Mutkien kautta mustaksi eli keittiön pintapäivitys




Viimeinkin pääsen esittelemään meidän rempatun keittiömme. Tällä kertaa määritelmä "pientä pintaremonttia" piti kutinsa ja keittiön muutos rajoittui yhden nurkkakaapin purkamiseen, seinien tapetointiin ja katon maalaamiseen.

Remontti aloitettiin kolmisen viikkoa sitten repimällä kaamea jättikaappi keittiön nurkasta. Seuraavaksi revittiin tapetit, maalattiin katto (sillä kattoon asti ulottunut kaappi jätti jälkeensä maalaamattoman läntin) ja tapetoitiin seinät. Olen koko talossa asumamme ajan katsonut karsaasti ihmeellistä ympyräornamenttitapettia, jonka en voi nähdä sopivan rintamamiestalomme henkeen mitenkään päin. Voitte siis kuvitella riemun, kun viimeinkin pääsin vaihtamaan kellertävän tapetin raikkaampaan harmaaraidalliseen. Tapetoimme ensimmäistä kertaa kaksin miehen kanssa, joten homma oli osin vähän jännittävä. Itse olen ollut äitini tapiseerausapurina lapsesta saakka, mutta nyt minun piti myös opettaa tekniikka miehelle. Raidallinen tapetti ei ollut sieltä ihan helpoimmasta päästä, mutta onnistuimme kuitenkin jopa yllättävän hyvin hommassa ja itseluottamus yhteisiin remppataitoihin kasvoi kohisten. Hyvä me!







Suuren kulmakaapin tilalle halusimme vanhan matalamman mieluusti puunvärisen kaapin, joka jättäisi ympärilleen enemmän ilmavuutta. Juuri tämä kaappi oli syynä siihen, miksi huoneen valmistuminen venyi ja venyi. Täydellistä kaappia ei nimittäin ollut helppo löytää. Vanhoja täyspuisia kaappeja löytyi hirveässä ja vielä hirveämmässä kunnossa, lakatulla pinnalla (en tykkää) tai valkoiseksi maalattuna (ei sopinut muutoinkin vaaleaan tilaan). Vähänkään sopivat yksilöt olivat sitten hurjan kaukana tai ihan kiskurihintaisia. Lopulta päädyimme muokkaamaan kaksiosaisen astiakaapin alaosasta itsellemme sopivan. Tässä vaiheessa iski ns. Strömsö-efekti ja asiat menivät ihan päin mäntyä.

Pöytälevyä lukuunottamatta täyspuiseksi luulemamme kaappi olikin myös seinälevyistään jonkin sortin MDF-levyä. Tarkoituksemme oli petsata männynvärinen kaappi hieman tummemmaksi, joten pinnoitetun levyn käsittely meni aikamoiseksi sähläämiseksi. Vesihiomapaperilla ja laimennetulla puuliimalla käsittelykään ei auttanut, vaan petsi lähti pinnasta pienestäkin raapaisusta. Lopulta levyosat päätettiin maalata valkoisiksi. Vetolaatikoista sen sijaan oli tullut todella kauniit petsauksen jälkeen, mutta kaapinovien kanssa olin jälleen sormi suussa, sillä huolimattoman hionnan vuoksi petsi lähti toisella käsittelykerralla kävelemään ja jouduin petsaamaan ovet useaan kertaan. Voitte arvata, etteivät kaapinovien ja vetolaatikoiden pinnat enää sointuneet yhteen. Kun kaappi viimein saatiin kasaan, oli näky kolmivärisyydessään suorastaan surkuhupaisa. Seuraavana päivänä ilmoitin miehelle, että haemme mattamustaa maalia ja maalaamme kaapin sillä.




Onhan se myönnettävä, että nyt kaappi näyttää kauniilta. Ja ennenkaikkea yksiväriseltä. Mustan kaapin kaveriksi hankimme mustan lautashyllyn, johon mies iski ensimmäisenä silmänsä. Lautashyllyyn sain esille ihanan sinikuvioisen englantilaisen teeastiaston sekä keräämäni purkit ja purnukat. Kaapin päälle vielä muutama ihana aarre ja niin on keittiön uusi nurkkaus valmis. Taulu vielä pitäisi saada seinälle, mutta sen aika on myöhemmin. Nyt istun teekuppi kädessä keittiönpöydän ääreen ja nautin työmme tuloksista.




Sateenraikasta torstaita kaikille!

8 kommenttia:

  1. Siis tuo lopputulos on aivan SUPERhyvä! Kerrassaan kaunis, tai sanoisinko täydellinen :-) Kaiken vaivan arvoista, ehdottomasti :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon. Ollaan itsekin iloisia lopputuloksesta. :)

      Poista
  2. Hyvältä näyttää! Sul on hyvä maku - oon tuota samaista lautashyllyä itsekin ihaillut ja hipistellyt, mutta ei ole vielä meille asti päätynyt. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Meille tuo lautashylly oli melkein heräteostos. Ollaan kyllä tykätty paljon, joten suosittelen. :)

      Poista
  3. Vaikeuksien kautta voittoon! Hieno muutos keittiöönne :) Tuo nurkkaus muuttui kevyeksi ja kauniiksi yksityiskohtineen ja tumma väri sopii hienosti valittuun tapettiin. Olette rohkeita kun raitatapetilla lähditte "harjoittelemaan" tapiseerausta ;) Lopputulos on kyllä onnistunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ei kyllä yhtään ajateltu tuota raidan haasteellisuutta, kun valittiin tapettia, mutta kyllä se tapetointi sitten ihan hyvin sujui. Ehkä se johtui sopivasta yhdistelmästä mieheni matemaattista tarkkuutta ja omaa sorminäppäryyttä (ja pientä reipasta "antaa mennä" -asennetta). :)

      Poista