Aarre

On olemassa pieniä asioita, jotka koostaan huolimatta ansaitsevat tulla erikseen huomioiduksi. Ne ovat aarteita, joiden tunnearvo on mittaamaton. Yksi tärkeimmistä aarteistani on muisto papastani, jota en surukseni koskaan ehtinyt tavata. 1940-luvulla hän teki nämä vain hieman kymmentä senttiä korkeammat kehykset puusta veistämällä. Kehyksissä on ihanaa ajanpatinaa ja niiden pinta on sileäksi kulunut. Muistankin lapsena pienin kätösin ihmetelleeni pikkuruisia kehyksiä ja niiden ikää. Papan veistämän puun pinnan koskettaminen tuntui jo silloin tuovan hänet hieman lähemmäs. Tänään papan taitavien käsien tuotos pitelee sylissään kuvaa minusta ja miehestäni. 




Rakkaita terveisiä sinne jonnekin... 

3 kommenttia:

  1. Aivan ihana kehys ja upea aarre! Ja minun sydän aina sulaa tuollaisten sukuun liittyvien perintöesineiden kanssa... Ne ovat minullekin niin uskomattoman tärkeitä (itselläni on mm.pappani tekemät kynttilänjalat ja isoisoisäni lähettämiä kortteja veljelleen melkein 100 vuotta sitten).

    Oikein hyvää joulunalusaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta. Kirjeitä ja postikortteja on kyllä aivan ihana lukea. :)

      Ihanaa joulunodotusta myös sinulle!

      Poista
  2. Aivan ihana!!! Vanhat suvussa kulkeneet tavarat on niin parhautta, ja tunnearvo kuten sanoit, mittaamaton!! :) Meillekin kokoajan vaan kulkeutuu enemmän ja enemmän porukoilta isompia ja pienempiä aarteita :)

    VastaaPoista