Viime kuukausien aikana olen lukenut useamman etenkin tuoreen yrittäjän painiskelevan saman ongelman kanssa. Yksi yleinen merkittävä syy ryhtyä yrittäjäksi on monen kohdalla joustavampi ajankäyttö etenkin silloin, kun työtä tehdään pääosin kotona. Halutaan päästä eroon 8-16 päivistä ja löytää myös työssä sellainen elämäntapa, joka on paremmassa synkassa oman sisäisen rytmin kanssa. Kun sitten aloittaa työt yrittäjänä, ei saatu vapaus enää tunnukaan niin hyvältä. Suorituspaineet alkavat tuntua harteilla, kun ei halua olla laiska ja pian huomaakin tekevänsä töitä ihan yhtä kiivaaseen tahtiin kuin ennenkin - tai jopa enemmän. Niistä haaveilluista tauoista ja vapaammin rytmitetyistä päivistä tulee vain huono omatunto.
Missä sitten kulkee laiskottelun, liian rehkimisen ja joustavan ajankäytön raja ja miten löytää ja sallia oma rytmi työntekoon oli kyse sitten yrittäjyydestä tai palkkatyöläisen etäpäivistä?
Itsetuntemus Jokainen päivä on erilainen. Kun itsensä tuntee riittävän hyvin, tunnistaa ne päivät, jolloin energiatasot ovat alhaalla syystä tai toisesta ja silloin kannattaa ehkä tehdä muutoksia päivän suunnitelmiin keventämällä työmäärää, valitsemalla vähemmän vaativia tehtäviä työn alle tai lisätä päivään energisoivia aktiviteetteja työn oheen.
Eilen laitoin oman päiväni ihan uusiksi huonosti nukutun yön vuoksi. Otin aamulla peräti pienet päiväunet ja sen jälkeen päätin käyttää valoisat tunnit hevosten kouluttamiseen ja ratsastukseen. Työt aloitin vasta iltapäivällä, jolloin työtunnit jäivät normaalia päivää vähäisemmiksi, mutta olin erittäin tyytyväinen siihen, mitä sain lopulta aikaiseksi. Enkä todellakaan tuntenut siitä huonoa omaatuntoa. Olinhan onnistunut päivän aikana lataamaan sisäisen akkuni lepäämällä ja ulkoilemalla, jolloin tein töitä lopulta hyvinkin tehokkaasti. Lopputulema olisi ollut täysin erilainen, jos olisin pakottanut itseni heti aamusta töiden pariin. Työskentely ei olisi ollut tehokasta, eikä laadukasta ja puolen päivän jälkeen olisin viimeistään ollut aivan silmät ristissä. Tämä oli siis ensisijaisesti tietoinen valinta.
Itsensä johtaminen Vapaus vaikuttaa omaan työpäivään tuo tietysti mukanaan myös vastuun. Jos monen ongelma on työpäiviensä kuormittaminen liian suurella työmäärällä ja työtunneilla, on toinen yleinen sudenkuoppa myös työtehtävien huono organisointi, asiasta toiseen haahuilu ja jumiutuminen merkityksettömien sijaistoimintojen äärelle.
Itselleni kaikkein tärkein työväline on muistikirja ja bullet journalin käyttäminen. Sen avulla priorisoin työtehtävät, aikataulutan ne ja seuraan, että ne tulevat tehdyksi. Hyvään itsensä johtamiseen kuuluu se, että osaa ohjata itseään hyvään suoritukseen ajamatta itseään loppuun. Jos en olisi eilen osannut johtaa itseäni kunnolla, olisin voinut iltapäivällä todeta, että äh, en nyt enää jaksa aloittaa töiden tekoa, kun kellokin on jo noin paljon, on pimeää ja tekisi mieli kömpiä sohvalle peiton alle. Tietyllä tapaa itsensä johtaminen on siis sopimuksien tekemistä itsensä kanssa. Jos joustan jostain kohtaa oman hyvinvoinnin vuoksi, pidän toisessa kohtaa huolta, että itselleni annettu lupaus pitää.
