Syksy

Olen aina kokenyt syksyn ajankohtana kaikkein radikaaleimmille muutoksille. Luonto ja sää muuttuvat yleensä nopeasti kylmäksi, sateiseksi ja kirkkaankirjavaksi. Keväällä alkava vihertäminen on jotenkin hennompaa ja lämpötilakin tuntuu nousevan aina liian hitaasti. Syksy sen sijaan ottaa luonnosta otteen paljon nopeammin ja sen saapumisen voi haistaa ilmassa jo ennen kuin se on kunnolla ottanut otettaan.

Syksyyn liittyy paljon muutoksia myös ihmisten elämässä. Aloitetaan uusia koulupolkuja ja harrastuksia sekä luovutaan kesän keveistä leikeistä. Syksyn lapsena koen vuodenajan myös tietyllä tavalla henkilökohtaisen kasvun aikana, sillä pian on taas aika juhlia yhtä vartuttua ikävuotta. (Syntymäpäivien jälkeen olen joka päivä lähempänä 50-vuotta kuin syntymääni, hui!) Ehkä syksyn lapsena en ole koskaan kokenut synkkenevää vuodenaikaa ahdistavana, sillä luonnon hiljentymisessä on kuitenkin jotain hyvin kaunista. Vaikeampaa minulla on keväisin ja talvisin. Loskakelit eivät tosiaan ole minua varten. Leikin mieluummin syksyisissä vesilammikoissa.




Monet meistä haluavat myös uudistua syksyisin. Ehkä tarve kumpuaa koulumaailmasta, jonne syksyisin piti palata kesän jälkeen "uudistuneina". Uusia kursseja ja harrastusmahdollisuuksia pursuavat lehti-ilmoitukset eivät nekään anna meille paljon mahdollisuutta ajatella muuta. Syksy on muutoksen aikaa kaikin tavoin.

Syksy on myös kaipuun aikaa. Monet hiljentyvät, vetävät villasukat jalkaan, kääriytyvät viltin sisään hyvän kirjan kanssa ja sytyttävät kynttilöitä. Jotkut kaipaavat kiireisen kesän jälkeen ystäviään ja siirtyvät lempikahvilaan rupattelemaan kuulumisia kiireettömästi. Pipoja, takkeja ja lämpimämpiä kenkiä kaivetaan varaston uumenista ja niiden joukosta voi jopa löytää unohtamansa aarteen, kuten ihanan villapaidan.

Tänä syksynä minä kaipaan takaisin hevostalleille ehkä enemmän kuin koskaan. Kesän jälkeen hevoset palaavat laitumiltaan ja tiiviimpi ratsastaminen voi taas jatkua ja toimia samalla pimenevien iltojen piristyksenä. Monia vuosia syksy olikin ahkeraa ratsastusaikaa, mutta olosuhteiden vuoksi näin ei ole ollut yli vuoteen. Viime syksynä pystyin harhauttamaan itseäni gradun kirjoittamisella, opiskeluilla, töillä ja hääsuunnittelulla, mutta nyt ei mikään voi peittää tuota aukkoa sydämessä. Ei etenkään, kun vierelläni on toinen hevoskärpäsen puremasta kärsivä. 

Onneksi asialle voi tehdä jotain. Onhan syksy uudistumisen aikaa.



(Rakastan tuota kuvaa!)


Mitä sinun sisimpäsi alkaa kaivata syksyisin? 

5 kommenttia

  1. Aivan mahtava postaus ja ihana kuva! Jos joskus saan tulevan mieheni hevosen selkään, niin haluan ottaa samanlaisen kuvan.. Jos lempi vuodenajoista puhutaan, niin Syksy on paras! Varsinkin alkusyksy kun on vielä lämmintä ja luonnon väritys muuttuu vihreästä ruskeaan ja punaiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä myönnän vilukissana rakastavani kesän lämpöä eniten, mutta syksy ja nimenomaan tosiaan alkusyksy tulee hyvänä kakkosena. :)

      Poista
  2. Pidän syksystä - vielä enemmän talvesta. Ihanaa, kun on hämärää, pimeää, kuulasta ja kirpeää. Lokakuun vaakana inspiroidun tästä vuodenajasta eniten. Päivän lyheneminen ei ahdista ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitte kyllä häissänne ottaneet kaikki talven kauneimmat puolet esiin. Rakkaus talveen näkyi niissä kauas. :)

      Poista
  3. Mä oon samoilla linjoilla Tanjan kanssa, syksy ja talvi on vuoden parasta aikaa. Ja tämä postaus oli ihana ajatuksineen :)

    VastaaPoista