvi on ollut minulle aina kaksiteräinen miekka. Odotan innolla pidentyviä päiviä, mutta samalla olen joutunut tutustumaan lisääntyneen voimakkaan valon triggeröimiin migreeneihin ja nuorena jopa lievään kevätmasennukseen. (Tiesitkö muuten, että kevätmasennus on olemassa?) Vaikeinta keväässä on kuitenkin se miten kauan sitä ja samalla kesää joutuu odottamaan. Kun aurinko on ollut pitkään kadoksissa ja lämpötilat kelluvat vain nipinnapin plussan puolella pitkän talven jälkeen, tuntuu odotus vielä pidemmältä. Kaipaan joka solullani valoa, kymmenen sentin jääkerroksesta vapautuvia hiekkateitä ja lumen alta ponnistavia kevään ensimmäisiä kukkijoita. Ja sitä, että pysyisi pystyssä ilman nastakengillä töpöttelyä. </p><p>Lapsena kevään kääntöpiste oli päivä, jolloin tiet olivat sulaneet ja äiti antoi luvan vaihtaa toppakengät lenkkareihin. Yleensä ne olivat uudet, sillä talven aikana jalka oli ehtinyt kasvaa edellisen kesän kengistä. Uusien lenkkareiden ja myöhemmin keväällä kankaisten kesätossujen ostaminen oli joka kerta tärkeä rituaali. Vähän samaan tapaan kuin T-paita- ja pyöräilyshortsisettien valitseminen ja tilaaminen Anttilan tai Elloksen kuvastosta. Askeleita kohti kesää. </p><p>Ehkä olen ollut aina vähän kärsimätön keväisin. Vielä nykyäänkin seuraan malttamattomana päivä päivältä jään keskellä kasvavia paljaita maaläiskiä ja ojanpientareilla hupenevia lumikasoja. Lähes joka vuosi näen myös alkuvuodesta todella todentuntuisen unen, jossa kevät on maagisesti saapunut yhdessä yössä. Aamulla pihalta ovat sulaneet kaikki lumet, raparperit saattavat ponnistaa mullasta ja ensimmäiset ruusut kukkia. Unesta herätessä yleensä naurattaa ja vähän harmittaa.</p><p>Ehkä olenkin kesän lapsi ja juuri nyt akkuni ovat päässeet pahasti tyhjenemään. Siksi aion olla myös itselleni armollinen. Aina jokaisesta vuodenajasta ei jaksa löytää iloa ja riemua. Sen sijaan toivon, että vaikka kesää saa vielä odottaa, voisi tämä kaiken nielevä harmaa pilvipeitto antaa edes päiväksi periksi auringolle. Hymyilen jo pelkästä ajatuksesta. Ehkä huomenna paistaisi pitkästä aikaa aurinko kevään virallisen ensimmäisen päivän kunniaksi.</p><p>Tänään metsän yli lensivät ensimmäiset joutsenet. Se on itsessään jo lupaus.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi90hKhkq6M8HYQBHq7Rc1PhKraX__KIJOO16jh6x9xN_EdP7V460atfQBebxPwD-xP7QlzYf5FuNEwxpxfp7zJt3hhd_GFn7tq0hDORxGOSjXd6G85Bb9zvz6QuzFDmHfWXSesgC70BLExE-18TH1T7ErSrvw3HuGqvMFMd1fgfNFmmqHIVwm_JFAWuVn9/s2048/ruissalo1_kev%C3%A4t.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi90hKhkq6M8HYQBHq7Rc1PhKraX__KIJOO16jh6x9xN_EdP7V460atfQBebxPwD-xP7QlzYf5FuNEwxpxfp7zJt3hhd_GFn7tq0hDORxGOSjXd6G85Bb9zvz6QuzFDmHfWXSesgC70BLExE-18TH1T7ErSrvw3HuGqvMFMd1fgfNFmmqHIVwm_JFAWuVn9/s16000/ruissalo1_kev%C3%A4t.jpg" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><br /></p><p><br /></p>Sari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-69397744625473084542024-02-25T01:52:00.001+02:002024-02-25T09:31:44.555+02:00Aloittelevan akvarelliharrastajan kompastuskivet osa 2: Veden määrä haltuun<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAJB4hrbdSnGljJ5IGZh7drNCQ04v1aXcyKw5pilsiKKhFy48W1e4fHXekKyQX3vi6oLTgPYnFpqC8mDykeNJdk2R9DoWq9JOGXNpQO5Rwk6HwxtjRgDPoC-ZicaP7uuIO6CoXP8Mr5CDnLt6UKjfrFBggtd1ABVncl241o0Wka9OstD_Fo1HcNQbm4NwY/s2048/vedenm%C3%A4%C3%A4r%C3%A43_kotokunnas.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1259" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAJB4hrbdSnGljJ5IGZh7drNCQ04v1aXcyKw5pilsiKKhFy48W1e4fHXekKyQX3vi6oLTgPYnFpqC8mDykeNJdk2R9DoWq9JOGXNpQO5Rwk6HwxtjRgDPoC-ZicaP7uuIO6CoXP8Mr5CDnLt6UKjfrFBggtd1ABVncl241o0Wka9OstD_Fo1HcNQbm4NwY/s16000/vedenm%C3%A4%C3%A4r%C3%A43_kotokunnas.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p>Jos pitäisi mainita yksi asia, johon aloittelevilla akvarelliharrastajilla liittyy eniten ongelmia, olisi se ehdottomasti oikea veden määrä ja sen hallitseminen. Akvarellimaalaus on kuin astuisi Kultakutrin satuun. Vettä ei saa olla liikaa, eikä liian vähän, vaan juuri sopivasti. Ja se juuri sopivasti riippuu aina tilanteesta.</p><p>Kuulostaa jopa ärsyttävän hankalalta, vai mitä? Oikeasti sen ei tarvitse olla, sillä veden määrää oppii säätelemään ja arvioimaan melko nopeasti, kunhan tätä taitoa tietoisesti harjaannuttaa. Veden määrä on kuitenkin yksi merkittävin tekijä, joka määrää maalauksen lopputuloksen. Epätasainen värimäärä aiheuttaa väripinnan epätasaisen kuivumisen, mikä saa aikaan sahalaitaisia jälkiä (engl. bleeding) paperille. Märempi väripinta pääsee siis vuotamaan kuivemmalle ja rajaan syntyy ikävä reuna. Epätasaisen väripinnan saa helposti aikaan maalaamalla joko liian kuivalla siveltimellä, jolloin edellinen alue ehtii kuivua loppua nopeammin tai liian märällä siveltimellä, jolloin liika vesi kertyy hyvin hitaasti kuivuviksi lammikoiksi paperille. </p><p>Epätasainen kuivuminen ja siitä seuraavat jäljet paperissa ovat ikäviä ja monesti ne voivat pilata muutoin onnistuneen maalauksen. Niitä on myös todella vaikea korjata. Tästä syystä onnistuneen maalauksen pohjalla ovat hyvät perustaidot, kuten tasaisen väripinnan maalaus eli laveeraus. Tämä taito heijastuu välittömästi myös yleiseen veden määrän hallintaan. Akvarelliharrastusta ei siis kannata aloittaa maalaamalla suoraan esittäviä teoksia, vaan ensimmäiseksi harjoitukseksi suosittelen aina yksinkertaisia laveerausharjoituksia. Nämä eivät ole pahitteeksi myöskään jo harjaantuneemmalle tekijälle, sillä taitavatkin maalarit tekevät virhearviointeja ja siksi perustaitoja on oikein hyvä ylläpitää.</p><p>Katso videolta miten laveerausta eli tasaisen väripinnan maalaamista kannattaa harjoitella ja miltä näyttää epätasainen väripinta - ja tietysti miten se korjataan ajoissa!</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="264" src="https://www.youtube.com/embed/3L72R_DSt0A" width="405" youtube-src-id="3L72R_DSt0A"></iframe></div><br /><p style="text-align: center;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=3L72R_DSt0A" target="_blank">Katso YouTubessa</a></p><p><br /></p>Sari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-72962649308984927832024-02-23T11:20:00.001+02:002024-02-23T11:22:30.532+02:00Hehkuva talvi akvarelleilla: Rakastu talven valoon uudella verkkokurssilla<p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7bFRi5RP86PrdR-qMKP7NRI1bi4vX0nYNWWT5hHw-KqklVgpM2RvNm3fyjmaHa-uZqSaNglYjwc1bdZZpdNB1dTgWaDtHKLrGumbVs0M7bDBcfL7hrJjJfmRMxaXZtZIqmLfMZsfRPKiXwKxrdes7yGqhRaDMZ3RhvEyqWnRr6aY_tE-qEnBRDLMOX4ji/s2048/hehkuvatalvi1_kotokunnas.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1366" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7bFRi5RP86PrdR-qMKP7NRI1bi4vX0nYNWWT5hHw-KqklVgpM2RvNm3fyjmaHa-uZqSaNglYjwc1bdZZpdNB1dTgWaDtHKLrGumbVs0M7bDBcfL7hrJjJfmRMxaXZtZIqmLfMZsfRPKiXwKxrdes7yGqhRaDMZ3RhvEyqWnRr6aY_tE-qEnBRDLMOX4ji/s16000/hehkuvatalvi1_kotokunnas.jpg" /></a></div><br /><p></p><p style="text-align: right;">Mainos</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Kaikessa taiteessa on lopulta kyse hyvin pitkälti valosta. Mutta miten valoa maalataan akvarelleilla, joiden perusperiaatteena on maalata vaaleasta kohti tummempia värejä, sillä vaaleilla väreillä ei voi peittää tummempia? </h3><p>Oli kyse sitten aloittelevasta harrastajasta tai ammattitaiteilijasta, on luonto aina pätevin maalarin opettaja. Eri vuodenajat tarjoavat paitsi omat haasteensa maalauksiin myös aivan omat inspiraationsa. Kun kevättalvi koittaa ja aurinko voittaa pimeyden, alkaa luonnossa valon ja lumen hehkuva näytös. Taiteilijalle valo ja lumi tarjoaa loputtomasti ideoita ja oppitunteja. Oletko koskaan miettinyt minkä väristä on lumi? (Se nimittäin harvoin on valkoista.) Entä varjot hangella? Miten valoa voi maalata, kun se oikeastaan on kirkkaimmillaan valkoista? Miten syntyy oranssina hohkaava auringonlasku, joka pilkistelee puiden välistä tai lumihuippuiset vuoret kevätauringossa?