Marraskuun projekti: Kiitollisuuspäiväkirja

Loppusyksystä päivien lyhentyessä aloin kaivata paitsi ulkoista valoa myös valoa sisälleni, jotta jaksaisin läpi synkeän vuodenajan. Marraskuun alussa kirjoitin tavoista, joilla aioin taistella pimeyden aiheuttamaan väsymystä ja matalaa mielialaa vastaan, mutta jätin tuolloin mainitsematta projektin, jonka myös aloitin marraksuun alussa. Koska mikään ei lisää onnellisuutta, kuten kiitollisuus, päätin ottaa testiin kuukauden ajaksi kiitollisuuspäiväkirjan.

Jo ennen kuin aloitin kiitollisuuspäiväkirjani, päätin muutaman säännön. Jokaisen päivän päätteeksi minun tulisi kirjoittaa muistikirjaani kolme eri asiaa, joista oli kiitollinen. Näiden asioiden tulisi olla sellaisia, jotka liittyivät juuri kyseiseen päivään ja tapahtumiin ja tuntemuksiini sen aikana. Vaikka olen suunnattoman kiitollinen läheisistäni ja kaikesta hyvästä mitä elämääni kuuluu, en sortuisi listaamaan niitä kiitollisuuspäiväkirjaani, elleivät ne liittyneet aidosti juuri siihen päivään. Halusin aidosti löytää hyvää huonommastakin päivästä.

Kiitollisuuspäiväkirjasta tuli nopeasti jokaisen iltani suosikki, jonka ääreen pääsemistä suorastaan odotin, vaikka päivääni ei olisi mitään ihmeellisen erityistä kuulunutkaan. Erityisen ihania olivat tietysti ne päivät, joiden vuoksi kiitollisuuspäiväkirja täyttyi monen rivin verran. Kuukauden aikana oli myös muutamia sellaisia päiviä, jolloin ei ollut tapahtunut mitään erityisen kurjaa, mutta jostain syystä päivästä oli todella vaikea keksiä hyvää ja saatoinkin istua monta minuuttia pohtimassa mitä ihmettä kirjoittaisin ja mistä voisin olla kiitollinen. Jokaisesta päivästä löysin kuitenkin lopulta jotain kiitollisuuden arvoista. Välillä sitä piti vain hieman kaivella.

Kiitollisuuspäiväkirja oli ennen kaikkea henkilökohtainen projekti, mutta halusin samalla tutkia myös itse prosessia ja pohtia miten kiitollisuuspäiväkirjasta saa mahdollisimman toimivan. Muutaman vinkin koinkin erityisen toimivaksi.



Aloita jokainen kohta sanoin "Olen kiitollinen..."
Pelkkä kiitollisuudenaiheiden listaaminen jättää kokemuksen melko pinnalliseksi ja syvemmälle ilon ja onnellisuuden tunteisiin pääsee konkreettisesti kirjoittamalla ylös olevansa kiitollinen. Itse vaihdoin tähän tyyliin kuukauden puolivälissä ja samalla huomasin useammin syventyväni pohdiskelevammin kiitollisuudenaiheisiin ja syihin niiden takana. Tämä teki kiitollisuuspäiväkirjan pitämisestä vielä tehokkaampaa.


Ruoki positiivisuutta
Kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaan mieluummin asioista, jotka ovat onnistuneet ja olleet positiivisia sen sijaan, että olisit kiitollinen siitä, ettei ikäviä asioita tapahtunut. Ei ole ehkä hyvä idea kirjoittaa siitä, että ei epäonnistunut tänäänkään töissä tai ajanut kolaria. Sen sijaan voi olla kiitollinen siitä, että työpäivä sujui hyvin ja liukkaasta kelistä huolimatta työmatkat sujuivat turvallisesti. Mieti siis myös miten asiat muotoilet, jotta niissä on aidon positiivinen pohjavire esimerkiksi sarkasmin sijaan.


Mitkä asiat korostuvat... ja mitkä unohdat?
Kiitollisuuspäiväkirjan luonne jokapäiväisenä kirjoitustehtävänä paljastaa nopeasti sen, mikä on sinulle tärkeää arjessa ja mikä jää vähemmälle huomiolle. Puolessa välissä kuukautta voi olla hyvä käydä kirjoittamansa kiitollisuudenaiheet läpi ja kiinnittää huomiota siihen, mikä jatkuvasti nousee esille. Ehkä siihen kannattaisi panostaa arjessa myös enemmän? Samoin kannattaa miettiä mikä jää toistuvasti mainitsematta, vaikka se olisi jatkuvasti läsnä elämässä. Unohdatko mainita järjestelmällisesti tietyn ihmisen, harrastuksen tai muun elämän osa-alueen vaikutuksen onnellisuuteesi? Ethän pidä ketään itsestäänselvyytenä? Onko jokin asia ehkä sellainen, että se tuottaa enemmän pahaa oloa  kuin iloa? Pitäisikö se muuttaa?


Mitä kiitollisuuspäiväkirjasta jäi sitten minulle itselleni käteen? Uskon, että päiväkirjan pitämisellä oli suuri merkitys siinä, miten paljon helpompi inhokkikuukauteni oli jaksaa ja kuten edellisessä postauksessa totesin marraskuu oli jopa osin tosi kiva kuukausi. Pidän siitä, miten kiitollisuuspäiväkirja ohjaa huomion niihin hyviin asioihin elämässä ja vähentää tilaa niiltä negatiivisilta keloilta, jotka helposti lähtevät pyörimään päässä.

Entä olenko jatkanut kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä? Ehdottomasti. Uskon, että siitä tulee pitkäaikainen osa arkisia tapojani ja samalla toivottavasti myös merkittävä osa henkistä hyvinvointia.

Rakkaudella

Sari