Ajoitus on kaikki kaikessa?

Hääjärjestelyjen keskellä sitä tuli huomattua hyvin voimakkaasti, miten erilaiset perinteet ja mielipiteet ohjasivat ihmisten käsityksiä siitä, mikä avioitumisessa oli "oikein", "väärin" tai "suositeltavaa". Kihlautuminen ja avioituminen ovat niin voimakkaasti kulttuuriin ja yhteisöön kytkeytyneitä konventioita, että välillä häälehtien neuvot "tehkää häistänne teidän näköiset" tuntuivat suorastaan tekopyhiltä. Todellisuudessa hääpariin kohdistetaan lukemattomia odotuksia sekä sukulaisten, ystävien että jopa yhteiskunnan taholta, jolloin on myös todella helppo huomata tehneensä ratkaisuja, jotka eivät miellytä kaikkia. Ensimmäiset päätökset koskevat tietysti kihlautumista ja avioitumista. Moni nipinnapin parikymppinen kuulee taatusti avioitumisaikeista kerrottuaan kuiskutuksia selkänsä takana ja vastaavasti tiedän monen kaksvitosen kuulevan ihmettelyjä siitä, missä vakituinen poikaystävä oikein mahtaa viipyä. Timing is everything, niinhän sitä sanotaan, mutta kuka päättää mikä on oikea aika kenellekin tehdä omat ratkaisunsa?

Koomista tässä pohdinnassa on se, että vaikka kihla- ja avioparit itse saattavat kokea ympäristön arvostelevan parisuhteeseensa liittyviä päätöksiä, eivät he kuitenkaan itse jätä tilaisuuden tullen tekemättä omia kommenttejaan muiden pariskuntien valinnoista - ainakaan hiljaa päänsä sisällä. Voin ihan itse myöntää kauhistelleeni tässä yksi päivä pariskuntaa, joka asui yhdessä alle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Aika nopeaa toimintaa, ajattelin. Ja sitten muistin itse muuttaneeni mieheni katon alle juurikin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Jos jotain tästä opin, niin ainakin sen, ettei toisten elämäntilanteita ja ratkaisuja pitäisi koskaan arvostella, eikä ainakaan ääneen, mutta siitä huolimatta olen altistunut aivan samoille kulttuurisille käsityksille "oikein tekemisestä" kuin kaikki muutkin. Siispä nyt käännynkin uteliaana teidän puoleenne tiukkojen kysymysteni kanssa. Kuinka kauan mielestäsi olisi hyvä seurustella ennen kihlautumista? Entä kuinka pitkä olisi mielestäsi sopiva kihlausaika? Mikä on mielestäsi sopivin ikä mennä naimisiin?

Nyt kommentoitte seuraavaksi, että sehän on täysin tapauskohtaista ja jokaisen ihmisen on edettävä omaan tahtiinsa ja niin pois päin. Näin on, mutta nyt en kysykään sitä, mikä olisi Suuri Totuudenmukainen Vastaus näihin kysymyksiin (koska sitähän ei ole), vaan mikä on juuri sinun mielipiteesi siellä sisällä mielesi sopukassa, sillä voin vaikka vannoa, että sellainen taatusti on. Ehkä kaikkein olennaisimpana olisi myös hauska kuulla oletko itse toiminut näiden omien mielipiteittesi mukaan vai et. Kommenttiboksi on avoin ja kysely löytyy sivupalkista. Muistathan vastata kaikkiin kolmeen kysymykseen.

Terveisin
"Naimisiin päälle 25-vuotiaana vähintään viiden vuoden seurustelun jälkeen." (Did not happen.)





19 kommenttia

  1. Seurusteluaika ennen kihlausta ei mielestäni ole niin tärkeä, kuin aika ennen naimisiin menoa. Jos kunnolla kolahtaa, en näe estettä mennä kihloihin vaikka puolen vuoden seurustelun jälkeen (kuten allekirjoittanut).

    Mielestäni naimisiin ei tulisi kuitenkaan mennä ennen kuin on tuntenut toisen yli vuoden verran. Vaikka asuisi yhdessä koko sen ajan, toisen kaikkien puolien tuntemiseen menee oma aikansa.

