Joulumielensäpahoittajat

Joulu on jo ovella. Sen huomaa kauppojen näyteikkunoiden ja notkuvien suklaakonvehtihyllyjen lisäksi siitä, että tulee lukeneeksi useamman joulusta ahdistuneen ihmisen blogipostauksen tai nettikirjoituksen. Nämä joulumielensäpahoittajat ottavat hurjat paineet siitä, ettei oman kodin ikkunoissa loista jouluvalot ensimmäisestä adventista lähtien, eikä keittiössä tuoksu täydellisesti paistunut joulupipari 24/7. Sitä mukaa, kun blogit, naamakirjat ja instat täyttyvät jouluihmisten idyllisistä joulutunnelmoinneista, vajoavat joulumielensäpahoittajat yhä syvemmälle ahdistuksen alhoon. Päivät kuluvat ylityöprojektien, lasten yövalvomisten ja aatonaikataulutuspaniikkien parissa niin huolella, ettei aikaa todellakaan jää piparkakkutaloille tai joulukorttiaskarteluille. Ja jos jäisikin, niin eipä siinä vaiheessa ole jaksamista ryhtyä moisiin turhuuksiin. Niinpä joulumielensäpahoittaja ärsyyntyy muiden hyvissä ajoin aloitetusta joulufiilistelystä, joka nostaa oman joulusuoritusriman aivan liian korkealle. Minä tiedän, sillä minä olen ollut joulumielenipahoittaja. 

Minä en ole viettänyt jouluaattoa omassa kodissani (missä se milloinkin nyt sitten on ollut) kahdeksaan vuoteen. Emme siis ole myöskään mieheni kanssa koskaan olleet kokonaista jouluaattoa kotona edes tässä omassa ihanassa pienessä kodissamme. Yleensä jouluaatto, joulupäivä ja vielä tapanikin on vietetty useammassa toisen kattamassa pöydässä kutsuttuina vieraina. Tämä sekä viimeiset vuodet vaivannut melkoinen kiire ja töiden puolesta stressaava joulunalusaika ovat myötävaikuttaneet siihen, ettei joulua olla meillä erityisemmin laitettu. Ei ehdi, ei jaksa, ei pysty. Ei, vaikka teoriassa olisi kovasti tehnyt mieli. Kerran meillä oli ihana, kaunis joulukuusi, mutta siitäkin ehdimme iloita lähinnä jouluaattona aamupäivän ennen kuin hyräytimme auton moottorin käyntiin ja lähdimme joulukierrokselle muun perheen pariin.


Tämä kaikki on tehnyt mielen joulun alla yleensä hieman katkeraksi. Miten joillakin voi olla aikaa sytytellä iltaisin kynttilöitä olohuoneen arkkupöydälle ja väsätä laatikkoruoat pakastimeen jo lokakuussa? Miksi muilla on niin idyllistä? Ja miksei meillä? Tämä ajatus tiivistyy käsinkosketeltavana niihin hetkiin, kun jouluaattona tuijotan rättiväsyneenä auton ikkunasta ohi vilisevää mustaa asfalttia ja pimenevää maisemaa ollessamme matkalla taas jälleen yhteen vierailupaikkaan. Kilometreittäin automatkoja, ainaista kellon tuijottamista ja vähäisiä yöunia, joita ei ole kääntänyt positiiviseksi lopulta edes perheenjäsenten kanssa vietetty aika. Sellaisia ovat meidän joulut olleet. 


Todellisuus joulutunnelmoinnista: sytytin nämäkin tuikut ihan vain kuvaa varten. 


