Ruudusta toiseen

Joskus vauhti yltyy niin hurjaksi, ettei kyydissä meinaa ollenkaan pysyä. Tehtävälistat kummittelee mielessä ja kevätauringolle tekisi mieli haistatella pitkät jostain piilosta vällyjen alta. Onneksi sitä osaa jo nykyään keinot, joilla keikauttaa vinksahtaneet vaakakupit takaisin tasapainoon. Lähestyvä loma auttaa asiaa myös, enkä malta odottaa pääseväni kuopsuttelemaan pihalla ihan ilman aikatauluja.

Nyt tuntuu myös siltä, että olisin valmis paneutumaan tarkemmin suunnitelmaan, jota olemme pyöritelleen mielessä (ja paperilla) pidemmän aikaa. Ajatuksena olisi nimittäin tehdä pieni laajennus ja samalla remontti taloomme. Mies onkin vienyt asiaa ihanasti eteenpäin omin päin vaimon puristellessa stressipalloaan. Ei ole muuta tarvinnut sanoa kuin "kyllä" tai "ei". Ihanaa.



Onkos siellä ruudun toisella puolella ketään, jolla olisi kokemuksia jaettavana rintamamiestalon laajennuksesta? Tai kevätstressistä? ;)

2 kommenttia:

  1. Suunnitelmat kuulostavat innostavilta! Stressistä sitten, siitä löytyy kokemusta ihan liikaakin ja mulla on ainoastaan yksi ohje, jota olisi ollut syytä itsekin noudattaa, mutta jääräpää kun olen, piippuun saakka vedin kunnes ymmärsin höllätä.

    Puuhaa voi olla paljon, se voi uuvuttaa ja se voi väsyttää, mutta kun mennään stressin puolelle, ohjeeni on tämä: Ei maksa vaivaa! Jos jokin asia ei onnistu ilman stressiä, siinä on jokin väärin. Ehkä tavoite on liian suuri, voimavarat ja käytettävissä olevat asiat toteutuksen suhteen liian vähäiset. Stressi syö kaiken, myös saavutuksen ilon pois, koska stressi ei katoa suoritteen loppumiseen. Jos olet vaan uupunut, pidä breikkiä, vedä henkeä ja käy uudelleen puuhaan. Jos taas olet stressin puolella, ota todellakin breikki ja arvioi asiaa uudelleen. Kuulostaa ehkä kovalta, mutta believe you me, stressiin saakka ei kannata itseään vetää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! "Jos jokin asia ei onnistu ilman stressiä, siinä on jokin väärin." Niin totta.

      Poista