    Ensimmäiset kuukaudet ovat usein "symbioottista" aikaa ja yritetään ehkä miellyttää toista. Vuoden sisällä usein paljastuu se aito ihminen sokerisen kuoren takaa. Se ihminen jonka kanssa sitten oikeasti haluaa mennä naimisiin.

    Ikä, jolloin olisi hyvä mennä naimisiin..? Jos mietin omaa "nuoruuttani" (kolmekymmentä kun lähenee kovaa vauhtia), mielestäni alle 20- vuotiaalla harvoin on elämänkokemusta riittävästi.

    Huh, olipahan tiukkoja mielipiteitä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä tuosta "sokerisen kuoren" murenemisesta. Ekoina kuukausina sitä tulee riideltyä usein kovin kohteliaasti, eikä niitä rumia puoliaan käytöksessään halua näyttää. Parisuhteeseen kuitenkin kuuluu olennaisena osana erimielisyyksienkin selvittäminen, mutta se on hyvin vaikeaa, jos oma ja puolison "riitelypersoona" ja riitelyn tavat eivät toimi yhtään yhteen, vaan päinvastoin johtavat vain pidemmälle väärinkäsityksiin ja suurempiin riitoihin. Toisen huonojen puolien tunteminen on äärimmäisen tärkeää ennen oikeaa sitoutumista.

      Poista
  2. Mun mielestä ehkä noin vuosi tai kaksi ennen kihlausta kannattaisi seurustella. Ja ehdottomasti asua jonkin aikaa yhdessä! Eihän sitä todella voi (mun mielestä) tuntea toista, jos ei ole nähnyt ollenkaan sitä arkea, missä toinen elää ja miten hoitaa asiat. Tämä ei meidän kohdalla ihan toteutunut, koska mentiin kihloihin noin kuukausi yhteenmuuton jälkeen. Seurusteltu oltiin kuitenkin jo 3,5v siinä kohtaa.

    "Oikea" kihlauksen pituus onkin sitten vaikea. En oikein tiedä, onko sellaista oikeaa pituutta. Ehkä oikea pituus on jokaisen parin itse päätettävissä (Joo, ympäripyöreä vastaus. En vain oikeasti osaa sanoa, mikä on hyvä pituus!) ja koska ovat valmiita sitten sanomaan tahdon. Meillä oli 22.9. 5v kihlapäivä, että pitkän kaavan mukaan on menty.

    Mun mielestä ei ole "oikeaa" ikää mennä naimisiin. Ehkä tässä kahden- ja kolmenkympin puolivälin hujakoilla tai sitä myöhemmin. Toki kyllä tiedän pareja, jotka on menneet jopa alle 20-vuotiaina naimisiin ja heille se toimii. Mutta toisaalta tiedän pareja, jotka toimivat kaiken suhteen todella nopeasti, menivät nuorina naimisiin ja erosivat sitten yhtä nopeasti. Itse olen tavallaan tyytyväinen, että meillä on mennyt hääpäivään mennessä 9 vuotta yhdessäoloa ja on nähty jo niin paljon ylä- ja alamäkiä. Molemmat ollaan vielä vihkimishetkellä 25, allekirjoittanut täyttää parin kuukauden päästä siitä 26. Meille tämä on oikea ikä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä asuminen, kyllä! Täysin samaa mieltä. Mitenkään muuten ei toista opi tuntemaan kuin jakamalla kodin (eli paikan, jossa saa olla oma itsensä) toisen kanssa.

