Metsässä mieli lepää

Talven selkä on jo aikaa sitten taittunut ja kevät on saapunut meidänkin talolle. Ensi kuussa tulee vuosi täyteen rakentamisen aloittamisesta. Välillä ihmettelen mihin se aika on oikein mennyt ja sitten taas miten ihmeessä me ja kaikki projektissa auttaneet olemme tätä jaksaneet.

Maaliviivan jo häämöttäessä voimavarat alkavat ison projektin äärellä ehtyä, eikä motivaatiokaan ole enää ollut ihan samalla tasolla kuin aiemmin. Tilannetta ei auta se, että monet asiat ovat viime kuussa edenneet enemmän tai vähemmän tökkien. Varsinkin keittiö on aiheuttanut harmaita hiuksia, kun osia on kadoksissa, unohtunut tai rikki. Syvähengitysharjoitukset ovat tulleet tutuiksi. Toiset asiat taas eivät ota edistyäkseen sitten millään ja ovat tukkeena muille hommille.

Raksan vastapainona ovat työjutut, joita on niitäkin riittänyt ilahduttavan paljon. Nyt jos koskaan kaipaisin päästä omaan työhuoneeseen pois pienestä vuokrahuoneistosta. Makuuhuoneen nurkkaan ahdettu työpöytä niin sanotusti ahistaa ja pienessä kämpässä tulee pyörittyä kuin häkkilintu. Haluan valoa, tilaa ja ilmaa ympärilleni!

Pitenevät illat ja pilvien takaa kurkkiva aurinko eivät olisi voineet saapua parempaan aikaan. Raksalla ollessa ehtii pitämään puolentunnin kävelytauon, jonka aikana kävelee sopivasti sillalle lammaslaitumille tulvivaa jokea ihmettelemään. Jäiden kaikottua myös meidän pihalta päätin lähteä katsomaan miltä metsäpolut näyttäisivät. Enpä arvannut millaisen aarteen polkujen varrelta löytäisin. Sammaleinen metsä sulki kulkijan vihreään syliinsä ja arkiset känkkäränkät ja murheet rapisivat harteilta kuusenneulasten joukkoon. Minäkin suuntavaistoton arkajalka uskalsin muutaman kerran jälkeen suunnistaa polkuja pitkin uusia reittejä etsien. Kännykän karttasovellus taskussa tottakai!

Olinhan minä lukenut luonnon ja metsän hoitavasta vaikutuksesta ihmismieleen, mutta jotenkin sen merkityksen ymmärtää vasta tultuaan itse sielunsopukoita myöten hoidetuksi. Metsässä on niin rauhallista ja kaunista. Rakastan sen vihreyttä ja kesyttömyyttä, jotka jättävät omaankin askeleeseen kepeyden ja energisoi mielen. Nyt olen jo koukussa ja tiedän, että pönttökin päivä näyttää ihan erilaiselta, kun on päässyt tuulettumaan metsäpoluille.

Kummasti myös mukavia asioita on alkanut tapahtua metsäkävelyt aloitettuani. Tai ehkä olen metsästä saanut uutta näkökulmaa arkisiin asioihin. Hyvää metsä tekee joka tapauksessa.

Kokeile vaikka.

Hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä teille kaikille!

Rakkaudella,
Sari