Tauot Kun olin vielä yläasteella, opettajat pakottivat meidät oppilaat joka välitunti ulos. Vaatteet niskaan ja happihyppelylle. Miksei työpaikoilla ole tällaisia pakollisia tuulettumisia? Tauot eivät ole laiskan ihmisen pakokeino töiden parista, vaan tehokkaan ihmisen keino pitää huolta omasta jaksamisesta, keskittymiskyvystä ja näin ollen tehokkuudesta. Älä siirrä taukoja tai ruokailuja eteenpäin sillä verukkeella, että "nyt täytyy saada tämä homma tehokkaasti tehtyä". Pidä tauot ja ruokaile rytmisi mukaisesti siksi, että saat työsi tehtyä ajallaan ja lisäksi laadukkaasti. Levännyt ja ravittu mieli on myös luovempi ja innovatiivisempi.
Myös taukojen tulee olla laadukkaita. Somen selaaminen tai Youtube-videon katsominen ei sitä ole. Mene ulos, hengitä, liikuta kehoasi. Taukojen tehtävä on energisoida kehoa ja mieltä, auttaa palautumaan ja rentoutumaan. Ovatko sinun taukosi varmasti sellaisia?
Itse kärsin silloin tällöin iltapäiväväsymyksestä. Silloin ajatukset alkavat surrata paikoillaan, eikä työnteosta tule enää mitään. Sisälle ei silloin auta jäädä, vaan lähden ulos, yleensä tekemään tallihommia. Ulkona energiatasot lähtevät nousemaan ja pian ei enää väsytäkään niin paljon. Jos jäisin sisälle, päätyisin ennemmin tai myöhemmin sohvalle lepäämään - ja nukahtaisin. Silloin koko loppupäivä olisi pilalla, koska vireystila ei enää sen jälkeen nousisi riittävästi. Tässäkin on jälleen kyse itsetuntemuksesta ja itsensä johtamisesta. Tiedätkö mitä kehosi ja mielesi oikeasti tarvitsee vai annatko periksi ensimmäiselle mieliteolle?
Työaika vs tehokkuus Tehokkuus ei ole sama asia kuin käytettyjen työtuntien määrä. Hyvinvoiva ja levännyt ihminen tekee tunnissa sen, mihin loppuunajetulta, väsyneeltä ihmiseltä menee puolet päivästä. Kun viikottaiset työtunnit alkavat kasvaa liian suuriksi, myös työteho tutkitusti laskee. Tehottomia työtunteja kuluu siis aivan turhaan ja samalla keho ja mieli ottavat osumaa. Rajaa siis selkeästi viikottaiset työtunnit järkeviksi. Work smarter, not harder. Tämä on yksi lempilauseistani.
Lupa Tämä on ehkä se vaikein. Mikään virallinen taho ei tule myöntämään uudelle yrittäjälle tai etätyöläiselle lupaa oman työnteon joustavaan organisointiin, pidempiin taukoihin ja liukuvaan työaikaan. Se lupa tulee antaa itse itselleen tietoisena siitä, että oman rytmin ja tarpeiden löytäminen vie aikaa. Se tarkoittaa myös sitä, että aluksi tulee tekemään enemmän "vääriä" valintoja työpäivien järjestämisen suhteen ja siksi voi tuntua siltä, että on vähän hukassa oman työteon suhteen. Jokaisesta kömmähdyksestä voi kuitenkin oppia. Arvaa vain kuinka monta kertaa erehdyin iltapäivällä oikaisemaan itseni sohvalle ennen kuin opin mitä siitä seuraa.
Mikään ei ole myöskään koskaan täydellistä. Älä odota ja oleta, että arjestasi tulee vapauksien myötä maagista. Sen sijaan arjesta voi tulla parempaa, kun sinulla on mahdollisuus tehdä omaa hyvinvointiasi, luovuuttasi ja tehokkuuttasi edistäviä valintoja, etkä pode niistä syyllisyyttä.
Työskenteletkö sinä kotona? Millaisia haasteita se on tuonut mukanaan? Entä millaisia vapauksia?
Rakkaudella
Sari