Polttaripäivä eli kuinka kontrollifriikki kesytetään

Sulhasen vuoksi muutamat yksityiskohdat on toistaiseksi vielä jätetty salaisuuksiksi. Ne paljastuvat sitten myöhemmin...







Viime lauantaina lähdin töihin kiltisti kymmeneksi, mutta työpäiväni jäi kovin lyhyeksi. Parin tunnin kuluttua liikkeeseen teki täysrynnäkön yhdentoista naisen ihana joukko pukeutuneena kaikki pikkumustiin! Yllätys oli niin tolkuton, että olin pudota lattialle. Polvet löivät loukkua, nauroin ihan hulluna ja olin purskahtaa liikutuksen kyyneliin. Olin niin kaffella, että tarvitsin apua jopa laukkuni pakkaamiseen.

Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä hetki oli päivän paras. Olin yrittänyt ajatella realistisesti, etteivät kaikki rakkaat tytöt mitenkään voi päästä polttareihini, mutta siinä he nyt olivat hymyt naamalla valmiina kidnappaamaan minut mukaansa. Sain käsiraudat käsiini ja sitten mentiin. En tietystikään missään vaiheessa tiennyt mitä tapahtuisi seuraavaksi, joten jännitystä riitti koko päiväksi.

Ensimmäinen kohde oli kaasoni koti, jossa minun tuli ensimmäiseksi suoriutua tehtävästä. Mediatutkimuksesta valmistuneena minulle on enemmän kuin tuttua puuhaa tehdä analyysejä audiovisuaalisesta materiaalista, joten tällaisen homman eteen pääsin nytkin. Homman juju oli se, että analysoitavalla videolla esiintyi rakas sulhoni joitakin vuosia takaperin (taisi olla vielä juhannus). Voitte kuvitella millainen meininki videolla oli. Palkinnoksi hyvin suoritetusta tehtävästä kilisteltiin laseja ja syötiin vatsat täyteen croisanteja, mansikoita, kermavaahtoa ja suklaata.

Matka jatkui jälleen kohti tuntematonta. Minut lykättiin sisään kampaamoon ja edessä oli pienimuotoinen make-over iltaa varten. Luonnollisesti kampaaja käänsi selkäni peiliä päin, joten minulla ei ollut havaintoaakaan mikä lopputulos oikein olisi. Samalla polttariporukka sai kampaamon sohvalla istuen seurata epäileviä ilmeitäni ja kiusata minua ehdottelemalla mahdollisia lopputuloksia vihreästä Hulkista suomenlipuilla koristeltuihin poskiin. Kampaajalla oli mukanaan myös kaksi suloista koiraa, jotka viihdyttivät porukkaamme oikein antaumuksella sillä aikaa, kun itse panikoin tuolissa. Lopputulos olikin sitten aika huikea. Sain kunnon kiharapilven ja tumman silmämeikin. Ei mitään vappumeininkiä siis.



Meikkihetki.


Kampaajalta siirryimme seuraavan ystävän luo, jossa morsian sai ylleen pelätyn polttariasun, joka koostui pikkumustasta, nahkalätsästä, pampusta ja käsiraudoista. Apua! Onneksi tarjolla oli boolia, sillä näissä vermeissä olo oli vähintäänkin kyseenalainen. Nostalgiaa oli tarjolla myös muisteloiden muodossa, sillä jokainen polttariporukassa oli tuonut mukanaan jonkin esineen, joka liittyi jotenkin yhteiseen menneisyyteen tai muistoihin. Mieleen muistui monia ihania juttuja, mutta ehkä kaikkein makein esine oli pitkäaikaisen ystävän tuoma kirjevihko vuosilta 2000 ja 2003. Kirjevihosta luetut näytteet olivat aivan loistavaa viihdettä ja niitä tuli luettua vielä myöhemminkin illalla laivalla.

Booliastioiden tyhjennyttyä alkoi nälkä sopivasti kurnia vatsassa ja kipsuttelimme syömään. Ruokailun ohessa sain vastailla pienimuotoiseen visailuun. Tytöt olivat kysyneet sulholta kysymyksiä, joihin hänen piti antaa sellainen vastaus, jonka hän uskoi minun antavan. Minun taas piti antaa sellainen vastaus, jonka uskoin sulhasen kuvittelevan minun antavan. Menipä monimutkaiseksi. Pärjäsimme melko hyvin, vaikka joissain vastauksissa sulhanen oli huomattavasti pohdiskelevampi. Itse heitin hätäpäissäni hyvät hartiat kolmanneksi piirteeksi, jota arvostan miehessä. Sulho oli maininnut hyvän huumorintajun ja luotettavuuden. Hups...