Tänä vuonna on toisin. Me vietämme jouluaaton kotona kestiten muita, käyden ehkäpä joulukirkossa tai peräti tallilla moikkaamassa karvaturpia. Kiire ei ole muuttunut miksikään, sillä jos mahdollista, tämä syksy on ollut kiireisin ikinä. Siitä huolimatta ja osittain juuri sen vuoksi haluan tästä joulusta erilaisen, tunnelmallisen ja mahdollisimman kiireettömän, ja siksi olen aloittanut valmistautumisenkin hyvissä ajoin. Ensimmäiset joulukoristeet ripustin jo melkein kaksi viikkoa sitten. Jouluruokia en ole vielä tehnyt, mutta aikataulutusta kylläkin. Mitä tehdään ja milloin, mitä pitää ostaa kaupasta ja milloin. Lahjoista suurin osa hankittiin jo marraskuussa. Ostimme uuden jouluvalon ikkunaan rikkimenneen tilalle ja ripustin sen heti seuraavana päivänä, jotta se ei varmasti unohtuisi jonnekin komeron perälle. Muiden ostosten lomassa nappasin sievän pikkukuusen olohuoneen pöydällemme. Ainoa sopiva ruukku oli epäjoulumaisen vihertävänkeltainen, mutta väliäkö tuolla. Ainakin se sopii olohuoneen keltaisten väriläiskiemme joukkoon. Jouluaiheisia lehtiä olen ihaillut jo monta viikkoa ja ahminut niistä tunnelmallisia fiiliksiä.  Haluaisin kovasti rakentaa piparkakkutalon, mutta en tiedä onko minulla sellaista sopivan kiireetöntä yhtäjaksoista hetkeä, että rakennushommat onnistuisivat ilman hampaidenkiristelyä ja kelloon tuijottelua. Oikeastaan en juurikaan edes välitä pipareista, joten voi olla, että leipominen jää. Joulutorttuja sen sijaan aiomme leipoa yhdessä miehen kanssa anopin herkullisen täytereseptin mukaan. Ostin ainekset jo kolme viikkoa sitten, mutta yhteisen ajan ollessa kortilla emme vieläkään ole ehtineet leipoa. Olen kuitenkin toiveikas. Jospa itsenäisyyspäivänä sitten? Joulukortit ajattelin tehdä itse. No enpä ole päässyt alkua pidemmälle, mutta ei se mitään. Jos kortit eivät valmistu ajallaan niin sitten ostetaan kaupasta valmiit tai mikä hurjempaa, ei lähetetä niitä ollenkaan! En halua ottaa liikaa stressiä siitä, että tämän joulun täytyy olla täydellinen. Kiireettömyys, perheenjäsenet, valaistu joulukuusi ja hyvä ruoka tekevät jo ihmeitä. Kaikki muu on sitten ekstraa. Strösseleitä kuppikakullani. Siten siitä yhteisestä ajastakin jaksaa nauttia, kuten jouluna kuuluu. 




Omat vinkkini kiireisen ja stressaavan joulumielensäpahoittajan joulunalusaikaan tulevat tässä.

-Onko sinulla vapaa hetki? Älä käytä sitä pakolliselta tuntuvien pipareiden leipomiseen, niitä saat ostettua kaupastakin. Käperry sen sijaan sohvalle ja katso jokin oikein ihana hyvän mielen joululeffa. The Holiday, Bridget Jones ja Rakkautta vain nostavat joulufiilista varmasti paremmin kuin pahvisten tonttujen teippaaminen ikkunoihin. 

-Aloita aiemmin ja oikaise missä voit. Kukaan ei tule osoittelemaan jouluna ruokapöytääsi, jos olet omaa elämääsi helpottaaksesi ostanut laatikkoruoat kaupan hyllystä. Ja jos tulee niin tietääpähän ainakin ketä ei kutsu seuraavana vuonna. 

-Vähemmän on enemmän. Jouluisen tunnelman saavuttamiseksi ei tarvitse kuorruttaa koko kotia joulukrääsällä. Ripusta muutama jouluvalo ikkunaan ja osta hyasintti tai amaryllis kukkimaan olohuoneeseen. Kun vielä laitat joululaulut soimaan, alkaa joulufiilis varmasti hiipiä kodin nurkkiin. 

2 kommenttia:

  1. Toivon sinulle, että voit aattoillalla kynttilöiden hämärässä käpertyä rakkaasi kainaloon kuuntelemaan hiljaa rauhallisia joululauluja. Ja kaiken kruunaisi tietenkin ulkona valkoisten lumihiutaleiden leijailu.
    - Siis tv ja tietokone kiinni. ei muita valoja kuin kynttilät, eikä Sika-laulua tms soimaan.-
    Rauhallista ja ihanaa aattoiltaa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Samaa toivon myös sinulle. <3

      Poista