</p><p>Tule mukaan oppimaan tämä ja monta muuta talvisen valon salaisuutta <a href="https://holvi.com/shop/inspiroivaarki/product/e1d3e2aeaaecdfa6cb3b612e736a56e0/" target="_blank"><b>Hehkuva talvi akvarelleilla -verkkokurssille!</b></a> Tällä kurssilla tutustumme erityisesti talvisten valoilmiöiden maalaamiseen värejä ja maalaustekniikoita hyödyntämällä.</p><p><br /></p><p>Kuuden viikon mittainen verkkokurssi koostuu kuudesta kurssikirjeestä ja tunnelmallisesta tutoriaalivideosta, jonka linkin saat kurssikirjeen mukana sähköpostiisi joka sunnuntai kuuden viikon ajan 3.3.2024 alkaen. Kurssikirjeen mukana saat ohjeet myös kyseisellä videolla käytettävistä välineistä. Tutoriaalivideot ovat selkeitä ja etenevät rauhalliseen tahtiin, jolloin niitä on miellyttävä ja helppo seurata. Kurssin aikana maalausharjoituksissa siirrytään helposta haastavampiin ja itsevarmuutesi kasvavat taitojesi mukana. Yhden kurssivideon pituus on noin 20-30 minuuttia. Kurssivideoihin voit palata omaan tahtiin vuoden 2024 loppuun saakka.</p><p><br /></p><p><b>Hehkuva talvi akvarelleilla -verkkokurssin harjoitusvideot:</b></p><p>Tunturin lumo: Pastellitaivaan värit</p><p>Metsän laidassa: Varjojen leikkiä hangella</p><p>Lumiset huiput: Voimakkaat varjot ja kontrastit</p><p>Hiljainen laituri: Autereinen talvi-ilta</p><p>Lintu oksalla: Leikitellään lumen kimmellyksellä ja syväterävyysalueella</p><p>Ilta-auringon hehku: Maalataan valo puiden lomasta</p><p><br /></p><p><b>Kenelle verkkokurssi sopii?</b></p><p>Kurssi sopii sinulle, jos…</p><p>…olet harjoitellut akvarellimaalauksen alkeita ja sinulla on kaipuu oppia lisää.</p><p>…olet maalannut jo jonkin aikaa ja etsit lisää teknistä näkökulmaa ja monipuolisempaa värienkäyttöä maalauksiisi.</p><p>…kaipaat inspiraatiota ja haluat nautiskella luovuudesta tunnelmallisten harjoitusten parissa.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbfnNUCzIzf5oQ2yM_ev7fDe5p9zyeywsWYK9ASFjvp1mG49Geq7wYULqNTiPr0Hb5SDgxW1qV5ZV2nW9QQjMIhKeRnPYNSeMy5fXNRLzDFqtQuH5iWPv1YXZlmARkiZpWdLclrA1OEmx_IuKBu6dGzy4rSA4BWrC4yVaC5KJb77ZHmbk3ucdePwugRpFn/s2048/hehkuvatalvi3_kotokunnas.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1427" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbfnNUCzIzf5oQ2yM_ev7fDe5p9zyeywsWYK9ASFjvp1mG49Geq7wYULqNTiPr0Hb5SDgxW1qV5ZV2nW9QQjMIhKeRnPYNSeMy5fXNRLzDFqtQuH5iWPv1YXZlmARkiZpWdLclrA1OEmx_IuKBu6dGzy4rSA4BWrC4yVaC5KJb77ZHmbk3ucdePwugRpFn/s16000/hehkuvatalvi3_kotokunnas.jpg" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><br /></p><p><br /></p><p><b>Miten Talven taikaa akvarelleilla -kurssille osallistutaan? </b> Luethan ohjeet tarkkaan.</p><p><br /></p><p><a href="https://holvi.com/shop/inspiroivaarki/product/e1d3e2aeaaecdfa6cb3b612e736a56e0/" target="_blank"><b>Osta kurssipaikka verkkokaupasta </b></a> (Ilmoittautuminen on auki lauantaihin 2.3.2024 klo 22 saakka)</p><p><br /></p><p>Tärkeää: Saat sähköpostiisi kuitin ja sen mukana linkin ilmoittautumissivulle, jossa lisäät itsesi kurssin postituslistalle.</p><p><br /></p><p>Jää odottamaan ensimmäistä sähköpostikirjettä ja videolinkkiä, jonka saat sunnuntaina 3.3.2024. Samalla voit varmistaa, että sinulta löytyvät kaikki perustarvikkeet katsomalla Kotokunnas Artin videon Vesivärit ja välineet: Vinkit aloittelijalle: Akvarellipaperin ja värisetin lisäksi tarvitset muutaman erikokoisen pyöreäkärkisen siveltimen, leveän tasakärkisen siveltimen sekä detaljisiveltimen. Varaa myös maalarinteippiä ja talouspaperia. Lisävälineinä käytetään esimerkiksi maskinestettä ja suolaa. Erikoistekniikkojen välineistä saat lisätietoja kurssikirjeissä.</p><p><br /></p><p>Osallistuminen edellyttää liittymistä Kotokunnas Artin sähköpostilistalle, jotta saat viikottaiset kurssikirjeet. Sähköpostilistalta voi poistua milloin tahansa. Huomaa kuitenkin, että kurssimateriaaleja ei voi toimittaa, jos listalta poistuu ennen kurssin päättymistä. Kotokunnas Art ei lähetä spämmiä, eikä luovuta tietojasi ulkopuolisille tahoille. Vain inspiroivia viestiä luoville tyypeille.</p><p><br /></p><p><b>Haluatko maksaa kurssin SMARTUM-, EDENRED- tai EPASSI-edulla?</b> Ota yhteyttä sari (a) sarandia.fi niin saat maksuohjeet.</p><p><br /></p><p>Ohjaajana Sari Härkönen-Rand / Kotokunnas Art</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMqVtcqCmb3FhSAXWkMh5tScvsxrBgMMapmCs1TrmMjSgRpweuebk9bam1dLRqVY7v6c6WJb2kLB5ylUWEbipWQyAqlN0oO_qiR8XbNu59vZqZLZ6vwUGqPBxUbEy-qmUOcJtj0Xd72EQm0j41mHHmNN_JTTLFeNdaOPphNwbLS9g74KNA6x6jw0iVqBQK/s2048/hehkuvatalvi2_kotokunnas.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1790" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMqVtcqCmb3FhSAXWkMh5tScvsxrBgMMapmCs1TrmMjSgRpweuebk9bam1dLRqVY7v6c6WJb2kLB5ylUWEbipWQyAqlN0oO_qiR8XbNu59vZqZLZ6vwUGqPBxUbEy-qmUOcJtj0Xd72EQm0j41mHHmNN_JTTLFeNdaOPphNwbLS9g74KNA6x6jw0iVqBQK/s16000/hehkuvatalvi2_kotokunnas.jpg" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><br /></p><p><br /></p>Sari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-15569201408820320852024-02-10T09:46:00.005+02:002024-02-10T12:10:54.330+02:00Yllätysvieraat<p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRHsVBkQ8YAiP3NAhHxOro7_uoxlT-NNvqFJ2yfAbY0UR8xj_dQPoxW9u7D51wd3JR4S2qbHkgWJ1wyWKJv_L-VGaWzlbLBiwMY1LnBhwb8_k1KAeqDCq6vbP45iv8NBvjpsbFekBa99-dX4sh-8H-STq1mxJs-7NWbmLfWweeUmJle2YYlnQS7yraEFyg/s2048/peltopyyt_maalaus2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1259" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRHsVBkQ8YAiP3NAhHxOro7_uoxlT-NNvqFJ2yfAbY0UR8xj_dQPoxW9u7D51wd3JR4S2qbHkgWJ1wyWKJv_L-VGaWzlbLBiwMY1LnBhwb8_k1KAeqDCq6vbP45iv8NBvjpsbFekBa99-dX4sh-8H-STq1mxJs-7NWbmLfWweeUmJle2YYlnQS7yraEFyg/s16000/peltopyyt_maalaus2.jpg" /></a></div><br /><p></p><p>Tammikuun alussa saimme pihaamme uusia vieraita. Eräänä lauantaiaamuna Sami kertoi säikäyttäneensä vahingossa lintujen ruokintapaikalta parven peltopyitä käydessään ruokkimassa hevoset. Ponkaisin ikkunaan, mutta eihän lintuja näkynyt enää missään. Lopun päivää kävin vähän väliä kurkkimassa, jos peltopyyt sittenkin uskaltaisivat palata takaisin pihaan. Minäkin olisin niin halunnut nähdä nämä uudet vieraat.</p><p>Puolenpäivän aikaan olinkin sattumalta keittiön ikkunassa, kun näin ne. Autotallin syreenipensaan takaa vaappui peltopyyparvi kuin joukko pyyleviä rouvia matkalla markkinoille. Ne parkkeerasivat itsensä keittiön ikkunan alle ruokintapaikalle ja aloittivat ahkeran puuhastelun. Lumi pöllysi niiden jalkojen alla, kun ne päättäväisesti etsivät lumeen pudonneita siemeniä. Jokainen neliösentti oli käytävä tarkkaan läpi kuin puutarhuri, joka kitkee tarhastaan rikkaruohoja. Höyhenpukuja kohennettiin tasaisin väliajoin ja pestiin lumeen sukeltamalla. Hupaisinta oli niiden liikkumistapa, sillä paikkaa vaihtaessaan ne joko hiipivät korostetun hitaasti tai viipottivat kaula pitkänä minkä töppöjaloistaan pääsivät. Ymmärtäähän sen, sillä monelle petoeläimelle ja -linnulle peltopyy on mitä mainioin paisti ja siksi jatkuvaa valppautta on aina noudatettava. Pakoon viipottaessaankin ne jättivät jälkeensä lumeen kauniin aaltoilevat jäljet kuin helminauhat.</p><p>En tiedä mitä odotin pihapiirissä vierailevilta peltopyiltä, sillä mieleeni ei tullutkaan, että voisin saada ruokintapaikalle näin herttaisen joukkion, jonka puuhat nostivat kasvoille kestohymyn ja saivat hihittelemään yhä uudestaan. Peltopyyt ovat ihastuttavia!