Klaffipiironki takkahuoneessa



Pari vuotta sitten sain lapsuudenkodistani klaffipiirongin, jota yritin kunnostaa ennen kuin se sijoitettiin askarteluhuoneeseen. Siellä se ei kuitenkaan päässyt koskaan oikeuksiinsa ja niinpä se sai lopulta muuttaa alakertaan takkahuoneeseen. Nyt se on mielestäni arvoisellaan paikalla ja toimii samalla myös alakerran pienenä työpöytänä. Hauskaa ajatella, että tämän pöydän ääressä olen opetellut kirjoittamaan nimeni ja sen laatikoissa on säilytetty muumiaiheista kirjepaperiani. Ja tämän saman klaffipiirongin tukipuissa roikuin aina kielloista huolimatta. 




Piirongin yläpuolelle ripustan asetelman tauluja ja laatikotkin ovat vielä täyttämättä, mutta pientä asetelmaa aloin sentään jo rakentaa sen päälle. Vanhan tavaran liikkeestä löytyneestä pilssilampusta tehdään pöytävalaisin, joka tuo lisävaloa pöydän ääressä työskentelyyn. Olisiko kenelläkään vinkkejä tuon lampun puhdistamiseen? Hammastahna ja sooda eivät suuria ihmeitä saaneet aikaan. 

Toisella puolella piironkia vartioi ponipartio. Jokin aika sitten pohdiskelin, että olisi mukava alkaa keräillä jotain. Sattuma taisi päättää puolestani, sillä lyhyen ajan sisällä puuhevosia on kerääntynyt meille pienen lauman verran. Rakkain kaikista on vaaleapuinen puuhevonen, joka on muistikuvieni mukaan peräisin sota-ajalta. Lapsena polle oli mukana leikeissä ja taisinpa sotkea sitä värikynilläkin. Kyllä nämä lapsuuden aarteet ovat paljon saaneetkin kestää. 



2 kommenttia: