Juhannus

Vähän myöhässä tulen juhannusta toivottelemaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Viikonloppu sujui harvinaisen rennolla otteella. Perjantaina ohjelmassa oli jo aamupäivällä ratsastustunti sateessa. Onneksi oli sen verran reipas tunti, ettei kylmä ehtinyt taatusti takin alle hiipiä. Kotona söimme hyvin, katsoimme elokuvan, otimme pitkät päikkärit ja illalla hipsimme juhannussaunaan. 

Juhannuspäivänä sukuloimme ja söimme jälleen hyvin. Kävimme myös auttamassa lammen puhdistamisessa, mikä osoittautui hyvinkin hauskaksi aktiviteetiksi. Minä muistelin ruostuneita soututaitojani ja mies heilui kyydissäni viikatteen kanssa. Illaksi lämpesi savusauna, jonka lempeistä löylyistä pääsin nauttimaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Saunan ikkunasta kurkkivat kukkivat juhannusruusut, saaviin sekoittamani pesuvesi oli juuri täydellisen lämpöistä ja ulkona vilvoitellessa katse sai levätä lainehtivalla viljapellolla. Voitte kuvitella, että saunapolkua hipsiessä olo oli kepeä kuin pienellä tyttösellä. 




Aamulla heräsimme hirvittävään ukkosmyrskyyn, joka sai koko talon tärisemään jyrähdysten voimasta. Sähköt räpsyivät ja maata ruoskivat rakeet onnistuivat rikkomaan jopa puutarhan kasveja. Maakin jäi niiden jäljiltä paikoitellen valkeaksi. Rauhallinen juhannus sai siis melko dramaattisen päätöksen ja sunnuntai sujuikin sitten arkisen sateisissa merkeissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti