Eläin meissä - Eli miten rakastutaan?

Meillä nykyihmisillä on etuoikeus valita mihin suuntaan haluamme elämässä lähteä ja millaisia valintoja teemme esimerkiksi kumppanin tai lisääntymisen suhteen. Siitä huolimatta meitä perustavanlaatuisella tavalla eteenpäin ajava vietti on usein kumppanin löytäminen. Toisille se merkitsee elämänkumppania, toisille yhden yön kaveria, mutta tarve halun pohjalla on sama ja sen määrittelevät omat ominaisuutemme.




Mihin sinä rakastuit puolisossasi? Onko vastauksesi kokonaisvaltaisesti olemus vai kenties suosittuna valintana silmät? Vai vastaatko rehellisesti, että ulkoiset avut veivät jalat alta ensimmäiseksi? Evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala tarjoaa tähän kysymykseen vähän syvällisemmän vastauksen Turun ylioppilaslehdessä artikkelissa Pariutumisen biologiaa. Hänen mukaansa seksuaalinen vetovoima syntyy genetiikan ja hormonien tasolla. Yksi merkittävimmistä parinvalintaan vaikuttavista asioista on tuoksu ja sitä kautta feromonit. Kuinka moni esimerkiksi myöntää pukeutuvansa mieluusti rakkaansa paitaan ihan vain tuoksun vuoksi?

Jännää sanon minä! Olen myös lukenut ja kuullut kaikenlaisista testeistä, joita ihmisille on suoritettu vetovoimaa ja feromoneja tutkittaessa. Yhdessä testissä naisten annettiin haistella miehiä ja heidän luontaista tuoksuaan miehiä näkemättä sekä kertoa sitten kuka heistä tuoksuo miellyttävimmälle. Lopputuloksena kaikkein mieleisimmät tuoksut olivat peräisin miehistä, joiden perimä oli naisen omasta eniten poikkeava. Eläimiähän me vain siis ollaan.

Rakkaudesta voi lukea myöskin Tylkkärin artikkelista Kuka keksi rakkauden. Nämä artikkelit tulivat Tylkkärissä vastaan osittain siitä syystä, että seuraavassa numerossa minut löytää sivuilta juttelemassa häistä ja hääbloggaamisesta. Lupaan laitella linkkiä, kun lehti ilmestyy. :)

(Kuinka moni myöntää tämän luettuaan menneensä haistelemaan puolisonsa paitaa?)

11 kommenttia

  1. Voin kyllä rohkeasti myöntää, että silmät ja ulkoiset avut kokonaisuudessaan veivät ensin jalat alta ensisilmäyksellä. Seuraavana päivänä tosin tajusin, että olen törmännyt myös luonteensa puolesta sellaiseen kultakimpaleeseen, että tästä on pidettävä kiinni <3 (Ja kyllä, kävin tuoksuttelemassa paitaa.. Tosin olen flunssassa, joten en ihan hirveästi tukkoisen nenän takia saanut feromoneja imettyä ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sille mitään voi, kun näkee miehen, joka on ihan täysi kymppi. ;)

      Poista
  2. Kokonaisuus oli niin järkyttävän hyvä ulkoisia avuja myöten että rakastuin heti!! Meidän rakkaus joutui kuitenkin monen syyn takia odottelemaan vuosia ennenkuin pääsimme takertumaan lopullisesti toisiimme. aaahhh.. Oon nuuhkinut joka päivä tälläkin viikolla rakkaani paitaa kun hän on työmatkalla! nuuh! Kyllä se oman uroksen tuoksu on ihana<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla tällaisia "rakkaus voitti" -tarinoita. Mäkin tunnustaudun paidannuuhkijaksi. ;)

      Poista
  3. Meidän juttumme alkoi netissä ja voin myöntää olleeni ihastunut mieheen jo ennen näkemistä. Ensimmäiset kuvanvaihdot ja... voi ei. Ulkoiset avut eivät olleetkaan ihan sitä luokkaa mitä olin toivonut (miehellä oli tuolloin paha akne ja hän oli lisäksi tou-del-la laiha).

