Hääblogit, tabu ja yksityisyyden illuusio

Eilen postaamani tekstin saama palaute hämmensi minua niin, että en voi kuin rustailla sille jatko-osan teidän lukijoiden innoittamana. Ihan ensimmäiseksi haluan korostaa, että kirjoitan itse hääbloggaajana teidän muiden joukossa, enkä halua osoittaa syyttävällä sormella ketään, vaan toivon tämänkin tekstin herättävän ajatuksia ja vähän ravistelevan tätä meidän luutunutta genreämme ja sen konventioita. Suuri osa edellisen postauksen kommenteista oli tavalla tai toisella aihetta torjuvaa, joten uskallan olettaa, että moni muu kommentoimatta jättänyt koki aiheen samalla tavalla kuin nämä, jotka uskalsivat kommenttia kirjoittaa. Kommentoijille siis kiitos keskustelun kääntämisestä tähän seuraavaan suuntaan ja haluan korostaa, etten nosta ketään yksilönä kritiikin kohteeksi, vaan nyt kohteena ovat hääblogit yleensä. Teksti on siis suunnattu kaikille meille tämän yhden hääbloggaajan ja "mediatutkijan" toimesta.

Kommenttiboksissa on selvästi nähtävissä ilmiö "aidasta ja aidanseipäästä", joten aloitetaanpa alusta. Se mistä itse haluaa kirjoittaa blogissaan ja kommenteissaan on jokaisen oma valinta, mutta hääbloggaajan vetoaminen yksityisyyteen ihan yleisessä keskustelunaiheessa on aika keinotekoista. Nämä kaksi ovat myös toisistaan erillisiä asioita. Odotinkin kommentteja nimenomaan keskustelunaiheeseen, avioitumiseen, johon uskoin osalla (nimenomaan avioituvista) bloggaajista olevan jotain annettavaa, mutta sen sijaan moni koki tarpeekseen kertoa miksi he eivät halua kommentoida aihetta. Siis avioliittoa ja avioitumista. Avioitumista olisi voinut käsitellä yleisellä tasolla tai pohtia jopa omia kokemuksia aiheesta, kuten kaikki bloggaajat tekevät häiden suhteen. Sen sijaan keskustelu kiertyi voimakkaasti sen ympärille, ettei aiheesta haluta puhua, sillä se on liian yksityistä ja henkilökohtaista.

Ensimmäinen selitykseni tälle ilmiölle on se, että näin ajattelevat ymmärsivät aloitukseni väärin ja tarttuivat yhteen virkkeeseen, jossa mainitsin avioituvan parin välisen keskustelut. Mutta ei, teidän kahdenkeskisistä keskusteluista en pyytänyt avautumaan, kuten moni tuntui ymmärtäneen, vaan keskustelunaloitukseni koski avioitumiseen liittyviä ajatuksia yleisellä tasolla. Avioliitto on nimittäin instituutio, jolla määritellään kahden ihmisen välinen suhde. Tämä instituutio on sidoksissa lakiin, valtioon, uskontoon, kulttuuriin ja sosiaalisiin suhteisiin, eikä näin ollen ole siis vain kahden ihmisen välinen sitoumus. Päinvastoin, avioliitto tuo kahden ihmisen väliin aika paljon määritelmiä, lainsäädäntöä, oikeuksia, velvollisuuksia ja odotuksia. Nämä taas saavat usein aikaan paljon pohtimisen aihetta ja juuri tästä olisin halunnutkin kuulla teiltä lukijoilta.

Toinen vaihtoehto reaktiolle on se, että osuin vahingossa johonkin sosiaaliseen kipupisteeseen. Ehkä avioitumisesta ja avioliitosta ei ihan oikeasti haluta puhua. Ei ainakaan unelmia pulppuavissa hääblogeissa. Mielenkiintoisena koen sen, että monessa hääblogissa (ja myös edellisen tekstin kommenteissa) korostettiin hääblogin merkitystä henkilökohtaisena muistikirjana ja siksi siitä haluttiin rajata asioita postausten ulkopuolelle. Tämä tuntuu ristiriitaiselta. Jos hääblogia haluaa kirjoittaa vain muistikirjaksi itseään varten, miksei kirjoita sitä yksityisesti salasanan takana? Vastaus on yksinkertainen. Bloggaamisen viehätys on sen vuorovaikutuksessa ja sosiaalisuudessa sekä tietysti kaikissa muissa hääbloggaajissa, kanssamorsioissa ja hääpäiväkaimoissa. Vuorovaikutus ja sosiaalisuus tekee hääblogeista kuitenkin väistämättä julkisia, mikä hämärtää yksityisyyden rajoja. Mielenkiintoisimmat blogithan ovat niitä, joissa kirjoittaja eniten kertoo hääsuunnittelusta ja itsestään. Jostain syystä kuitenkin juuri avioituminen ja avioliitto koetaan ilmeisesti sellaisiksi asioiksi, jotka ylittävät jonkin tietyn rajan ja joista ei haluta keskustella, sillä ne ovat yksityisasioita.

