Työpäivä oli tuntunut pitkältä ja raskaalta. Ei
niinkään töiden, vaan hiostavan lämmön takia huonosti nukuttujen öiden vuoksi.
Työpäivän jälkeen päätinkin ilahduttaa itseäni nauttimalla jälkkärin ulkona.
Vaniljajäätelöä kera omien mansikoiden ja postilaatikkoon tänään tipahtaneen
sisustuslehden. Ja tämä kaikki nautittiin tietysti ulkona terassilla helteen
ihanassa lämmössä. Välillä annoin katseen vaeltaa puutarhassani. Suloinen
kasvihuoneeni, joka alkaa pian tuottaa chilipaprikaa ja tomaatteja. Ensimmäinen
lilja kukkii jo vaaleanpunaisessa kauneudessaan, samoin tulenpunainen Flammentanz-köynnösruusu. Myös monet
tänä kesänä istuttamistani ruusuista ovat aivan nupuillaan. Mikä niistä
mahtaakaan ehtiä ensin?
Mies oli jäänyt ylitöihin, joten päätin viihdyttää
itseäni pyöräilylenkillä. Vatsa oli vielä ruoan jäljiltä täynnä, joten otin
pyöräretken lähinnä fiilistelyn kannalta. Ja olipa muuten ihanaa. Pyörä kulki
myötätuulessa mukavasti, vaikka minut ohittikin skoottereillaan pari
teinityttöä kukkatopeissaan hiukset hulmuten. Lahdelman kohdalla
vastaani tuli mies, jonka märkäturkkinen labradorinnoutaja oli tainnut käydä
viilentymässä meren aalloissa. Tai ilmeestä päätellen se oli väsyttänyt itsensä
vesileikeissään. Kauempana merellä joku oli melomassa. Kelpaisi minullekin.
Ilma tuntui raskaalta ja pehmeältä, joten annoin
kaikkien huolien ja tekemättömien asioiden valua tuulenvireen mukana
harteiltani. Ihan hymyilytti, vaikka meren ylle kohoavat paksut pilvet
enteilivät jo huomiseksi uhkailtua ukonilmaa. Alkaisiko se sittenkin jo tänään?
Mäen laelta kuului iloista haitarinsoittoa ja
kumeiden miesäänien jylhää laulua. Vanhan maatilan pihalla oli meneillään kesäteatteriesitys.
Näytelmää en osannut arvata, vaikka kyseessä paikallinen teatteri olikin.
Pitäisi varmaan ottaa selvää.
Olin kotona juuri ennen kuin miehen auto kurvasi
pihaan ja yhdessä istahdimme helteen hiostamina takkahuoneen tuoleille. Parin
minuutin kuluttua taivaalta humahti alas raskas ja kiihkeä kesäsade, joka oli
hetkessä kastellut koko puutarhan ja pihan. Kesälle tyypilliseen tapaan
seuraavaksi paistoikin jo aurinko.
Sellainen iltapäivä. Tällaisia päiviä olisi saanut olla kesälomallakin enemmän, mutta samapa tuoa. Minä nautin kesästä ja sen ihanista tuoksuista myös työpäivinä.
Ah kesä, kuinka sua lemminkään!
Ei kommentteja