      Poista
  3. Äh, jätän nyt muun kommentoinnin, koska mulla ei (oikeesti!!! :D ) ole mielipidettä asiasta... mutta tuo kihlausaika. Siitä olen sanonut kovin äänekkäästi, että MINUN kohdallani hääpäivä päätetään kihlauspäivänä. Kihlaus on mulle lupaus(/Sopimus?) naimisiinmenosta, joten kihlauksen jälkeen en olis jääny jahkailemaan vuositolkuksi, vaan sitten se on menoa. Jos muut haluavat mennä aikaisin kihloihin ja sitten jumittaa siinä vuosikausia, niin fine by me, mutta ite en olis siihen suostunu. Okei, hääpäivä päätettiin noin 2 viikkoa kihlauksen jälkeen, eli ei se IHAN menny niin ku piti, mutta se riitti... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli sama juttu eli halusimme päättää hääajankohdan mahdollisimman nopeasti kihlautumisen jälkeen. Tiedän kyllä itsekin pareja, jotka haluavat naimisiin ja ovat menneet kihloihin, mutta erinäisistä syistä häitä ei vielä järjestetän useaan vuoteen. Se on mielestäni täysin ok. Sen sijaan en ymmärrä, jos mennään vain kihloihin ajatuksella "naimisiin sitten joskus". Kai nyt joku tavoiteaika pitäisi olla, jos kerran luvataan mennä naimisiin (=kihlaus). Myönnän siis karsastavani näitä ns. teinikihloja eli kihlautumista vailla avioliittoaikeita. Siinä mielessä olen aika konservatiivinen. ;D

      Poista
    2. Näin kun ite ajattelen myöhemmin, vanhempana ja viisaampana, niin kyllä mä silloin kihloihin mennessä ajattelin hääpäivän koittavan aiemmin. Tuntuu niin teinikihloilta, kun ollaan vasta nyt, viiden vuoden jälkeen menossa naimisiin... :D Onneksi voin sentään sanoa, että oltiin oltu jo melko kauan yhdessä ennen niitä kihloja. Jos olisin tuossa kihlaustilanteessa "vasta tällä ikää", niin nyt tahtoisin päättää sen päivän siinä samalla.

      Poista
    3. Okei, luin ton omani uudestaan ja se kuulostaa kauhean tuomitsevalta. :O Mulle on siis kans ihan sama, mitä muut tekee, enkä mä ole tuomitsemassa edes niitä teinikihloja... :D Kyllähän muut saa olla kihloissa vaikka loppuelämänsä, jos siltä tuntuu! :D Mutta itelle se oli tosi tärkeetä ja ihan oikeestana itsestään selvää, että kihlojen jälkeen alotetaan hääsuunnittelu. Ja niinhän se menikin.

      Jostain syystä mua ei oo kukaan koskaan teininä kosinu... :D Ellei sitä Kallen rappusissa vähän ennen pilkkua tapahtunutta ohikulkijan kosintaa lasketa... :P

      Poista
  4. Hyvää pohdintaa! Tuo on niin totta että itse kukin syyllistyy vähintään äänettömään arvosteluun kun on kyse muista pareista.

    Aurinkoprinsessan kanssa olen samaa mieltä siitä, että kihlaus todella on jo lähes yhtä iso asia kuin naimisiinmeno, sillä siinä jo periaatteessa luvataan mennä naimisiin. Joten mielestäni sen kanssa ei pitäisi hoppuilla, vaan ennen kihlautumista tulisi tuntea ainakin 1-2 vuotta. Sitten pitäisi sopia häiden ajankohta, vaikkei tarkkaa päivää niin ainakin vuosi ja kuukausi.

    Sitten varsinaisten kysymysten ulkopuolelta on kommentoitava mahdollista yhdessä asumista ennen kihlausta. Mielestäni yhdessä asuminen ei ole edellytys sille, että näkee kaikki puolet ja niitä sietää sitten lopun elämää (vaikka kyllä tämäkin pitää paikkansa osittain ja on varmasti hyvä asua yhdessä ennen naimisiinmenoa). Suuremmaksi jutuksi olen kokenut sen, että molemmat ovat asuneet jossain muualla kuin äidin helmoissa edes hetken ennen yhteenmuuttamista. Näin kumpikaan ei oleta toisen tekevän kotona kaikkea, eikä arki kaadu tällaiseen perusjuttuun.

