Inspiroiva arki: Miksi motivaatiopuheet voivat olla vahingollisia?



Olen aina ollut ahkera unelmoija ja vielä tehokkaampi toteuttamaan unelmiani. Vielä viime vuosina englanninkielinen termi go-getter olisi sopinut minuun kuin nenä päähän. Jos todella jotain halusin, sen myös tavalla tai toisella pyrin saavuttamaan. Joskus päätä sai hakata seinään pitkäänkin, mutta periksi en antanut. Olen edelleen go-getter, mutta en enää sillä aggressiivisella tavalla, joka tuosta sanasta tulee mieleen. Ymmärrät pian miksi.

Katson ja kuuntelen paljon motivoivia vlogeja ja puheita löytääkseni uusia näkökulmia ja välineitä arjen hallintaan. Parhaimmillaan motivaatiopuheet ovat todella hyödyllisiä ja inspiroivia. Toiset taas eivät niinkään. Monet motivaatiopuheet kehottavat yksiselitteisesti nostamaan takapuolen penkistä ja valloittamaan maailman joka päivä raa'alla ja rehellisellä työllä. Näiden motivaatiopuheiden sisältö on lähes aina sama. Älä odota, että unelmaelämäsi tulee luoksesi ja toteutuu pelkällä haaveilulla. Unelmaelämän vuoksi on syytä raataa niska limassa ja antaa sille kaikkensa joka ikinen päivä. Älä jätä minuuttiakaan tuhlaamatta.

Näissä toisinaan suorastaan hurmiollisissa puheissa on ihan perusteltu viestisisältö. Unelmien eteen on tehtävä töitä, sillä harva meistä saa haaveiden työtarjouksen kaupan heviosastolla banaaneja punnitessa. Se mikä nykyään särähtää omaan korvaani monissa motivaatiopuheissa, on niiden antama mielikuva itsensä viemisestä äärirajoille. Ne kannustavat väsymättömään työskentelyyn ja jokaiseen mahdollisuuteen tarttumiseen. Usein puhujat kertovat miten itse tekivät kolmea eri työtä tai treenasivat viisi tuntia viikon jokaisena päivänä tavoitellessaan unelmaansa. Nämä puhujat ovat vakuuttavia, koska he ovat todistetusti saavuttaneet tavoitteensa satakertaisesti. Sen sijaan he eivät koskaan puhu siitä, millaista hintaa he ovat saavutuksestaan saaneet lopulta maksaa.

Kyllä, väsymättömällä työnteolla voi päästä tavoitteeseensa. Sen sijaan sataprosenttisella varmuudella itsensä piippuun ajaminen aiheuttaa vahinkoa henkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille, vaikka vaikutukset eivät ilmenisikään välittömästi. Lepo, rentoutuminen ja rauhoittaminen ovat meille kaikille tärkeitä tasapainon säilymisen kannalta. Unelmien jahtaaminen ja arkensa kuormittaminen liian suurella painolastilla käy lopulta kohtalokkaaksi, sillä kaikella on hintansa. Uskokaa pois, minä tiedän.

Aina kyse ei ole siitä, että jahtaisi yhtä unelmaa ja käyttäisi kaikki voimavaransa siihen. Unelmia voi olla samanaikaisesti liian monta toteutettavana. Itse olen oppinut kantapään kautta, mitä tarkoittaa, kun yrittää yhdistää vastuuhenkilön roolin palkkatöissä, oman yrityksen pyörittämisen ja talonrakentamisen hartiapankilla. Vastuutyöt otin tehtäväkseni vääristä syistä ja ne olivat minulle valtava taakka. Hyvin nopeasti huomasin, etten kyennyt jonglööraamaan kolmen valtavan vastuualueen kanssa ja jouduin esimerkiksi töissä turvautumaan työkavereiden tilannetajuun ja ammattitaitoon. Oma kovalevyni oli jatkuvasti täynnä ja unohtelin asioita niin töissä kuin kotona. Yritykseni junnasi pitkään paikallaan, enkä pystynyt kehittämään sitä haluamaani suuntaan. Suoriuduin kaikilla elämäni alueilla lopulta surkeasti, mutta en ymmärtänyt hidastaa tahtia edes silloin, kun keho alkoi antaa uupumisen merkkejä.

Stressin ja kiireen laukaisemat terveysongelmat pysäyttivät lopulta arkeni pitkäksi aikaa pariinkin otteeseen. Ensimmäiset viitteet stressin vaikutuksista sain migreenikohtausten muodossa ja pian alkoi selkäni oirehtia. Yritin olla reipas ja jatkaa samoin kuin aiemmin. Kärsin, itkin ja tuskailin selkäkipujen kanssa kuukausia ennen kuin menin lopulta lääkäriin, mutta lopputuloksena selkäkipuni kroonistui vuosiksi. Tänään toivon, että olisin osannut itse hiljentää tahtia jo paljon aiemmin ja sanoa joillekin asioille kylmästi "ei". Tuudittauduin typerästi siihen yliluonnolliseen uskoon, että kyllä minä kestän ja kyllä minä jaksan. Valitettavasti sain oppini kantapään kautta ja olen saanut maksaa siitä pitkään. Viime viikolla tehty hiihtoretki oli kenkkuilevan kropan kanssa lupaava lahja, josta olen todella kiitollinen näiden vuosien jälkeen. Joskus aiemmin se oli itsestäänselvyys.

