Millainen siitä sitten tulee?

"Millainen talo teille tulee?" Tähän kysymykseen en olekaan aiemmin juuri vastausta avannut. Nyt olisi ehkä jo sen aika, kun talon pohjaakin aletaan jo valmistella valua varten, eikä suuria muutoksia pitäisi enää tulla.

Talostamme tulee melko pieni, valoisa ja juuri meidän näköinen. Pohjapiirustusta ja talon ulkonäköä on veivattu enemmän ja vähemmän tosissaan jo yli kaksi vuotta, joten se on (ainakin toivottavasti) hioutunut melko lähelle täydellistä. Melko kauas olemme tulleet parin vuoden takaisista suunnitelmista, kahden kerroksen korkuisista ikkunoista, erkkereistä ja parviratkaisuista. Nyt osa suunnitelmista tuntuu ihan vierailta ja oudoilta. Niin se mieli muuttuu ja yhteinen maku kehittyy.

Luonnollisesti myös tontti aiheutti omat muutoksensa ja vaatimuksensa talon pohjaratkaisun ja ulkonäön suhteen. Rakennamme avoimelle peltotontille talon lisäksi myös reilunkokoisen piharakennuksen, joten pidimme tärkeänä, että päärakennuksen erottaa toisesta rakennuksesta ja että se kohoaa riittävän korkealle laajan tontin yläpuolelle. Talomme on yksikerroksinen, mutta jyrkkä harjakatto tekee ulkonäöstä reippaamman ja jykevämmän. Pidämme molemmat saaristolaistalojen ilmeestä sekä Kannustalon Ladosta, joka on inspiroinut meitä erityisesti jämäkällä suoralinjaisuudellaan. Halusimme kuitenkin talostamme perinnemaisemaan sopivan ja valitsimme pienenä romanttisena vivahteena ruudukkoikkunat.

Ja entä se talon väri? Talostamme tulee tummansiniharmaa ja etuovesta lämpimän punamullanpunainen. Nurkkalaudoista ja ikkunanpuitteista tulee kauniin leveät ja freesin valkoiset, mutta ei liian krumeluurit. Meillä on ollut jo valkoinen talo, joten kaipasimme jotain uutta ja mies ei oikein lämmennyt punaiselle talolle, joten värivalinta ei ollut aluksi ihan helppo. Netissä surffatessa törmäsin upeaan kuvaan vanhasta tummanharmaasta hirsitalosta ihanalla punaisella etuovella. Näytin kuvaa miehelle ja se oli menoa se. Tuosta punaisesta ovesta onkin syntynyt se punainen lanka, joka tulee kulkemaan myös sisätiloissa.

Sisältä talosta löytyy kodin sydän eli tupakeittiö, jonka suuret ikkunat antavat pihan puolelle. Keittiössä toteutuu useampi toiveemme, kuten niemeke, tila isommalle ruokapöydälle ja vieraiden viihdyttämiseen sekä pieni puuhella. Keittiön toisella puolella on työhuoneeni, jonka suurista ikkunoista saan paljon luonnonvaloa työskentelyä ja valokuvaamista varten. Makuuhuoneen sijoitimme pohjoisen puolelle piiloon porottavalta ilta-auringolta. Huoneeseen kuljetaan pitkään haaveilemieni pariovien kautta ja sieltä löytyy myös pieni vaatehuone. Saamme myös ensimmäistä kertaa nauttia ihan oikeasta omasta kodinhoitohuoneesta, jossa otetaan huomioon myös työn ja eläinharrastusten aiheuttamat sotkut. Neliömääräisesti talon koko on melko pieni, sillä kerrosala on 128 neliötä, mikä on kuitenkin oikein sopiva kahdelle aikuiselle. Yhtään isompaa en olisi edes halunnutkaan ja näitäkin neliöitä olisin mielelläni viilannut hieman pienemmiksi.

Kaikkea ei toki voi saada. Minulle oli aiemmin ihan ehdoton juttu saada tiskialtaan taakse ikkuna puutarhanäkymällä, jotta voisin tiskatessa ihailla kaunista maisemaa. Työhuoneen olisin myös halunnut keskeisemmälle paikalle. Ja kukapa ei haaveilisi joskus ammeesta kylpyhuoneessa? Tällä hetkellä nämä kompromissit eivät harmita ollenkaan, sillä niin monia unelmia projekti tulee kuitenkin toteuttamaan. Olen tästä kaikesta niin iloinen, että vieläkin täytyy välillä nipistää itseään tontilla seisoessa. Miten onnelliseksi valtaisa voikukkapelto ja pari soralla täytettyä kuoppaa voivatkaan ihmisen tehdä!

Rakkaudella,

Sari