    VastaaPoista
  5. Itse olen aina ajatellut, että vähintään pari vuotta olisi seurusteltava ennen kihloja, ja tosiaan ehdottomasti asuttava yhdessä ennen sitä! Aikaisempi kommentoija sanoi, että olisi hyvä, jos molemmat ovat asuneet yksinäänkin ennen yhteenmuuttoa. Nojoo, voishan se toki olla, mutta me ei oltu asuttu, ja hyvin ollaan pärjätty. :) No kuitenkin, me seurusteltiin 2,5 vuotta ennen kihloja ja yhdessä oltiin asuttu yli vuosi, ja mun mielestä ihan sopivat ajat. Kihloissa sitä tulikin sitten oltua neljä vuotta ennen avioliittoon astelemista. Mutta siihen oli syynä ihan rahatilanne, kun molemmat opiskeltiin (ja minä opiskelen vieläkin). Koko ajan kuitenkin oli aikomuksena vihille mennä, eli niitä teinikihloja kartastan itsekin. Kihlautumisajalle en oikein osaa sanoa mitään hyvää aikaa, joillakin se on vuosi ja joillakin useampi, ihan ok molemmat. :)

    Itse aina nuoruudessa haaveilin meneväni naimisiin 25 tai 26-vuotiaana, ja se toteutuikin. :D Se on hyvä ikä mielestäni, mutta paljon tärkeämpää kyllä on se, että kuinka kauan ennen häitä on yhdessä oltu. Meille vuosia ehti kertyä melkoisen monta. Sen voisin kyllä vielä sanoa, että alle kaksikymppiset ovat mielestäni liian nuoria menemään naimisiin.. Ja alle vuoden seurustelun jälkeen mielestäni ei kannattaisi naimisiin mennä, koska siinähän on vielä se alkuhuumakin meneillään eikä ole vielä karu arki ehkä tullut vastaan. :)

    VastaaPoista
  6. Veikkaan, että oon aika vanhoillista "koulukuntaa" mielipiteineni. Uskon, että on hyvä seurustella useampi vuos (sanotaan nyt vaikka min. 2v) ennen kihlautumista. Ainakin omassa ja lähipiirin parisuhteissa on monesti se ah-niin-ihana vaaleanpunainen hattarakausi saattanut kestää reilun vuodenkin, ja musta ois hyvä rauhassa tutustua ja perehtyä syvällisesti siihen ihmiseen, jonka kanssa seurustelee ennen kuin sormuksia ja avioliittolupauksia vaihdellaan. Samoin ajattelen, että sen seurustelukumppanin lähipiiriin on tärkeä päästä tutustumaan rauhassa, sukulaiset ja ystävät kun paljastavat (ilman sanojakin) paljon ihmisestä ja kuitenkin harva pariskunta elää täysin omassa kuplassaan, jolloin ystävien ja sukulaisten kanssa ollaan tekemisissä enemmän tai vähemmän.

    Kihlat on mulle tosi iso asia - lupaus ja päätös avioliitosta. Kihlautuminen tarkoittaa mulle sitä, että ihan tosissaan pariskunta lupaa toisilleen mennä naimisiin ja avioitumisjärjestelyt voidaan aloittaa. Sopiva aika kihloissa olemiselle on mun mielestä suunnilleen max. 2v. Mun puolesta kihlapari voi mennä naimisiin vaikka heti viikon päästä, mut taas tosi pitkiä kihlausaikoja en näe järkevänä. Musta kihlauksesta häviää silloin vähän se tärkein pointti, jos sormukset on vaihdettu mutta naimisiin mennään joskus hamassa tulevaisuudessa. Miks kiirehtiä kihloihin, jos ei aio toteuttaa lupaustaan? Tää pohjaa pitkälti siihen mun käsitykseen seurustelustakin: tähdätäänhän seurustelussakin naimisiin menoon (ainakin mun mielestä!), miten kihlaus eroaa tästä jos ei häitä olla toteuttamassa? En tiedä, osaanko eritellä mun ajatuksenkulkua tässä kovin hyvin, pahoittelen :) Mutta anyhow, pointtina oli se, että paria vuotta pidempään ei mun mielestä oo kannattavaa olla kihloissa.

    Musta naimisiin menolle ehkä ihanteellisin ikähaarukka ois joskus parikymppisenä (alle 30v). Moni ystävä on mennyt naimisiin jopa 19- tai 20-vuotiaana ja on nyt onnellisesti naimisissa. Mä uskon, että on parempi mennä nuorena naimisiin kuin odotella iäisyyksiä jotain "parempaa ajankohtaa". Omalle kohdalle oon teini-ikäisestä asti haaveillu naimisiin pääsystä 22-25 -vuotiaana, vielä on mahdollisuuksia osuakin tuohon ikähaarukkaan ;)

    Vielä on pakko tarttua yhdessä asumiseen! Mun mielestä yhdessä asuminen ei oo mitenkään välttämättömyys ennen kihloja/avioitumista. Itse asiassa oon aika negatiivinen _pitkäaikaista_ avoasumista kohtaan, koska avoliitossa jo jaetaan elämää todella kokonaisvaltaisesti - miksei siis mennä naimisiin ja oikeasti sitouduta siihen asuinkumppaniin, mikä tois molemmille turvaa niin henkisesti kuin lainopillisestikin? Plus että tosiaan, ei mun mielestä yhdessä asuminen oo välttämättömyys siihen, että oppii tuntemaan puolisonsa "kotiminän" tms. Pitkässä parisuhteessa joka tapauksessa vietetään paljon aikaa yhdessä tiiviistikin, kyllä siinä muodostuu käsitys toisen arkisesta ja kotiympäristössä tapahtuvasta toiminnastakin. :) Me ollaan poikaystäväni kanssa seurusteltu vuosikausia asumatta vielä lainkaan yhteisessä kodissa, mutta uskon silti tuntevani rakkaani todella hyvin ja voisin kuvitella muuttavani hänen kanssaan saman katon alle vasta naimisiin mentyämme, jos käytännön asiat hoituvat niin. Enemmän katson kauhulla niitä, jotka muuttavat suoraan äidin helmoista yhteen. Täytyy osata elää ja pärjätä myös itsenäisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...

      Tän jäätävän romaanin ja jyrkiltä kuulostavien mielipiteiden jälkeen on hyvä heittää disclaimer ilmoille: En oikeasti ole näin jyrkkä mielipiteissäni. Uskon, että pariskunnat on kaikki erilaisia ja se, mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Ja varmasti voi olla onnellinen, vaikkei asiat hoituiskaan niin kuin tässä oon linjannut. :) Ja totta kai tilanteet on erilaisia esim. silloin, jos aloittaa seurustelun kumppaninsa kanssa 16-vuotiaana (kuten allekirjoittanut) tai vaikka 32-vuotiaana. Ei oikeasti oo olemassa yhtä oikeaa aikataulua näille, vaan itse asiassa jonkun keinotekoisen aikataulun noudattaminen orjallisesti voi olla jopa haitallista. Hetkessä eläminen on tärkeetä :)

      Poista
  7. Viisi ja puoli vuotta seurustelua ja niistä kolme vuotta saman katon alla ennen kihloja meillä. Sinäänsä kihlautuminen ei muuttanut mitään, koska aina (heh, tai ainakin aika aikasesta vaiheesta asti) ollaan luvattu toisillemme viettävämme loppuelämämme yhdessä. Eli ei se lupaus siinä sormuksessa vaan oo kiinni. Mun kaveri kihlautui keväällä ja kysyin, et miltäs nyt tuntuu sitten, niin kaveri vastasi musta vähän hassusti tyyliin "on se kiva, kun nyt on varmuus siitä toisestakin, että se on tässä tosissaan". Musta se oli hassua ehkä siksi, että kyllä mä oon oon tiennyt Roopen olevan tosissaan koko ajan :) vaikee selittää, mut ehkä saat jujusta kiinni. Vaikka me ei olla päätetty tarkkaa päivää häistä ja ihan ensi kesänä niitä ei varmasti tanssita, niin en mä silti laskisi tätä meidän juttua teinikihloiksi :) Ollaan tällasia hitaita ihmisiä ihan kaikessa, ja aika rationaalisiakin monessa suhteessa. Opintolainat maksuun ennen häätilin perustamista. Niin ja ennen sitä pitäis opiskella loppuun! Mä ainakin nautin tästä elämänvaiheesta ihan täysillä :) Ja tuntuu kivalta, kun voi unolmoida niistä häistä silti jo nyt. Se, miten toisten pitäisi tehdä asiat, on (blaah, tiedän ettet tahtonut näitä mielipiteitä :D) kyllä oikeesti kiinni monesta jutusta! Just niinku joku aikasemmin kirjoitti, on aika eri asia, jos pariskunta on alkanut seurustelemaan suht teineinä (kuten me) versus pariskunta tapaa toisensa silloin, kun molemmat ovat jo työelämässä jne. :) No olipas tylsä sepustus. Sepustin nyt kuitenkin! hehe :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja tuosta hääpäivän päättämisestä piti vielä sanoa, että mulle ei oo ongelma se, ettei niin sanottua tavoteaikaa vielä oo haavissa. Se varmasti selviytyy tässä ajan kuluessa. En kuitenkaan usko, että se arki on ratkaisevasti erilaisempaa naimisissa kuin ennen sitäkään, sillä saman ihmisen kanssa sen arjen jakaa silloinkin. Ainoa erotus tietty on se, että mä saan maailman kauneimman sukunimen! :)

