Hääpäivä kuvina - Vihkiminen

Vihkitilaisuus. 
Hääpäivän tärkein hetki, jota jännitettiin niin kovin, ettei pelkistä perhosista vatsanpohjassa voi enää puhua. Vihkitilaisuutta oltiin jännitetty oikeastaan koko vuosi, sillä suuri toiveemme oli saada avioliitollemme siunaus ulkona merenrannassa, mikä tietysti vaati edes siedettävän sään toteutuakseen. Meillä kävi onni, sillä hääpäivämme oli uskomattoman kaunis ja lämmin elokuussa muutoin vallinneeseen säätilaan nähden.  

Tunnemyrsky, joka tuon lyhyen puolituntisen aikana morsiamen läpi kävi, oli aika uskomaton. Ennen vihkitilaisuutta minä, kaaso, morsiusneito, kukkaistyttö ja sormuksenkantaja keräännyimme ylös pihalle huvilan nurkalle odottamaan alhaalta rannasta toisen seremoniamestarin merkkiä. Instrumentaaliversio Disney-klassikko Beauty and the Beastista alkoi soida ja me jäimme kaason kanssa odottamaan muiden astellessa pitkät portaat alas rantaan. (Vieläkin sydämessä läikähtää ilo, kun kuulen tuon kappaleen. Erityisen ihanaa oli häiden jälkeen sunnuntaina korkkaista tuoreen aviomiehen kanssa kuoharipullo ja katsoa kyseinen elokuva kaikessa rauhassa. Taisi siinä muutama kyynelkin nousta silmiin.)




Seuraavaksi ilmoille kajahti eniten odottamani kappale, pianoversio Trainin Marry Mestä. Voi pirskutti, että osasi jännittää! En kaatunut portaissa, kuten olin pelännyt, mutta silti jännitys oli saanut minusta totaalisen yliotteen. Päästyäni pitkät portaat alas rantaan vievälle hiekkapolulle etsin katseellani sulhastani. Ja sillä hetkellä, kun erotin hänet ihmisjoukon keskeltä minut valtasi sanoinkuvaamaton ilon ja onnen tunne, enkä voinut kuin hymyillä. Sulhanen sen sijaan oli niin herkistynyt, ettei hän voinut kuin itkeä. 





Pappimme puhui todella kauniisti ja juuri meille onnistuen sekä naurattamaan että herkistämään niin meidät kuin vieraatkin. En olisi voinut kuvitella kauniimpaa paikkaa ja tilaisuutta juuri meille kahdelle siitä huolimatta, että aurinko paistoi suoraan silmiin, eikä muistokynttilä suostunut merituulessa syttymään. Onneksi tällaisille asioille osasi nauraa jo siinä hetkessä. 




Tänään ja jokaisena päivänä.






Kaaso ilahdutti (ja itketti) laulamalla kauniin Romanssin.




Poistumismusiikiksi olimme valinneet reippaan He's a Pirate -kappaleen. Kyllä nyt hymyilyttää!

Näitä kuvia katsellessa on todella vaikea uskoa, että hääpäivä on jo ohi. Kaikki tuntuu vieläkin suloiselta unelta ja joka päivä on yhtä ihmeellistä ajatella, että mehän ollaan naimisissa! Vau! 


Kuvat Ville Lehtinen/Antti Silvennoinen/ EI SAA KOPIOIDA!

7 kommenttia

  1. Suloista, cihkipaikka näyttää kauniilta, ja miten upea taivas siellä näkyykään taustalla pilvineen :) Hurjan suloiset nuo yksittäiskuvat teistä (kuva 2) :)

    VastaaPoista
  2. Kertomus ja kuvat sai tällä naisella kylmät väreet ja liikutuksen kyyneleet silmiin. Vain niin kovin ihanaa kun kaksi ihmistä ovat noin täydellisen rakastuneet ja noin täydellisen onnellisia :')

    VastaaPoista
  3. <3 Ihana tarina ja niin upea pari.

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia ja ihanasti osaat kirjoittaa, meni ihan kylmät väreet. Onnea teille!!:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos jälleen ihanista kommenteista. On niin kivaa, että saa teidän kanssa jakaa näitä ihania muistoja! :)

    VastaaPoista
  6. Piti jo aiemmin kirjoittaa tuosta kynttilän syttymättömyydestä.. Ehkä se olivatkin ne poissaolevat, ketkä sen puhalsivat sammuksiin, merkkinä siitä että olivat paikalla katsomassa ;)

    VastaaPoista