Annan sinulle siis yhden vinkin. Älä pidä epäinhimillistä suorittamista ideaalinasi, äläkä rakenna arjestasi maratonsuoristusta tavoitellessasi unelmiasi, vaikka joku toinen olisi niin tehnytkin. Seurauksena voi hyvin suurella todennäköisyydellä olla se, ettet pysty nauttimaan saavutetusta unelmastasi täysillä, sillä kylkiäisenä olet saanut elämääsi epätoivottuja seuralaisia, joita et kaikkia niin vain karistakaan. Toteutuneiden unelmien hintana voi olla pitkäaikaissairauksia, uupumusta, talousongelmia tai sosiaalisten suhteiden romahtamista riippuen siitä, minkä elämän osa-alueen antaa jäädä omien unelmien jalkoihin. Pidä siis ensisijaisesti huolta terveydestäsi, henkisestä hyvinvoinnista, hyvistä suhteistasi läheisiisi sekä kehostasi. Kaikki muu tulee sen jälkeen. Älä myöskään kuvittele olevasi yli-ihminen, joka kestää stressiä, painetta ja kiirettä paremmin kuin muut, sillä se on sudenkuoppa, josta maksat lopulta itse. Pitkäkestoinen stressi on tutkitusti merkittävä tekijä erilaisten sairauksien laukaisijani ja se vaikuttaa kehomme jokaiseen sopukkaan. Sinulla on vain yksi keho, yksi mieli, vain yksi elämä. Pidä huolta itsestäsi, jotta voit nauttia täysillä siitä, mitä elämässäsi saavutat. Ja sinä todellakin voit saavuttaa haluamasi viemättä itseäsi äärirajoillesi joka päivä. Silloin myös toteutuneet unelmat maistuvat niin kovin paljon makeammilta. Work smarter, not harder.

Jos haluat tietää, miten itse olen muuttanut toimintatapojani arjessani ja miten nykyään työskentelen tavoitteiden eteen, seuraa tulevia blogipostauksia. Toivon, että oma tarinani ja oppituntini voivat siivittää sinut turvallisemmalle matkalle kohti toteutuneita unelmia. Jos taas tunnistit tekstistä itsesi, anna itsellesi ensimmäiseksi aikalisä. Suorittajatyyppi ei niin vain muuta tapojaan, mutta jo omien toimintamallien tunnistaminen on ensiaskel kohti tyynempää arkea.


Rakkaudella
Sari

6 kommenttia:

  1. Törmäsin vasta blogiisi, enkä ole vielä ehtinyt tutustua siihen paremmin. Mutta on pakko kysyä, onko koiranne lunnikoira? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seuraamaan blogia! Calla on täysin sekarotuinen rescuekoira Romaniasta, mutta olet aivan oikeassa, siinä on paljon lunnikoiramaisia piirteitä. :)

      Poista
  2. Motivaatio on aina itselleni ollut ristiriitainen käsite. Elämässäni on ollut tosi harvoja tiettyjä asioita, joita olen todella halunnut tehdä, mutta jokin sisäänrakennettu kompassi sen sijaan on ikään kuin ohjannut yleistä suuntaa ja siis motivoinut suuria kuvioita. Monimutkaisesti sanottu ehkä, mutta toivottavasti sen ymmärtää. Olen silti onnistunut ajamaan itseni lähes piippuun muutaman kerran nuorempana, mutta kerran perfektionisti on oppinut, ettei kaikkea voi tehdä yhtä hyvin. Olen siis opetellut kanavoimaan luontaisen perfektionismini muutamaan osa-alueeseen elämässäni, ja se sattuu sopimaan hyvin työhöni. Kuten eräs viisas ihminen eilen muistutti, kaikkea ei aina tarvitse tehdä, vaan jotain voi jättää parempaan aikaan.

    Minulla oli lunnikoira, joka eli jopa 10,5-vuotiaaksi asti. En ota koskaan toista, sillä rotu on sen verran sairausaltis, mutta oma viehätyksensä niissä on. Omani oli eka oma koirani ja niin niin rakas. Rapsutuksia lunnikoiramaiselle Callalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaikkea ei voi, eikä tarvitse tehdä täydellisesti suoriutuen. Ja joskus asioiden toteutuminen ottaa aikansa. Nämä ovat oppitunteja, jotka joskus pitää oppia kantapään kautta. :)

      Calla kiittää terveisistä. <3

      Poista
  3. Kiitos vinkistä blogisi pariin. Onneksi pysäytän nyt itseni tällä kertaa ajoissa. Myös uupumuksen kokeneena ja siitä vasta toipuneena on tärkeää että opin enkä toista "virheitäni". Elämä on yhtä oppimista ja me kaikki ollaan oppilaita ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on tosiaan oppimista ja ennen kaikkea omien rajojen opettelua. Hienoa, että osaat pitää paremmin huolta jaksamisestasi. <3

      Poista