Kell onni on, se onnen kätkeköön... sanoi katkera tyyppi.

Tavakseni on tullut udella teiltä lukijoilta kaikenlaisia asioita hääsuunnitteluun liittyen. Aiheet ovat pyörineet kovin kevyissä aiheissa, kuten hääpuvuissa ja hiuskoristeissa, joten tehdäänpä tällä kertaa toisin ja kysytään lähipiirin suhtautumisesta häihin. Häät ovat hääparille tietysti todellinen rakkauden juhla, mutta välillä kuulee kanssamorsiamilta myös säröääniä, kun sukulaiset tai kaverit onnistuvat varjostamaan hääsuunnittelua omilla mielipiteillään. Faktahan on se, ettemme tässä maailmassa onnistu koskaan tekemään kaikkia tyytyväisiksi ja jollain on aina nokankoputtamista meidän päätöksiimme. Kihlautumisestaan ilmoittavat hääpareista puhutaan taatusti jotain heidän selkänsä takana ja toisinaan kärkkäimmät ilmoittavat mielipiteensä tylysti päin naamaa. Puoliso voi olla väärä tai avioituminen liian nopeaa. Joidenkin mielestä taas avioliitto itsessään on jo niin kulahtanut instituutio, että sitä tulisi karttaa viimeiseen saakka. Eivätkä nämä henkilöt välttämättä pidä tätä tietoa itsellään. Anopit, apet ja tulevan puolison sisarukset saattavat laittaa osaltaan kapuloita rattaisiin. Monet morsiamet taas ovat ehkä saaneet ymmärtää, että heidän on täytynyt suorittaa poikaystävälleen jonkinlainen aivopesu, jonka seurauksena tämä on menettänyt täysin oman päätöksentekokykynsä ja suostuu nyt raukka naimisiin. Yllättäen näiden mielipiteiden laukojina toimivat vannoutuneet poikamiehet. Kateus ja mustasukkaisuus taas saattavat ajaa hyvänkin kaverin käytöksen tason täysin ala-arvoiseksi. Pahimmillaan kaksi kaasoa voi alkaa kilpailla morsiamen huomiosta niin, että hääpäivänä välit ovat aivan tulehtuneet.



Itse olen ainakin saanut huomata, että avioituminen ei olekaan (kummallista kyllä) kahden ihmisen solmima päätös, jota lähimmät sukulaiset ja kaverit sitten kutsutaan juhlimaan. Yhtäkkiä kahden ihmisen rakkauden virallistamisesta tulee lähipiirissä ärsyke, jonka taustat nousevat esiin välillä kovin merkillisilläkin tavoilla. Pahimmillaan häät itsessään nostattavat lämpötilaa myös vanhoissa draamoissa erityisesti sukulaisten välillä ja tästä tietysti saa kärsiä hääpari pohtiessaan esimerkiksi juhlien plaseerausta ja yrittäessään pitää riitapukarit erillään. Milloin rakkauden juhlimisesta tulikaan näin vaikeaa?


Nyt haluaisinkin siis tietää millaisia ongelmia sinä ja puolisosi olette kohdanneet sosiaalisissa ympyröissä häihinne liittyen. Vastailla voit kommenttiboksin lisäksi myös sivupalkin kyselyyn. Ymmärrettävistä syistä aihe on aika tulenarka, mutta toivon mahdollisimman monen klikkailevan edes anonyymisti oman vastauksensa kyselyyn.     

29 kommenttia

  1. Meidän häihin ollaan suhtauduttu kaveri- ja perhepiirissä lähtökohtaisesti tosi hyvin; "oli jo aikakin"-asenteella, kun olemme aika kauan olleet yhdessä. Tosin mun veljeni jaksaa aina naljailla näistä meidän juhlista, koska hän ei kunnioita kyseistä instituutiota tippaakaan. Mutta sekin on sellaista "ronskia läppää" lähinnä, ei sen kummempaa.