Kysymys: Miten niin avioituminen on yksityisasioita? Se mitä pariskunta puuhaa makuuhuoneessa on yksityisasia, mutta avioituminen on itse asiassa yksi isoimmista asioista ihmisten henkilökohtaisessa elämässä, josta tekemällä tehdään julkista. Rakkautta vannotaan lain ja yhä usein myös kirkon määrittämän instituution nimissä "näiden todistajien" ja "tämän seurakunnan" läsnäollessa eli käytännössä usein kymmenien ihmisten edessä. Avioitumisaikeita kuulutetaan kirkossa ja sanomalehtien vihki-ilmoitukset ovat lähes avioliittomainoksia. Ja Facebookiin täytyy tietysti muistaa muuttaa oma parisuhdestatus. Me bloggaajat viemme avioitumisen julkistamisen vielä uudelle tasolle. Me teemme siitä harrastuksen!

Hääblogeissa jaetaan auliisti informaatiota hääpäivästä, vihkikirkosta ja jopa toimituksen kellonajasta, häämatkakohteesta ja sen ajankohdasta, mainostetaan omaa valokuvaajaa, juhlapaikkaa ja cateringiä, järjestetään arpajaisia ja tarjotaan alennuksia yhteistyökumppaneiden palveluihin, esitellään kaasot ja bestmanit ja kysellään päälle mistä kaikesta muusta lukijat vielä haluaisivat tietää. Lopuksi blogiin läväytetään kuvilla höystetty selonteko hääpäivästä. Eikö tämä ole juuri sitä parisuhteen kaupallistamista tai myymistä, johon yksi kommentoija aiemmin viittasi? Siitä huolimatta tämä on osa hääblogien tarkoitusta ja viehätystä, vaikka näin raa'asti todettuna siitä on romantiikka kaukana.

Me hääbloggaajat jaamme siis enemmän tai vähemmän yksityisiä asioitamme netissä, mutta kun joku nostaa keskustelunaiheeksi avioitumisen ja avioliiton, saa huomata sohaisseensa muurahaispesää. Aivan kuin olisi kysynyt iäkkäältä tädiltä hänen seksielämästään. "Yksityisasia!" Onko avioliitto meille tabu? Uskonto, raha, politiikka, seksi - niin ja avioliitto! Näistä ei parane kahvipöydässä puhua.

Kummallisen asiasta tekee se, että enemmän kuin mitään tyllihärpäkettä ja häämarssivalintoja (tulevat) avioparit kaipaisivat juuri avointa keskustelua avioitumisesta ja avioliitosta. Ei avioliitto ole mikään satu, vaikka hääpäivä sellainen toki saakin olla. Rikkooko siis realismi ja avioliittokeskustelut hääblogien hempeän romanttisen illuusion ja siksi ne halutaan "yksityisyyteen" vedoten pitää postauksista kaukana? Pariskunnan yksityiset keskustelut ja yleinen keskustelu avioliitosta kun ovat edelleen kaksi eri asiaa, eikä niitä tarvitse sekoittaa.

Vai onko se sittenkin niin, ettei avioitumisen jännitystä ja ajatuksia herättävästä puolesta haluta puhua, ettei annettaisi itsestä epävarmaa kuvaa? Pelkääkö joku, että koko avioliitto menee mönkään, jos hääsuunnittelun aikana joku edes mutisee sanan "avioero"? Varmuus ja jännitys eivät sulje toisiaan tässä tapauksessa pois. Avioliitto on matka tuntemattomaan ja vaikka olisit valinnut sen ihanimman, rakkaimman ja luotettavimman matkakumppanin, ette silti voi tietää mitä on tulossa. Siksi epävarmuutta herättävät ajatukset ovat täysin hyväksyttäviä ja ne jopa kuuluvat asiaan. Jos sanoo avioitumisen olevan aika tunteitaherättävää, ei se tarkoita sitä, että kyseenalaistaisi oman kumppanivalintansa. Emmekö me pikemminkin elämässä yleensä jännitä ja pohdi eniten asioita, jotka ovat erityisen tärkeitä ja niiden onnistuminen on meille merkityksellistä? Silloin niihin myös panostaa kaikkein eniten. Se taas on avioliiton onnistumisen kannalta välttämätöntä.

