Inspiroiva arki: Miten jaat kakkupalasi?

Edellisten postausten aiheina ovat olleet tavoitteiden ja unelmien saavuttaminen itseä uhraamatta ja pakonomaisen hääräilyn lopettaminen. Tämän seuraavan postauksen aiheena oli alunperin vinkit, joiden avulla omasta arkisesta toiminnasta saa rakennetua fiksua ja tehokasta, uhraamatta kuitenkaan omaa hyvinvointia. Ennen julkaisua kirjoitin koko postauksen kuitenkin uudelleen ja pilkoin kokonaisuutta pienempiin osiin, sillä suuria muutoksia ei voi tehdä harppauksin, vaan pienin askelin.

Olen kirjoittanut paljon siitä, miten on tärkeää tehdä vähemmän ja hidastaa omaa kehoa ja mieltä silloin, kun yrittää liikaa. Suurin osa meistä kuitenkin haluaa saada elämässä aikaiseksi enemmän. Miten tähän siis päästään hidastamalla? Varsinkin, jos elämään on hiipinyt suorittamisen maku.

Ylisuorittaja on jäänyt jumiin ilkeään noidankehään, jossa tehtävää on kertynyt aivan liikaa ja päästäkseen tilanteen herraksi hän pyrkii tekemään mahdollisimman paljon mahdollimman tehokkaasti saavuttaakseen edes hetkellisen mielenrauhan. Tämähän on tismalleen yhtä järkevää kuin seksin harrastamisen neitsyyden säilyttämiseksi. Olette varmaan myös kuulleet sanonnan "ei työ tekemällä lopu"? Miten sitten voit saada vaadittavia asioita valmiiksi ja saavuttaa jotain mistä haaveilet? Yksinkertainen vastaus on, että siihen on käytettävä enemmän energiaa/aikaa/rahaa tai näitä kaikkia. Meillä on kuitenkin näitä kaikkia kolmea vain rajallinen määrä. Sen sijaan, että yrittäisit taikoa niitä jostain lisää, kannattaakin alkaa käyttämään fiksusti niitä resursseja, jotka sinulta jo löytyy.

Kuvittele energiasi, aikasi tai rahasi kakuksi, josta jaat joka päivä siivuja eri asioihin. Jokainen tavoitteesi taas tarvitsee tietyn määrän energiaa/aikaa/rahaa toteutuakseen. Sinulla voi olla jo yhden viikon aikana kymmenittäin erilaisia aktiviteetteja, tehtäviä, harrastuksia ja ajanvietteitä, joille jaat joka päivä oman pienen siivun esimerkiksi ajastasi. Osa näistä on hyvinkin järkeviä, kuten vaikkapa usein liikuntaharrastukset ja töiden tekeminen, mutta osa on vain aikasyöppöjä, kuten somessa vetelehtimen, kotitöiden välttely tai sen rasittavan tuttavan tapaaminen pelkästä velvollisuuden tunteesta. Oma lukunsa on tietysti kaikki hääräilijöille tyypilliset keksityt aktiviteetit, jotka voisivat olla rentouttavia ja hyvinvointia lisääviä, jos niitä ei olisi niin paljon ja jos niitä ei suoritettaisi. Mitä tapahtuisi, jos karsisit arjestasi pois kaiken tämän turhanpäiväisen ja ylimääräisen? Sinulle jäisi yllättäen isompi määrä kakkusiivuja jakamatta. Jos käytät tämän ylijäävän energian/ajan/rahan sinulle todella tärkeisiin tavoitteisiin, tulet myös saavuttaneeksi ne nopeammin. Jos nimittäin annat tavoitteellesi jatkuvasti vain vähän huomiota, saavutat myös maalisi huomattavasti hitaammin kuin jos panostaisit siihen lyhyemmän ajan, mutta suuremmalla huomiolla.

