"Onnelliset ihmiset osaavat joskus olla tosi ärsyttäviä."

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikki ihania morsiamia, jotka kommentoivat eiliseen ihmissuhdepostaukseen ja klikkailivat vastauksia sivupalkin kyselyyn. Monen kommentin kohdalla alkoi harmittaa hääparin puolesta, joten toivottelen meille kaikille tsemppiä ja paksua nahkaa (sekä tietysti käytöstapoja jokaisen lähipiirille). Eilisestä aiheesta johtuen mielessäni alkoi pyöriä toinenkin näkökulma asiaan, joka tuli monessa kommentissakin tavalla tai toisella esille. Nimittäin onnellisuus ja sen rasittavuus.





"Onnelliset ihmiset osaavat joskus olla tosi ärsyttäviä." Näin totesi ystäväni, jonka kanssa pohdiskelin juurikin naimisiinmenon vaikutusta lähiympäristöön. (Kiitos lainauksesta, S!) Itse en osannut oikein samastua tuohon mielipiteeseen, mikä tietysti johtuu siitä, että itse olen parisuhteessani onnellinen. Ja kun on itse onnellinen, on kovin helppoa myötäelää muidenkin onnellisuutta. Vaaleanpunaisissa pilvissäni minulta on kuitenkin ehkä jäänyt huomaamatta se, miten paljon tämä yltäkylläinen onni ja rakkaus saa aikaan ärtymystä esimerkiksi kaveripiirissä. Olen jopa kuullut joidenkin kavereiden pohtineen meistä kahdesta, että "kyllä noidenkin parisuhteessa on pakko olla jotain vikaa". Tällainen panettelu olisi helpompi ymmärtää, jos käyttäytyisimme kuin hormonihuuruiset teinit, jotka kulkevat julkisissa paikoissa kielareita vaihdellen ja toisen takapuolta puristellen. Me kuitenkin osaamme pitää näppimme kurissa ja keskustelemme kavereiden kanssa muistakin aiheista kuin kumppanimme ihanuudesta. Johtopäätöksen onkin oltava se, että onnellisuuttaan ei voi peittää ja sekös vasta rasittaa muita.

Miksi onnellisten pitää sitten kärsiä sosiaalisesti siitä, että he ovat onnellisia tai miksi onnellisuutta pitäisi edes yrittää peittää? Anteeksi nyt, mutta mielestäni kuulostaa todella katkeralta todeta, että onnellisten ihmisten parisuhteessa on oltava jotain pielessä vain sen takia, että kommentoijalla itsellään olisi parempi mieli omasta elämästään. Miten toisten onnellisuus on keneltäkään muulta pois? Kirkkaimmin tämä suhtautuminen tulee tietysti esille siinä vaiheessa, kun nämä ärsyttävän onnelliset ovat menossa naimisiin. Onnellisuus nousee siinä vaiheessa potenssiin kymmenen ja niin myös varmasti avioituvan parin ärsyttävyys kavereiden silmissä. Näiden nenäänsä onnellisuudelle nyrpistelevien kavereiden olisi kuitenkin hyvä muistaa, että kenenkään elämän onnellisuuden määrittäjänä ei toimi ainoastaan parisuhde, eikä kenenkään elämä ole totaalisen täydellistä. Kateutta on ihan turha tuntea ja vielä laimeampaa on toivoa parisuhteen epäonnistumista. Rakkautta ei kuitenkaan ole tässä maailmassa koskaan liikaa ja maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin toisiaan rakastavat ihmiset. Minä toivoisin, että heitä olisi enemmän.

Edellisen tekstin ja siihen tulleiden kommenttien pohjalta voi helposti todeta, että monet parit joutuvat maksamaan sosiaalisissa ympyröissä avioitumisestaan. Lievimmillään reaktiot ovat kettuilua hääsuunnittelua kohtaan ja pahimmillaan kaverisuhteiden kariutumista. Toisaalta näiden ongelmien kautta voi pystyä erottamaan jyvät akanoista. On tietysti katkeraa joutua toteamaan, että hyvä kaveri ei osaakaan iloita ystävänsä onnesta, eikä myöskään kykene peittelemään suhtautumistaan (toiset eivät sitä edes yritä). Onneksi jotkut ystävät voivat osoittaa todellisen lojaaliutensa tiukan paikan tulleen. Erityisen hienoa toimintaa osoittavat kaverit, jotka voivat todeta, ettei avioliitto ole heidän juttunsa ja onnellinen hääparikin on vähän ällö, mutta se ei estä häntä olemasta iloinen heidän puolestaan. Siinähän ystävyys todella mitataan.  

8 kommenttia

  1. Aivan naulan kantaan osuva teksti jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pipanuk! Viime aikoina tekstiä on tullut kyllä kerrakseen. :D

      Poista
  2. Tykkäsin tosi paljon tästä tekstistä :) ! Itselleni on tultu monta kertaa sanomaan kuinka ärsyttävä olen kun hymyilen jatkuvasti! Moni miettii miten ihmeessä pystyn hymyillä. Olen onnellinen, jos joku toinen on onnellinen! Muistan kun kerran huomasin jonkun tuntemattovan ihmisen katsovan minua ja hänkin alkoi hymyilemään. Mielestäni, jos toinen "loistaa" onnea, se joko levittää sitä muille tai saa toiset ärsyyntymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä mieli on kyllä tarttuva, mutta vain jos sen antaa tarttua, eikä käännä toisen hyvää tuulta negatiiviseksi.

      Poista
  3. Mun mielestä onnellisuus on osittain myös ominaisuus ihmisessä. Ja sellainen ominaisuus voi ärsyttää joitakuita, joiden on vaikeampi tavoittaa sitä olotilaa.

    Mä olen itse menossa naimisiin ja en nyt sanoisi olevani mitenkään ERITYISEN onnellinen. Ihan perustyytyväinen, joo, mutta en vaan ole sellainen ihminen jolla se onni kauhean kauaa olisi pysyvänä olotilana. :D Ja pitkään seurustelleena se huuma on jo kauan aikaa hävinnyt ja eletään ihan vain hyvää arkea läheisinä kumppaneina.

    Itseäni ei kyllä yleensä ärsytä muiden onnellisuus, mutta onkin mielestäni tärkeää hyväksyä omat asenteensa ja suhtautumistapansa. Silloin ehkä tiedostaa, ettei se toisen parisuhde välttämättä ole sen kummoisempi, vaan suhtautumistapa vain on erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisesti tuo kommenttisi viimeinen kappale oli kyllä osuva. Omat asenteet kun vaikuttavat aina siihen miten muut ihmiset kokee ja kohtaa.

      Poista
  4. Tää on niin totta, todella hyvää tekstiä!
    Nii ja piti sanomani että on ihana blogi sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika! Ihana saada tällaista palautetta. :)

      Poista