    Itse häiden kanssa lähipiiri tuntuu olevan varsin sinut, mutta järjestelykysymyksistä onkin sitten tullut erilaista "kriittistä palautetta" taholta jos toiseltakin. Maksamme häämme pääosin itse, joten mielestäni kenelläkään ei pitäisi olla suurempaa nokankoputtamista hääpäivän "suuriin linjauksiin". Silti: toivomiamme lapsettomia häitä emme tule saamaan (lähisukulaisia jäisi pois); budjettia jaksetaan kauhistella (se on kuitenkin pyöreästi laskettuna mun + sulhasen yhteenlaskettu bruttopalkka kahdelta kuulta - ei siis mikään maailmanloppu kai?); toisen sukulaiset kehottavat karsimaan vieraslistaa, toiset laajentamaan.. Argh, välillä ärsyttää, vaikka pieniä asioitahan nuo loppupeleissä ovat. Paljon kamalampaahan olisi, jos jommankumman lähipiiri vastustaisi koko liittoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteet on kyllä yksi sellainen asia, josta niitä mielipiteitä tulee. Häidenhän kuuluu olla hääparin näköiset, eikä mitään tusinatuotantoa samalla käsikirjoituksella. Omalla äidilläni on ainakin joissain asioissa mielipiteitä, kun jotkut asiat pitäisi tehdä näin tai noin. Vastaavasti häneltä on kyllä välillä saanut hyviä neuvoja, joten ihan tylysti en viitsi hänen kaikki juttujaan tyrmätä. :D

      Poista
  2. Anoppi ärsyttää mua ihan sikana.
    En tiedä tekeekö se niin tahallaan vai tahattomasti, mutta tuntuu että mikään mitä ollaan suunniteltu häihin (vihkimispaikka,iltapala,"ohjelma" tms) ei tälle rouvalle kelpaa. Oonkin päättäny et me tehään eka suunnitelmat ja sitten kerrotaan vasta anopille että Näin tehdään, ei kysellä mitään siltä.
    Muutenkin tuntuu, että se tekee omia suunnitelmia päässään tyyliin "ei mitään iltapalaa ja sitäsitä viiniä on _pakko_ hankkia" ja sit kun se kuulee että mitä ollaan ajateltu hankkia niin hän näyttää siltä kun tahalleen hänen suunnitelmat poljettais maahan.. Vaikka ei todellakaan mitään yheisiä päätöksiä/suunnitelmia olla tehty anopin kanssa.

    Huoh. Kiitos että sain tulla tänne avautumaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, kuulostaa tosi tylsältä. Avun tarjoaminen on tietysti kiva juttu, mutta tuo kuulostaa lähinnä tahalliselta sekaantumiselta. :/ Puolison vanhemmat ovat kuitenkin sen verran tärkeitä ihmisiä, että heidän kanssaan tulee mieluusti hyvin toimeen. Meillä päänvaivaa ovatkin aiheuttaneet lähinnä kaverit.

      Poista
  3. Meillä on pääasiassa mennyt hyvin. Siis pääasiassa. Mitä nyt kaaso vaihtui tässä välillä ja muuta ei niin kivaa. Kirjoittelin itseasiassa omaan blogiini aiheesta viime viikolla, jos haluat lukaista. http://minnekuljettaa.blogspot.com/2012/03/ennen-haita.html

    Olen blogisi uusi lukija enkä ole aiemmin kommentoinut. Häät meillä ensi kesänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkkivinkistä. Meninkin heti vierailulle ja lukemaan tekstisi. Ilmeisesti aika moni joutuu pohtimaan näitä asioita. :/

      Poista
  4. Me emme ole kuulleet mitään negatiivista, mutta aistin kyllä ilmassa jotain reaktioita.. Lähinnä siitä, että kaikki vaan eivät tule sulhasen kanssa toimeen. Plus eronneet ystävät pessimistisesti ajattelevat että avioliitto on syvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eronneet ystävät taitavat olla ihan oma ryhmänsä tässä mielessä. Tietysti kaverin häät nostavat omia muistoja ja pettymyksiä mieleen, mutta aina pitäisi kuitenkin osata erottaa tilanteet toisistaan ja pyrkiä olemaan kaverin puolesta onnellinen.

      Poista
  5. Meillä on niin tahdikkaat sukulaiset ja ystävät, että kukaan ei ole ainakaan muistaakseni sanonut mitään negatiivista. Ainoastaan joiden kohdalla ihan lähipiirissä harmittaa se, että ne eivät ole sanoneet paitsi mitään negatiivista, eivät mitään muutakaan. Siis eivät kyselleet kertaakaan että mites häät tai sanoneet yhtä ainottakaan kommenttia asiaan. Mutta ei pitäisi valittaa, parempi silti näin päin kuin ne huonot kommentit.