      Poista
  8. "Seurusteluaika ennen kihlausta ei mielestäni ole niin tärkeä, kuin aika ennen naimisiin menoa. Jos kunnolla kolahtaa, en näe estettä mennä kihloihin vaikka puolen vuoden seurustelun jälkeen (kuten allekirjoittanut).

    Mielestäni naimisiin ei tulisi kuitenkaan mennä ennen kuin on tuntenut toisen yli vuoden verran. Vaikka asuisi yhdessä koko sen ajan, toisen kaikkien puolien tuntemiseen menee oma aikansa."

    Tätä en ymmärrä sitten alkuunkaan. Kun kihlaudutaan niin silloin tulee olla valmis sanomaan tahdon vaikka samalla sekunnilla. Ei sen jälkeen enää "tutustuta toiseen paremmin". Kihlaus on avioliittolupaus ja se tulee antaa silloin, kun mielestään tuntee toisen riittävän hyvin ja asia tuntuu muutenkin oikealta. Ei sen jälkeen enää mitään katsella jne. Se on sitten selvä peli.

    VastaaPoista
  9. Muuten yhdyn täysin narian viestiin, oli tiukkapipoista tai ei. :) En ymmärrä näitä nykypäivän teinikihloja, joita harrastaa ihan kaiken ikäiset. En ymmärrä myöskään sitä, että ollaan lähemmäs kymmenen vuotta oltu yhdessä ilman, että on edetty yhdessä asumista pidemmälle (eri asia toki jos on periaatteellisesti jotenkin avioliittoa vastaan, eikä pidä sitä tärkeänä). Jos ei ole avioliittoaikeita kyseessä on pelkkä rinkula sormessa, so what ketä kiinnostaa. Ihmettelen todella sitä, että suostutaan kihlautumaan, vaikka avioliitosta ja häistä puhe jää kokonaan taustalle. Jos se rinkula todella vahvistaa omaa tunnetta suhteesta niin hieno juttu, mutta tiedoksi, että sormuksen saa poiskin sormesta jne. Se ei muuta yhtään mitään normaalin avoliiton rinnalla. Kihlaus on lupaus, iso lupaus, mutta samalla silti pelkkä välivaihe. Tähtäimenä tulee olla selvästi avioliitto, jota kumpikin haluaa. En näe syytä sille, että pitäisi yli 2 vuotta olla kihloissa. Jos ollaan vaikka suht nuoria ja opiskelijoita niin ymmärrän jos halutaan useampi vuosi säästää ja vaikka valmistua ensin, mutta silti olisi hyvä luoda jonkinlainen tähtäin tulevaisuuteen ja päättää vuosi, jolloin häät pidetään. Itse olen niinkin tarkka, että haluan päättää päivämäärän kokonaisuudessaan heti kihlojen vaihdon jälkeen.

    Mitä tulee yhdessä asumiseen ja seurusteluun ennen kihloja niin pidän järkevänä sitä, että asutaan yhdessä ensin. Mutta jollain tavalla haluan uskoa myös sellaiseen romanttiseen vaistoon ja tunteeseen, että sen oikean vain tietää, vaikkei olisi yhdessä asuttukaan ja oltu yhdessä vaikka vuoden verran. Itse en siitä huolimatta kihloihin suostuisi alle vuoden seurustelun jälkeen, en edes kahden. Olen aina ajatellut, että haluan seurustella useamman vuoden ennen kihloja ja häitä, mutta rajansa kaikella. Yli viittä vuotta on minusta turhaa kenenkään joutua odottamaan.

