Puoli vuotta rouvana

Takana on jo puoli vuotta elämää rouvana. Näinkin "huiman" ajanjakson pohjalta uskaltaa ehkä jo sanoakin jotain siitä millaista on olla naimisissa. Sormus ei tee miestä, ei vaimoo, eikä varsinkaan parempaa elämänkumppania, mutta kyllä ne ääneen vannotut valat jotain muuttavat. Itseltään vaatii jollain tavalla yhä enemmän kumppanina ja samalla yrittää tarmokkaammin hyväksyä sellaisia piirteitä puolisossa, joiden voisi myös antaa ärsyttää itseään. Sen sijaan että yrittäisi muuttaa toista puoliskoaan, yrittää mieluummin ymmärtää häntä. (Ja se ei luonnollisesti käy aina ihan helposti.) Tällaisen ajattelun kautta puolisosta oppii koko ajan jotain uutta, itsestä puhumattakaan.




Ennen häitä ajatus loppuelämästä yhdessä oli ehkä sokerikuorrutettu romanttinen mielikuva, vaikka asian tosissaan ottikin. Nyt siihen suhtautuu vielä voimakkaammin yhteisenä elämäntavoitteena, jota varten nähdään vaivaa ihan arjen pienimpienkin asioiden kautta. Tämä on luvattu ja tähän on sitouduttu. Avioliitossa ei olla, sitä tehdään, rakennetaan ja vahvistetaan. Välillä tulee tehtyä myös virheitä, mutta ei se mitään. Mehän vasta opetellaan ja itselleen on lupa myös nauraa.    




Vakavuudestaan huolimatta avioliitto on myös kaikkein paras seikkailu, jolle olen koskaan lähtenyt. Aviomiestäni parempaa matkakumppania en voisi toivoa. Hän jaksaa aina yllättää lempeydellään ja kärsivällisyydellään, joita allekirjoittaneen kaltaisen häslääjän kanssa epäilemättä tarvitaan. Odotan seuraavaa puolta vuotta innolla kaikkien yhteisten suunnitelmien ja projektien keskellä ja toivon, että ensi elokuussa voimme juhlistaa ensimmäistä hääpäiväämme jollain aivan erityisellä tavalla.


Sinä olet minun tuulensuoja
talon seinät sekä postin tuoma
minä luen sua pitkään aamulla

---

Olen sinun riippumatto
peruskorjattu ja harjakatto
minä tiputtelen lunta keväisin

---

Sinä olet minun toiveeni ja haaveeni ja kaikki anteeksi
Sinä olet minun
Sinä olet minun


Tuulensuoja - Zen Café


Ihanaa alkavaa viikkoa!

Ei kommentteja