Miltä se tuntuu?

Laura kirjoitti blogissaan sosiaalisesta mediasta ja sitä käyttävistä hääpareista, erityisesti morsiamista. Kommentoinkin jo tuonne omia ajatuksia aiheesta näin rouviintuneen näkökulmasta ja jäin vielä pohtimaan mitä oikeastaan haluaisin lukea morsiamien hääblogeista.

Jos ollaan rehellisiä, niin kyllähän kaikki hääblogit noudattavat samaa linjaa. Etsitään hääpukua, valitaan juhlapaikkaa, maistellaan kakkuja ja mietitään kutsuvieraslistaa. Tämä on ihan jees ja kuuluu asiaan, mutta kuten Laurankin blogiin kommentoin, alkavat lopulta samat ideat kiertää blogista toiseen. Näin on käynyt ihan omankin blogin kohdalla ja niin se vain menee. Olisi kuitenkin hyvin virkistävää ja erityisesti mielenkiintoista lukea morsianten ajatuksia avioitumisesta välillä vähän syvällisemmin. Miltä avioituminen tuntuu menuvalintojen ja huntusovittelujen luoman häähössötyskuorrutteen alla? Kuinka moni pysähtyy kuvapalvelujen häävyöryä selatessaan miettimään mitä tässä ollaan oikeasti tekemässä ja millaisia ajatuksia se herättää? Onko meiltä hääbloggaajilta unohtunut se tärkein? Avioituminen.

Näin jälkikäteen voisin sanoa, että jos avioituminen ei aiheuta itsessään ajatuksen tasolla minkäänlaisia mietteitä, huolia, tietoista päättäväisyyttä tai kenties jopa epäonnistumisen pelkoa, ei asiaa ole ajateltu loppuun asti. Jos avioitumiseen liittyvät keskustelut tulevan puolison kanssa koskevat lähinnä lautasliinojen väriä ja vuokrashakettia, ollaan väärillä urilla. Niin suuri asia avioituminen on. Avioliittoa ei rakenneta pöytäasetelmista ja värjätyistä satiinikengistä, sen me tiedämme varmasti kaikki. Haluaisinkin haastaa jokaisen morsiamen kertomaan blogissaan rehellisesti ajatuksiaan avioitumisesta. Rehellinen avautuminen aiheesta tekisi ihan hyvää tälle romantiikkaa pursuavalle genrelle, jossa negatiivisuus kuitataan lähinnä häästressillä. Kukaan meistä ei kuitenkaan olisi menossa tai olisi mennyt naimisiin ilman parisuhdetta. Jospa siis annettaisiin tilaa välillä myös sille tärkeimmälle.

Siispä arvon morsiamet, miltä avioituminen tuntuu? Pelottaako, jännittääkö, kauhistuttaako? Etkö ole edes oikein pohtinut asiaa, ainakaan miehen kanssa? Onko suunnitelmat tulevaisuuden suhteen selvät vai piirrelläänkö vielä yhteistä karttaa?


Ja koska kyseessä on hääblogi, täräytän tähän loppuun aiheeseen hyvin epäsopivan ällösöpön potrettikuvan. Ihan vain tasapainon vuoksi. 


EDIT: Omaa pohdintaani mm. avioerosta viime kesäkuulta löytyy täältä!
EDITEDIT: Toim. huom. Missään kohtaa en tekstissä tiedustele kenenkään syitä avioitumiselle, vaan ajatuksia, kysymyksiä ja näkökulmia, joita avioliitto ja avioituminen tavalla tai toisella herättää enemmän tai vähemmän yleisellä tasolla.

27 kommenttia:

  1. Hyvä postaus. En varmaan jaksa lähteä tekemään tästä omaa postaustani, joten kommentoin vain lyhyesti :)

    Itselleni blogi on/oli muisti- ja päiväkirja, joka keskittyy nimenomaan siihen kevyempään puoleen. Kotona ja omissa ajatuksissani avioitumisen hyviä ja huonoja puolia ja sen lopullista merkitystä tuli käytyä aika paljonkin läpi. Taisi se joskus heijastua blogiinkin asti. Tiedäthän, jos ei ole koskaan aiemmin halunnut naimisiin, on niitä puoltavia syitä pitänyt pohtia aika tavalla ;)

    Avioituminen on loppupelissä ihan helkkarin vakavaa puuhaa, ja niskakarvani nousivat melkein pystyyn, kun valitsimme avioliittolupaukseksemme "kunnes kuolema meidät erottaa". Se on aika pitkä aika. Toista pitäisi oikeasti TAHTOA rakastaa hamaan harmaantumiseen saakka. Se on myös suurin lupaus, mitä koskaan voi antaa.