</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi25YjDOHdFMtZ0_J4MvwJhwmCLU5gQdrUBYnp2m4i0IbWNKyAonDiZt0fOaYloHbPseiVJEg_Q-wJlWKtkQNsjnQFmJsBnlCc89djl-ulMK95Z4tw3_HJydT17EHgAoDnjS_rWNrqmwdSH40jw9pgN7PWXifKO3d00HfDs8QuzLQ79ZAWweOyT4L7wTAK/s2048/peltopyyt_maalaus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1556" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi25YjDOHdFMtZ0_J4MvwJhwmCLU5gQdrUBYnp2m4i0IbWNKyAonDiZt0fOaYloHbPseiVJEg_Q-wJlWKtkQNsjnQFmJsBnlCc89djl-ulMK95Z4tw3_HJydT17EHgAoDnjS_rWNrqmwdSH40jw9pgN7PWXifKO3d00HfDs8QuzLQ79ZAWweOyT4L7wTAK/s16000/peltopyyt_maalaus.jpg" /></a></div><p style="text-align: center;"><br /></p><p>Peltopyyt viipyivät usean tunnin pihalla ennen kuin ne yhdestä sopimuksesta lähtivät jatkamaan matkaansa yhden pensaan alta toisen luo, sieltä kuusen juurelle ja pajupensaan suojiin. Seuraavana aamuna riemu oli suunnaton, kun peltopyyt puuhastelivat ruokintapaikalla jo aamusta alkaen ja ne palasivat uudelleen vielä samana iltapäivänä. Olivatko ne nyt hoksanneet, että meillä on jatkuva seisova pöytä ja tässä osoitteessa kannattaisi vierailla useamminkin?</p><p>Maanantaina peltopyitä ei näkynyt, mutta sen sijaan omenapuussa istui iltapäivällä pyy. Siis pelkkä pyy, ei peltopyy. Tämä oli se hetki, jolloin häpeäkseni ymmärsin, että nämä ovat kaksi eri asiaa. Joka tapauksessa tämäkin herätti hersyvän naurun, sillä yksin omenapuun oksalla kykkivä pyy vaikutti serkkujensa bileistä myöhästyneeltä Matti Myöhäiseltä. Oikeastikin olin tästä havainnosta todella hämilläni. Peltopyyt ovat aivan tuttu näky ihmisten viljelymaiden ympäristöstä ja onpa niitä joskus ihan latoihin ruokittukin talvisaikaan. Mutta pyyt ovat metsäkanalintuja, enkä löytänyt tietoa siitä miten yleisesti ne saapuvat pihoihin. Kyseessä on kuitenkin vaarantunut ja taantuva laji, joten siinäkin mielessä tämä vierailija oli oikein ilahduttava. </p><p>Pyytä ei pihalla ole toistaiseksi uudelleen näkynyt, mutta peltopyille muodostui tapa käydä pihallamme useamman kerran viikossa ja viipyä jopa niin kauan, että osa peltopyistä torkkui puuterilumeen kaivamassaan puolikiepissä. Samin kanssa totesimme, että ne näyttävät valkeaa lunta vasten ruskeilta munilta tai oikeastaan maamunilta. Tiedäthän ne hauskan pyöreät sienet, joita myös kuukusiksi kutsutaan? Ja niin peltopyyparvemme sai nimen. He ovat kuukusia. "Onko kuukusia näkynyt?" kyselemme väliltä toisiltamme. </p><p>Harmillisesti läheiset avohakkuut selvästi säikyttivät myös peltopyyt, eikä niitä ole näkynyt nyt yli viikkoon. Närhillä, käpytikoilla ja muilla hieman aremmilla linnuilla kesti myös viikon ennen kuin ne palasivat takaisin ruokintapaikalle. Odotan kovasti, että myös kuukuset tekevät vielä paluun ja tulevat piristämään päiviäni. Sitä todella kaipaan. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrT7_Hljg_dPtWDGeoGLTMv6N9NDSYT5qx8U-_Pa-zfKvxxoQtDrvYOx1UISIbsEUx7GpmiwQ9bRaBJCjXnRfKJ7T7sHitpwGj0d4GlZVYaeo-NuB9pgvhrlOACFF-KZ0poGn94lZRr_SPyQpP_G5uXaDXQ8OZuOG48hv0U0A7K70eve6Ep2lEn1Tngvj_/s2048/peltopyyt1_uusi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1881" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrT7_Hljg_dPtWDGeoGLTMv6N9NDSYT5qx8U-_Pa-zfKvxxoQtDrvYOx1UISIbsEUx7GpmiwQ9bRaBJCjXnRfKJ7T7sHitpwGj0d4GlZVYaeo-NuB9pgvhrlOACFF-KZ0poGn94lZRr_SPyQpP_G5uXaDXQ8OZuOG48hv0U0A7K70eve6Ep2lEn1Tngvj_/s16000/peltopyyt1_uusi.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieQQFYLSRdU_jHiBtRc6pocWUBlCTpMnqH7Cxt0ma4sIF0cXFme6NVP19wrpWcw6tkSRR8J3vUs1olRfJUWO_DZ8ztISI1IMGXgB-6cpJWeG6mds-hTAQ38xBSOkPzXLmF9n72SKBjGxjYnRHGyiAH2Dr9sJdZE_l73DCu7UT7l5t2KBsUHJMQ0vuEbO7j/s2048/peltopyyt2_uusi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1907" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieQQFYLSRdU_jHiBtRc6pocWUBlCTpMnqH7Cxt0ma4sIF0cXFme6NVP19wrpWcw6tkSRR8J3vUs1olRfJUWO_DZ8ztISI1IMGXgB-6cpJWeG6mds-hTAQ38xBSOkPzXLmF9n72SKBjGxjYnRHGyiAH2Dr9sJdZE_l73DCu7UT7l5t2KBsUHJMQ0vuEbO7j/s16000/peltopyyt2_uusi.jpg" /></a></div><br /><p>Peltopyyt pääsivät luonnollisesti osaksi akvarellimuistikirjan ruokintapaikan havaintoja, mutta ikkunan takaa onnistuin myös muutaman valokuvan ja videopätkän kuvata. On ne herttaisia. </p><p><br /></p><p>Aurinkoa viikonloppuusi!</p><p><br /></p><p>EDIT: Kuukuset olivat ilmestyneet ruokintapaikalle pari tuntia postauksen julkaisun jälkeen. <3</p><p><br /></p>Sarihttp://www.blogger.com/profile/16876445951349293264noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-91755991422991630192024-02-03T09:58:00.002+02:002024-02-29T19:08:29.667+02:00Hei hei tahmea tammikuu<p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh16wtwoPQCX_EEIrleEEaH1yI1tf1H088pltM-PfaEwmLOtEm7apDm18Ph4WeZvJGIC-9wYTn__HwC1wDk2LhLKDlCudc2kDnFxCTzxSP1DOj-YYny51NM2EEUifyvKJsBN8ArXXYRS35CbDVXAMFHyF4SDrSE_66cqVrGHyecOtk8J47PP8q99WSmFhKn/s2048/pikkulinnut5.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1312" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh16wtwoPQCX_EEIrleEEaH1yI1tf1H088pltM-PfaEwmLOtEm7apDm18Ph4WeZvJGIC-9wYTn__HwC1wDk2LhLKDlCudc2kDnFxCTzxSP1DOj-YYny51NM2EEUifyvKJsBN8ArXXYRS35CbDVXAMFHyF4SDrSE_66cqVrGHyecOtk8J47PP8q99WSmFhKn/s16000/pikkulinnut5.jpg" /></a></div><br /><p></p><h3 style="text-align: left;">Oletko jo nähnyt vitsejä siitä, että tammikuu on kestänyt kuusi viikkoa? Alkuvuosi on ilmeisesti tuntunut monelle pitkältä, mutta itselleni se on tarjonnut kivojen juttujen ohella harmituksia, huonosti nukuttuja öitä ja takkuisia työpäiviä. </h3><p>Tammikuun talvinen sää piti tallinpitäjän kiireisenä. Pakkaspäivät täyttyivät aamusta iltaan lisäheinästä, vesiämpärien kantamisesta ja ekstrajuotoista. Hevoset voivat oikein mainiosti, mutta me ihmiset olimme vähän väsyneitä. Jos ei ollut pakkasta, saatiin lunta. Paljon. Niin paljon, ettei tontilla enää ole montaa paikkaa mihin sitä saisi aurattua. Onneksi on mönkkäri, joka tekee suurimman työn. Tänä talvena on kyllä saanut kokea suomalaisen talven kaikki ulottuvuudet. Olen aina sitä mieltä, että jokaisesta vuodenajasta kannattaa nauttia silloin kun sitä eletään, mutta onhan se myönnettävä, että vähän haaveilen jo keväästä. Hopeareunuksena on todettava, että viime kesänä puulämmityksen tilalle asennettu maalämpö helpotti arkea pakkasilla aivan suunnattomasti. Jos talo ja käyttövesi olisi pitänyt lämmittää edelleen puulla, ei päivään olisi sitten juuri muulle aikaa jäänytkään. Tästä muutoksesta osasi kyllä olla kiitollinen.</p><p>Töiden osalta minulla oli selkeitä tavoitteita tammikuulle. Onnistuin pitämään kuun puolessa välissä vähän lomaa, jonka jälkeen aioin halusin maalata valmiiksi pikkulintuprojektini, postittaa Sivellintekstauksen aloituspakettien ennakkotilaukset ja tehdä materiaalit seuraavalle akvarelliverkkokurssille. Miten sitten onnistuin? Pikkulinnut ovat edelleen kesken, koska tein muutoksia toteutustapaan. Postin lakko osui juurikin tälle viikolle, kun postitukset alkavat ja jopa Postin sivut ovat tökkineet pahemman kerran. Akvarelliverkkokurssin harjoitusvideoiden kuvaaminen jäi tällä viikolla, sillä tammikuu huipentui kotiamme vastapäätä yllättäen toteutettuun avohakkuuseen. Kauniin metsämaiseman menettämisen lisäksi saimme kestää metelöiviä metsäkoneitä kirkkaine työvaloineen monta vuorokautta yötä päivää. Eniten melu häiritsi hevosia, jotka olivat parin yön jälkeen selvästi väsyneitä. Ja kun eläimet eivät voi hyvin, en voi minäkään. Valvoimme siis kaikki. Hevoset metelin ja minä stressin ja murheen vuoksi. </p><p>Kun kuukausi vaihtui helmikuuksi, en lopulta oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa. Niin kovin ovat asiat tökkineet, harmittaneet ja uuvuttaneet. Ei mitään liian suurta ja järkyttävää, mutta sellaista tarpeeksi ärsyttävää, mikä vie energiaa ja kiristää pinnaa. Yleensä yritän olla hyvän mielen lähettiläs, mutta toksista positiivisuutta en halua jakaa, vaan oikeaa elämää. Ja joskus se on juuri tällaista. </p><p>Tasapainon vuoksi on kyllä nostettava esiin muutama tammikuun huippujuttu. Tammikuun alusta asti pihallamme on vieraillut ihastuttavan suloinen parvi peltopyitä, joista kerron tarinaa ihan omassa postauksessa. En tiennyt, että peltopyyt voivat ilahduttaa arkeani tällä tavalla.