Korostan vielä tähän loppuun, että jokainen meistä saa valita täysin miten rajaa oman bloginsa aiheet ja mistä haluaa kirjoittaa. Kenenkään ei tarvitse myöskään selitellä muille miksi ei halua jostain asiasta kirjoittaa tai miksi jokin aihe herättää voimakkaita tunteita. Voisi kuitenkin olla ihan paikallaan pohtia miksi näin tapahtuu joidenkin aiheiden kohdalla ja mitä se kertoo meistä ihmisinä, genrenä ja yhteiskuntana. On asioita, jotka ovat yksityisiä, mutta meidän aikakautemme ja sosiaalinen media ehdottomasti hämärtävät näitä rajoja ja on hyvä miettiä miksi jotkin asiat koetaan huonoina keskustelunaiheina. Mielestäni keskustelu avioitumisesta ja avioliitosta yleisellä tasolla voisi tarjota uutta sisältöä hääblogeihin ja myös uusia ajatuksia meille bloggaajille. Eihän avioitumisessa ole keskusteluntasolla kyse vain peloista ja jännityksestä, vaan monista muista positiivisista tunteista. Avioituminen on paitsi vakavaa myös todella ihanaa.

Hääblogit kuitenkin vääristävät nykyisessä inspiraatio- ja hössötysmuodossaan avioitumista ja joskus tuntuu, että jotkut menevät kihloihinkin vain päästäkseen pitämään hääblogia. Tämä on mielestäni kaikkien ihanien hääblogien kääntöpuoli. Edelleen haluan kuitenkin korostaa, ettei pukupostauksissa ja kirkkovalinnoissa ole mitään pahaa (päinvastoin, niitä on kiva lukea), mutta yksityisyys on näissä asioissa jo aika kaukana ja siihen on bloggaajien yleensäkin hankala vedota, etenkin hääblogeissa.

EDIT: Hmm. Pitäisköhän vain luovuttaa ja todeta, ettei melkein kukaan oikein saa kiinni siitä, mitä yritän näillä teksteillä hakea. Ensin siirryttiin sivu-urille puhumalla yksityisyydestä ja nyt kuumaksi perunaksi muodostuivat näemmä avioitumisen syyt, jotka taas ovat ihan eri asia kuin avioitumisen herättävät ajatukset ja pohdinnat. Eivätkö syyt avioliitolle pitäisi olla siinä vaiheessa selvät, kun kihlaudutaan? Ja eiköhän ne syyt tiivisty aika simppelisti kaikilla (toivon mukaan) siihen, että on löydetty sopiva kumppani elämä jakamaan. Se siis voidaan suosiolla ohittaa.

Ehkäpä yritän vielä ja heitän ilmaan muutaman apukysymyksen,jotka voi tulkita henkilökohtaisina tai yleisellä tasolla. Miltä avioliittolupauksen antaminen tuntuu ja mitä se merkitsee? Onko suomalaisessa tai esimerkiksi kristillisessä avioliittoinstituutiossa jotain sellaista, joka on aiheuttanut pohdintaa, kriittistä suhtautumista tai päänvaivaa? Tuntuuko siltä, että aviopareihin kohdistuu erilaisia odotuksia tai suhtautumistapoja kuin muihin pareihin? Pidetäänkö maistraattihäitä jotenkin vähemmän merkityksellisinä kuin isoja prinsessahäitä? Millainen avioliiton merkitys on tämän päivän Suomessa? Onko avioliitto kulttuurissamme saavutus vai itsestäänselvyys? Miten avioeroon suhtaudutaan nykyään? Saako avioerosta ja sen pelosta puhua? Voiko naimisiin mennä ajatuksella "jos ero tulee, niin sitten tulee"? Pitääkö avioituessa olla ns. suunnitelmat selvät tulevaisuuden suhteen vai voiko ajatukset tulevasta olla auki? Mietitkö koskaan kauhuskenaarioita (pettämistä, repiviä riitoja, eriäviä unelmia tms) tai tapoja niiden välttämiseen? Kuten huomaamme, avioliitossa riittää pohdittavaa myös hyvin yleisellä sosiaalisella ja kulttuurisella tasolla.

14 kommenttia:

  1. Työnnän taas lusikkani tänne soppaan ;)

    Olen pääosin ihan samoilla linjoilla. Avioliitto on nimenomaan instituutio, ei vain kahdenkeskinen sopimus. Avioitumisen seurauksena elämässämme on tapahtunut jo muitakin muutoksia kuin uusi sukunimi ja vihkisormus nimettömään, ns. virallisia asioita eikä vain kahdenkeskistä tunnetilaa. Mutta juuri niistä en halua puhua, se ei ole enää pelkkää "pintaliitoa", jonka olen halunnut blogini olevan.

