Diagnoosi: Hääöverit

Olemme suunnitelleet häitä viime heinäkuusta saakka ja kuluneen vuoden ajan olen selaillut läpi pinterestit, style me prettyt, colour palettet, martha stewartit ja muut enemmän tai vähemmän oleelliset hääsivustot, jotka pursuavat päivittäin uusia ihania hääideoita. Olen selannut läpi pukuvalmistajien sivut, real weddings -osastot ja kymmenet ihanat muut hääblogit. Olen etsinyt sormuksia, kenkiä, laukkuja, koruja, hääpaikkoja, kimppuja, kutsuja, kirjekuoria, vieraskirjoja ja pohtinut häiden väriteemaa, ohjelmaa, häätanssia ja musiikkeja. Jo keväällä kuitenkin huomasin, etten enää samalla tavalla ihastellut uusia ideoita tai innostunut näkemästäni. Jokainen netin uumenista silmilleni pompahtava paikkakortti, kutsu, kimppu, hääpaikka ja hääpuku tuntui toistavan itseään. Kaikki on niin valtavan kaunista, ettei mikään enää riitä ihastuttamaan, innostamaan ja aikaansaamaan kiljahduksia. Ja minun pitäisi sentään olla varpaita myöten esteetikko! 



Omia hääsuunnitelmia viemme eteenpäin jatkuvasti, mutta niissäkään en enää osaa nähdä mitään erityistä. Pohdin kenkiä, kimppua, pöytäkoristeita ja ohjelmalappuja enää vain tiukan teknisistä näkökulmista näkemättä niiden ihanuutta ja sitä, että ne edustavat juuri meidän tyyliä, eivätkä ole vain yksiä satojen muiden ihanuuksien joukossa, joita tietokoneen näytöllä tulee vastaan päivittäin. Katson ja selailen nettisivuja, ideoita ja kuvia todella kuitenkaan näkemättä niitä. Kadotan puut tässä hääsuunnittelun metsikössä ja olenkin täten diagnosoinut itselleni hääöverit. Päätän siis jättää nettisivujen selailun hetkeksi ja etsin ainoastaan ideoita niitä tarvitessani. Ehkäpä sillä lailla saan nämä mustavalkoiset lasit silmiltäni ja opin taas ihastelemaan ideoita ja yksityiskohtia niin omissa kuin muidenkin häissä.

Tunnustaako joku muu kärsivänsä hääövereistä? Mitä olet määrännyt itsellesi hoidoksi?


12 kommenttia:

  1. Täällä yksi! Hoitokeinoa en ole keksinyt. Hirvee stressi tällä hetkellä siitä kun en saa yksinkertaisia asioita tehtyä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ottanut välillä joidenkin asioiden hoitamisessa tiukan linjan ja hoitanut homman yksinkertaisesti alta pois. Aina ei vaan voi odottaa sitä inspiraatiota. :/

      Poista
  2. Ei vain enää nappaa. Edelleenkään. Mitä enemmän tehtävää, sitä vähemmän kiinnostaa. Ja kuten sanoit, kaikki tuntuu ihanuudessaan jo kiertävän kehää blogeista toiseen.

    Nyt olisi ulkoistamisen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Kuulostaa siltä, että kunnon breikki hääsuunnittelusta olisi paikallaan. Harmi, etteivät aikataulut ainakaan kesäpareille anna helpolla periksi moiseen lomailuun. :/

      Poista
  3. Mä en tiedä kuuluuko tämä saman diagnoosin alle, mutta mua vähän pelottaa, että mulle tulee tästä informaatiotulvasta sellainen mikään-ei-tunnu-enää-miltään olo. Tai että alan tarkastelemaan muiden kavereitteni häitä (joita tänäkin kesänä on useampi) liian kriittisellä silmällä, "aha, noi on valinnut noi jutut, jne." enkä todellakaan halua olla sellainen. Vaan muiden häissä aivan kuten omissanikin haluan vaan nauttia kaikesta kivasta sen enempää analysoimatta. Mä luulen että aikansa kaikella, en mäkään tällä hetkellä jaksa juuri tehdä pakollista enempää. Ja viime syksynä kun sovittiin häistä luin häälehtiä koko ajan, nyt nekin ovat jo pölyttyneet monta kuukautta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuolta mustakin tuntuu! Mulla vaan ei ole tuttujen häitä tulossa, mutta ihan varmasti turhan kriittisellä silmällä niitä katsoisin. :(

      Poista
  4. Täältä löytyy toinen samankaltainen. Nyt olen jo iloinen siitä, että olen päässyt niinkutsutusta häävi**tuksesta yli ja tunnelin päässä näkyy valoa. Kutsut tilattu ja huomasin, ettei tosiaan riemunkiljahduksia löytynyt niitä(kään) katsellessa.

    Hoitokeinona koin tehokkaimmaksi irtaantumisen virtuaalimaailmasta. :D Bloggaamisen karsin puoleen (postauksien määrä pudonnut huimasti!) Niitä ihania juttuja häihin löytyy sieltä kauppojenkin hyllyiltä ihan sattumalta. :) Ja niitä pääsee hypistelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se tästä taas lähtee uuteen nousuun. Mun mieli ainakin parani, kun vieraat kehuivat saamiaan kutsuja. Fiilis nousi kummasti. :)

      Poista
  5. Täällä ilmassa myös jonkinlaista väsymystä. Toivon vain että se päivä jo tulisi!! Onneksi tekemiset alkaa olla loppusuoralla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin alkaa olla kärsimättömyyttä ilmassa. Paikkakorttien ja ohjelmalappujen sijaan unelmoin itse vihkitilaisuudesta. :)

      Poista
  6. Täällä myös! Ehkä se on juuri siinä, että aluksi kaikki on uutuudenviehättävää, jännää ja kiehtovaa. Ainakin itselleni koko häämaailma oli ihan uusi tuttavuus useine ulottuvuuksineen silloin syksyllä, kun sinne ensimmäistä kertaa luvallisesti sukelsin tuhatta ja sataa. Ehkä se on ihan tervettä, että yhden päivän juhlan takia ei olekaan maailma täynnä loputtomasti kaikkea uutta ja ihanaa, jota jaksaisi vuodesta toiseen ihmetellä ja ihastella.

    Ja nyt kun tarkemmin ajatellaan, niin tuntemani morsiamet eivät kyllä edes ole olleet hääpäivänä onnensa kukkuloilla jokaisesta yksityiskohdasta, vaan pääasiassa ihan tyytyväisiä juhlaan ja olotilaan. Ehkä se vain kuuluu asiaan, että sitten kun valtavat innostukset on kokenut ja hommia hoidellut, niin into laantuu ja naimisiinmeno on normaali, ihan mukava juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että ei yhdestä päivästä voi repiä suunnatonta intoa itselleen koko vuodeksi. Jossain vaiheessa haluaa tehdä jotain muutakin kuin selata loputtomiin Pinterestiä. :D

      Poista