</p><p>Tammikuussa toteutin ison erän paperituotteita erittäin upeisiin venetsialaisteemaisiin juhliin. Ihanaa päästä leikittelemällä näin rohkealla, värikkäällä ja tyylikkäällä teemalla. Toivottavasti pääsen jakamaan kuvia lopputuloksesta hieman myöhemmin. </p><p>Viime viikolla kävimme katsomassa (tai ehkä pikemminkin itkemässä) upean Myrskyluodon Maija -elokuvan. Osasin odottaa suuria tunteita, mutta kylläpä tuntui hyvältä antaa tunteiden ja kyynelten vyöryä lempeän huumorin rinnalla elokuvateatterin pimeydessä. Enkä selvästi ollut ainoa, vaan kyyneliä pyyhittiin ahkerasti vielä elokuvan loputtuakin.</p><p>Ja kyllähän se seuraava akvarellikurssikin on edistynyt. Kunhan harjoitusvideot ovat valmiit, julkaisen Kotokunnas Artin tulevan <b>Hehkuva talvi -akvarelliverkkokurssin</b>. Alla esimakua sen tunnelmista. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHIDsO9H-eQjb1rF17dMhUnQ9K2MGihXqJpEK7IE2qn6_qgk1L2KIM1sbJxmyLVXdI1QH71Phla3dPPGFfF12pn8fmfSsuo_uaukeJJ6CUTfe3hHLQz0op_JkSw49iN4bkGGP6CnDQJr6LrOet7AwcIAQnTfbCZh_x3iFe3lheZsGKmeItv1TjlwsQQ7Wf/s2048/laituritalvella2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1501" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHIDsO9H-eQjb1rF17dMhUnQ9K2MGihXqJpEK7IE2qn6_qgk1L2KIM1sbJxmyLVXdI1QH71Phla3dPPGFfF12pn8fmfSsuo_uaukeJJ6CUTfe3hHLQz0op_JkSw49iN4bkGGP6CnDQJr6LrOet7AwcIAQnTfbCZh_x3iFe3lheZsGKmeItv1TjlwsQQ7Wf/s16000/laituritalvella2.jpg" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Onko alkuvuosi tarjonnut sinulle kuoppaista kyytiä vai positiivisia yllätyksiä?</p><p>Oikein lempeää viikonloppua juuri sinulle ja mitä parhainta helmikuuta!</p><p><br /></p>Sari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-76136294868081119802024-01-24T13:47:00.001+02:002024-01-24T13:47:35.153+02:00Aloittelevan akvarelliharrastajan kompastuskivet osa 1: Ensimmäinen erhe<p style="text-align: center;"> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRPuVBKS07ps96lwhmO4CCb3hvbNPAptGUej6dQNjgXgyll-NdVmvHCwyBCkbJg64r9C_eLrGC2g5Jyags4GZcBCstnmSFc36hcU_Ulz3b_pnN83iblA9rcRKkJ8PJxpgZTFNbyReUNTuTPLYGU-LQ7XBLh-hoIay_l8gTONwFsL97JnKcC5D6ZiHP2SyF/s2048/akvarelliv%C3%A4lineet2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRPuVBKS07ps96lwhmO4CCb3hvbNPAptGUej6dQNjgXgyll-NdVmvHCwyBCkbJg64r9C_eLrGC2g5Jyags4GZcBCstnmSFc36hcU_Ulz3b_pnN83iblA9rcRKkJ8PJxpgZTFNbyReUNTuTPLYGU-LQ7XBLh-hoIay_l8gTONwFsL97JnKcC5D6ZiHP2SyF/s16000/akvarelliv%C3%A4lineet2.jpg" /></a></div><p></p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Akvarellimaalaus on kiehtovaa erityisesti siksi, että siinä on aina mahdollista kehittyä, eikä se toisaalta koskaan taivu täysin tekijänsä tahdon alle. Lopputulos voi kuivuessaan tarjota aina yllätyksiä. Aloittelijan on helpompi päästä sinuiksi tämän välineen kanssa, kun välttää muutamaa tyypillistä kompastuskiveä heti alkutaipaleella. Tämä teksti aloittaa postaussarjan, jossa käyn läpi aloittelevien akvarelliharrastajien kohtaamia hankaluuksia, yleisimpiä virheitä ja annan vinkkini niiden ratkaisemiseksi. </h3><p>En välitä välineurheilusta, mutta akvarellimaalauksen kohdalla markkinat ovat niin villit, että aloittelija tekee herkästi virhearviointeja ensimmäisillä välineostoksillaan. Uutta harrastusta aloittaessa on helppo ja ihan perusteltuakin ajatella, ettei ehkä kannata käyttää kauheasti rahaa alkuhankintoihin, jos ei ole varma kehittyykö kokeilusta oikea innostus ja pitkäaikainen harrastus. Valitettavasti voin luvata, että innostus ei pääse syttymään, jos ostoskoriin eksyy täysin vääränlaiset halpamarkettivälineet, jotka eivät muistuta akvarellimaalausta etäisestikään. Ongelma on erityisen suuri käytettävien <b>värien ja paperin</b> kohdalla, sillä molempia on myynnissä aivan luvattoman huonolaatuisina. </p><p><br /></p><p><b>Onko sillä sitten niin kauheasti väliä, jos ostaa vähän huonommat välineet aluksi?</b></p><p>On, sillä akvarellimaalauksen tekniikat ja toimintatapa perustuvat siihen, miten värit ja vesi käyttäytyvät paperilla. Jos paperi ja värit ovat vääränlaiset, on myös maalaaminen turhauttavan hankalaa, lopputulos epämääräinen ja hyvin suurella todennäköisyydellä epäonnistunut. Seurauksena tuore harrastaja kokee taatusti harmia epäonnistumisesta ja päättelee vian olevan omassa kokemattomuudessa, vaikka todellisuudessa paremmilla välineillä lopputulos olisi aivan toisenlainen ja innostaisi myös jatkamaan harrastusta. Olen itse kokenut miltä tuntuu, kun huonot välineet ja tietämättömyys murentavat motivaation, joten siksi jaksan aina puhua harrastajalle sopivien välineiden puolesta.</p><p><br /></p><p><b>Mistä sitten tunnistaa hyvät värit ja hyvän paperin?</b></p><p>Ihan ensimmäiseksi on tärkeää todeta, että kokemus laadusta on aina henkilökohtainen kokemus ja sidoksissa akvarellimaalauksen kohdalla maalarin omiin tarpeisiin ja maalaustapaan. On kuitenkin muutamia ohjenuoria, joita on hyvä hyödyntää, kun etsii harrastajalle sopivia välineitä. Olen kokeillut itse vuosien varrella useita erilaisia välineitä, mutta en luonnollisestikaan jokaista mitä markkinoilta löytyy. Tästä syystä ohjeet ja neuvot ovat aina yleisiä ja kokeilemalla löytää oman suosikkinsa. </p><p>Paperin nimittäminen vesiväripaperiksi ei tee siitä oikeasti kyseiselle tekniikalle soveltuvaa. Olen itsekin ostanut sokkona kokeeksi "vesiväripaperia", joka vastasi paremminkin piirustuspaperia, eikä kestänyt vettä lainkaan. Onneksi paperiostoksilla voi käyttää muutamaa perusperiaatetta, joiden avulla valinta osuu paremmin kohdilleen. Valitse akvarellipaperiksi mieluusti noin 300 grammainen paperi, joka on valmistettu kokonaan tai ainakin osittain puuvillasta. Puuvilla imee kosteutta paremmin, mikä on olennaista maalaustekniikoiden toimimisen kannalta. Selluloosapaperi, jonka pinnalta vesi kuivuu hyvin nopeasti, on todella hankala maalattava. </p><p>Akvarellipapereita tutkiessa tulet törmäämään myös termeihin cold pressed (kylmäpuristettu) ja hot pressed (kuumapuristettu), joilla viitataan paperin valmistustapaan. Kuumana puristetusta paperista tulee sileämpipintaisempaa ja kylmänä puristetusta hieman karheampaa. Nämä ovat jälleen mielipideasioita, mutta itse koen, että pieni karheus paperissa helpottaa maalaamista ja siksi suosin itse kylmäpuristettuja papereita.</p><p>Suosittelen harrastajia kokeilemaan esimerkiksi Fabrianon, Hahnemühle, Cansonin tai Winsor & Newtonin papereita. Itse käytän Fabrianon lisäksi Archesin papereita, jotka ovat hinnakkaampia, mutta ihania käyttää. Itselle sopivan paperin löytäminen on suuri ilo, sillä se vaikuttaa maalausprosessiin merkittävästi. Tuttu ja toimiva paperi on kuin luottoystävä. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAFqggKVw4Xaz8ANUwxaRpqEvq0XXcyJE-UmD9c7nEa8alDxDXDYeJWLRAhbx_YleU3z7HxVpCJNz7RXmhxhwHx3-Nn5LA4nTHPmRRy5PvptNbBFK6aKge6uZPtTVofuvs8HwVEMCfoyOJ5iTDWof0SyTYDaYzPpQpgwlkqJruYu39GLhGJ6TKJgnOvBGb/s2048/akvarelliv%C3%A4lineet1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAFqggKVw4Xaz8ANUwxaRpqEvq0XXcyJE-UmD9c7nEa8alDxDXDYeJWLRAhbx_YleU3z7HxVpCJNz7RXmhxhwHx3-Nn5LA4nTHPmRRy5PvptNbBFK6aKge6uZPtTVofuvs8HwVEMCfoyOJ5iTDWof0SyTYDaYzPpQpgwlkqJruYu39GLhGJ6TKJgnOvBGb/s16000/akvarelliv%C3%A4lineet1.jpg" /></a></div><p style="text-align: center;"><br /></p><p>Akvarellivärien kohdalla innokkaan aloittelijan on helppo sortua hankkimaan edullisempi setti, joka sisältää värinappeja kaikissa sateenkaaren väreissä. Ymmärrän houkutuksen (olenhan siihen itsekin sortunut), mutta käytännön kannalta laadukkaampi ja pienempi perusvärisetti on oikeasti parempi ja kehittymisen kannalta innostavampi valinta. Samalla tulet herkemmin oppineeksi värien sekoittamista itse, mikä on erittäin hyödyllistä. </p><p>Akvarellivärit koostuvat pigmentistä ja sidosaineesta. Halpismerkkeihin verrattuna harrastajalaatuisissa akvarelleissa on enemmän ja laadukkaammat pigmentit mikä on lopputuloksen kannalta tärkeää. Huonolaatuiset värit tunnistaakin siitä, että napista ei irtoa kunnolla väriä ja maalaukset jäävät aina hailukoiksi, eikä niihin saa elävyyttä ja syvyyttä. Hyvälaatuiset värit kestävät myös valoa ja aikaa paremmin.