    Henkilökohtainen suhteemme mieheni kanssa on myös niin henkilökohtainen (niin kuin pitäisi olla kaikille), etten ole halunnut tuoda sitä sen kummemmin esille. On helpompaa puhua julkisesti pöytäastelmista ja menuvaihtoehdoista, kun ei tarvitse paljastaa sisintään ulkopuolisille. Mieshän sen jo tietääkin, eihän siihen muita tarvita.

    Se on totta, että kaikilla samat postaukset ja ideat tuntuvat kiertävän kehää. Sitähän se on, yhtä ja samaa projektia kaikilla. Joka blogissa jokin pieni asia saattaa kuitenkin olla ehkä vähän toisin kuin seuraavalla blogistilla, ja lumivyöryn edetessä blogitkin pikkuhiljaa saavat uusia sävyeroja.

    Häiden jälkeen en ole juurikaan jaksanut enää selata hääblogeja. Näitä muutamia (kuten sinua) seuraan vielä, koska vietimme häitä samana vuonna. Uudet blogit samoine, kehää pyörivine ajatuksineen eivät enää jaksa innostaa, kaikkihan on itseltä jo takanapäin. Niin se menee, häät ovat vain projekteja ja elämä jatkuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo uusi postaus vastaa aika hyvin tähän kommenttiin, kuten noihin muutamaan muuhunkin. Kahdenkeskisistä keskusteluista ei jutussa ollut kyse, vaan avioliitosta, joka ei ole niin yksityinen kuin monet haluaisivat ajatella. :)

      Poista
    2. Enhän itsekään viitannut kahdenkeskisiin keskusteluihin vaan yleisesti avioitumiseemme, henkilökohtaiseen suhteeseemme. Mielestäni se on kuitenkin vain meidän välistä, vaikka samalla suhteestamme tulikin julkinen, lainvoimainen ja mitä kaikkea. Siellä keskipisteessä on kuitenkin edelleen vain me kaksi.

      Poista
    3. Tässä on taas kyse aidasta ja aidanseipäästä, avioliitosta ja parisuhteesta, jotka itse luokittelen eri asioiksi. Avioliitto on sosiaalinen rakennelma ja instituutio, joka solmitaan parisuhteen perusteella julkisesti ja laillisesti. Parisuhde taas on kahden ihmisen välinen yksityinen suhden, joka olemassa ilman avioliittoakin. Ne ovat vahvasti sisäkkäisiä, mutteivät kuitenkaan sama asia. En minäkään välitä puhua muiden ihmisten parisuhteista ja yksityisasioista, vaan nimenomaan tästä avioliitosta rakenteena, konventiona ja instituutiona. LeLen kanssa tultiinkin jo siihen tulokseen, etteivät kaikki osaa tai halua avioliittoa instituutiona ja parisuhdetta erottaa. Silloin he eivät myöskään usein halua avioliitosta yksityiselämästään erillisenä keskustella. Ja se on täysin ok. Minä mieluusti nostaisin esille avioliiton sosiaalisia ja kulttuurisia puolia, joita voi maustaa omilla kokemuksilla tai sitten ei. Kyllä, avioliiton keskiössä on kaksi ihmistä tunteineen - mutta siinä heti ympärillä on myös rypäs lakipykäliä, uskontoa, sukulaisuussuhteita, velvollisuuksia jne., jotka eivät enää niin henkilökohtaisia olekaan ja hiipivät kummasti toisinaan myös sisälle siihen mitä parisuhteessa tapahtuu. Tätä minä olen yrittänyt sanoa. ;)