    VastaaPoista
  10. Mielipiteeni:

    Saman katon alle voi muuttaa vuoden seurustelun jälkeen. Kihloihin voi mennä, kun on muuttanut yhteen.

    Seurustelua tulisi olla 7-10 vuotta ennen naimisiin menoa. Kukaan ei opi tuntemaan toista kunnolla alle 5 vuodessa.

    Yhteisen lapsen aika on mielestäni yli 10 vuoden yhdessä olon jälkeen.

    Oma toteuma:

    Vuoden seurustelun jälkeen muuttos yhteen. Puoli vuotta muutosta mentiin kihloihin. Ensi kesänä mennään naimisiin, jolloin olemme seurustelleet 10 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika karua luettavaa esimerkiksi 33-vuotiaalle sinkulle tämä... Silloin ei nimittäin välttämättä ole biologisesti aikaa odottaa kymmentä vuotta lasten hankkimista, varsinkaan jos haluaisi useamman.

      Mun mielestä tähän on aika vaikeaa sanoa mitään, vaikka huomaan kyllä ihmetteleväni pikakihlauksia ja avioliittoja. Kaiketi siksi, että itse olen niin hitonmoinen jahkailija. Seurustelua takana kuusi ja puoli vuotta, yhdessä asumista reilut neljä, ikää 23 ja pientä hääkeskustelua on alettu viritellä. Kihloissa julistamme olevamme sitten, kun hääpäivä on päätetty tai ainakin päivä hääjuhlalle, mahdollisesti jo tänä vuonna.

      Poista
  11. Hih, vastasin tuohon tutkimukseen, että sopiva ikä mennä naimisiin on 25-30 v., vaikka itse menin alle kaksvitosena :D Minusta takaraja naimisiinmenolle on kuitenkin 30 v, josta pidin kiinni myös oman mieheni kohdalla: mies täytti 30 v. kuukausi häiden jälkeen.

    Mun mielestä yhdessä asuminen on jopa edellytys kihloihin menolle. Yhdessä asuessa oppii niin paljon toisesta. Tiedän pareja, jotka ovat muuttaneet yhteen vasta naimisiin mentyään ja tiedän heillä olleen todella suuria vaikeuksia, kun yhdessä asuessa on vasta huomattu, millainen se toinen todellisessa arjessa on. Se yhdessä asuttu aika ei välttämättä ole olennainen, mutta vähintään noin vuosi yhdessä asumistaa ennen kihloja voisi olla sopiva. (Ja tässäkin asiassa rikoin pahasti ''kaavaa'', sillä menimme kihloihin vain puolen vuoden tiiviin romanssin ja yhdessä asuminen jälkeen. Puhun nyt kokemuksella, sillä olen monesti miettinyt, miten onnellisia saamme olla, että se toinen paljastui ihan mukavaksi kaveriksi alkuhuuman jälkeen :D)

    Ja näin jälkiviisaana olisin halunnut mennä naimisiin vähän aikaisemmin kihlauksen jälkeen. Me kerkesimme olemaan kihloissa neljä vuotta ennen häitä, mutta toisaalta taloudellinen tilanne ei ollut sellainen, että olisimme voineet häitämme aikaisemmin järjestää. Meidän tilanteessamme myös alun pikainen toiminta kompensoitui vähän rauhallisemmalla häidenjärjestelyvauhdilla, mutta jos tilanne olisi sallinut, olisimme ehdottomasti halunneet aikaisemmin naimisiin.

    Liian pitkä yhdessä olo ennen kihlautimista ja naimisiinmenoa ei ole sekään mielestäni hyvä juttu, koska ainakin näin ulkopuolisena ajattelen, että miksei veisi samantien suhdetta jo vakavammalle tasolle?

    Yhdestä asiasta olen myös ehdoton: naimisiin ennen lapsia. Tämä on myös se seikka, jota eniten arvostelen muissa pareissa. Ehkä tämä myös selittää sen, miksi olin alle 25-vuotias mennessäni naimisiin? Haluan saada lapset ennen kolmeakymppiä ja suunnata vasta sitten täyspäiväisesti työelämään.

    -kaisu

    VastaaPoista