    Jatkoimme kuitenkin netissä kirjoittelua ja lopulta tapasimme myös livenä. En sitten tiedä oliko ne feromonit vai mitkä jotka minuun iskivät, mutta aloimme seurustella ja päivääkään en ole näiden kuuden vuoden aikana katunut.

    Monilta kavereilta sain tuolloin kummastuneita kommentteja siitä, miksi seurustelen "ruman" miehen kanssa, kun saisin paljon "paremmankin". Tuolloin jutut satuttivat, sillä eihän sitä tunteilleen mitään voinut. Onneksi luotin sydämeeni, sillä sain ihanan, rakastavan, luotettavan ja rehellisen miehen, jonka kanssa on turvallista olla missä vain. :) Nykyään ovat jo kaveritkin sitä mieltä, että olemme täydellinen pari.

    ...Niin ja onhan se mies aikamoisen komeakin tätä nykyä! <3


    Tulipa romaani, sori! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi rakkaus näkee kyllä rosoisenkin pinnan läpi. Ihana tämä tekstisi. :)

      Poista
  4. Me myös tavattiin ensikerran netissä biljardi pelin merkeissä. Todella monen kummallisen sattuman kautta tavattiin ja aloimme seurustelemaan heti seuraavana päivänä. Todella onnellisia ja kutkuttavia aikoja ne olivat. Kumpikaan meistä ei ollut ennen seurustellut ja kaikki asiat oli molemmille yhtä uutta. Oltiin 16 ja 17 ikäisiä :D Yhdessä kasvettiin ja aikuistuttiin. Nyt ollaan naimisissa jo 5 vuotta ja vieläkin tuntuu samallaista kutkutusta vatsassa toisen seurassa. Ja ihaninta siinä kaikessa on se ettei tunne ole yksipuolinen. En voi kuvitellakkaan elämää ilman miestäni. Olen myös miettinyt sellaisia vanhojakin pareja ketkä ovat olleet yhdessä monia vuosikymmeniä, ja luulen että he näkevät toisensa samanlailla kuin alussakin, että toinen on se sama turvallinen ja rakas ihminen.

    Feromonit on kyllä kiinnostava asia. Niitähän on parfymeinäkija olen itsekkin testannut niitä, ja todella toimivat! :D Mies ei jättänyt minua koko päivänä rauhaan ja ihmetteli itsekkin että onko minussa jotain uutta (kampaus tms) :D Innolla olen aina testaillu kaikkia uusia juttuja ja toki tätäkin piti kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Kuulostaa ihanalta! Kaikkea hyvää teidän liittoon, joka tuntuu kyllä muutenkin kukoistavan. :)

      Poista
    2. Hei unohdin noista feromoneista vielä kysyä. Mistä ihmeestä olet parfyymimuodossa saanut ja tuoksuiko se paljaaseen nenään miltään? Tää kuulosti nimittäin tosi hauskalta testiltä. :D Kerroin tästä miehellekin ja se heti ensimmäiseksi epäili, että käytän sellaista jatkuvasti. :D

      Poista
  5. Tapasin suhlaseni netin kautta, ja tapasimme "oikeasti" vasta päälle kuukauden juttelun ja tutustumisen jälkeen kun hän matkusti Hollannista Suomeen tapaamaan minua. Meillä tosin oli jo selvää noin kahden viikon chattailun jälkeen, että tästä voisi syntyä jotain vakavampaakin, sen verran hyvin tultiin juttuun, todellisia sielunkumppaneita... Ja sitten kun tavattiin... no, kemiaakin löytyi sen verran, että mentiin 5 kk seurustelun jälkeen kihloihin, ja toukokuussa tulee täyteen kaksi vuotta yhdessä... Naimisiin olisi tarkoitus mennä tässä parin vuoden sisällä, vaikka mies asuukin edelleen Hollannissa. Kaukosuhde ei ole helppoa, mutta kun kumpikaan ei voisi kuvitella elävänsä ilman toista niin kyllä tätä sietää :)

    Ja tuoksusta vielä... on aika hassua, että sulhaseni hikisen paidan nuuhkiminen saa veden kielelle samalla tavalla kuin ruokakuvien katselu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä tuo veden tuleminen kielelle. En ole itse kokenut moista. Jospa sun miehesi vaan on niin herkku. :D

      Poista