    Ja olen myös vahvasti sitä mieltä, ettei kukaan mene naimisiin vain häiden ja niiden suunnittelun takia. Tai näin ainakin toivon. Taustalla on aina vakavampaa pohdintaa itse suhteesta, tulevaisuudesta ja kaikesta siitä lainmukaisuudesta, mitä avioliitto eteen tuo. Se ei ole vain sekunnin mittainen hetki alttarilla.

    Tämä on ehkä vähän huono esimerkki, mutta vertaa vaikka tyyli-, muoti- ja sisustusblogeja. Saatan tietää blogistin kodin kaikki mahdolliset nurkat (ne siivoamattomatkin), hänen sisustushaaveensa ja perheenkin siinä sivussa, vaatemerkkejä myöten, mutta en silti tiedä hänen varsinaisia, vakaviakin mielipiteitä muusta elämästä. Enkä haluakaan tietää.

    En näe itse mitään ristiriitaa siinä, että voin kertoa julkisesti kaikista häidemme yksityiskohdista. Omalla kohdallani kirjoitan todellakin lähinnä vain itselleni, mutta koska lukijoita on siunaantunut matkan varrella omalla mittapuullani helkkaristi, on kuitenkin ollut kohteliasta myös kysyä, haluaako joku vielä tietää jostain asiasta lisää, ennen kuin laitan ovet ns. säppiin. On hienoa, jos joku saa omien kokemuksieni ja vinkkieni avulla lisätietoa kenties samasta cateringista tai juhlapaikasta. Itse kaipasin aikoinaan juuri näitä tietoja, en kenenkään seikkaperäistä selostusta avioitumisesta.

    On kuitenkin ihanaa, jos bloggarit jaksavat pohtia blogeissaan myös syvällisempiä aiheita. Luen niitäkin mielelläni. Pääosin haen kuitenkin konkreettisia vinkkejä ja ideoita. Sitähän netistä yleensä haetaan, inspiraatiota omaan ideaköyhyyteen. Pintaliitoa. Jos haluan vakavampaa luettavaa, luen kirjoja. Itselleni some edustaa pääosin kevyttä, hetkellisesti vain mieleenjäävää viihdettä. Mutta meistä on onneksi moneksi, mikä on tietysti aina hyvä juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Nyt keskustellaan jo samasta aiheesta, vaikka ei samaa mieltä täysin ollakaan, eikä tietysti tarvitsekaan. :)

      Poista
    2. Yhdyn Bellen tekstiin käytännössä täysin ja jatkan vielä omalta kohdaltani pohdintaa.

      Ei en pelkää sitä, että joku mutisee sanan avioero, kyllähän olen senkin vaihtoehdon päässäni käynyt läpi. Mutta sillä miksi avioliitto (sen kaikessa julkisuudessa) on minulle yksityisasia johtuu siitä elämänkaaresta, jonka läpikäyminen on tuohon avioliittoon hakeutumiseen johtanut. Kirjoitin tästä itseasiassa hiukan eilen illalla omaankin blogiini.

      Minusta kuitenkin kirkkovalinnan ja koko elämänkaareni ja parisuhteeni (ihanuudet ja ongelmat) ovat yksityisyyskeskustelussa aivan eri tasoilla. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni :) Vaikka jostakusta ehkä tuntuu, että hääblogin myötä jaan itseastäni paljon ulkomaailmalle en oikeastaan näe asiaan niin, jaan nimittäin vain hetken elämän pintaliitohurmosta, joka on hauskaa ja hömppää, mutta ei itseasiassa kovin olennaista elämän kannalta. Ehkä se tekee vääristyneen kuvan sosiaaliseen mediaan, mutta itse olenkin aina tiedostanut näin olevan myös muissa blogeissa (ei edes pelkissä hääblogeissa). Kuten Bellekin sanoi, jos tahdon lukea jotain riipaisevankin todellista, luen kirjan.

      Hääblogini tarkoitus on hössöttää niiden ihmisten kanssa , jotka ovat aiheesta samalla aaltopituudella (esim. kaikki kaverit eivät tietenkään jaksa kuunnelle loputtomia selityksiä siitä kuinka ihana kukkakimpustani tulee :) Rinnastan siis blogini enemmän tyyli/muoti blogiin, joissa toki on joskus henkilökohtaisempiakin aiheita, mutta tietenkin blogeista välittyy aina jossain määrin siistitty versio kirjoittajasta.

      Mutta summasummarum: avioliitto ja se instituutiona on minulle erittäin tärkeä asia ja siihen on johtanut elämäni tärkeimmät (olivat ne olleet iloisia tai raskaita asioita) asiat, joiden käsittely vaatisi kaikkien karikkojenkin selittämistä. Se että en niitä jaa blogissa ei tee mielestäni meidän avioitumisesta yhtään sen pinnallisempaa kuin kenen tahansa muunkaan parin avioitumisesta.