</p><p>Käytän verkkokurssivideoillani edelleen yli kymmenen vuotta sitten lahjaksi saamaani Winsor & Newtonin 24 värinapin Cotman-settiä. Setti maksoi jo tuolloin yli 50 euroa, mutta vasta nyt vuosien aktiivisen käytön jälkeen on aika uusia muutamia kuluneimpia värinappeja. Tätä sarjaa suosittelen edelleen myös muille harrastuksen aloittaville ja Cotmania onkin hyvin saatavilla myös pienempinä setteinä. Toinen melko hyvin saatavilla merkki on White Nights, joka on myös laadukas setti. Itselläni on käytössä myös taiteilijalaatuiset Daniel Smith -värit, jotka ansaitsevat ihan oman esittelynsä.</p><p>Onnistuneet ensimmäiset tarvikehankinnat kustantavat helposti joitakin kymppejä, mutta lupaan, että ne myös sytyttävät innostuksen tähän harrastukseen varmemmin kuin halpistuotteet. Jos innostus lopahtaa, on hyvät tuotteet myös helppo vaikkapa myydä eteenpäin toiselle harrastajalle, sillä ne säilyttävät arvonsa hyvin. Suosittelen suosimaan ostoksissa myös kotimaisia verkko- ja kivijalkaliikkeitä. Heiltä saat myös hyviä neuvoja tarvikeostoksiin. </p><p><br /></p><p>Auttoiko tämä postaus tekemään päätöksiä välineostoksilla?</p><p><br />Sarjan seuraavassa osassa käsitelläänkin olennaisimpia maalausharjoituksia. Pysy kuulolla. </p><p><br /></p><p>*Tuotesuosittelut pohjautuvat omiin käyttökokemuksiin, eikä niitä ole annettu kaupallisessa yhteistyössä tai korvausta vastaan. </p><p><br /></p>Sari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-8215040391065410832024-01-19T13:28:00.002+02:002024-02-29T19:08:44.355+02:00Otin taukoa Instagramin taidetilistäni - Mitä siitä seurasi?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMx1-F2UerKLhB3K2duFvHqhV9Ah-ojsFqMWhe_gPcw9tD0rFFVZroo2WeQZ-CkzPTiePjcYxD5M2LBhC9ll_4-ETM-J7EaBogKL5urW8Adjl4Q2f3nib_HB9jRzpKpdPnUVtksqXuG7H-0ZC4goO5fHKLCjFfvOp8gMyTV0Or0u0JNsZ5dVMj5wAIjn_g/s2048/instagram2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1259" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMx1-F2UerKLhB3K2duFvHqhV9Ah-ojsFqMWhe_gPcw9tD0rFFVZroo2WeQZ-CkzPTiePjcYxD5M2LBhC9ll_4-ETM-J7EaBogKL5urW8Adjl4Q2f3nib_HB9jRzpKpdPnUVtksqXuG7H-0ZC4goO5fHKLCjFfvOp8gMyTV0Or0u0JNsZ5dVMj5wAIjn_g/s16000/instagram2.jpg" /></a></div><p style="text-align: center;"><br /></p><h3 style="text-align: left;">Olen ollut nyt melkein kolme viikkoa julkaisematta mitään Kotokunnas Artin Instagram-tilille, vaikka olen pitänyt sitä pitkään pääasiallisena somekanavanani. Mitä siitä on seurannut?</h3><p><br /></p><p>Olen kertonut jo aiemmin syistäni vähentää Instagramin käyttöä Kotokunnaan somealustana, mutta tiivistetysti Instagramin algoritmi paineisti sellaiseen sisällöntuotantotapaan, joka ei sovi minulle. Algoritmi suosii tiivistä postaustahtia (ja rankaisee postaustauoista) ja todella lyhyitä, vain muutaman sekunnin mittaisia videoita. Etenkin viimeisen vuoden aikana kasvoi tunne siitä, ettei varsinkaan taiteilijana ole niin paljon väliä millaista tai kuinka hyvää taidetta teet. Olennaista on se, miten hyviä reelsejä osaat tehdä, kuinka usein ja löydätkö trendaavat äänet niihin. Niinpä huomasin jossain vaiheessa keskittyväni enemmän sopivan sisällön tuottamiseen kuin vaikkapa omaan taiteeseeni. Se oli todella kuluttavaa ja tein sillä itselleni vain karhunpalveluksen. Tämä kaikki tuntui erityisen kieroutuneelta siksi, että en tee sisältöä elottomalle algoritmille, vaan tunteville, oikeille ihmisille. Ja algoritmi ei edes näytä sisältöäni kuin murto-osalle heistä, jotka jo sivuani seuraavat. Niinpä päätin ottaa paussia <a href="https://www.instagram.com/kotokunnas/">Kotokunnaan Instagram-tilistä</a>, enkä ole käynyt siellä lähes kolmeen viikkoon. </p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Miltä tämä kaikki on sitten tuntunut ja mitä muutoksia olen huomannut?</h3><p><br /></p><p><b>Oliko vaikeaa jättää Instagram tauolle?</b></p><p>Selkeyden vuoksi on mainittava, että vaikka olen ollut poissa Kotokunnaan Instagramista, en ole jättänyt sovellusta kokonaan pois. <a href="https://www.instagram.com/rinnelantila1951">Rinnelän tilalla on oma Instagram-tilinsä</a>, joka on oma vapaa-ajan juttuni ja huomattavasti pienempi kuin Kotokunnaan tili. Lisäksi tällä tilillä vastaan ei tule työjuttuja, vaan eläimiä ja maalaiselämää. Olin kyllä ajatellut jättää Instagramin kokonaan tauolle, mutta meillä on puolison kanssa tapana lähettää toisillemme kivoja videoita ja kuvia nimenomaan Instagramissa, enkä halunnut luopua tästä päivien piristyksestä.</p><p>Olin epäillyt, että Kotokunnaan Instagramista poistuminen olisi hankalaa ja että kokisin jonkinlaista tunnetta siitä, että jäisin jostain oleellisesta paitsi. Erikoisesti näin ei tapahtunut, enkä ole kokenut houkutusta mennä kurkkimaan oman tilin tapahtumia tai muiden julkaisuja. Pari kertaa olen vahingossa klikannut itseni Kotokunnaan puolelle, mutta poistunut saman tien. Rehellisesti jopa tuntuu siltä, että pikemmin kynnys palata takaisin on kasvanut korkeammaksi kuin kuvittelin. Tätä en osannut odottaa.</p><p><br /></p><p><b>Mikä yllätti?</b></p><p>Toivoin, että irrottautuminen Instagramista työvälineenä toisi minulle mahdollisuuden keskittyä pidempien tekstien kirjoittamiseen, pidempiin videoihin ja tietysti taiteen tekemiseen. Olen ollut lapsesta saakka ahkera kirjoittamaan ja olen ollut aina pitkien tekstien tuottaja. Instagramin vuosi vuodelta tiivistyvä sisällöntuotantotapa ja rajattu merkkimäärä ovat kouluttaneet minuakin todella tiiviiseen tapaan ilmaista itseäni kirjallisesti. Olen kuitenkin vähän yllättynyt siitä, että tekstintuotanto tarvitsee aikaa elpyä. Alkuun minulla oli blogitekstejä kirjoittaessa ongelmia jopa keskittymisen kanssa, mikä oli aivan kaamea huomio. Kymmenen vuotta sitten saatoin istua alas ja kirjoittaa halutessani vaikka sivukaupalla. Vasta nyt tuo tunne alkaa palautua ja pidempiä tekstejä irtoaa luonnollisemmin. Se tuntuu tutulta ja helpottavalta. Olen myös ostanut kolmen viikon aikana kolme uutta kirjaa ja myös lukuinto on tehnyt paluun. </p><p><br /></p><p><b>Mikä muuttui?</b></p><p>Isoin muutos, jonka olen huomannut on ollut fokuksen muuttuminen. Aiemmin kaikkea tuli katsottua siitä näkökulmasta, millaista sisältöä siitä saa someen. Päässä oli tavallaan jatkuvasti päällä skanneri, joka analysoi sitä, saako jostain jutusta hyvän videon tai stoorin. Kuulostaa älyttömältä, mutta tiedän, että tämä on todella tyypillistä etenkin heillä, jotka toimivat työnsä vuoksi somessa tai omat tulot ovat riippuvaisia pitkälti somenäkyvyydestä. Aivot oppivat katsomaan kaikkea sisällöntuotannon kannalta. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, koska itsekin nautin kivojen videoiden ja kauniiden kuvien katselusta. Mutta tästäkin tavasta on ehkä hyvä irrottaa itsensä aina silloin tällöin. </p><p>Jo näin lyhyessä ajassa huomaan fokukseni muuttuneen. Voin tehdä ja katsoa asioita ilman tunnetta siitä, että se täytyisi ehkä kuvata videolle tai siitä saisi kivan stoorin. Olen edelleen visuaalinen ihminen ja olen edelleen käyttänyt kameraa, mutta kuvaaminen on muuttunut hitaammaksi ja olen palannut takaisin järjestelmäkameran käyttöön. Kaikkea kuvaamaansa ei tarvitse julkaista heti.</p><p><br /></p><p>Tämän postauksen julkaisun aikaan en ole vieläkään palannut postaamaan Kotokunnas Artin Instagram-tilille, mutta aion tehdä sen muutaman päivän sisällä. Luulen, että tulen tekemään aiheesta vielä toisen postauksen, kun kokeilu jatkuu.</p><p>P.S. Huomasithan blogin sivupalkissa (tai mobiilissa blogin alareunassa) Lukijat-paneelin? Sen alla on "Lue"-painike, jota klikkaamalla voit lisätä itsesi blogin lukijoihin ja saat aina tiedon, kun uusi blogipostaus on julkaistu. Minulla on fiilis, että voisin postata tänne blogiin myös pari kertaa viikossa, mutta sähköpostilistalle en lähetä viestiä kuin maksimissaan kerran viikossa. Nopeimmin tiedon kaikista blogipostauksista saat siis lukijana. </p><p><br /></p><p>Aurinkoa viikonloppuusi!