    Joidenkin kaverien kohdalla harmittaa ihan vähän (oikeesti tosi vähän) kun innoissani väännän jotain tosi pientä yksityiskohtaa tai välillä jotain vähän isompaakin juttua, kommentit tyyliin "et mitä sä nyt noin paljon sitä mietit"? Tiedän että se on myös tapa sanoa et hei, älä stressaa, mikä on ystävällistä, mutta joskus tulee myös olo että he pitävät vähän tyhmänä jos mietin vaikka häiden tarjoilua. Hei mulla on vaan yhdet häät, kyllä mä haluan miettiä! Enkä tarjota hernekeittoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua on joidenkin ihmisten kohdalla myös nyppinyt se, ettei viitsitä kuulumisten vaihdon ohessakaan koskaan kysyä häistä yhtään mitään, siis ikinä. Ihan kuin niitä ei olisi olemassakaan. :/

      Poista
    2. Minä olen niin kainovieno, etten tavallaan uskalla kysyä häitäjärjestäviltä että miten menee :D pelkään katkaisevani jonkun viimeisen koossa pitävän hermosäikeen! "miksi kaikki kysyy niistä, kaikki on päin honkia aaaaargh".. sama juttu kuin raskaana kyseleviltä en kysy laskettua aikaa tai opiskelijalta koska tämä valmistuu, enkä remppaa tekeviltä että missäs vaiheessa olette :D

      Poista
    3. Mun mielestä tuollaiset asiat on perusluonteeltaan usein positiivisia, eikä niihin nyt liity pelkästään stressiä ja negatiivisia asioita. Ei ainakaan häihin, joiden suunnittelu on kuitenkin aika ihanaa. Kysyjä ei tietysti voi sille mitään, jos sillä hetkellä on stressi päällä, mutta osoittaa kuitenkin kiinnostusta asiaan tiedustelemalla miten menee. Ei se hermosäie siitä katkea, jos joku asiasta kysyy. Kyllä ne stressaavat asiat itsessään ne voivat katkaista jos niikseen tulee. :)

      Poista
  6. Meillä lähipiiri on suntautunut ihan ok asiaan, ei nyt mitään hurjia jippii-huutoja ole keneltäkään sukulaiselta tullut (tai siis miehen sukulaisilta) mutta ei mitään negatiivistakaan. Eniten ehkä harmittaa oma suku, isäni ja äitini eivät edes tiedä naimisiin menostamme, ovat molemmat alkoholisteja enkä ole tavoittanut heitä puhelimella moneen kuukauteen. Jotenkin toivoisin itse morsiamena että saisin siltä omalta äidiltä ja perheeltä apua, tukea ja mukanaoloa, mutta haaveeksi jää. En tiedä tulevatko edes häihin, sen verran ollaan etäännytty tuon a-ongelman takia (ja vanhempani ovat eronneet, asuvat eri puolilla Suomea). Joten kai tätä negatiiviseksi ongelmaksi voisi kutsua, vaikka on ehkä vähän OT :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä kurja juttu. :( Häät on vielä sellainen juhla, jossa kaikki huonot välit, avioerot, edesmenneet sukulaiset jne nousevat pintaan.

      Poista
  7. Vierasmäärä ja sen kautta budjetti tuntuu nostavan kulmakarvoja meidän lähipiirissä. Kaikki pitäisi kutsua, mutta ihmetellään miksi budjetti pitää olla niin iso, että stressaa raha-asioita. Ja lopulta me maksetaan häät ihan täysin itse, mutta aina se ei estä ihmisiä ilmoittamasta mielipidettään ja antamasta "tärkeitä" neuvoja.

    Toinen asia on perinteet. Ollaan asuttu pitkäön Suomessa ja monet suomalaiset perinteet on myös tullut tärkeiksi, joten ollaan päätetty eirinäisistä syistä jättää joitain perinteitä myös pois. Arvaavaan, onko tästä asiasta keskusteltu ja tullaanko tästä vielä keskustelemaan?

    Siihen päälle vielä toisen eronneet vanhemmat ja heidän eroavat mielipiteet. Jee, vielä 4kk aikaa vääntää kättä asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä aika koomista, ettei ymmärretä miten paljon yhden vieraan kutsuminen hääparille maksaa. Rahaa ei saisi käyttää, mutta kaikki pitäisi kutsua. :D
      Ja nuo perinnekysymykset ovat varmasti vielä hankalampia, kun on useampi kulttuuri kyseessä. Joskus tuntuu, että ihan näissä suomalaisissakin perinneodotuksissa on kestämistä. :D

      Poista
  8. Ai, että. Oikein odotan sitä, kun suvun yksi osa kuulee, ettei meitä ehkä vihitäkään kirkossa. :D Ollaan sitte virallisesti niitä pakanoita. Sama osa sukua tullee kritisoimaan vieraslistan rajauksia, mutta ehkei meitä jaksa kiinnostaa.