Yhteiskuvien jälkeen tapahtui taas. Osa porukasta alkoi hyvästellä ja halauksien jälkeen morsiamelle lykättiin side silmille. Sain taluttajat molemmille puolille ja sitten lähdettiin liikenteeseen. Haparoivan kävelyn jälkeen piti nousta sisään salaperäiseen kulkuneuvoon, jota aluksi luulin veneeksi. Olimme sentään Aurajoen rannalla. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun kulkuneuvon oikea identiteetti paljastui. "Tää on Transit!" (Tässä vaiheessa on syytä kertoa, että tranktorimaisella moottoriäänellä varustettu valtamerilaiva m/s Ford Transit oli tulevan mieheni kulkupelinä seurustelumme alkuaikoina, joten kyseinen auto on erittäin lähellä sydäntäni kaikkien siihen liittyvien rakkaiden muistojen vuoksi. Polttareihin se oli valittu lukuisten matkustajapaikkojensa vuoksi, mutta henkilökohtaisella tasolla tämän auton läsnäolo polttareissani oli kyllä ihana ylläri.)


Hymy on leveä, vaikka määränpäästä ei ole vielä tietoakaan...

Auto lähti siis liikenteeseen ja yritin silmät sidottuina arvuutella keitä kaikkia auton takaosassa kanssani istuikaan. Yksi asia oli kuitenkin aika selvä. Tunnistin kuskiksemme sulhaseni hänen ajotyylistään, vaikka muut eivät sitä meinanneet uskoa, sulhanen kaikkein vähiten. Tottakai minä nyt oman tulevan puolisoni ajotyylin tunnen. Välipysähdyksen jälkeen saavuimme määränpäähän, jonka tunnistin ilman näkökykyäkin merenrannaksi. "Täällä tuulee ja haisee meri!" Odotin tietysti näkeväni sulhasen ja syöksyinkin hänen kaulaansa heti, kun side lähti silmiltä. Edessä oli kuitenkin vielä suurempi järkytys. Olimme Turun satamassa ja syy siihen selvisi, kun katselin ympärilleni. Olimme lähdössä laivalle! Sulhanen lykkäsi minulle yhdessä äitini kanssa pakkaamansa laukun ja sitten morsianta taas vietiin. Tässä vaiheessa olin jo ihan ulapalla, vaikka tasaisella maalla vielä turvallisesti oltiinkin. Olin koko päivän pystynyt heittämään vapaalle, mutta olin ajatellut pääseväni kotiin viimeistään seuraavana aamuna. Ja nyt olinkin lähdössä risteilylle! 

Polttariporukkamme oli tässä vaiheessa tiivistynyt kuuteen henkeen ja seuraavan vuorokauden pidimme hauskaa, tanssimme, söimme, saunoimme ja pulikoimme porealtaassa saunaosastolla, joka meille oli seuraavaksi päiväksi varattu. Tuo rentoutumishetki olikin aivan superihana railakkaan vuorokauden jälkeen.



Autonosturikuskin tulevan vaimon tulee toki hallita laivan karkkinosturimasiinan käyttö. Sain napattua sulhaselle karkkikaulakorun tuliaisiksi!


Kaiken kaikkiaan polttarit olivat aivan äärimmäisen mahtavat! Tytöt olivat nähneet ihan hurjasti vaivaa, mikä sai aikaan liikutuksentunteita vielä sunnuntainakin. Lisäksi olin erittäin tyytyväinen siihen, että kontrollifriikkinä pystyin relaamaan, antautumaan toisten vietäväksi ja pitämään hauskaa. Sen fiiliksen aion ottaa tästä tästä kokemuksesta mukaani. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin kiitollisuus. Olen aivan äärimmäisen onnekas, että ympärilläni on tällaisia ihmisiä, jotka näin perusteellisesti halusivat minut yllättää. Heidän lisäkseen apua tarjottiin niin sulhasen, äitini kuin työpaikan puolelta. Tämä oli ehkäpä maailman paras salaliitto!

Näin jälkikäteen voisin neuvoa tulevia polttarisankareita heittämään täysin vapaalle polttaripäivänä. Ette te kuitenkaan voi yhtään vaikuttaa siihen mitä tulee tapahtumaan, joten nauttikaa jokaisesta hetkestä! Polttareiden järjestäjille taas vinkiksi antaisin sen, että itse ainakin tykkäsin suunnattomasti kaikista tehtävistä ja henkilökohtaisista jutuista, joita polttaripäivään oli ujutettu. Sopivasti haastetta ja hemmottelua pienellä nöyryytyksellä maustettuna!

3 kommenttia

  1. Hih, oli varmasti hauskat polttarit :)

    VastaaPoista
  2. Saitpa ihanat polttarit! :) Jaksaa onnellisena muistella myöhemminkin.

    VastaaPoista