Hääpäivä kuvina - Ohjelma



Häidemme ohjelma alkoi äitini kauniilla puheella, jota olin sekä odottanut että pelännyt jännittäessäni kyynelkanavien molemminpuolista aukeamista. Selviydyimme kuitenkin kunnialla kauniista sanoista ja siirryimme ruokailemaan. Ruokailun jälkeen kuulimme toiveemme mukaan ystäviemme kitaralla säestetyn esityksen Jason Mrazin I won't give up -kappaleesta. Biisissä on aivan ihanat sanat, jotka merkitsevät meille aivan erityisen paljon.

I won't give up on us
even if the skies get rough
I'm giving you all my love
I'm still looking up



We had to learn how to bend
without the world caving in
I had to learn what I got and what I'm not 
and who I am


Yllätyksenä morsiamelle tulikin se, että musiikkiesityksen jälkeen esiin tuotiin toinen kitara ja sulhanen pomppasi mukaan pikku orkesteriin. Olin ihan ihmeissäni ja naureskelin, etten tiennyt ollenkaan mistä oli kysymys. Kitaristit aloittivat kappaleen, enkä vielä introstakaan arvannut mistä oli kyse. Vasta ystävämme laulaessa ensimmäiset sanat...

Tuulimyllyjä vastaan 
täällä taistellaan. 
Viima hiuksissa viipyy 
hetken vaan...


...tunnistin kappaleen ja purskahdin holtittomaan itkuun. Kappaleella ja sanoilla on aivan erityinen merkitys ja kauniina kappaleena se kosketti myös muita kuulijoita. Sulhanen kyllä väitti, että soitto meni jännityksessä ja kyynelehtivää morsianta katsoessa vähän miten sattui, mutta minä en ole koskaan kuullut yhtä kaunista versiota tuosta ihanasta kappaleesta. Poikien kitarat ja ystävän kaunis laulu. Ihan täydellistä.  









Toinen kappale tuli niin suurena yllätyksenä, että biisin jälkeen muistiini taisi sulaa jonkinlainen aukko, enkä muista mitä sen jälkeen tapahtui. Joka tapauksessa seremoniamestarit olivat järjestäneet meille toiveidemme mukaan perinteisen tuttu juttu -visailun, jossa kenkien sijaan käytimme nalle- ja possupehmoleluja. Sulho valikoitui possupehmoksi, sillä hän on persompi ruoan suhteen. Seremoniamestarit esittivät meille kysymyksiä ja vieraat näyttivät ylä- ja alapeukkua sen mukaan miten olimme onnistuneet vastaamaan kysymykseen yhtenevästi. Yhdessä hauskimmista kysymyksistä tiedusteltiin kummalle Chuck Norris soittaisi tarvitessaan apulaista. Tässä ei ihan osuttu yksiin, sillä molemmat olivat sitä mieltä, että olisi itse Chuckin ykkösvalinta. Lopuksi vieraatkin saivat esittää omia kysymyksiään. Ehkä paras kysymys olikin perinteinen "kumpi määrää kaapin paikan". Me nimittäin nostimme sekunninsadasosan tarkkuudella molemmat pehmolelumme ilmaan, mikä aiheutti aikamoiset aplodit. Meillä nimittäin kaapin paikat katsotaan yhdessä, sen verran hyvä tiimi ollaan! Palkinnoksi saimme hienon lahjan "heille, joilla on jo kaikkea" eli tyhjän laatikon. Mitäpä me enää tarvittaisiin, kun toisemme saatiin.




Ennen kakunleikkausta kaasoni piti hauskan puheen, jossa hän siteerasi omia sähköpostejani, joita olin hänelle lähettänyt ulkomaille niihin aikoihin, kun tutustuin sulhaseen. Nämä lainaukset aiheuttivat aikamoista naurua, sillä perinteinen "me ollaan vaan kavereita" -analyysini ei oikein tämän hetken perusteella ollut ihan rehellinen.





Ei liene kenellekään yllätys, ettei meillä kakkua polkaistu. Kakkuna oli valkosuklaa-vadelmamoussekakku.


Seuraava ohjelmanumero oli sellainen, jota itse olin jännännyt koko ruokailun ajan. Meillä nimittäin ryöstettiin anopit!




Agentti 220711 ja Agentti 18812 aka kihla- ja vihkipäivä.
Tätä me emme edes hoksanneet!


Huvilaan hiippaili sisään kaksi tummiin pukeutunutta agenttia, jotka uhkaavasti lähestyivät anoppeja pöydän päässä. Anoppiparat olivat ihan ihmeissään, kun agentit ilmoittivat epäilevänsä juhlissa olevan laittomia anoppeja. Laittomat anopit joutuivat agenttien matkaan ja hääparina me jouduimme tietysti tekemään muutaman tehtävän anoppien palauttamiseksi. Ensimmäinen tehtävä oli etsiä listalle merkittyjä esineitä ja ihmisiä, joista kumpikin sitten muodosti performassinsa. Toisena tehtävänä listasimme syitä molempien anoppien palauttamiseksi. Tällä välin naureskelevat anopit oli kiikutettu pihalle ja heille tarjottiin "totuusseerumia" agenttien toimesta. Takaisin heidät toki saatiin ja anopit laillistettiin tietysti asiaankuuluvasti anoppisertifikaatein sekä kaulakoruin. Näistä kuvia tulee tarjolle myöhemmin.

Anoppien päästyä pinteestä olikin jo aika valloittaa tanssilattia, mutta se ansaitseekin varmasti oman postauksensa.



Kuvat: Ville Lehtinen ja Antti Silvennoinen/ EI SAA KOPIOIDA


7 kommenttia:

  1. Tosi hyvältä kuulostaa teidän ohjelma :) Meilläkään ei polkaistu kakun leikkuun yhteydessä, ei ole tarve :) Kuinka kauan te olette olleet yhdessä?

    VastaaPoista
  2. Aivan ihania juttuja sulla täälä!:) Tosi hauska idea tuo anoppien ryöstäminen..!:D

    VastaaPoista
  3. Täälläkin pääsi kyyneleet valumaan yllätysmusiikista.
    Me polkaistiin, mutta olimme sopineet jo etukäteen, että polkaistaan yhtäaikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua. :) Aika hauska idea tuo yhtä aikaa polkaiseminen! :D

      Poista
  4. Ihania kuvia nämä ja kaikki aikaisemmin postaamasi. Muistan, kuinka pohdiskelit tuota kakkuasiaa, täytyypi sanoa, että kaunis kakku teille tuli! Ja kauniit häät muutenkin kaikin puolin. Oi!

    VastaaPoista