      Anteeksi maraton viestistä, mutta minun kohdallani kyllä sohaisit hiukan muurahaispesään ;) Et siksi että avioliitto olisi minulle niin kevyt asia vaan juuri siksi, että se on niin tärkeä asia, etten kertakaikkiaan pysty sitä blogissa avaamaan. Ei se kerro mielestäni mitenkään yhteiskunnan vinoutuneesta suhteesta naimisiin menoon. Vaikka tottakai naimisiinmeno saa joskus suorastaan huvittavat mittasuhteet. Itse häät vihkimistä lukuunottamatta ovat minulle vain bileet joissa juhlistetaan iloisesti rakkautta vaaleanpunaiset sydänlasit silmillä. Se todellisuus ja tärkeys kiteytyy vihkimiseen ja siihen arkeen jota olemme miehen kanssa eläneet jo aikaisemmin, mutta häiden jälkeen elämme sitä perheenä, myös virallisesti :)

      Poista
    3. Äh tuntuu etten kykene tuomaan pointtia esiin. Yritän vielä kerran :D

      Olemme pohtineet avioliittoa ja perhettä miehen kanssa oikeastaan koko kuusivuotisen seurustelumme ajan jollain tasolla. Mutta viimeisten kahden vuoden aikana hyvin syvällisestikin, olemme puheneet avioliiton merkityksestä toisillemme ja myös avioliiton ja perheen yhteydestä meidän suhteessamme.Me tunnemme toisemme, se on ydin. Kuitenkin: näihin pohdintoihin johtaneet ajatukset ja tapahtumat eli suhteemme ydin on yksityinen. Miten se ei voisi olla? Miksi se ei saisi olla? Keskustelu on hyvästä, mutta tuntuu kurjalta, että joku luulee silloin kun ei halua jakaa aivan kaikkea sydämestään somelle, että avioliitto olisi jotenkin pinnallinen. Se vain kertakaikkiaan on minulle ja miehelleni yksityinen. Juhlat sen sijaan eivät niinkään....

      huoh... tähän mä nyt lopetan yrityksen avata ajatusmaailmaani ymmärrettävästi, joten voimme ilmeisesti todeta vain, että mielipideasioista ei voi kuin kiistellä :D

      Poista
    4. Ei hätää. Ymmärrän kyllä, mitä yrität sanoa. :) Mielipide-eromme johtuu siitä, että sinä näet ilmeisesti parisuhteen ja avioliiton hyvin yhteneväisinä asioina. Minä taas erotan parisuhteen (josta en itsekään blogissani paljonkaan jaa, eikä tarvitsekaan) ja avioliiton, joka siis on sosiaalinen rakenne ja instituutio, toisistaan esimerkiksi juuri tässä aiheessa. Minä voin siis puhua avioliitosta ilman, että minun on puhuttava omasta parisuhteestani paljastaen siitä henkilökohtaisuuksia. Sitten on vielä häät, mikä sekoittaa tätä pakkaa entisestään. :)

      Poista
    5. Naulankantaan, juuri näin minä sen näen :)

      Poista
  2. mukavaa, että joku miettii näitäkin, sen sijaan, että päivän puheenaiheena olisi "minkäväriset kaitaliinat", "inspiraatiokuvia", "photobooth", vaikka niissäkään ei tietenkään ole mitään pahaa, päinvastoin. Toisten ideoita on mukava lukea, mutta kun ne rupeaa olemaan jo niin nähtyjä, niin monesta blogista olen kaivannut juuri tätä syvällisyyttä!

    Musta tuntuu että juuri tämän takia niin moni nykyajan avioliitoista päättyy avioeroon! Halutaan naimisiin, muttei välttämättä oikeasti keskustella että mitä se tarkoittaa. Joo, kunnes kuolema meidät erottaa, mutta sitten loppujen lopuksi se, että saat oman prinsessasatusi menee kuitenkin sen edelle, onko siinä naimisiinmenossa loppujen lopuksi mitään järkeä. en väitä, että kaikilla näin olisi, mutta ikävä kyllä tiedän useamman pariskunnan, jotka ovat menneet naimisiin ihan naimisiinmenon ilosta, jotta voidaan päivittää se "avioliitossa xxxxx kanssa" Facebookiin, ja sitten kun arki koittaa, niin huomataan, että eihän se elämä siitä tullutkaan ruusuisemmaksi.