    Enemmän varmaan suku odottaa, että "viimeinen pari" tulisi uunista ulos ja pääsisivät juhlimaan. Saavat kyllä vielä tovin odotella. Toivottavasti kaverit ei ala kritisoimaan, sitä ei mun varmaan kyllä kestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tulikin mieleen, ettei kukaan ole tainnut kommentoida sitä, ettei meitä vihitä kirkossa. Jännää. Pappi meille kuitenkin tulee, joten ehkä se "helpottaa" asiaa. :D

      Poista
  9. Itseäni on eniten ärsyttänyt joidenkin sinkkukavereiden suhtautuminen onnellisuuteeni ja intooni hääjärjestelyitä kohtaan. En ole siis edes tuputtanut mitään ideoitani heille, mutta jos olen esim. mennyt tykkäämään facebookissa jostain hääaiheisesta sivustosta, alkaa armoton vittuilu tyyliin "mitä ihmeitä nää on" ja "hei eiks tää nyt oo vähän liian aikaista". Lisäksi pukuostossuunnitelmiani on kommentoitu, ja nekin ovat kuulemma liian aikaisessa. Mitä hittoa, mun mielestä vuosi ja kaksi kuukautta on aika normaali aika alkaa järjestää 90 ihmisen juhlia?! En halua olla siinä tilanteessa, että huomaankin kolme kuukautta ennen häitä, että hups, kukaan ei ole tehnyt mitään häiden eteen. Onneksi ihanat kaasoni ovat tukena ja jaksavat kuunnella juttujani! Ja toki mieheni sekä blogi toimivat myös loistavina höyryämiskanavina ;)

    Toinen harmillisempi juttu oli erään lähisukulaisen kommentti kihlautumisuutiseemme. Kaikki muut suhtautuivat positiivisesti ja tiesivät, että me tiesimme olevamme oikeat toisillemme. Mutta sulhasen isä, joka asuu nykyään ulkomailla uuden vaimonsa kanssa, tuumasi poikansa onnellisena kertomiin kihlajaisuutisiin ja tuleviin häihin, että "Onko tämä nyt ihan loppuunmietitty asia?" Että kiva ja kiitos vain... Tullaan kyllä hyvin toimeen, ei siinä mitään, vaikkakaan sulhasen isä ei ole kovin läheinen (edes lastensa kanssa). Joten pitää vain osata jättää tällaiset kommentit omaan arvoonsa ja noteeraamatta.

    Ah olipa ihana avautua vähän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä just eilen mietin, että täytyypä muuten tästä onnellisuuskysymyksestä kirjoittaa seuraavaksi! Jännä, miten onnellisuudesta tulee ihmisille myös raivon aihe ja kaikki siihen liittyvät asiat, kuten hääsuunnittelu, halutaan tyrmätä. Tsemppiä siis sinnekin päin! Et todellakaan ole aikaisessa. Nimimerkillä "Kääk, 5 kk jäljellä!" :)

      Poista
  10. Tuttuja aiheitahan täällä on!

    Sukulaisten yleinen suhtautuminen meidän häihin on hyväksyvä ja iloinen "johan tätä on odotettu". Mutta silti arvostelua tuntuu tulevan juuri niiden tärkeiden läheisten suusta, joilta toivoisi saavan eniten tukea asiassa.

    Omalla kohdallani närää sukulaisissa on herättänyt kirkkoon kuulumattomuuteni. Vaikka olisin suostunut kirkossa toimitettavaa siunaukseen mieheni takia (joka kuuluu kirkkoon), hän ei sitä halunnut. Nyt kirkkohäiden puuttuminen on kuitenkin täysin minun vikani, josta olen jo monesti riidellyt kapeakatseisten sukulaisteni kanssa. Sukulaiset ovat päivitelleet samalla myös sitä, että meidän lapselle, jota emme ole viedä edes yrittäneet, ei tule "oikeaa nimeä" jos sitä ei kasteta kirkossa (miten tämä liittyy meidän häihin!).

