Mitä jos?

Eilinen postaukseni Rakkauskirjeitä Julialle -elokuvasta sai pohdiskelemaan elämän ihmeellisiä polkuja ja mahdollisuuksia erityisesti elokuvassa esiintyneen kirjeen pohjalta. Sophien kirje Clairelle pitää sisällään tärkeän viestin hetkeen tarttumisesta, joka meidän jokaisen olisi tärkeää sisäistää.




Katsoessani taaksepäin omaa elämääni ja tekemiäni ratkaisuja, olen erityisen onnellinen, etten kadu mitään tekemääni tai etenkään tekemättä jättämääni. Siitä huolimatta tiedostan elämäni tärkeimpien asioiden olevan uskomattomilta vaikuttavien sattumien, kohtaamisten ja ratkaisujen summa. En maltakaan olla ihmettelemättä, miten pienistä valinnoista ja päähänpistoista onkaan kiinni se, että törmäämme ihmisiin, jotka rikastuttavat elämäämme aivan ennennäkemättömällä tavalla. Miten yksi hupsu idea, keskustelunavaus tai tylsä keskiviikkoiltapäivä voivat myöhemmin merkitä kaikkea?

Toisaalta ajatus on pelottava. Mitä jos olisimmekin vain hymyilleet kohteliaasti ohi kulkiessamme tai jättäneet sen ensimmäisen uskaliaan viestin lähettämättä? Olisiko maailmankaikkeus huolehtinut siitä, että törmäisimme yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes ymmärtäisimme itse ottaa ratkaisevan askeleen? Vai oliko tilaisuus muuttaa elämämme suunta ainutkertainen?

Jälkeenpäin tietyt hetket elämässä saavat suorastaan elokuvallisia piirteitä. Maailma katoaa ympäriltä ja palaset tuntuvat loksahtavan paikoilleen. Jotain tapahtuu, mutta et tiedä aivan varmasti mitä, ennen kuin lyhyt kohtaaminen on kehittynyt elämäsi rakkaustarinaksi. Siinä hetkessä elämä muuttuu ratkaisevalla ja peruuttamattomalla tavalla. Juuri tämän takia emme saa pitää rakkaitamme itsestäänselvyytenä, sillä niin paljon meiltä puuttuisi, jos emme olisi heitä koskaan tavanneet. Ja juuri siksi meidän on kuunneltava pientä rohkaisevaa ääntä sisällämme, joka kehottaa tarttumaan hetkeen, puhelimeen tai toisen ihmisen käteen, sillä mitään suurta ei ole koskaan saavutettu ilman rohkeutta ja riskinottoa.


Onko sinun rakkaustarinasi kohtalokkaan kohtaamisen ansiota vai kasvoiko se hiljalleen tuttavuuden pohjalta?

6 kommenttia:

  1. Minun täytyy kyllä katsoa tuo julia elokuva:) loistava postaus! Itsekin tulee pähkäiltyä samankaltaisia asioita. Miten moni valinta ja käänne elämässä on tuonut minut tähän pisteeseen.
    Joskus on kyllä pelottavaakin ajatella, että jos en olisi itsei tuona sateisena lauantaina mennyt vielä ystäväni painostuksesta ravintolaan en olisi kulkenut mieheni ohitse. Ja se ilta muutti kaiken. Mulla oli haaveita ulkomaille menosta, töistä lapissa ja kaikkea ihan muuta kuin rakastua päätä pahkaa nuoreen mieheen. Mutta sen kesän jälkeen ei mikään niistä suunnitelmista tuntunut enään miltään. Mietin joskus, että olisimmeko muuten kohdanneet, ehkä...tai sitten ei. Näin oli tarkoitettu. Joten ehkä se oli ainutkertainen kohtaus josta tämä rakkaustarina alkoi. Kiitos, sait minut ajattelemaan suhteeni ainutkertaisuutta joka joskus arjen tohinassa pääsee unohtumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! On se jännä miten suuretkin suunnitelmat voivat muuttua, kun joku aivan erityinen astuu kuvioihin ja laittaa koko elämän uusiksi. Sellaisia ne suuret rakkaudet ovat. :)

      Poista
  2. Ihanan herättelevä teksti!!! :) Itsekin olen useasti miettinyt onko kaikki ollut hyvää sattumaa vai tarkoitettua, ja haluan uskoa tuohon viimeiseen. Itse tapasin mieheni ensimmäistä kertaa 8 vuotta sitten, olimme tuntemattomia toisillemme ja juttelimme pienen ohimenevän hetken, kolme vuotta tästä näin baarissa jo kaukana tämän samaisen miehen ja sanoin ystävälleni että "tiedän tuon miehen, kävelen ohitse ja jos hän pyytää tanssimaan ni se on siinä!" Seuraavat hetket tuntuvat kuin elokuvasta, ainakin omien muistojeni sisällä. Kävelin kohti tuota miestä joka myös alkoi kävellä kävijoukon lävitse kohti minua, kun saavutimme toisemme mies kysyi heti lähdetkö tanssimaan, ja siitä se lähti. Tämän jälkeen olen aina uskonut, että kun se on tarkoitettua niin se tapahtuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Tässä kohtaamisessa on juuri sitä elokuvallista "koko-maailma-pysähtyy" -fiilistä, jollaisen olen itsekin saanut kokea. Tuota tunnetta ei unohda koskaan! :)

      Poista
  3. Minun ja tulevan mieheni tutustuminen toisiimme oli puhdasta sattumaa, olin tulossa Riihimäelle kaverin luokse ja hänen oli tarkoitus esitellä minut jollekkin tyypille jonka uskoi olevan minulle se täydellinen mies. erinäisten sattumusten kautta päädyimmekin viettämään iltaa T:n luokse ja meillä klikkasi heti! Siitä asti ollaan oltu erottamattomat♥ Ei mennyt kaverin parituss suunnitelmat ihan aikeiden mukaan mutta minä päädyin saamaan elämääni ihmisen jota en uskonut koskaan löytäväni ja en voisi kuvitellakkaan että voisin olla onnellinen ilman häntä. Nyt tämä kaveri on kaasoni häissämme koska on hänen ansiotaan että me T:n kanssa koskaan edes tapasimme. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ihana tarina! Kyllä vakka kantensa valitsee, vaikka joku yrittäisi jotain muuta tarjota. Ihania hääjuhlia teille! :)

      Poista