    Jos mies kosisi minua, vastaisin varmaan kyllä. Ollaanhan oltu yhdessä jo reilu viisi vuotta, meillä on yhteinen talo ja koira, ja tulevaisuudesta on puhuttu. Mutta myönnettävä on, naimisiinmenon ajatteleminenkin pelottaa! Mulle se ei ole mikään pikkujuttu, eikä se ole kahden ihmisen yksityinen asia. Kuten sanoit, kutsutaanhan juhliinkin paljon ihmisiä, sellaisiakin joita sinne ei välttämättä edes haluta, todistamaan tätä suurta hetkeä.

    Jos me mennään joskus naimisiin, niin ennen tahdon-sanaa, meillä molemmilla pitää olla tiedossa MIKSI me mennään naimisiin, koska ihan vaan siksi kun se oli järkevä seuraava askel, sitä ei tehdä.
    Siksipä mustakin olisi mukava sada vähän raapaisua pinnan alle, ja kuulla, mitä mieltä muut ovat?
    Mitä mieltä Villi Varpunen on, mitä avioliitto herätti sinussa ajatuksia, tunteita, ja ennen kaikkea, salli röyhkeyteni, miksi te menitte naimisiin? Kaikkea ei luonnollisestikaan ole pakko jakaa kaikkien kanssa, mutta mun mielestäni avioliiton ei pitäisi olla mikään tabu, ehkä siinä juuri useimmiten mennään metsään, kun asiasta ei keskustella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin samoilla linjoilla ollaan. Etenkin tuosta olen samaa mieltä, että ihmiset haluavat naimisiin ja järjestää häät, mutta avioliiton merkitystä ei silti viitsitä pohtia yksin, kaksin eikä varsinkaan yleisellä tasolla. Valitettavasti.

      Nyt menen hiukan sinne oman yksityisyyden puolelle, mutta omissa rajoissani ja koska asiasta kysyit. :) Itselleni oli todella tärkeää, ettei naimisiin mennä vaan siitä naimisiinmenon ilosta, vaikka hääjärjestelyistä ja häistä nautinkin täydestä sydämestä. Me tasapainotimme tätä häähössötyspuolta todella pohtimalla asioita avoimesti ja rehellisesti. Avioliittoon päätyminen ratkaisuna oli helppo, kun vierelleen oli löytänyt samat arvot, unelmat ja tavoitteet jakavan ihmisen, jota täydestä sydämestään voi rakastaa. Elämällä on yhteinen suunta ja näin ollen halusimme ihan julkisesti läheisten edessä suhteemme ja rakkautemme virallistaa, ikään kuin kertoa julkisesti, että valittuni on tässä. Samalla se on osoitus puolisolle sitoutumisen tasosta.

      Vielä oleellisempaa oli se, että jaamme käsityksen siitä miten hyvää avioliittoa rakennetaan ja pidetään yllä. Me emme siis vain "ole naimisissa", vaan me ajattelemme, että avioliittolupaus täytyy tehdä tavallaan joka päivä uudelleen silloinkin, kun on hankalaa ja kinaa.

      Kolikon toinen puoli on laillinen osuus. Meillä on yhteinen koti ja avioliiton tuomat oikeudet helpottavat elämää tietyissä tilanteissa, vaikka avoliitossa asujia kohtaan se väärin onkin.

      Tiivistetysti omat syyt avioitumiselle olivat hyvin monisyiset. Näiden asioiden lisäksi on tullut pohdittua kaikenlaista avioitumiseen ja avioliittoon liittyen sukulaisuussuhteista rekisteröityjen parisuhteiden asemaan suhteessa avioliittoon ja kaikkea siltä väliltä nimenomaan yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Yksi asia minkä huomasin oli se, että avioituminen aiheuttaa lähipiirissä kaikenlaisia reaktioita -sekä iloisia että omituisia. Kahden ihmisen avioliitto vaikuttaa siis myös sukulaisuus- että kaverisuhteisiin, vaikkei heti uskoisi. Tekeehän avioliitto myös appeja, kälyjä, anoppeja, kaasoja ja bestmaneja, joten kahdenkeskinen juttu avioliitto, eivätkä häät varsinkaan ole! ;D

      Poista
  3. Hyviä kirjoituksia molemmat, kiitos!

    Ymmärrän pointtisi avioliiton ja parisuhteen erottamisesta, ja olen myös samaa mieltä siitä, että hääblogeista saa usein pinnallisen kuvan; naimisiin ollaan menossa häiden, eikä avioliiton takia.