      Poista
    4. Pakko kommentoida vielä toistamiseen. Olen nyt muutaman kuukauden pyörinyt hääblogien maailmassa ja minusta on aivan mahtavaa, että nämä asiat nousevat esille. Juurikin näin: parisuhde ja avioliitto eivät ole sama asia. Jos olisivat, miksi ihmiset solmisivat tässä avoliittojakin suosivassa kulttuurissa avioliittoja? Avioliiton ja avoliiton yhden i:n ero on melkoinen niin sosiaalisesti, uskonnollisesti, lakipykälien kuin kulttuurinkin kannalta. Häitä suunnitellessa jos milloin on ainakin minusta äärimmäisen tärkeää tonkia avioliiton ideaa pohjamutia myöten ja olla todella perillä siitä, mitä ollaan tekemässä. Kiitos hienosta keskustelua herättävästä postauksesta! :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus ja allekirjoitan myös tuon hääblogien samankaltaisuuden. Itse valitsin häävaiheen jälkeen bloggaajana toisen tien ja lähdin kirjoittamaan avioliitosta ja siihen liittyvistä ajatuksista. Niitä kun riittää edelleenkin, vaikka valat on jo vannottu. :D Tervetuloa siis seuraamaan!

    VastaaPoista
  3. Täällä mennään pitkälti samoilla linjoilla kuin Belle&Sebastian. Blogissa on tietty anonymiteetti, jonka rajan olen päättänyt vetää meidän kahdenkeskisten avioitumiskeskusteluiden ulkopuolelle. Alunperinkin aloin kirjoittelemaan hääblogi-merkeissä siitä syystä että sitä hömppäpuolta ei vaan jaksa kuukaudesta toiseen jauhaa kukaan muu kuin minä (ja muut kanssamorsiot).

    Mutta täytyy silti sanoa, että sinun syvempiä mietteitä on ollut todella mukavaa lukea! On rohkeaa jakaa itsestään niin paljon blogissa, josta kuka tahansa näkee kasvot ja kirjaamasi ajatukset. Ja olet ehdottoman oikeassa, että jos häidenalusaika keskittyy _pelkästään_ kaita- ja lautasliinojen sävyihin, on jotain ehkä menossa pieleen..

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Itselleni hääblogin kirjoittaminen perustuu hyvin pitkälti siihen, että kerään häihimme sopivia ideointa, vinkkejä ja sen hetkisiä ajatuksia yhteen niin kuin muutkin tämän genren bloggaajat suurimmaksi osaksi tekevät. Avioitumisen vakavat mietteet olen jättänyt henkilökohtaisiksi seikoiksi enkä ole halunut niitä sen kummemmin routia blogissani.

    Avioituminen ei kuitenkaan millään tavoin pelota minua eikä se johdu siitä, että suhtautuisin avioliittoon kevyesti. Olen löytänyt sen mitä olen etsinyt ja sen vuoksi olen valmis elinikäiseen sitoutumiseen. Kliseisen kuulosta ehkä, mutta totta kohdallani.

    VastaaPoista
  6. Moni tuntui ymmärtäneen, että odotan bloggaajien jakavan jotain parisuhderiitoja. Siitä ei suinkaan ole kysymys, vaan lukisin mieluusti mietteitä avioliitosta ja avioitumisesta. Avioliittohan on nimenomaan laillinen ja siinä mielessä "julkinen" sitoumus.
    Blogit palvelevat ehdottomasti ideapankkeina ja jokainen tietysti määrittää sisällön tavallaan. Tämä kaikkein tyypillisin tyyli kuitenkin antaa avioitumisesta ehkä vähän eri kuvan kuin mitä todellsuus on. Siinä mielessä myös yksityisyys on liikkuva käsite. Miksi monet paljastavat mielellään vihkipaikan ja -ajan, mutta kokevat itse avioliitosta puhumisen liian henkilökohtaisena?

