Kivirakkaus

Enpä olisi koskaan uskonut tekeväni postausta kivistä, mutta minkäs tälle voi. Olen rakastunut kiviin. 

Niissä on jotain lujaa, kovaa ja rosoista. 




Ne ovat hiljaisissa yksityiskohdissaan kuin taideteoksia. Kaikki erilaisia.




Kivissä on jotain ikuista ja jatkuvaa.










Karkeudessaan kivet luovat vastakohdan eläväiselle vihreydelle.




Tänä keväänä kiviä on kannettu kaksin käsin äidin ja miehen isovanhempien luota. Niitä on kaivettu pihalta ja aseteltu istutusalueiden reunoille ja sateenvarjojalavan alle. Vielä odotan sitä kesän räjähtävää vehreyttä, joka sulkee harmaat pihakivet lempeään syleilyynsä. Tule kesä, tule!




1 kommentti:

  1. Meillä tulee kivistä nimikyltit pöytiin. Olen myös hurahtanut kiviin! Kauniita kiviä nämä.

    VastaaPoista