    Minä kuitenkin nautin 100% hääblogien hömpasta ja ihanista kuvapläjäyksistä ja myönnän, että en jaksa pitkiä kirjoituksia tai kuvattomia postauksia usein edes kahlata läpi! Hassua tästä tekee se, että en ole muuten mikään viihteen/hömpän suurkuluttaja (meillä ei ole tv:tä; eikä sitä katsota netin välitykselläkään, valitsen aika tarkoin minkälaisia leffoja katson tai millaisia kirjoja luen, iltapäivälehdet on no-no ja naistenlehtiäkin kulutan hyvin maltillisesti), enkä olisi ikinä uskonut hurahtavani hääbloggariksi!
    Jos joku siis pohtisi avioliittoa instituutiona blogissaan, en ehkä jaksaisi postausta lukea, johtuen kirjoituksen sijainnista, ei niinkään sen sisällöstä. Tiedätkö mitä tarkoitan?

    Vaikka avioliito on julkinen: "Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi..." (ote siviilivihkikaavasta), voivat avioliittoon johtavat syyt olla niin henkilökohtaisia, ettei avioliitosta edes instituutiona halua keskustella (uskonnolliset, henkilöhistorialliset etc. syyt).

    Omaan blogiini en pohdinta-postausta tee, mutta muutamalla sanalla haluan valottaa omaa näkemystäni avioliitosta, jos salliitte? :)
    Avioliitto on mielestäni loppupeleissä aika ristiriitainen juttu! Toisaalta on romanttista luvata rakastavansa toista ihmistä kuolemaan saakka, mutta toisaalta eikö ole vielä romanttisempaa uskoa että rakastaa toista kuolemaan saakka ilman avioliittoa? Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että naimisissa ei vaan ‘olla‘ vaan avioliiton eteen täytyy myös ‘tehdä töitä‘ tai ehkä kauniimmin sanottuna siitä pitää pitää huolta. "Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin"(ote siviilivihkikaavasta). Perheen perustaminen nähdään usein osana avioliittoa, mutta kaikki eivät halua/saa lapsia. Tätäkin voisi olla hyvä pohtia ennen avioliiton solmimista, eli halutaanko lapsia vai ei ja jos niitä ei halusta huolimatta saada niin mitä sitten? Olisikohan avioliiton perimmäinen pointti se, että se tuo lain suojaaman turvan avioliiton vähempiosaiselle puoliskolle kuoleman tai avioeron kohdatessa? En tiedä...

    Me olemme luvanneet julkisesti rakastaa toisiamme, tämän lisäksi olemme yksityisesti luvanneet pitää huolta avioliitostamme (puhua asiat halki heti, ettei pääse mörköjä nurkkiin) ja olla mainitsematta avioeroa ikinä riitatilanteessa/alkoholin vaikutuksen alaisena. Helppohan näitä lupauksia on rakastuneena tehdä, kun ei ole vielä välttämättä edes oppinut mitä se rakastaminen todellisuudessa tarkoittaakaan!!! :)
    Meille avioliitto on suuri seikkailu, josta halutaan selvitä yhdessä.

    Ihanaa avioliittoseikkailua Villi Varpunen!

    P.S. Olen varmaan unohtanut kiittää sinua kaikista ihanista vinkeistä, joita olet täällä jakanut, ainakin yhden olen itsekin toteuttanut! :)

    VastaaPoista
  4. P.P.S. Ehkä rouva voisi tehdä esimerkki-postauksen aiheesta, kun näyttää siltä ettei ‘melkein kukaan saa kiinni siitä mitä hän teksteillään yrittää sanoa‘, sen sijaan että jatkaa apukysymysten heittelyä?
    Lupaan lukea postauksesi, vaikka se olisi kuvaton! :)

    Edit-osioosi viitaten:
    miten niin aviotumisen syyt ovat eri asia kuin aviotumisen herättävät ajatukset ja pohdinnat? Eivätkö aviotumisen syyt ole juuri tulosta aviolliitto-pohdinnoista. Eihän syy avioitumiselle voi olla ainoastaan sen oikean kumppanin löytyminen?
    Toiseksi; miten apukysymyksesi kirkkohäiden ja maistraattihäiden merkityksellisyydestä liittyy avioliitto-pohdintaan?
    Kolmanneksi; eikö ole aika epärealistista odottaa yleistä keskustelua avioliitosta instituutiona juuri hääbloggaajilta, joille avioliitto on päivän kuumin kysymys?

    t. Lucy joka pettyi, kun ei saanut henk.koht. vastausta omaan ‘väärin ymmärrykseensä‘.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyn töissä ja minulla on myös harrastuksia. En valitettavasti ehdi kaikkiin kommentteihin heti vastata, vaikka haluaisinkin. Pahoittelen, että tästä loukkaannuit ja kiitos kommentistasi. Nytkään en valitettavasti ehdi kirjoittaa täyttä vastinetta kommentteihisi, sillä työt kutsuvat.