</p><p><br /></p>Sari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-73600520882759541682024-01-13T10:00:00.003+02:002024-02-29T19:08:11.049+02:00Pikkulinnut työpöydällä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJUoJUjWQq_sW7s8zf3oIicYP-iE6bCPtNPSuQWBrUSbkop6vCCbhDPvlLmTFKky2Q8wIa1ViJutWXCxLpfctYsqUBhTZAwmdl4IM6l3SBUBQLIcfj_GdYRM74yxIijk6W7cnHByUIQiLFOAnVY9YpsX3leqZB6knLrs2G-uXqAEM0zTk3OmpI0Pr9xZiE/s2048/pikkulinnut4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJUoJUjWQq_sW7s8zf3oIicYP-iE6bCPtNPSuQWBrUSbkop6vCCbhDPvlLmTFKky2Q8wIa1ViJutWXCxLpfctYsqUBhTZAwmdl4IM6l3SBUBQLIcfj_GdYRM74yxIijk6W7cnHByUIQiLFOAnVY9YpsX3leqZB6knLrs2G-uXqAEM0zTk3OmpI0Pr9xZiE/s16000/pikkulinnut4.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><h3 style="text-align: left;">Minulla oli muutamia asioita toivelistalla, kun etsimme pari vuotta sitten uutta kotia. Lautalattioiden ja pihasaunan lisäksi halusin ehdottomasti, että voisin katsoa ikkunasta talvisin lintujen ruokintapaikkaa.</h3><div>Lintujen talviruokintapaikka kuulostaa ehkä hassulta talonostajan toivelistalla, mutta edellinen kotimme oli rakennettu peltotontille, eikä puita juuri talon ympärillä ollut pieniä taimia lukuunottamatta. Talvisin linnut eivät siis myöskään pihapiirissämme oikein viihtyneet. Se oli sääli, sillä lintujen puuhastelujen seuraaminen ja uusien lajien bongaaminen on itselleni yksi talven iloja. On tunnelmallista unohtua seuraamaan lintujen puuhia ja vastapalveluna ruokintapalvelusta linnut jäävät usein myös kesällä pesimään pihapiiriin ja hoitavat ötökkökontrollointia ruokkiessaan poikasiaan.</div><div><br /></div><div>Tässä kodissa tiesin heti, että oivallinen ruokintapaikka on keittiönikkunan edessä omenapuiden keskellä. Lintuja tulee katseltua aina, kun käyn tekemässä kupillisen teetä tai laittamassa ruokaa. Yhden hurjan hetken koin pian sen jälkeen, kun kauan odottamani hömötiaiset olivat saapuneet ruokintapaikalle ja toinen niistä lensi suoraan ikkunaa päin, kun olin lasin toisella puolella lintuja katselemassa. Tee unohtui siltä seisomalta pöydälle, kun juoksin tarkistamaan pienen raukan kuntoa. Hömötiainen on vaarantunut laji ja olisi ollut aivan kamalaa saada heti yksi hengiltä, kun sellainen eksyy pihapiiriin. Löysin tinttisen onneksi ikkunan alta kuusamaköynnösten seasta pää pökkyrällä. Onneksi raasu tokeni hiljalleen ja lopulta se lensi tiehensä. Muutaman päivän ajan tällä hömötiaisella törrötti yksi sulka päässä pystyssä muistona harkitsemattomasti lentoreitistä. </div><div><br /></div><div>Lintubongausvihkoni mukaan lajihavaintoja on tällä hetkellä viisitoista. Jos olet seurannut Kotokunnas Artia <a href="https://www.instagram.com/kotokunnas/">Instagramissa</a>, olet ehkä huomannut lintumaalausprojektini, sillä tarkoitukseni on maalata akvarellimuistikirjaani kaikki ruokintapaikan linnut. Lisäksi minulla on nyt aivan toinen lintumaalausprojekti työpöydällä ja asiaan liittyy vahvasti pihapiirin pikkulinnut. </div><div><br /></div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTwYL-cgsgq6w-p_ITsLyZripc6SMx5BjCKbePIdKVTvlorI107l3sbiaMAttov_OoA8Nq22C8iiZ2XHGGQWYCPjmbC1cxQn8nscCHXzFChZhIm0wx6JCscO1tpIyKwIALXsIs5LeBl3Wfu9NE6rO54HRwbQ_7ddRxCghAm5T3BCkoeDvmq7ceB1Bszecd/s2048/pikkulinnut1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTwYL-cgsgq6w-p_ITsLyZripc6SMx5BjCKbePIdKVTvlorI107l3sbiaMAttov_OoA8Nq22C8iiZ2XHGGQWYCPjmbC1cxQn8nscCHXzFChZhIm0wx6JCscO1tpIyKwIALXsIs5LeBl3Wfu9NE6rO54HRwbQ_7ddRxCghAm5T3BCkoeDvmq7ceB1Bszecd/s16000/pikkulinnut1.jpg" /></a></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tältä muuten näyttää, kun teen akvarellikuvituksia. Teen paperille ensin kevyitä luonnosteluja, jotka hion sitten ohuella tussilla mahdollisimman selkeiksi ja riittävän tarkoiksi, jotta voin kopioida ne akvarellipaperille. Käytän tähän valolevyä, jonka läpi kuvan saa piirrettyä. Tämän jälkeen maalaan teoksen valmiiksi. Nämä maalaukset tulen siirtämään tietokoneelle, sillä ne ovat osa kuvitusprojektia. Sen vuoksi maalaan samalle paperille useamman pienen maalauksen. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj71PKph4D6108T2roOORHt7xRkSXbemuc8WKDIzoDh1GOA7vwvd1CcoNq_ZkSmDNrTAsSnr363H3WGxAoU5BdluyLjMSFgNI2AcjSdDT21qy680tYcs_c4Tb1P377uURitKh-drmzOncuZ3U4zvXUDml2ul-SyH-8cyNGEGbBSLvH4LO0Fsh8agXSFFia9/s2048/pikkulinnut3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1441" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj71PKph4D6108T2roOORHt7xRkSXbemuc8WKDIzoDh1GOA7vwvd1CcoNq_ZkSmDNrTAsSnr363H3WGxAoU5BdluyLjMSFgNI2AcjSdDT21qy680tYcs_c4Tb1P377uURitKh-drmzOncuZ3U4zvXUDml2ul-SyH-8cyNGEGbBSLvH4LO0Fsh8agXSFFia9/s16000/pikkulinnut3.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tästä projektista puuttuu vielä ainakin seitsemän pientä lintumaalausta ennen kuin pääsen työssä eteenpäin ja paljastamaan mistä on kyse. Tällainen salamyhkäisyys on vähän tylsää, mutta näytän mieluummin mitä olen saanut aikaan kuin yrittäisin selittää sitä etukäteen. Tämä on kuitenkin jotain erityisen kivaa erityisesti linturakkaille ja pihapiirin lintubongareille. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Onko siellä muita innokkaita lintubongareita? </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Sari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-16239965422621865792024-01-05T13:10:00.005+02:002024-02-29T19:07:57.961+02:00Taiteilijan helmasynti (ja nestemäisten vesivärien testailua)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnT7z9q2alzCGKjgoxXc_7qk58-FHB7Vo3sTYeTG3kvP6xOc5mjNqSpBeWmeGcWlBw0m69taVJf2XOT72u9uyLpa5BfGIJDe3nUkjIaQNWZCQ3OAHhZhcdqnC4vfV5Sgsw-CJv8sTBdV5RX7x4GE-laIrD3vzJD_XM5tUL3hf5JhBZT9aZshZlyoYnSfWv/s2048/ecoline_5.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1554" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnT7z9q2alzCGKjgoxXc_7qk58-FHB7Vo3sTYeTG3kvP6xOc5mjNqSpBeWmeGcWlBw0m69taVJf2XOT72u9uyLpa5BfGIJDe3nUkjIaQNWZCQ3OAHhZhcdqnC4vfV5Sgsw-CJv8sTBdV5RX7x4GE-laIrD3vzJD_XM5tUL3hf5JhBZT9aZshZlyoYnSfWv/s16000/ecoline_5.jpg" /></a></div><h3 style="text-align: left;"><br /></h3><h3 style="text-align: left;">Tämä voisi olla sellainen postaus, jonka aloittaa tekstillä: Mulla on tunnustus.</h3><p>Mainitsin edellisessä postauksessa, että en tee uudenvuodenlupauksia, mutta itse asiassa tänä vuonna aion pitää itseni tilivelvollisena yhdestä asiasta. On nyt nimittäin niin, että olen sortunut samaan paheeseen uudelleen ja uudelleen, enkä varmasti ole ainoa taiteilija, jolle näin käy.</p><p>Vajaa pari vuotta sitten päätin etsiä inspiraatiota uusista taidetekniikoista ja tutustua uusiin välineisiin. Innostuin kokeilemaan esimerkiksi kuivapastelleja, öljypastelleja, hiiltä, paperinvalmistusta ja sekatekniikkaa. Kokeilut ja niiden tuoma innostus ovat siinä mielessä koukuttavia, että ne vievät koko käden, kun niille kerran antaa pikkusormen. Kiinnostuin siis myös lukuisista muista itselleni vieraammista tekniikoista tai uusista välineistä. Ongelma on siinä, että uteliaan tutkimustyön ja ostoinnostuksen jälkeen on vaikeaa löytää aikaa uuden tekniikkaan tutustumiseen ja harjoitteluun. Ja niinpä laatikot täyttyvät välineistä, joita ei ole edes kokeiltu.</p><p>Ja nyt se tunnustus. Tällä hetkellä testausta odottavat linopainantavälineet, itsekovettuva savi, vesiliukoiset öljyvärit, muste ja laadukkaat puuvärit. Ihan typerää, tiedän!</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Mikä siinä sitten on niin vaikeaa? Miksen voi vain istua alas ja ottaa jonkin välineen tai tekniikan testaukseen?