Inspiroiva arki: Ylisuorittaja, lopeta hääräily!

Edellisessä postaussarjan osassa kerroin mitä lopulta tapahtui tälle ylisuorittajalle ja täydellisyyden tavoittelijalle. Tiedän todella monen yrittäjän, palkkatyöläisen ja opiskelijan keikuttavan tälläkin hetkellä venettään puskemalla täydellä höyryllä eteenpäin antamatta itselleen mahdollisuutta pysähtymiseen, palautumisesta puhumattakaan. Tiedän olevani varoittava esimerkki, mutta olen myös onnistunut kääntämään kokemukseni positiiviseksi. Tämän tien kulkeminen on ollut hidasta ja vaatinut melkoisen määrän itsetutkiskelua, mutta vastaavasti olen mahdollistanut itselleni tasapainoisemman ja onnellisemman arjen opettelemalla uudet toimintamallit ja tekniikat töiden hallintaan. Oppia on kertynyt varmasti kokonaisen kirjan verran, mutta tähän postaussarjaan kokoamani vinkit sopivat monelle ensimmäisiksi askeleiksi kohti tasapainoa. 

Lopeta hääräily, opettele rauhoittumaan

Oletko yksi hääräilijöistä? Tuotko suorittajaminäsi mukaan myös vapaapäiviin, viikonloppuihin ja lomareissuille? Kommentoivatko läheisesi, ettet osaa rauhoittua paikoillesi? Itse olin hääräilijöistä pahin. Vielä muutama vuosi sitten lomamatkailu oli miehelleni välillä melkoista tuskaa, sillä hotelliaamiaiselle tai rantakahvilaan rauhoittuminen oli minulle mahdottomuus. Suorittaminen oli niin syvällä selkärangassani, että suoritin myös ruokailut ja kylmän juoman nauttimiset ja sen jälkeen kysyin tuolissani kiemurrellen: "Mitä seuraavaksi, joko mennään?" En voinut ymmärtää, että oikeasti olin jo perillä. Olin lomalla.

Kotona sama tahti jatkui arkena ja viikonloppuna. Yhteisinä vapaapäivinä piti olla aina jotain ohjelmaa ja tekemistä. Jopa vapaapäivän piti olla tuottava. Verenpaineeni nousi heti, jos mieheni ehdotti viikonlopun ohjelmaksi "vain olemista". Jälkikäteen ajateltuna ärtymykseni oli todella ymmärrettävää, sillä mieheni pyysi minulta jotain sellaista, mitä en osannut. Minä en ollut enää human being, vaan human doing, jolle pelkkä oleminen oli lähes mahdottomuus.

Pakonomainen hääräily ei ole tehokkaan ihmisen merkki, vaan kertoo itse asiassa täysin päinvastaisesti ihmisen oman energiankäytön tehottomuudesta. Voit saada näennäisesti melko paljon touhuttua päivän aikana, mutta laatu kärsii ja kallisarvoista energiaa kuluu sekä väsymyksen aikaansaamaan tehottomuuteen että mitä todennäköisimmin tarpeettomiin tehtäviin, jotka syövät aikaasi aivan turhaan.

Avaimet ylisuorittamisesta rauhoittumiseen

1. Tunnista pakonomainen suorittamisen tarve itsessäsi 
2. Kuuntele läheistesi palautetta
3. Muista, että rauhoittuminen vaatii tietoista opettelua ja se ottaa aikansa. Hyväksy, ettet näe tuloksia heti.
4. Opettele näkemään rauhoittuminen ja rentoutuminen tuottavana osana arkea.
5. Etsi rauhaa ensin mielekkään ja seesteisen tekemisen kautta. 
6. Uskaltaudu ulos ja sulje puhelimesi. Luonnossa päänsisäinen surina hiljenee ja saat tilaa lempeämmille ajatuksille. 

