Esteetikon hyvän mielen elokuvavalinnat: Pientä säätöä

Minulla on pari elokuvaa, joita katson aina, kun olen erityisen hyvällä tuulella, kaipaan piristystä ankeaan päivään tai haluan vain jotain kaunista katseltavaa. Ne ovat salainen pakoreittini arjen keskellä ja innoittavat uusia ideoita niin sisustuksen, puutarhan kuin matkasuunnitelmienkin suhteen. Elokuvien hahmot, miljööt ja tapahtumat ovat monella tapaa niin täydellisiä, että ne yököttäisivät, elleivät samalla tarjoaisi kaltaiselleni esteetikolle roppakaupalla huokailtavaa. Ja hei, elämä ei ole täydellistä, niin kai sentään elokuvat saavat olla?

Ensimmäisenä esittelen Meryl Streepin tähdittämän ihanan Pientä säätöä -elokuvan (2009), joka antaa tällaiselle alle kolmekymppiselle ihanasti muistuksen myös siitä, että elämää on viidenkympinkin jälkeen. Elokuvassa suloisen leipomokahvilan omistaja Jane (Streep) valmistautuu aloittamaan uudenlaisen elämän kuvankauniissa kodissaan Santa Barbarassa viimeisenkin lapsensa muuttaessa pois kotoa. Avioerosta Jaken (Alec Baldwin) kanssa on jo kymmenen vuotta ja Jane kuvittelee jo tottuneensa ajatukseen asumisesta ihan yksin. Pian Jane kuitenkin löytää itsensä aikamoisesta miessotkusta kipinöiden lennellessä yllättävissäkin paikoissa. Hulvattomien käänteiden myötä hänen on pakko yrittää selvittää itselleen mitä hän todella elämältään haluaa.

Suuri osa elokuvan kohtauksista sijoittuu Janen kotiin, joka on saanut voimakkaita vivahteita espanjalaisesta tyylistä, terrakotan maanläheisestä sävystä ja vaivattomasta kotoisuudesta. Tiilet, kiveykset ja rehevä kasvillisuus ovat kodin ulkoisen olemuksen peruspilarit. Sisätiloissa vaaleat sävyt ja avarat huoneet kutsuvat katsojaa kylään. Janen kodissa yhdistelläänkin luontevalla tavalla uutta ja raikasta rosoiseen ja vanhaan. Löysin Pinterestistä kuvakollaasin (espanjankielistä kuvatekstiä en tosin ymmärrä), joka kiteyttää Janen kodin pääelementit.






Kodin sydän on ehdottomasti avara keittiö, jonka saarekkeen ympärillä ratkotaan ihmissuhdepulmia ja ruokapöydän ääressä naisporukalla parannetaan maailmaa.





Elokuvan visuaalisen nautinnon kruunaa musiikki, josta kiitos kuuluu Hans Zimmerille ja Heitor Pereiralle. Eikö tästä biisistä tulekin ihanan kesäinen fiilis ja tarve järjestää kesäjuhlat? 




Tämän elokuvan katsottuani haluan aina leipoa kakun ja kuopsutella puutarhassa, heittää silkkihuivin kaulaan ja kilistellä ystävien kanssa kuohuvaa kesäillassa. Ja tuo keittiösaareke, senkin minä vielä haluan.







8 kommenttia:

  1. Tuo leffa on niiin ihana! Oli kyllä todellinen yllättäjä! Ja tuo asunto!! OMG <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mulle myös eka elokuva, jossa totaalisesti ihastuin Meryl Streepiin. Upea nainen! :)

      Poista
  2. Otin juuri pienen tauon kiireiden keskelle ja jos jokin, niin tämä postaus sopi tähän fiilikseen - tai oikeastaan tuollaisen fiiliksen kaipuuseen täydellisesti.

    Mulla on myös liuta lohtuleffoja ja -sarjoja, joiden lohtu ei ole siinä, että olisi alakuloinen tai surullinen olo, mutta kaipaa hetkeä pois siitä tilanteesta (usein kiireestä), jonka keskellä yrittää suoriutua ja mulla ainakin tietyt leffat tai sarjat tekevät juuri sen. Pieni tauko valitsemassaan maailmassa ja taas jaksaa puurtaa.

    Kiitos tästä postauksesta. Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Fiilistely jos mikä on tärkeää arjen kiireiden keskellä. On kiva kuulla, että pystyin tuomaan ripauksen iloa päivääsi. :)

      Poista
  3. Voi vitsi mä niin tykkään tosta Pientä säätöä -leffasta! Streep ja Baldwin on niin loistavia siinä -eikä herra Steve Martinkaan huono ole.

    Mulla tulee tosta biisistä mieleen Kirjeitä Julialle -leffa. Ihan samanhenkinen fiilis kuin siinä. Mut nimenomaan sellainen rennon letkeä tunnelma, kesäinen juhlahumuilta. Mmm!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, juuri tuo Rakkauskirjeitä Julialle on toisena fiilistelyleffalistallani ja seuraavana esittelyssä. ;)

      Poista
    2. Eikä! :D Meillä on selkeesti yhteneväinen(ja hyvä) leffamaku ;)

      Poista
    3. Tosiaankin! Alkoi ihan hymyilyttää, kun luin sun kommentin. Menee ajatukset ja estetiikka selkeesti yksiin. :)

      Poista