    VastaaPoista
  7. Täyttä asiaa. Itse en aikoinaan lähtenyt pitämään syvällisempää hääblogia korublogini rinnalle. Yleensäkin tykkään kirjoittaa tärkeistä asioista, välillä liidellen pinnoilla, mutta jos pitäisi hääblogia, kirjoittaisin ihan eri perspektiivistä. Loppupeleissä liinojen värillä ei ole väliä, edes sillä ei ole väliä, että onko kahvikupeissa yrityksen logot vai ei! Tunnelmalla, fiiliksellä, tunteella ja kaikella sillä ei materiassa mitattavalla on väliä. Sen tunnelman luovat pari sekä heidän vieraansa. Pari kuitenkin loppupeleissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Itseäni vähän harmittaa tämä ihmisten suhtautuminen. Mieluummin liidellään pilvissä, eikä tulla edes hetkeksi alas pohtimaan avioliittoa instituutiona, merkityksenä ja rakenteena. Harmillista.

      Poista
  8. Mulla hääblogin perustamisen idea oli keräillä sinne kaikki hömppä ja myöskin saada siitä itselle ikäänkuin päiväkirja sitten myöhemmin luettavaksi. Joitakin ajatuksia syvemmin avioliiton merkityksestä juuri minulle saatan jakaa myöhemmin, mutta koska näihin pohdintoihin liittyvät muistot ja ajatukset ovat sen verran ykstyisiä, että en niitä blogissa tahdo jakaa. Ehkä tämä oikeastaan kiteyttää minun(kin) hääblogini tarinan: itse avioliitto on jotain niin yksityistä ja vain kahdenvälistä, että sen jakaminen syvemmin tuntuisi minusta todella vieraalta ja jopa vähän (ja ei nyt herneitä nenään...) oman elämänsä myymiseltä. En oikeastaan edes tiedä mitä muuta siitä voisi jakaa ilman totaalista sielun ja elämänvaiheiden avausta blogiyleisölle, kuin "se on minulle perhe ja sen alku, se on sitoutumista mieheen, jonka kanssa olemme luvanneet sietää elämän alamäet ja ylämäet. Se on tahtoa."

    Huh.. Täähän meni nyt yllättävän syvälliseksi, mutta tässä siis minun ajatukseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon sain ammennettua juuri tästä sinun kommentista. Luehan siis tuo uusi teksti. Ehkä ymmärrät mitä ajoin takaa. Avioliitto on aika monitahoinen ja kompleksinen juttu loppujen lopuksi. ;)

      Poista
  9. Miten minulla on sellainen olo, että helmikuussa uunista ulos tulevan uuden Häät-lehden numeron yksi juttu (ainakin) tulee olemaan melko luettu...... ;) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Jäädään odottelemaan. :)

      Poista
  10. Multa tulossa jossain vaiheessa postausta kyllä useampikin kappale näistä minussa heränneistä ajatuksista :)

    VastaaPoista
  11. OMassa blogissanikin jo jonkin verran aihetta pohdin ja olen pohtinut pitkin matkaa. Mutta lyhyesti kommentti: Ei pelota, tästä on puhuttu jo sen verran monta vuotta. Päälinjoilta ollaan samaa mieltä asioista. Avioliitto on pyhä asia ja avioeroa ei kannateta. Vuosien aikana on yhdessä ehditty puhua ja pohtia jo avioliiton monia näkökulmia:) Turvallisin mielin siis kohti avioliiton satamaa:)

    VastaaPoista
  12. Erittäin hyvä postaus. Omassa blogissani kuljetan rinnakkain sekä pinnallisempia hääsuunnitelmia että sitä varsinaista avioitumisen ideaa. Tämä siksi, että kyseessä olisi nimenomaan hääblogi kaikessa merkityksessään ja siten siis myös sen pohdiskelun ja syvyyden kannalta eikä ainoastaan lautasliinojen värisävyjen vertailun pohjalta, koska kuten sanoit, ilman parisuhdetta kukaan olisi menossa naimisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin itsekin koen hääblogit parhaimmillaan. :)

      Poista
  13. Vastasin tähän omassa blogissani. En tosin tiedä vastaako teksti sitä, mitä hait takaa, mutta toin esille ajatuksia, mitä tämä aihe itsessäni herättää. :) Ymmärrän kyllä täysin tekstisi pointin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Täytyy käydä myös sinun blogissasi kurvaamassa. :)

      Poista