Opeta itsesi rauhoittumaan

Hääräilyn lopettaminen ei ole yksinkertainen juttu, eikä se tapahdu nappia painamalla. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, omalla kohdallani kroppani järjesti minulle pakkolomaa, jolloin minun oli välttämätöntä pysähtyä. Oma rauhoittumiseni alkoikin siitä, vaikka se niin julmalta kuulostaakin. Kuuntelin myös läheisiäni ja heidän turhautuneet kommenttinsa ylenpalttisesta touhottamisesta auttoivat muutoksentarpeen tunnistamisessa. Minulle itselleni hääräily ei tietenkään ollut (mielestäni) ongelma, sillä hyvin pitkään se oli selviytymismekanismi, joka tuotti hallinnantunnetta kaaoksen keskellä. Paradoksaalisesti koin siis itseni loppuunajamisen palkitsevana. Niin kauan kun tein jotain, saatoin kuvitella olevani tilanteen herra. Oikeasti poltin kynttilää molemmista päistä.

Rentoutuminen ja rauhoittuminen vaativat hääräilijältä tietoista opettelua. Ylisuorittajan mielelle paikallaanolo ja rentoutuminen voivat tuntua alkuun jopa vastenmielisiltä. Eihän se tuota mitään, aikaa menee hukkaan! Tämän käsityksen kumoaminen on ensimmäinen askel hääräilyn lopettamisessa. Lepo ja rauhoittuminen eivät nimittäin ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan rauhoittuminen täytyy ymmärtää oman energian tallettamisena. Aivan kuin laittaisit rahaa pankkiin. Jos energiatilisi on jatkuvasti tyhjä, elät luotolla ja jossain vaiheessa ylität luottorajasi.

Itse aloitin rauhoittumisen harjoittelun pienestä. Etsin rentouttavaa tekemistä, joka sallisi mieleni levätä. Rauhallinen liikunta ja käsityöharrastukset ovat oivallisia mielen tasaajia. Ylisuorittajan on turha vaatia itseltään välittömästi täydellistä aloilleen rauhoittumista ja juuri siksi rauhallinen tekeminen mukavan harrastuksen parissa on matalan kynnyksen tapa totuttaa mieli hiljentymään. Minä kävelin luonnossa, puuhailin puutarhassa, kiertelin tulevan kodin ympäristössä ottamassa valokuvia maisemista, kukista ja sisiliskoista. Luonto itsessään oli pelastukseni ja viimeistään metsäpoluilla sain ravistettua ylisuorittajan painavan viitan harteiltani. Kotona yritin ensin tunnistaa ja sitten välttää turhaa hötkyilyä ja tekemisen keksimistä. Aluksi se vaati sitä, että päätin istua hetkeksi alas sohvalle tekemättä mitään juuri silloin, kun se tuntui vaikeimmalta.

Omalla kohdallani muutos hääräilijästä tehokkaammaksi ja tyynemmäksi toimijaksi vei yli kaksi vuotta ja rehellisesti koen olevani matkalla edelleen. Hääräilyn lopettaminen on rauhoittanut myös mieleni. Nykyään huolestun vähemmän asioista, joille en mahda mitään ja koen arjen stressitilanteet paljon paremmin hallittavina kuin ennen. Hääräily kun tuntuu olevan läheistä sukua myös häsläämiselle ja hätääntymiselle. Kun aivot eivät ole valmiiksi jatkuvassa hälytystilassa, ne sietävät paremmin myös kuormittavia tilanteita, joita arki väistämättä tuo mukanaan. Myös keho jaksaa paremmin mukana, kun sekin saa levätä riittävästi ja riittävän usein.

Postaussarjan seuraavassa osassa pohditaan välineitä, joiden avulla tekemisestä saadaan tehokasta ja fiksua, kun mieli on saatu ensin rauhoitettua. Ja sitten se oleellinen kysymys.

Käsi pystyyn. Löytyykö lukijoiden joukosta entisiä tai nykyisiä hääräilijöitä ja ylisuorittajia? 

Rakkaudella

Sari