Musiikki vie takaisin hääpäivään



Jos nyt suljen silmäni, olen hetkessä taas hääpuvussani vanhan huvilan kulmalla. Kuulen musiikin soivan ja merkistä morsiusneito, sormuspoika ja kukkaistyttö lähtevät kävelemään puutarhan läpi kulkevia kiviportaita kohti rantaa. Kaasoystäväni seisoo rinnallani lähes yhtä jännittyneenä kuin minäkin. Näen alhaalla rannassa joukon rakkaita ja läheisiä ja vatsassani lentelevät tuhannet perhoset tekevät jalkanikin heikoiksi. Päässäni risteilee niin monia tunteita, etten tunnu saavan mistään kunnon otetta. Jännittää, ihastuttaa, pyörryttää, riemastuttaa! Päällimmäisenä kaiken keskellä on kuitenkin yksi ajatus: Tämä on elämäni täydellisin hetki. Seisoessani ylhäällä katsoen kohti rantaa ja merta kaikki tuntui niin selkeältä ja kirkkaalta. Oikealta.




Ja kun seurueeni on päässyt alas rantaan saakka, oli minun vuoroni. Trainin Marry Me kahjahti rannasta pianoversiona ja jännitys kasvoi portaita astellessa joka askeleella. Perillä odotti lahjoista suurin, Sulhanen.


Tämän muistelun myötä kehotan jokaista hääparia ottamaan juuri ennen vihkimistä hetken itselleen. Hengittäkää kaikki rakkaus ja koko tuleva sisäänne ja nauttikaa siitä. Se on muisto, joka jää mieleen kristallinkirkkaana.

1 kommentti

  1. Ihanaa, mulla meni ihan vilunväreet kun luin tän! :D
    En malttaisi oottaa omaa suurta päivää, mutta pakko se on jaksaa, sen arvosta se todella on <3

    Mullon sulle haaste blogissani :)

    VastaaPoista