Yllätysajelu

Ajattelin jo pikkutyttönä, että hevoskyyti on saatava, kun naimisiin menen. Koska vihkiminen ja juhlat ovat samassa paikassa, ei kyytejä kuitenkaan juuri tarvita, joten idea unohdettiin nopeasti. Unelmissa on kuitenkin vielä se oma ponsku, jonka kanssa voi kärrytellä sitten mielinmäärin. Sulhanen ei kuitenkaan unohtanut haavettani, sillä muutamaa viikkoa ennen maaliskuista kaksivuotispäiväämme hän pyysi varaamaan päivän yllätystä varten. Tuo päivä meni kuitenkin lopulta mönkään, sillä vietimme sen molemmat töissä. Pääsiäisenä otettiin kuitenkin uusiksi ja yllätys saatiin toteutettua. 



Lähdimme Lietoon, jossa meitä odotti komea suomenhevosruuna Taikuripoika ajureineen. Teimme ihanan pitkän kierroksen lähiseuduilla maalaismaisemissa. Kaari Utrion 1800-luvun tarinoita ja Jane Austenia fanittavanalle morsiamelle erityisen ihastuttavaa oli kuulla vaunujen olevan peräisin 1700-1800 -lukujen vaihteesta. Siinä oli mukava miettiä kuinka moni aatelissukuinen on takamustaan samalla penkillä lepuuttanut. Kyllä siinä aika juhlava olo tuli, kun vaunut keinuivat verkkaisasti eteenpäin, eikä ollut kiire minnekään. Kun vielä olisi saanut molemmille juhlapuvut päälle, olisi näky ollut varmasti kuin pukudraamasta repäisty. Ihana yllätys!



Taikuripojan vaunuajeluista löydät lisätietoa täältä.

6 kommenttia:

  1. Minäkin olen kerran ollut kuvaamassa häissä, joissa Taikuripoika kyyditsi hääparin juhlapaikalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli varmasti upeita kuvia! Vaunut on niin komeat ja Taikuripoika tietysti myös. :)

      Poista
  2. Eikä! Siis googletellessani Taikuripoikaa eksyin sun blogin sivuille, te olette siis olleet Taikuripojan komeissa vaunuissa joskus :) Me tilattiin Taikuripoika meidän "hääkyydiksi" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Juuri luin sun postauksen. Ihanaa ja romanttista kyyditystä Taikuripojan vaunuissa teille! :)

      Poista