Meille tulee rescuekoira

En tiedä nyt oikein miten päin täällä olisin. Toisaalta jännittää hirmuisesti ja toisaalta taas on tosi hyvä ja rauhallinen fiilis. Meille on tulossa Romaniasta kaunis, koditon tyttökoira.

Kuva

Miksi rescuekoira?

Viime syyskuussa täytin 29 vuotta ja kirjoitin listan asioista, jotka haluaisin tehdä tai toteuttaa kolmekymmentävuotispäivääni mennessä. Yhtenä kohtana tuossa listassa lukee "anna koti kodittomalle eläimelle". Meille on itsestäänselvää, että muutto maalle merkitsee myös eläinkatraan kasvattamista ja jos vain voimme, annamme kodin sellaiselle eläimelle, jolta se oma koti ja perhe puuttuvat. Meillä tulee olemaan tilaa sisällä ja ulkona, aidattu piha, koirakavereita ja kivat lenkkeilymaastot sekä valtavasti rakkautta. Eikä mikään ole aamuisin parempaa kuin herätä kostean kuonon kutituksiin. Vaikka se tarkoittaisikin aamulenkkiä vesisateessa.

Minusta on jo pitkään tuntunut, että lehdet ja internet pursuavat viikko toisensa perään kamalampia uutisia niin kotimaasta kuin maailmalta. Kaikki karmeat uutisotsikot ovatkin kenties sen taustalla, että sydämessä on syttynyt tarve yrittää elää elämänsä reilummin tätä maapalloa ja sillä eläviä olentoja kohtaan. En voi pelastaa koko maailmaa, mutta voin pelastaa yhden eläimen ja sille oma turvallinen koti, ruoka ja peti merkitsee koko maailmaa.

Lopullinen päätös koiran hankinnasta tehtiin, kun selasimme netistä kodittomia koiria ja tutustuimme niiden tarinoihin. Yksi pari tummia nappisilmiä teki lähtemättömän vaikutuksen, emmekä viikkoihin saaneet niitä mielestämme. Lopulta rohkenimme ottaa yhteyttä yhdistykseen ja vielä harkittuamme päätimme hakea juuri tämän koiran uudeksi perheeksi.


Mistä rescuekoiramme sitten tulee?

Olemme tutustuneet jo aiemmin useamman kotimaisen rescueyhdistyksen toimintaan, mutta Rescueyhdistys Kulkurit ry vakuutti meidät toiminnallaan. Monessa maassa eläinten asema ja eläinsuojelu ovat aivan retuperällä, jolloin esimerkiksi juuri koiria liikkuu ja lisääntyy vapaana valtavia määriä. Kulkureiden toiminta suuntautuu Romaniaan, jossa tienvarteen hylätyt koirat ja pahvilaatikkoihin paleltuneet koiranpennut ovat surullista arkipäivää. Kulkukoirien määrät liikkuvat miljoonissa, mikä on tavattoman karmaiseva luku. Pelkkä koirien adoptointi muihin maihin ei auta asiaa pidemmällä tähtäimellä, vaan avuksi tarvitaan esimerkiksi sterilointikampanjoita ja tiedonjakamista, jotka tukevat kestävää eläinsuojelun kehitystä.

Rescuekoiran ottaminen ei ole läpihuutojuttu, sillä Kulkurien vapaaehtoiset aktiivit haastattelevat potentiaaliset kodit kahdesti ennen adoption hyväksymistä. Kysymykset olivat paikoitellen hyvinkin tarkkoja, sillä niiden tarkoitus on kartoittaa perheen soveltuvuus rescuekoiran adoptoimiseen.

Meille jäi haastatteluista todella hyvä fiilis, sillä yhdistyksen tärkein prioriteetti on selvästi koirien etu kaikissa tilanteissa. Oleellinen seikka oli myös Suomeen saapuvien koirien terveydentilasta huolehtiminen. Koirat voivat tuoda mukanaan sellaisia loisia tai sairauksia, joita meillä ei Suomessa ole. Tästä syystä on tärkeää, että adoptoitavien koirien rokotusohjelma ja loishäädöt ovat ajantasaiset. Juuri näistä syistä luottamusta herättävän yhdistyksen valitseminen on tärkeää.


Mitä on odotettavissa?

Valitsemamme koira, (toistaiseksi) Calla nimeltään, on keskikokoinen sirpsakka 3-vuotias neito. Se on kuvamateriaalin perusteella hyvin ihmisläheinen ja nauttii rapsutuksista. Se ei tarhalla juurikaan hauku ja se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.

Vaikka nämä taustatiedot antavatkin kuvan tasapainoisesta ja iloisesta nuoresta koirasta, voi koiran persoonallisuus muuttua vieraassa ympäristössä matkan aiheuttaman stressin paineessa. Kotiutuminen voi viedä aikaa 3-6 kuukautta ja sinä aikana rauhallinenkin koira voi kärsiä esimerkiksi eroahdistuksesta ja pelkotiloista. Tarhakoira ei aina ole myöskään sisäsiisti, eikä se osaa kulkea hihnassa. Käytännössä sille täytyy opettaa kaikki sellaiset arkiset koirakansalaisen taidot, jotka pennunkin pitää opetella. Toivomme siis, että kaikki sujuu mukavasti ja koira sopeutuu kotielämään ilman suurempia ongelmia, mutta toisaalta olemme myös varautuneet unettomiin öihin, pitkämielisyyteen ja ahkeraan koulutukseen.


Mitä nyt?

Koira on nyt varattu meille ja seuraavaksi jäämme odottamaan tietoja sen terveydentilasta ja kuljetuksesta Suomeen. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsemme muutaman viikon kuluttua hakemaan omaa koiraa lentokentältä. Tässä välissä hankimme kaikki tarpeelliset hoitotarvikkeet, jotta kaikki on valmista uuden perheenjäsenen saapuessa.

Postailen koirasta jatkossakin sekä mahdollisuuksien mukaan tallennan hetkiä liikkuvaan kuvaan, joten pääsette kurkistamaan meidän yhteiselle alkutaipaleelle.

Tervetuloa kotiin, tyttönen!

Rakkaudella,
Sari