    Sukulaisten kanssa on väitelty mm siitä, minkälainen hääauto meille tulee ja kuka sitä saa ajaa. Onko yksilinjainen ruokajono katastrofi vai ei. Meidän juhlien ohjelma on kuulemma tylsä, koska "eihän siellä tehdä mitään muuta kuin syödään ja jutellaan", vaikka ohjelmaa on järjestetty. Viinaa on ensin liian vähän, sitten sitä on liikaa, oma isäni aikoo poistua kesken juhlan "koska ei kukaan viihdy teidän häissä yli 10 tuntia". Mun sormus oli kuulemma liian kallis, ja en saa hankkia tekokukkia kimppuuni. Mutta en saisi myöskään itse valita lajiketta kimppuuni. Itsetehty kaunis kaulakoru kaulassa näytän kuulemma torihevoselta. Mustasukkainen ystävämme vitsaili tekevänsä kaikkensa, että meidän häät menee pilalle, eikä päästä häämatkalle. Yllättäen, meillä ei enää riittänyt huumori.

    Ystävät, joilta olisin toivonut apua ja tukea häihin, päättivät kihlautua ja mennä naimisiin kun kuulivat meidän häistä. He eivät ole sanallakaan kommentoineet ja kyselleet tarvitsemmeko apua ja ovat liian kiireisiä keskittymään omiin järjestelyihinsä, joihin on reilusti yli puolitoista vuotta aikaa. Lähinnä jokaiseen hääaiheiseen keskusteluun liittyy aina negatiivistista arvostelua, ei tukea ja mielipiteitä, joita voisimme yhdessä punnita. Siksi olenkin nyt häiden partaalla lopettanut puhumisen häistä kokonaan, jos joku kysyy jotain, vastaan enää, kaikki sujuu hyvin. Lisäksi olen päättänyt tehdä kaikki askartelut itse, koska apua en saa, ja jos saisin, joutuisin jälleen kritiikin kohteeksi. Kaiken kukkuraksi, oma kaasoni, rakas sisareni, joka on hoitanut hommansa kyllä hyvin, ei usko avioliittoon ja keskustelut häistä ja avioliiton onnesta kääntyvät aina siihen, miten p*ska instituutio avioliitto on hänen mielestään.

    Jos olisin tiennyt kaiken tämän etukäteen, olisin halunnut pienet ja intiimit häät lähimpien ystävien ja sukulaisten seurassa, enkä näitä massiivisia unelmahäitä. Surullista kyllä, ajattelen, että onneksi kaikki tämä on kahden kuukauden päästä ohi.

    Anteeksi pitkä avautuminen. Lisää avautumista voi lukea mun omasta hääblogistani, jonka tuorein postaus käsittelee juurikin tätä aihetta.

    http://gettingmarried2012.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauhistus. Täältä lähtee nyt isot sympatiat sinne suuntaan. Tällainen on niin väärin. Ihmiset eivät tosiaan tajua, että häät ovat ainutlaatuinen juhla hääparille ja olisi todella kunnioittavaa olla pilaamatta niiden suunnittelua parilta. Asioita ei pitäisi ottaa niin vakavasti, että niiden takia voi laukoa mitä tahansa kommentteja parille. :/

      Poista
    2. Vai kauhea, täältä kaikki sympatiat myös sinne! Tekisi mieli tulla rutistamaan ja auttamaan sua edes niissä askarteluissa! Tuollaisesta tulee niin paha mieli, eikä voi olla ajattelematta, että ei hitto, tällaisille kiittämättömille p*askiaisilleko tässä järjestetään juhlia ja syydetään monta tonnia rahaa menemään! Varmasti on monesti käynyt mielessä vain perua juhlat ja karata ulkomaille. Voimia!

      Poista
  11. Pakko vielä kommentoida tähän, vaikka kyselypalkkiin jo vastasinkin! Minä olin aivan ihmeissäni, kun onneni kukkuloilla viime vuonna suunnittelin häitäni ja yllättäen kaksi kaasoani (yep!) riitaantuivat verisesti keskenään. Tilanne oli itselleni äärimmäisen hankala; olinhan väistämättä siinä kahden tulen välissä, kahden ystäväni välissä. Tilanne meni jossain vaiheessa siihen, että kumpikin kaasoista vuorotellen ilmoitti, että voi sanoutua irti kaason pestistään, jos tilanne sillä paransi/ei enää pahentuisi entisestään. Kiva. Tänäkään päivänä ystäväni eivät ole keskenään sopineet välejään. Ja vaikka hermot ja järki meinasi lähteä häiden loppusuunnittelujen kynnyksellä näiden kahden nahinoiden vuoksi, olen äärimmäisen iloinen siitä, että hääpäivänä he käyttäytyivät molemmat, niin kuin hyvän kaason kuuluu käyttäytyäkin eivätkä näyttäneet ulkopuolisille riitaansa. Että sinänsä loppu hyvin kaikki hyvin, mutta olihan se jumaliste stressaavaa aikaa kaiken muun hääkiireen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala. Toivottavasti tämä riita ei kuitenkaan sinun ja puolisosi hääpäivän juhlintaan kovasti vaikuttanut. Aika ala-arvoista käytöstä, vaikka hääpäivänä eivät huonot välit näkyneetkään. :/