Voi kuitenkin olla, että kaikkien turhuuksien karsimisenkin jälkeen sinulla on edelleen valtavan paljon asioita, jotka haluat saavuttaa ja josta unelmoit. Jos olet yhtään samanlainen kuin minä, näistä unelmista muodostuu aikamoinen lista. Ja hyvä niin! Se tarkoittaa sitä, että sinulla on unelmia ja suhtaudut elämään intohimoisesti ja uteliaasti. Näin ollen myös kakkuasi on kuitenkin jakamassa edelleen melkoinen määrä huomiota vaativia tavoitteita. Jos tehtävää ja toteutettavaa on liikaa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan ja energiaan, ei käytännössä voi kuin epäonnistua. Jatkuva epäonnistuminen aikataulujen tiukkuuden ja työtehtävien vaativuuden tai pelkän määrän vuoksi kuormittaa mieltä vain lisää. Unelmien ei ole tarkoitus kuormittaa ja syyllistää sinua, vaan inspiroida ja antaa voimaa toteuttaa itseäsi. Seuraava ohje voikin tuntua vähän tylsältä, mutta on välttämätön sen kannalta, että todella voit saavuttaa unelmasi ilman, että ajat itsesi loppuun.

Listaa jokainen unelmasi ja tavoitteesi ja järjestä ne sen jälkeen tärkeys- ja aikajärjestykseen. Jos tavoitteesi on kirjoittaa gradusi puolessa vuodessa, ei ehkä kannata suunnitella samaan aikaan suorittavansa joogaohjaajan opintoja. Jos haluat ostaa asunnon, uuden auton ja lähteä kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan, ei kannata säästää näitä kaikkia varten samaan aikaan. Jos haluat lanseerata yrityksellesi uuden tuotevalikoiman ja avata uuden toimipisteen, on järkevää tehdä näistä toinen ensin. Kyse ei ole siitä, että yrittäisit unohtaa unelmasi, vaan siitä, että asetat ne ajalliseen järjestykseen, teet suunnitelman niiden toteuttamiseksi ja teet niille tilaa tulevaisuudessasi. Jos yrität lyhyen aikajakson sisällä panostaa moneen asiaan elämän eri osa-alueilla, tulet suuremmalla todennäköisyydellä myös epäonnistumaan ja samalla unelmien toteutuminen lipuu yhä kauemmaksi.

Entäpä minä itse? Minun pitkäaikainen haaveeni on kirjan kirjoittaminen, mutta sitä ennen haluan panostaa yritykseni kehittämiseen. Haluaisin myös matkustella, mutta pidän tärkeämpänä säästää rahaa ensin terassien rakentamiseen. Tämä ajattelutapa vaatii itsehillintää ja saattaa tuntua tylsältä silloin, kun inspiraatio listalla ykkösenä keikkuviin asioihin on hukassa, mutta pitkällä tähtäimellä tiedän tämän palkitsevan ja vievän lopulta pidemmälle.

Jaa kakkupalasi viisaasti

1. Karsi arjestasi aikasyöpöt, jotka eivät vie unelmiasi eteenpäin
2. Priorisoi unelmasi ja tavoitteesi 
3. Panosta energiasi/aikasi/rahasi suurimmat siivut tärkeimpiin tavoitteisiin toteuttaaksesi ne ensin

Seuraavassa postaussarjan osassa selvitetään mitä ovat aikasyöpöt ja miten sellaiset saa nitistettyä.

Rakkaudella
Sari

Inspiroiva arki: Ylisuorittaja, lopeta hääräily!

Edellisessä postaussarjan osassa kerroin mitä lopulta tapahtui tälle ylisuorittajalle ja täydellisyyden tavoittelijalle. Tiedän todella monen yrittäjän, palkkatyöläisen ja opiskelijan keikuttavan tälläkin hetkellä venettään puskemalla täydellä höyryllä eteenpäin antamatta itselleen mahdollisuutta pysähtymiseen, palautumisesta puhumattakaan. Tiedän olevani varoittava esimerkki, mutta olen myös onnistunut kääntämään kokemukseni positiiviseksi. Tämän tien kulkeminen on ollut hidasta ja vaatinut melkoisen määrän itsetutkiskelua, mutta vastaavasti olen mahdollistanut itselleni tasapainoisemman ja onnellisemman arjen opettelemalla uudet toimintamallit ja tekniikat töiden hallintaan. Oppia on kertynyt varmasti kokonaisen kirjan verran, mutta tähän postaussarjaan kokoamani vinkit sopivat monelle ensimmäisiksi askeleiksi kohti tasapainoa. 

