Prinsessaboikotti

Olen ehkä kirjoittanut samaa aihetta sivuten ennenkin, mutta mediatutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen opiskelijana en voi tästä aiheesta liikaa jauhaa. Tällä kertaa annan toiselle bloggaajalle suun vuoron, sillä Jemina kirjoitti blogissaan osuvasti Disneyn prinsessakuvasta sekä siitä miten näiden animaatioiden esittämä heteroseksuaalinen (valta)asetelma toistuu ja vaikuttaa lasten (ja myöhemmin aikuisten) tapaan kokea oma roolinsa tyttönä tai poikana. Kärjistetysti tytöille opetetaan, että heidän arvonsa syntyy heidän sukupuolensa ja seksuaalisuutensa kautta ja pojille taas annetaan fyysisesti voimakkaan ja aktiivisen toimijan rooli.

Tässä kaikessa ei ole mitään uutta, mutta näitä asioita on hyvä kelailla silloin tällöin, kuten nyt joululahjojen hankinnan aikaan. Ja se joka väittää, etteivät prinsessaleffat ole vaikuttaneet heihin millään lailla, valehtelee niin, että korvat heiluu.  Kyse ei ole mistään yhden elokuvan aiheuttamasta dramaattisesta käännekohdasta minäkuvassa, vaan hitaasti yhdessä muun sosialisaation kanssa tapahtuvasta tavasta oppia ymmärtämään itseään ja ympäristöään tietyllä tavalla. Aikuisiällä tätä rakennetta vahvistetaan romanttisten komedioiden ja (minullekin niin rakkaiden) austenilaisten tarinoiden avulla.


Source: facebook.com via Sari on Pinterest


Kehottaisin siis katsomaan elokuvia uudella vähän kriittisemmällä tavalla. Kyllä Disneyn klassikoistakin voi nauttia, kunhan ymmärtää millaista kuvastoa ne tuottavat ja muistaa tarjota lapsille monipuolisia kuvia naiseudesta ja mieheydestä. Vanha kunnon Peppi Pitkätossu on aika loistava esimerkki aivan päinvastaisesta naiskuvasta.

Kurkatkaa Jeminan kirjoitus ja sen sisältämät linkit ja kuvat. Ihan vain varmuuden vuoksi, ettei käy kuten Kuningatar Melissalle.  ;)

2 kommenttia:

  1. No tossa voi mennä toiseenkin ääripäähän - Ruotsissa on päiväkoti jossa ei saa sanoa tyttö tai poika, pitää puhua lapsesta. Hoh...

    Meillä pojat on niiiiin poikia, pyssyt, mäiskinnät ja räiskinnät on in - meillä on nukkeja, nalleja ja keittiölelujakin paljon ja välillä leikkivät niilläkin kyllä.

    Mä rakastan Disney satuja ja oon ite niiiiiiin tyttö. ;)

    VastaaPoista
  2. Asiaa opiskelleena voisin mennä tässä vaikka kuinka syvälle, mutta totean nyt vain, että jokaisen tytön ja pojan pitäisi saada päättää millainen tyttö tai poika on. Me aikuiset ja meidän kulttuurimme vain tuppaavat päättämään sen lapsen puolesta sillä hetkellä, kun hän syntyy. On ihan ok olla naisellinen nainen tai miehekäs äijä, kunhan on ok myös olla mitä tahansa muuta. Tykkään minäkin romanttisista leffoista ja vaaleanpunaisesta, mutta sen perusteella ei voi olettaa, etten ymmärrä tietokoneiden päälle tai kiinnostu autourheilusta. Tämä on juuri se ongelma.

    Tyttö/poika -jaottelussa on myös se probleema, että se tuottaa sukupuolesta nimenomaan dikotomisen kaksijakoisen kokonaisuuden, jota Disneyn kaltaiset sukupuolikuvaatuottavat koneistot pönkittävät. Sukupuolia ei kuitenkaan ole vain kahta, vaan useampia. Tässä mielessä sukupuoli on vain rakenne, eikä siis biologisdeterministinen totuus.

    Tuossa kyseisessä ruotsalaisessa päiväkodissa myös lapsia opetetaan tasa-arvoon pienestä pitäen. Saduissa kahdella krokotiili-isällä voi olla adoptoitu lapsi. Loistavaa minusta.

    VastaaPoista