Oivalluksia unelmista ja niiden toteuttamisesta


Unelmien saavuttaminen on taito, jota voi kehittää ja jonka voi oppia. 


Olen kirjoittanut sekä blogissa että Instagramissa paljon siitä, miten haitallista ylisuorittaminen, stressi ja itsensä loppuunajaminen ovat pitkällä tähtäimellä ja kuinka haitallisia vaikutuksia niillä on henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Itse onnistuin sairastuttamaan kehoni useaan otteeseen ennen kuin ymmärsin alkaa hidastaa. Hidastaminen oli itselleni vaikeaa siksikin, että tein valtavasti töitä päästäkseni toteuttamaan tavoitteitani ja unelmiani. Kuvittelin tarkoituksen pyhittävän keinot ja perustelin sillä loppumattoman ylisuorittamisen ja kurottelun pidemmälle kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla, joita halusin kehittää. Ajattelin naiivisti, etteivät unelmat voi ajaa ketään loppuun. On helppo olla jälkiviisas, mutta vastuutehtäviä sisältävän palkkatyön, oman yrityksen kehittämisen ja pyörittämisen, talonrakennusurakan ja erilaisten pienempien projektien samanaikainen pyörittäminen ei ole millään tavalla terveellistä. Kuvittelin kuitenkin olevani supernainen, joka pystyy kyllä venymään kaikkeen siihen mitä haluaa elämässään. 

Kun väsynyt kehoni sai sairaslomalla lepoa, alkoi mielenikin toipua ylisuorittamisesta. Aloin miettiä missä olin mennyt metsään ja mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Olin saavuttanut kyllä osan unelmistani, mutta nyt olin niin uuvuksissa, etten jaksanut nauttia saavutuksistani. Tunsin siitä valtavaa pettymystä ja häpeääkin. En jaksanutkaan ja kestänytkään kaikkea, kuten olin kuvitellut. Ymmärsin, että minulta oli jäänyt ymmärtämättä se, että unelmia voi tavoitella väärillä tai oikeilla tavoilla ja toimintamalleilla. Ja silloin on myös mahdollista oppia tekemään se oikein.

Seuraavaksi sukelsin mielenkiintoiselle matkalle. Aloin etsiä tapoja tehokkaampaan arjenhallintaan, tuloksellisuuteen ja tavoitteellisuuteen tinkimättä fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Näin tavoitteet projekteina ja purin niitä osiin tarkastellakeni niitä tutkijan tavoin. Matkan varrella oma hääräilijäminäni alkoi jättäytyä taakse ja arkeni alkoi muodostua tehokkaammaksi, tuotteliaammaksi - ja tyynemmäksi. Testailin ja löysin tekniikoita, jotka auttoivat kuljettamaan minua tavoitteitani kohti. Samalla ymmärsin miten paljon olin käyttänyt energiaani ja aikaani asioihin, jotka eivät vieneet minua yhtään minnekään. Aivan kuin olisin seissyt kaasupolkimella ja kaahaillut vuosikaudet suuntaa vailla. Nyt näin selkeästi mielessäni sen, minne olin menossa.

Mitä enemmän pohdin unelmien ja tavoitteiden luonnetta, ymmärsin kuinka vähän niistä todella puhutaan asiamielessä. Sen sijaan unelmapuhe on täynnä ilmaan heitettyjä toiveita, sanahelinää ja höttöistä hattaraa, josta ei saa kiinni. Se saa unelmat näyttäytymään erikoisen mystisenä asiana, joka käy toteen riittävän päättäväisyyden, hyvän onnen tai muun ulkoisen vaikuttimen ansiosta. Ihmisestä riippuen unelmia kohti kuljetaan joko hampaat irvessä ja jalat rakoilla tai vaihtoehtoisesti odotellaan, että unelman toteuttaminen tulee jonakin päivänä mahdolliseksi, kun vain olosuhteet ovat kohdallaan. Kumpikaan näistä tavoista ei johda siihen lopputulokseen, mitä oikeasti tavoitellaan: toteutuva unelma, josta pystyy nauttimaan, tuntemaan onnistumisentunnetta ja jota kohti kuljettu matka on itsessään inspiroiva kokemus.

Kaikesta tästä syntyi oma unelmani. Halusin jakaa keräämäni tiedon, opit ja inspiraation myös teille muille unelmoijille, haaveilijoille ja ylisuorittajille verkkokurssin muodossa. Kurssimateriaalia olen koostanut koko kevään ja tällä viikolla on viimein ollut lanseerauksen aika. En ole hetkeen ollut mistään näin innoissani ja riemuissani, sillä tämä aihe jos jokin on sydäntäni lähellä.




Unelmien tavoittelu on todella tekniikkalaji. Haluatko sinä mukaan oppimaan uuden tavan lähestyä unelmia ja konkreettisia välineitä niiden toteuttamiseen? Matkasi alkaa TÄÄLTÄ.

Rakkaudella
Sari


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti