Tammikuun hajatelmia


Blogissa niin hiljainen tammikuu on ollut kaikkea muuta kuin hiljainen täällä näytön toisella puolella. Vuoden 2017 ensimmäinen kuukausi jää taatusti mieleeni hektisenä aloituksena vuodelle. Messuilu ja työprojektit ovat olleet melkoisia aikasyöppojä, mutta niistä on jäänyt loistava, innokas ja energisoitunut fiilis. Tosin en tiedä edelleenkään kuinka järkevää oli ajaa messujen aikaan kahdesti Helsinkiin ja takaisin yhden viikonlopun aikana, mutta kaikkea täytyy kokeilla, eikö vaan?

Suurimman työpuristuksen tultua päätökseen olen ehtinyt vilkaista kalenteriin todetakseni, että kevät on ihan tässä nurkilla. Ja se tarkoittaa sitä, että on aika viimeinkin miettiä uuden kodin ja pihan kasveja, hyötypuutarhaa ja pihasuunnittelua. Pahimpaan hätään sallin itselleni muutamien siemenpussien shoppailut ja seuraavaksi aion käydä käsiksi Unelma omavaraisuudesta -kirjaan. Tämän teoksen piti ilmestyä alunperin jo viime vuoden syyskuussa, mutta suomennosta on saanut odottaa. Toivottavasti kirjasta löytyy rutkasti inspiraatiota ja se osoittautuu odotuksen arvoiseksi.

Raksalla on tammikuussa tapahtunut ei paljon mitään ja samalla ihan hurjasti. Isoin juttu minulle oli ensimmäinen laatoitus, jonka tein tekniseen tilaan. Homma oli ihan hauskaa, eikä taida jäädä viimeiseksi omalle kohdalleni.

Odotimme pitkään, että saamme taloon sähkövedot ja talotekniikan ja ensi viikolla on toivottavasti jo valmista. Kun itse tekee taloaan, ei tarvitse harmitella ulkopuolisten aikatauluja ja tekemistä. Kaikki on kiinni omasta aktiivisuudesta ja silloin voikin syyttää vain itseään, jos asiat eivät tule ajallaan valmiiksi. Toisaalta kukaan ei myöskään tule valittamaan, jos päättääkin pitää vapaapäivän tai kokonaisen vapaan viikonlopun. Nämä tekniikkaan ja sähköön liittyvät palvelut on pakko ostaa ulkopuoliselta ja olemmekin jo huomanneet millaista on olla toisten ihmisten armoilla. Tylsää, mutta tuttua monelle rakentajalle.

Lisää raksarealismia alakuvassa. Meidän siististä työmaasta on sukeutunut oikea sekamelska, kun tavaraa ja tekniikkaa on tuotu sisään. Vaikka silmiä särkee, täytyy yrittää muistuttaa itseä siitä, että työmiesten saatua hommansa valmiiksi, alkaa todenteolla seinien villoitus ja levytys. Pitkälle ollaan siis jo päästy!


Rakkaudella raksapölyn keskeltä.
Sari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti