Paikkaansa etsivät

Rakastan kauniita vanhoja esineitä, mutta nykyään olen oppinut tarkemmaksi ostosvalintoja tehdessäni. Olen hyvin hintatietoinen ja mietin jokaisen hankinnan kohdalla ostoksen sopivuutta kotiimme pitkällä tähtäimellä. Jokainen kaunis esine ei istu meidän tyyliimme ja kotiimme. Toisaalta erityisen ihanan esineen kohdalla voin tarttua hyvään tarjoukseen, vaikka kyseistä tavaraa en olisi varsinaisesti etsinytkään. Joskus taas esineillä menee aikansa kotiutua, kuten näillä kolmella ihanuudella...

Tämän myyjän mukaan lähes satavuotiaan ihanan hatturasian löysin netistä. Kauppa käy netin ihmeellisessä maailmassa usein niin nopeasti, että monet ihanuudet on napattu nenäni edestä. En siis ollut uskoa hyvää tuuriani, kun sain tämän löydön omakseni. Terävä musta väri sopii täydellisesti yksityiskohdaksi kotiimme, mutta varsinaista käyttötarkoitusta sille emme ole vielä keksineet. Rasiassa on sisällä vielä pahviset hatunkannattimet, joten ihan mitä tahansa sinne ei voi edes laittaa. Toisaalta hatturasia on kaunis myös näin, katseen vangitsevana koriste-esineenä, jota on kaunis katsella.





Toinen löytö on metallinen vanha vaaka, jonka pahvista versiota olin ihaillut pitkään vanhan tavaran liikkeessä. Tuon pahvisen version hinta oli kuitenkin omalle kukkarolle sen verran korkea, etten raaskinut sitä ostaa. Olikin iloinen yllätys löytää samanlainen vaaka metallisena (ja reilusti edullisempana) Lohjalta Josefiinan Aitasta. Tämä oli selkeästi tulossa meille.




Vaa'alle oli paikkakin valmiina. Tiesin haluavani sellaisen keittiön kaapin päälle. Ajatuksena oli sijoittaa vaa'an päälle lankaköynnös, mutta ruukkuineen köynnös painaa niin paljon, ettei ajatus ole käytännöllinen tai edes esteettinen. Toistaiseksi vaaka näyttää siis hieman orvolta vailla mitään "punnittavaa".




Viimeinen löytö on armeijan vanha Punaisen Ristin laatikko. Bongasin tämän Pilipalipajan ylähyllyltä, jonne se oli nostettu "ei myynnissä" -lappu kyljessään. Kaupan ihana omistaja näki kuitenkin ihastuksemme ja hän myi laatikon erittäin hyvään hintaan meille. Olimme miehen kanssa molemmat aivan täpinöissämme, sillä keksimme laatikolle säilytysmahdollisuuksia vähän joka lähtöön. Emme ole vieläkään osanneet päättää mikä tarkoitus ja paikka laatikolle olisi paras, sillä haluaisimme sen ehdottomasti näkyvälle paikalle.




Katsotaan millaisiin paikkoihin ihanuudet löytävät. Se on aivan varma juttu, että nämä ovat saapuneet jäädäkseen, vaikka eivät olekaan ihan vielä kotiutuneet. Sitä odotellessa olen päättänyt olla sortumatta muihin heräteostoksiin. Ainakin hetken.

6 kommenttia:

  1. Kauniita vanhuksia olet kyllä löytänyt! :)

    VastaaPoista
  2. Oih, ihania löytöjä! Joskus on vain tunne, että esine kyllä tulee löytämään paikkansa, kunhan saa vähän aikaa makustella uudessa ympäristössään. Eli ihan pakko ostaa:D

    VastaaPoista
  3. Aivan upeat löydöt olet tehnyt :-) Minä vielä opettelen tuota pitkän tähtäimen suunnittelua. Kaikenlaista turhaa rompetta on tullut vuosien saatossa ostettua, joille ei ikinä löydy paikkaa mistään. Pitäisi nyt yrittää hankkiutua eroon kaikesta turhasta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut kuluneen kesän aikana varsinainen kodin detox-kuuri. Onnistuimme myymään kavereillekin usean nurkissa pyörineen huonekalun ja uutta hankimme harkiten. Vielä on kuitenkin pienempää sisustusrompetta, josta pitäisi päästä eroon. Mistä tämä kaikki tavara on oikein tullutkaan?

      Poista