Lopeta hääräily, opettele rauhoittumaan

Oletko yksi hääräilijöistä? Tuotko suorittajaminäsi mukaan myös vapaapäiviin, viikonloppuihin ja lomareissuille? Kommentoivatko läheisesi, ettet osaa rauhoittua paikoillesi? Itse olin hääräilijöistä pahin. Vielä muutama vuosi sitten lomamatkailu oli miehelleni välillä melkoista tuskaa, sillä hotelliaamiaiselle tai rantakahvilaan rauhoittuminen oli minulle mahdottomuus. Suorittaminen oli niin syvällä selkärangassani, että suoritin myös ruokailut ja kylmän juoman nauttimiset ja sen jälkeen kysyin tuolissani kiemurrellen: "Mitä seuraavaksi, joko mennään?" En voinut ymmärtää, että oikeasti olin jo perillä. Olin lomalla.

Kotona sama tahti jatkui arkena ja viikonloppuna. Yhteisinä vapaapäivinä piti olla aina jotain ohjelmaa ja tekemistä. Jopa vapaapäivän piti olla tuottava. Verenpaineeni nousi heti, jos mieheni ehdotti viikonlopun ohjelmaksi "vain olemista". Jälkikäteen ajateltuna ärtymykseni oli todella ymmärrettävää, sillä mieheni pyysi minulta jotain sellaista, mitä en osannut. Minä en ollut enää human being, vaan human doing, jolle pelkkä oleminen oli lähes mahdottomuus.

Pakonomainen hääräily ei ole tehokkaan ihmisen merkki, vaan kertoo itse asiassa täysin päinvastaisesti ihmisen oman energiankäytön tehottomuudesta. Voit saada näennäisesti melko paljon touhuttua päivän aikana, mutta laatu kärsii ja kallisarvoista energiaa kuluu sekä väsymyksen aikaansaamaan tehottomuuteen että mitä todennäköisimmin tarpeettomiin tehtäviin, jotka syövät aikaasi aivan turhaan.

Avaimet ylisuorittamisesta rauhoittumiseen

1. Tunnista pakonomainen suorittamisen tarve itsessäsi 
2. Kuuntele läheistesi palautetta
3. Muista, että rauhoittuminen vaatii tietoista opettelua ja se ottaa aikansa. Hyväksy, ettet näe tuloksia heti.
4. Opettele näkemään rauhoittuminen ja rentoutuminen tuottavana osana arkea.
5. Etsi rauhaa ensin mielekkään ja seesteisen tekemisen kautta. 
6. Uskaltaudu ulos ja sulje puhelimesi. Luonnossa päänsisäinen surina hiljenee ja saat tilaa lempeämmille ajatuksille. 

Opeta itsesi rauhoittumaan

Hääräilyn lopettaminen ei ole yksinkertainen juttu, eikä se tapahdu nappia painamalla. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, omalla kohdallani kroppani järjesti minulle pakkolomaa, jolloin minun oli välttämätöntä pysähtyä. Oma rauhoittumiseni alkoikin siitä, vaikka se niin julmalta kuulostaakin. Kuuntelin myös läheisiäni ja heidän turhautuneet kommenttinsa ylenpalttisesta touhottamisesta auttoivat muutoksentarpeen tunnistamisessa. Minulle itselleni hääräily ei tietenkään ollut (mielestäni) ongelma, sillä hyvin pitkään se oli selviytymismekanismi, joka tuotti hallinnantunnetta kaaoksen keskellä. Paradoksaalisesti koin siis itseni loppuunajamisen palkitsevana. Niin kauan kun tein jotain, saatoin kuvitella olevani tilanteen herra. Oikeasti poltin kynttilää molemmista päistä.

Rentoutuminen ja rauhoittuminen vaativat hääräilijältä tietoista opettelua. Ylisuorittajan mielelle paikallaanolo ja rentoutuminen voivat tuntua alkuun jopa vastenmielisiltä. Eihän se tuota mitään, aikaa menee hukkaan! Tämän käsityksen kumoaminen on ensimmäinen askel hääräilyn lopettamisessa. Lepo ja rauhoittuminen eivät nimittäin ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan rauhoittuminen täytyy ymmärtää oman energian tallettamisena. Aivan kuin laittaisit rahaa pankkiin. Jos energiatilisi on jatkuvasti tyhjä, elät luotolla ja jossain vaiheessa ylität luottorajasi.