</h3><p>Kun kokeilen jotain uutta, haluan tehdä sen rauhassa ja mieluusti hyvien ohjeiden avulla, jotta en mene heti alkuun ihan metsään. Ja se onkin sitten se toinen juttu. On niin turvallista tehdä taidetta tuttujen välineiden ja tekniikoiden avulla omalla mukavuusalueella. Uudet tekniikat ovat jännittäviä, mutta ne vievät väistämättä epämukavuusalueelle. Sinne, missä tuntee itsensä epävarmaksi ja lopputulos harvoin näyttää ensiyrittämällä siltä, mitä toivoisi. Se voi olla turhauttavaa. Uskon vakaasti siihen, että uutta voi oppia vain ja ainoastaan heittäytymällä ja uskaltamalla olla aluksi ihan surkea. Vain siten voi kehittyä ja tulla paremmaksi. </p><p>Tänä vuonna aion siis ottaa aikaa hyllyssä odottavien välineiden testaamiseen ja rohkaistua kokeilemaan sellaistakin, joka ei ole omaa vahvuusaluettani. </p><p>Ensimmäisenä aloitin harjoittelun hieman helpommasta lähtökohdasta ja testailin joululahjaksi saamiani nestemäisiä Ecoline-vesivärejä. Halusin kokeilla näitä erityisesti siksi, että niissä on todella voimakas pigmentti ja erittäin tasainen väripinta niiden kuivuttua. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIDCEoDSNdThuM9g4xXG1rL2SvMCRXUhyoXIYVYUPNqqwMGrMgP6PbTUTm1ldzCZrAa9IEgPFiGKz3EXvsfSBVFklk1qRsNEg54H6i-UVyWFkYul1raRGMUsoXYZ7gsABJ1CB-elzs1qetYSvuBnIyrDS7ulpReUiurIRpml1oANLJIZ2Dckc-qBeJgzsk/s2048/ecoline_3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1077" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIDCEoDSNdThuM9g4xXG1rL2SvMCRXUhyoXIYVYUPNqqwMGrMgP6PbTUTm1ldzCZrAa9IEgPFiGKz3EXvsfSBVFklk1qRsNEg54H6i-UVyWFkYul1raRGMUsoXYZ7gsABJ1CB-elzs1qetYSvuBnIyrDS7ulpReUiurIRpml1oANLJIZ2Dckc-qBeJgzsk/s16000/ecoline_3.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR4cvhdP8GCEUnouDB1vtpA4UOtNBfQgZ1kGKekJLRqgjOXtM7CryS1ZxGw3ifyD6fvtkRof-rbzFzn_FVBKBqHts_Z80qn-1PbsqbGyCr4BQt1LRYkfS1KzTnq5bMojJ-HvDHqAu7odbbzD3YB06XRK5NUwkVzpvpMaX_ut9pou0fVFNez0WCsZiHzjd7/s2048/ecoline_4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1135" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR4cvhdP8GCEUnouDB1vtpA4UOtNBfQgZ1kGKekJLRqgjOXtM7CryS1ZxGw3ifyD6fvtkRof-rbzFzn_FVBKBqHts_Z80qn-1PbsqbGyCr4BQt1LRYkfS1KzTnq5bMojJ-HvDHqAu7odbbzD3YB06XRK5NUwkVzpvpMaX_ut9pou0fVFNez0WCsZiHzjd7/s16000/ecoline_4.jpg" /></a></div><br /><p style="text-align: center;"><br /></p><p>Yllätyin ehkä hieman siitä, kuinka erilaiset nämä lopulta ovat normaaleihin akvarelleihin verrattuna. Pigmentti on niin voimakas, että on vaikeaa arvioida kuinka paljon väriä on kulloinkin siveltimessä. Samasta syystä sävyjen sekoittaminen on hankalaa, koska paletilla näkyvä sävy on aina todella tumma verrattuna lopputulokseen. Testipaperi on siis jatkuvasti käytössä.</p><p>Kuten toivoin, nestemäisillä vesiväreillä saa samasta sävystä sekä todella peittäviä että kevyen läpikuultavia väripintoja eli juuri sitä, mitä tavoittelin. Värisävyt sekoittuvat myös melko kivasti toisiinsa. Itselläni on käytössä ultramarine deep, scarlet, forest green ja chartreuse, joilla sai jo mukavasti uusia sävyjä sekoitettua. Tietyille akvarelliväreille tyypillistä granulaatiota näillä ei tapahdu, vaan väripinta muistuttaa parhaimmillaan melkein painoväriä.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJeXfOoOUbW6JJFPQ7V-GMYvBZ6gqGmWrvJHxV67b6qNCbMtcCKpNTn0kIulUjzCz4U6zeP76kgo6Ens5sDE1SO6_u0SNo17yZHEkiVaCzJLlJ6b97_UDgUITWenew0oV4sUz2DDBAYnKalAV4Bbuti3EO7Fled9j6i03lw7b-rZ5RSAs8DOenw6F-zLZo/s2048/ecoline_1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1470" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJeXfOoOUbW6JJFPQ7V-GMYvBZ6gqGmWrvJHxV67b6qNCbMtcCKpNTn0kIulUjzCz4U6zeP76kgo6Ens5sDE1SO6_u0SNo17yZHEkiVaCzJLlJ6b97_UDgUITWenew0oV4sUz2DDBAYnKalAV4Bbuti3EO7Fled9j6i03lw7b-rZ5RSAs8DOenw6F-zLZo/s16000/ecoline_1.jpg" /></a></div><p style="text-align: center;"><br /></p><p>Nestemäiset vesivärit ovat oikeastaan mustepohjaisia värejä ja siihen liittyy niiden huono puoli. Ne eivät ole valonkestäviä ja haalistuvat ajan mittaan. Itse en tule maalaamaan näillä asiakkaille originaaliteoksia, vaan kuvituksia esimerkiksi printteihin tai muihin painotuotteisiin eli juuri siihen käyttöön, mihin värit on alunperin suunniteltu. Myös sivellintekstauksessa ja kalligrafiassa nämä ovat taatusti aivan huipputuote, kunhan ottaa huomioon tosiaan huonon valonkeston. </p><p>Haluaisitko nähdä lisää uusien välineiden testausta? Ehkäpä saan pidettyä lupauksesta paremmin kiinni, kun nyt on blogi, johon voisin kokeiluja päivitellä. </p><p>Aurinkoa viikonloppuusi!</p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhltWiV3bgdVJjU_4rBnWxN6uAMnJQJUIXevXQVPuc-Tj_EB_KP2DgmqzsJWQQD5EIsDhQ7lf6wQLfxZcAtWkzac3c_NpogwNv2sMJb57hLHPlqZO4SFybIE9JLVhZJnhxl8a4kf8zu9nwgzQzwjf2rtUuhTrFAIIFH5KrKtqcazVRCNEV8sRjzVc39YHnk/s2048/ecoline_2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1259" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhltWiV3bgdVJjU_4rBnWxN6uAMnJQJUIXevXQVPuc-Tj_EB_KP2DgmqzsJWQQD5EIsDhQ7lf6wQLfxZcAtWkzac3c_NpogwNv2sMJb57hLHPlqZO4SFybIE9JLVhZJnhxl8a4kf8zu9nwgzQzwjf2rtUuhTrFAIIFH5KrKtqcazVRCNEV8sRjzVc39YHnk/s16000/ecoline_2.jpg" /></a></div><p></p><p><br /></p><p> </p>Sari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-49978217537628972672024-01-01T16:50:00.008+02:002024-02-29T19:07:46.678+02:00Luovan yrittäjän uuden vuoden päiväkirja<p></p><div style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1456" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYczbrQssIIZtZiOj-hKJwAWDVYnhRysQlec5Xw3i1hQnd9EiSBKVVlsYmA3gYZRo3NJ4IC_HHTl_qqr2kV_IlMPGctyKvurspDqtu4kk1oLJ4PixfSqdfrSXzIInZdsjeljOOS4RIndsEN4ba4l2VgN3FxVSCkEJbNao58YBycLDq-ufK_nWTsuLTsBEi/s16000/uusivuosi2024_2.jpg" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><br /></div><h3 style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Minusta on ihan pienestä saakka tuntunut siltä, että vuoden vaihtumisessa on jotain maagista. Siinä, että yksi sekunti keskellä pimeää yötä piirtää veteen viivan, jonka taakse on lupa jättää mennyt, ja jonka toisella puolella kaikki uusi on mahdollista.</h3><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">On lupa sanoa, että aloittaa alusta, eikä kanna enää vanhaa mukanaan. Uskon, että me ihmiset kaipaamme elämässä merkkipaaluja, joiden ääreen voi pysähtyä pohtimaan sitä kuka on, keneksi haluaisi kasvaa ja kalibroida oma suuntansa elämässä uudelleen. </div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">En usko uudenvuodenlupauksiin, enkä kyllä oikeastaan pitkiin tavoitelistoihin. Niin monena vuonna omassakin muistikirjassa on ollut merkattuna tavoitteeksi kaikenlaisia matkoja, elämäntapamuutoksia, haasteita ja tavoitteita, että jälkikäteen se tuntuu jopa naiivilta. Se on turhien toiveiden lista, jonka toteuttamisen ohella en olisi muuta elämää ehtinytkään elää. </div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Tavoitteilla ja toiveilla kestää lisäksi usein paljon pidempään kuin vuoden verran muuttua todeksi. Kävin läpi vuosien vaihteessa tekemiäni muistiinpanoja ja oli ihanaa huomata, että niin moni vuosia sitten ylös kirjaamani toive on toteutunut. Vaikkakin paljon myöhemmin kuin alunperin toivoin. Muutokset ottavat aikansa.</div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><h3 style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Isoin vuonna 2023 toteutunut toive oli vihdoinkin toimia täysipäiväisenä yrittäjänä. </h3><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Virallisesti siirryin osa-aikaisesta yrittäjyydestä täysipäiväiseksi jo 2022, kun sain starttirahan, mutta rehellisesti suurin osa tuosta starttirahakaudesta tuntui liian pienessä lammikossa räpiköimiseltä ja tein töitä koko ajan pelkopeikko olkapäällä. "Mitä jos tämä ei onnistukaan?"</div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Kun rohkenin tehdä asioita omalla tavallani, aloin myös saada onnistumisia ja sen myötä pelon äänikin alkoi hiljentyä. Yrittäjänä se tuskin koskaan täysin katoaa (eikä tarvitsekaan), mutta olen oppinut siirtämään sen olkapäältä pöytälaatikkoon. Töissäni ja varsinkin luovuudessani sen ääni on pitänyt osata hiljentää, jotta kuulen oman ääneni paremmin.