      Olin laittanut oman esimerkkini avioliittokeskustelusta tuonne kesäkuiseen avioeropostaukseen edellisen postauksen loppuun linkkinä. Tyhjästä en siis tätä keskustelua yrittänyt synnyttää. Syvempiä postauksia löytyy myös muita, jos selaa blogia taaksepäin. Yksin on hankala keskustella, siksi pyysin muita osallistumaan ja niin muutama on nyt tehnytkin. Kannattaa käydä lukemassa niitäkin. :)

      Poista
    2. No niin. Nyt ehdin rustailla muutaman vähän pidemmän sanasen. Kolmatta postausta en kirjoita, sillä siirryn mieluummin keskustelemaan muiden kirjoittajien aiheeseen liittyviä tekstejä heidän blogeissaan. Tuossa sinunkin ensimmäisessä kommentissa oli mielestäni mielenkiintoisia pointteja ja kysymyksiä, joita olisi mukava kuulla ruodittavan lisää.

      Toisen kommenttisi sävy jätti minut hieman hämilleen, johtuen ilmeisesti pettymyksestäsi, jonka ilmaisit aika voimakkaasti. Yritän kuitenkin lyhyesti vastata siinä heittämiisi kysymyksiin, jotta et koe, että sivuuttaisin sinut uudelleen.

      -Avioitumisen herättämät ajatukset voivat mielestäni sisältää avioitumiseen johtavien syiden pohdintaa. Tässä kuitenkin viittasin avioitumisen syillä siihen keskusteluun, joka tästä keskustelusta syntyi ja jossa ihmiset vain luettelivat omat henk.koht. syynsä avioitumiselle ilman sen laajempaa yleistä pohdintaa. Niitäkin on ihan kiva lukea, mutta ne eivät sisältäneet hirveästi pohdintaa avioliitosta muilta kuin juuri henkilöhistoriallisilta pohjilta. Tässä mielessä "avioliittopohdinnat" voidaan käsittää hyvin eri tavoin, kuten huomaamme. Avioliittoa voi pohtia mahdollisuutena ennen kihlautumista tai avioliittoa voi pohtia ihan instituutiona kenen tahansa toimesta tai juuri sen toimesta, joka siihen on astumassa.

      -Avioitumiseen liittyvät myös häät ja niitä koskevat valinnat, jotka taas ovat hyvin linkittyneitä perinteisiin ja sitä kautta avioliittoon instituutiona. Syvemmin: Miten kulttuurimme vaikuttaa siihen, minkä koetaan olevan "oikea" tapa mennä naimisiin eli avioitua?

      -Ja vastakysymys: Eivätkö hääbloggaajat olisi juuri oikeita ihmisiä osallistumaan avioliittokeskusteluun, koska he (toivon mukaan) ovat pohtineet avioliittoa ja avioitumista (sekä henkilökohtaisesti että instituutiona) jo valmiiksi? ;)

      Toivottavasti sait näistä vastauksistani jotain irti ja kiitos molemmista kommenteistasi. :)

      Poista
  5. Hei!

    Kiitos mielenkiintoisesta keskustelua herättävästä kirjoituksesta. Ajatukset avioliitosta ovat omastakin mielestäni sosiaalisesti kiinnostava aihe ja on virkistävää lukea vähän pintaa syvemmältä. Mielestäni hääblogit soveltuvat tähän aiheeseen hyvin foorumiksi, vaikka yleensä niissä sivutaankin enemmän käytännön järjestelyitä... En toisaalta näe mitään pahaa siinäkään, että pysytään juuri niissä kevyissä fliisitelyaiheissa, koristeluissa, hääpaikassa yms. joka on ainakin omalla kohdallani ensimmäinen syy, joka johti blogeja lukemaan. Kuten aiemmin kommenteissa on todettu, blogeista saa hyviä neuvoja ja ideoita omiin suunnitteluihin ja sen takia itsekin päädyin avaamaan oman blogini. Kuitenkin mielestäni on kiinnostavaa lukea myös syvällisempiä ajatuksia aiheesta eri kirjoittajien näkökulmasta.

    Vastasin nyt siis haasteeseesi omassa blogissani, jossa kerron omia näkemyksiäni avioliitosta (tosin englanniksi joka päätyi olemaan blogini kieli, mutta suomenkieliset kommentit ovat myös tervetulleita): http://specialday2013.wordpress.com/2012/12/14/on-marriage/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on hyvin samanlainen suhtautuminen hääblogeihin ja olenkin käyttänyt niitä sekä hömppäinspiraatiovarastona että syvemmän pohdiskelun foorumina. Jännä, että monet haluavat rajata vähänkään vakammat aiheet keskustelun ulkopuolelle. Täytyy käydä lukemassa tekstisi. :)

      Poista