Itse aloitin rauhoittumisen harjoittelun pienestä. Etsin rentouttavaa tekemistä, joka sallisi mieleni levätä. Rauhallinen liikunta ja käsityöharrastukset ovat oivallisia mielen tasaajia. Ylisuorittajan on turha vaatia itseltään välittömästi täydellistä aloilleen rauhoittumista ja juuri siksi rauhallinen tekeminen mukavan harrastuksen parissa on matalan kynnyksen tapa totuttaa mieli hiljentymään. Minä kävelin luonnossa, puuhailin puutarhassa, kiertelin tulevan kodin ympäristössä ottamassa valokuvia maisemista, kukista ja sisiliskoista. Luonto itsessään oli pelastukseni ja viimeistään metsäpoluilla sain ravistettua ylisuorittajan painavan viitan harteiltani. Kotona yritin ensin tunnistaa ja sitten välttää turhaa hötkyilyä ja tekemisen keksimistä. Aluksi se vaati sitä, että päätin istua hetkeksi alas sohvalle tekemättä mitään juuri silloin, kun se tuntui vaikeimmalta.

Omalla kohdallani muutos hääräilijästä tehokkaammaksi ja tyynemmäksi toimijaksi vei yli kaksi vuotta ja rehellisesti koen olevani matkalla edelleen. Hääräilyn lopettaminen on rauhoittanut myös mieleni. Nykyään huolestun vähemmän asioista, joille en mahda mitään ja koen arjen stressitilanteet paljon paremmin hallittavina kuin ennen. Hääräily kun tuntuu olevan läheistä sukua myös häsläämiselle ja hätääntymiselle. Kun aivot eivät ole valmiiksi jatkuvassa hälytystilassa, ne sietävät paremmin myös kuormittavia tilanteita, joita arki väistämättä tuo mukanaan. Myös keho jaksaa paremmin mukana, kun sekin saa levätä riittävästi ja riittävän usein.

Postaussarjan seuraavassa osassa pohditaan välineitä, joiden avulla tekemisestä saadaan tehokasta ja fiksua, kun mieli on saatu ensin rauhoitettua. Ja sitten se oleellinen kysymys.

Käsi pystyyn. Löytyykö lukijoiden joukosta entisiä tai nykyisiä hääräilijöitä ja ylisuorittajia? 

Rakkaudella

Sari

Möbleerausta

Yksi viikko on jälleen pulkassa. Lunta on tullut varmaan koko talven edestä ja tämä päivä on huhkittu ulkona kolan ja lapion varressa ennen kuin lämpötila ehti nousta plussan puolelle. Tästäkö se kevään odotus alkaa? 

Meillä laitettiin pari viikkoa takaperin olohuoneen järjestys uusiksi. Kuten kodin sisustuksen muuttaminen yleensä, myös tämä möbleeraus sai alkunsa päähän pälkähtäneestä ideasta ja se laitettiin käytäntöön ilman sen kummempia harkinta-aikoja. Tämä järjestys tuntuu niin hyvältä ja avaralta, etten oikein edes käsitä miksemme alunperinkin laittaneet huonekaluja tähän malliin. Nyt on tilaa liikkua ja ihana paneloitu päätyseinä pääsee vihdoin tauluineen tilan kiintopisteeksi. Seinälle on tarkoitus kerätä ajan myötä lisää omaa taidetta ja valokuvia galleriahengessä. Tilaa onneksi riittää. 

 Kyllä kotona on ihana löhötä, kun ulkona on pimeää ja taivaalta vihmoo loskaa. Vielä helmikuu voisi yrittää pidellä talvikelejä sen verran, että pääsisi hiukan hiihtelemään. Se onkin täällä eteläisessä Suomessa ollut harvinaista herkkua viime vuosina. Hyvää treeniä on ollut myös kaikki se lumessa kaahlaaminen milloin vesisaaveja kantaen, milloin kottikärryjen lykkien, vaikka rehellisyyden nimissä välillä talvikengistä sisään sukeltava lumi ja ainainen hangessa raahustaminen ovat pientä päänsisäistä jäkätystä aiheuttaneet. Hyötyliikunta kunniaan!

Antoisaa alkavaa viikkoa!

Rakkaudella
Sari