</div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Kun mietin, miten kauan toivoin pääseväni toteuttamaan yrittäjyyshaaveeni, tuntuu hassulta, miten lyhyessä ajassa muutuin ja kasvoin itse, kun tilaa kasvulle tuli. Vuosi sitten tammikuussa fiilikset olivat ihan toisenlaiset kuin nyt. </div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Jos siis haaveilet jostain, luota siihen, että vuodessa voi tapahtua paljon. Ja toisaalta muista, että usein isot asiat vaativat myös paljon enemmän aikaa kuin vuoden. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne silti jonakin päivänä olisi totta.</div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Nykyään uuden vuoden toivelistani sisältävät enemmän pienempiä asioita. Haluan esimerkiksi käydä paljon uimassa sekä kirjoittaa, valokuvata ja lukea enemmän. Haluan päästä nauttimaan remontoidusta työhuoneestani (jonka esittelen myöhemmin paremmin). Työssäni haluan kehittyä paremmaksi, toteuttaa uusia projekteja ja tarjota enemmän elämyksiä. </div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><h3 style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Yksi selkeä tavoite tälle vuodelle on löytää itselleni sopivampi tapa käyttää sosiaalisen median alustoja. Tämän vuoden aloitankin Instagram-paastolla.</h3><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Kokeilen miltä tuntuu vähentää Insta-käynnit 1-2 kertaan kuukaudessa alkuvuoden ajaksi. Jos olet seurannut minua juurikin Instagramissa, olet ehkä lukenut loppuvuoden postauksiani ja pohdintojani siitä, kuinka tiivistä postaustahtia, jatkuvaa läsnäoloa ja algoritmin miellyttämistä lyhyillä videoilla Instagram tällä hetkellä yrittäjältä vaatii, mutta vastineeksi näkyvyys on pudonnut turhauttavan alas. Tällä hetkellä koen, että Instagram nykymuodossaan ei ole oikea paikka minun tavalleni tehdä julkaisuja ja videoita. Siksi olen elvyttänyt tämän blogin ja aion katsoa mitä tapahtuu, kun keskityn enemmän blogin kirjoittamiseen ja toivottavasti myös YouTube-videoihin. Kerron tästä kokeilusta myös täällä blogissa lisää. Katsotaan miltä tämä tulee tuntumaan ja näyttämään.</div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Näiden tavoitteiden lisäksi toivon, että saan pitää sydämeni auki kaikelle, minkä vuosi tuo tullessaan. Siinä on jo enemmän kuin paljon yhdelle vuodelle.</div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><h3 style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;">Toivottavasti vuosi 2024 tuo sinulle mukanaan kaikkea hyvää ja myös niitä toteutuneita unelmia.</h3><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYczbrQssIIZtZiOj-hKJwAWDVYnhRysQlec5Xw3i1hQnd9EiSBKVVlsYmA3gYZRo3NJ4IC_HHTl_qqr2kV_IlMPGctyKvurspDqtu4kk1oLJ4PixfSqdfrSXzIInZdsjeljOOS4RIndsEN4ba4l2VgN3FxVSCkEJbNao58YBycLDq-ufK_nWTsuLTsBEi/s2048/uusivuosi2024_2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div><div class="separator" style="clear: both; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><span style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYczbrQssIIZtZiOj-hKJwAWDVYnhRysQlec5Xw3i1hQnd9EiSBKVVlsYmA3gYZRo3NJ4IC_HHTl_qqr2kV_IlMPGctyKvurspDqtu4kk1oLJ4PixfSqdfrSXzIInZdsjeljOOS4RIndsEN4ba4l2VgN3FxVSCkEJbNao58YBycLDq-ufK_nWTsuLTsBEi/s2048/uusivuosi2024_2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqeMde_ZaraSapiRd2aNyhexHSmWccUFRDT-zg35z3c4agqHmU2f7tqSZAEi-sZegcjTh3npfKTUMddIeA-sGiGA1pbSTVtL7oO1eHyV43CljQdu8U2SJW-2TZlTzgnwx6h04-bCMO0zF2IGrYvmutcUJ31fakLzjWd_e25v6h1vvAjOFSR9_XK6WmCZre/s16000/uusivuosi2024_3.jpg" /></a></span></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="color: #0000ee;"><u><br /></u></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="color: #0000ee;"><u><br /></u></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="color: #0000ee;"><u><br /></u></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p></p>Sari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7689529730838365028.post-29320186470606879852023-12-31T00:14:00.004+02:002024-02-29T19:09:26.017+02:00Negatiivinen maalaustekniikka - Käännetään ajatus ympäri<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Allekirjoitan ehdottomasti väittämän, että akvarellimaalauksessa kaikkein tärkeintä on hyvä perustekniikkojen ja erityisesti veden määrän hallitseminen, mutta siitä huolimatta maalauksia on hauskaa oppia maustamaan erilaisilla apuvälineillä ja erikoistekniikoilla. Negatiivinen maalaustekniikka ei varsinaisesti ole erikoistekniikka, mutta sen avulla voidaan mielenkiintoisella tavalla hyödyntää akvarellien läpikuultavuutta ja värien kerrostamista sen sijaan, että ne tuntuisivat aina haastavilta. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmzTGA4iXTpEGu1GQbGXchz0M3HtQKBvwxY_q2p4YiLgWCc91mQepeg3VsfRmihaps894vZFEkzV_HxurvI9PIib78_7AtEIYO18evx7BkL953gdc1OJ2wFuHzZsYMnOr6l05wdOxc1J2QaVTqsOSz3q-KIiVwNoQ5nL85JHn_IMj0NWjupaydMqEr6YwN/s1080/Adobe_Express_20231230_2202230_1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmzTGA4iXTpEGu1GQbGXchz0M3HtQKBvwxY_q2p4YiLgWCc91mQepeg3VsfRmihaps894vZFEkzV_HxurvI9PIib78_7AtEIYO18evx7BkL953gdc1OJ2wFuHzZsYMnOr6l05wdOxc1J2QaVTqsOSz3q-KIiVwNoQ5nL85JHn_IMj0NWjupaydMqEr6YwN/s16000/Adobe_Express_20231230_2202230_1.png" /></a></div><br /><div style="text-align: center;">Tässä maalauksessa näkyy hyvin tyypillistä negatiivista maalausta: lehdet ovat eri tavoin valossa ja varjossa.</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div>Lyhykäisyydessään negatiivinen maalaustekniikka tarkoittaa sitä, että värejä kerrostaessa ei maalatakaan ensisijaisesti aihetta, vaan aiheen ympäriltä. Kun ympäristö muuttuu kerrostuksen myötä tummemmaksi, jää maalaamaton alue vaaleammaksi ja lopulta nousee juuri tästä syystä esiin maalauksessa. Tällä tavalla saadaan määriteltyä alueita eri tummuusasteilta. Luonnon kuvauksessa negatiivista maalausta voi hyödyntää esimerkiksi varjoisuuden asteiden kuvaamiseen.</div><div><br /></div><div>Negatiivinen maalaus on hyvä hallita siitäkin syystä, että se opettaa suunnittelmaan ja hahmottamaan maalausta etukäteen. Akvarellien olennainen ominaisuus on läpikuultavuus, mikä tarkoittaa samalla sitä, että vaaleilla väreillä ei voi peittää tummempia. Maalausjärjestys on siis vaaleasta tummaan, mikä noudattaa samaa perusperitaatetta kuin negatiivinen maalaus. </div><div><br /></div><div>Alla näet mallikuvan negatiivisen maalauksen vaiheista. Huomaa miten kerrokset vaihe vaiheelta tummentuvat ja rajaavat uusia alueita säilyttäen samalla edelliset rajaukset.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAS-2W_u8P6pi19ZIz1hU0id0uxfEY7zmpinoXOYOJOPlareTP1x2d5O7pViZPL5c1T_MEgpfrUctGYLQ8nVBo-DcrLvgg5kWaafy_ZcsWCOppv_0BFm4JgU3jvhtz3WULYq1J5jXvZswa6sEaluXsGn1M_O7uEyg1_KW1kUBixeFfbgvk5Q4_OTv3yBfQ/s3750/negatiivinenmaalaus.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3750" data-original-width="3750" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAS-2W_u8P6pi19ZIz1hU0id0uxfEY7zmpinoXOYOJOPlareTP1x2d5O7pViZPL5c1T_MEgpfrUctGYLQ8nVBo-DcrLvgg5kWaafy_ZcsWCOppv_0BFm4JgU3jvhtz3WULYq1J5jXvZswa6sEaluXsGn1M_O7uEyg1_KW1kUBixeFfbgvk5Q4_OTv3yBfQ/s16000/negatiivinenmaalaus.jpg" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div><br /></div><div>Erittäin olennaista negatiivisessa maalauksessa on kärsivällisyys, sillä värikerroksia tulee useita ja jokaisen niistä on kuivuttava hyvin ennen seuraavan lisäämistä. Siispä malttia maalaukseen ja nappaa vaikkapa kupponen teetä tai kahvia kuivumista odotellessasi. </div><div><br /></div><div>Opitko uutta tästä postauksesta ja aiotko kokeilla tätä tekniikkaa itse?</div><div><br /></div><div><br /></div>Sari Kotokunnaaltahttp://www.blogger.com/profile/09355474528390542461noreply@blogger.com2