      Poista
  12. Meillä on sukulaiset ja kaveripiiri suhtautunut hyvin, siis he keille on kerrottu. Tietysti omalta puolelta sukua jokainen naimisiin mennyt on jo eronnut kerran jos toisenkin joka aiheuttaa jokaisen suusta jollain tasolla "varoittavaa" ilmaisua ja ajoittain tuntuu että heidän ajattelevan ettei nyt yksiin häihin kannata niin panostaa kun eihän sitä koskaan tiedä...
    Ei tiedä ei, mutta eikai kukaan mene naimisiinkaan miettien sitä päivää jona ehkä mahdollisesti voi vaikka erota ? :o

    Olen ajattelematta sulkenut yhden läheisimmistä ystävistä kokonaan pois ns. häähumusta. En siis ole hänelle asiasta milläänlailla maininnut ja olen koko ajan ajatellut että saahan hän tietää sitten kun kutsu kopsahtaa postiluukusta. Ja tämäkin vain sen takia kun tiedän ettei hän ja mieheni tule toimeen keskenään ja ehkä pelkään häneltä soraääniä häitä kohtaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristan tavoin meilläkin on sukulaisten puolelta arvostelu koskenut lähinnä hääjärjestelyjämme, eikä tietääkseni suhdettamme, sen kestävyyttä jne.

      Kaverit ovat olleet aivan innoissaan, koska nämä ovat ensimmäiset kaverihäät porukassamme.

      Joudun valitettavasti jättää kutsumatta yhden soraäänikaverin, joka a) ei voinut ymmärtää seurusteluamme ja alkuaikojen onnellisuuttamme b) luultavasti inhoaa häitämme ja koko avioliittoa instituutiona. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että hän oli katkera sinkkukaveri, joka oli kateellinen. Minusta on vain niin ihmeellistä, että joku voisi olla kateellinen siitä, jos ystävä on löytänyt itselleen seurustelukumppanin ja myös se, että pitää vielä näyttää kateellisuutensa niin selvästi! Nyt tämä kaveri on ollut minulle niin mielinkielin, kun hänkin on lopulta löytänyt itselleen miehen. Mutta minäpä näpäytän ja jätän hänet kutsumatta.

      Poista
    2. ristae: Kyllä kuulostaa taas ihmeelliseltä. Tottahan jokainen tietää, etteivät kaikki avioliitot kestä, mutta ei se tarkoita sitä, että jokaiseen solmittavaan liittoon pitäisi suhtautua jo valmiiksi negatiivisesti.

      Olet kyllä varmaan tehnyt ihan viisaasti tuon yhden ystäväsi kanssa. Parempi pitää pahanilmanlinnut poissa.

      Anonyymi: Aika ronski, mutta myös varmaan oikea ratkaisu tuon kaverisi kohdalla. Meilläkin jää vieraslistan ulkopuolelle ihmisiä, jotka eivät ole voineet hyväksyä minua mieheni elämässä. Eipä tarvitse meidän onnea sitten myöskään tulla juhlimaan.

      Poista
  13. Ymmärrän kyllä täysin mistä ilmiöstä on kysymys, vaikka itselle häät eivät ole ajankohtainen asia. Musta tuntuu välillä, että ihmiset ovat kateellisia ihan mistä vaan onnesta toisen elämässä; ihan vaan siitäkin, jos menee noin yleensä ottaen kaikilla elämänalueilla hyvin. Joidenkin on sitten niin vaikeaa kommentoida tai myötäelää mitään toisten onnea. Se tuntuu pahalta, mutta olen koittanut ajatella, että näin ne tosiystävät löytyvät. Jos totta puhutaan, näiden kommenttien jälkeen vähän hirvittää lähteä koko touhuun itse koskaan... Tsemppiä teille kaikille ja sulle erityisesti Sari! :)

    VastaaPoista