Haaste

Nyt taitaa olla oma vuoro vastata Aurinkoprinsessan aloittamaan haasteeseen ja kertoa millaisen miehen kanssa teini-ikäisenä kuvittelin meneväni naimisiin ja millainen komistus alttarilla todella odottaa. 


Teini-iässä...

...ajatukseni miesten suhteen olivat aika pessimistiset. Onko sellaista edes kuin "unelmien mies"? Unelmien mies olisi jo tuolloin ollut sellainen, joka ymmärtää ja arvostaa minua juuri tällaisena, heittää hyvää läppää ja on sosiaalinen. Rauhallinen luonne, eläinrakkaus ja luotettavuus olivat toivelistalla. 

Ulkomaalaisuus ja tumma ulkonäkö viehättivät myös, mutta sinisiä silmiä ei kuitenkaan saanut olla. En myöskään ole oikein pitkien ja hoikkien miesten ihailija. Olen itse lyhyt ja pidän leveistä hartioista, joten tietynlainen nallekarhumaisuus on ihan jees. Toisaalta esimerkiksi Robbie Williams oli yhteen aikaan kuolauksen kohde, vaikka muusikoista en ole koskaan oikein pitänyt. En jaksa sitä, miten kitaristien täytyy koko ajan rämpytellä jotain.  

Omat mielikuvani olivat melko sumeat, mutta kavereillani sen sijaan oli kuitenkin hyvin selkeä mielikuva oikeasta aviomieskandidaatista ja heidän mukaansa minulle olisi sopinut vihreitä arvoja kannattava rastapäinen lökäpöksysivari, joka tykkää iduista ja on minua vähintään kolme vuotta vanhempi. Akateeminen suuntautuneisuus olisi plussaa. 





Tänään...

...jaan elämäni pari vuotta nuoremman sinisilmäisen reipasotteisen duunarin kanssa, jolla on unelmieni leveät hartiat. Rastoja ei tällä miehellä ole, vaan lyhyt tumma tukka. Pituuttakin on juuri passelisti, että pikkuisen varvistaen yltää kapsahtamaan kaulaan. Kesällä sulho ruskettuu niin, että kutsun häntä latinoksi. Itse näytän aksolotlilta hänen rinnallaan. En tosiaan tiedä, mihin rusketuspurkkiin pitäisi itsensä tunkea, että hääkuvissa näytettäisiin vähänkään sopusuhtaisen värisiltä. :D 

Herra S soittaa kitaraa ja on ainoa ihminen, jonka kitaransoittoa jaksan tosiaan kuunnella. Yhteiset jamit ovatkin olleet hauskoja; mies soittaa ja minä hoilaan. Aidosti avoimena ja ennakkoluulottomana ihmisenä hänellä on ollut loistava asenne omaa arvomaailmaani kohtaan. Feminismi ja kasvisruoka ovat tälle miehelle siis tosi jees. Toisinaan olen jopa kateellinen hänen anteeksiantavasta ja positiivisesta luonteestaan. Miten joku voi olla noin täyttä kultaa? Olenkin yrittänyt ottaa oppia hänen elämänasenteestaan ja lopputuloksena herra S on opettanut taitoja minulle niin renkaidenvaihdossa, kammoamassani laskettelussa kuin kaivinkoneen ajamisessa. Minä puolestani olen saanut hänet innostumaan ratsastuksesta ja olemmekin jo pitkään haaveilleet yhteisestä hevosesta. Eläimet tuntuvatkin rakastavan herra S:ää yhtä paljon kuin tämä niitä. Ja eläimethän ovat tunnetusti aika hyviä ihmisluonteen arvioinnissa. 


Olen muutaman kerran joutunut myös vastaamaan kysymykseen erilaisista koulutustaustoistamme. En tosin itse ymmärrä miksi. Molemmat tekevät sitä mistä tykkäävät ja luokka-ajattelu on mielestäni tässä kohtaa vähän vanhentunut. Minut on kasvatettu sen mukaan, että rahaa ja papereita enemmän merkitsee persoona. Varakkuudella ja tutkinnoilla ei myöskään ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. 

Vanhan sanonnan mukaan vastakohdat viehättävät toisiaan ja näin se taitaa mennä. Minä olen varovainen ja aina järki päässä, mies spontaani. Minä olen toisinaan aika kipakka, mies taas lähes loputtoman kärsivällinen ja jopa liian kiltti. Minä huolestun aika helposti, kun mies uskoo aina asioiden järjestyvän. Hänen seurassaan olen oppinut ottamaan vähän rennommin. 

Herra S tuntuu itsekin olevan täynnä vastakohtia. Hän saattaa samaan aikaan olla ronski ja suloinen, vakava ja romanttinen, ennakoitava ja yllätyksellinen. Sosiaalisena, puheliaana ja hauskana ihmisenä herra S:n kanssa on helppo pitää hauskaa. Hän on todella minun paras ystäväni, joka pitää jalkani maassa ja nostaa pääni pilviin. Teiniunelmat eivät ole mitään tähän verrattuna.


Tämän postauksen myötä haastan kanssamorsiamet kertomaan omista teinihaaveistaan  ja tulevista aviomiehistään!


5 kommenttia:

  1. Käsitin, että olet siis korkeammin koulutettu kuin miehesi. :) Meillä on sama tilanne, ja kouluista huolimatta kysyn aina mieheltä miten ne asiat nyt OIKEASTI menee. :D Hän kun tietää kaiken. Itselläni on vielä suuret suunnitelmat opintojen suhteen, kun taas miestä ei niin paljoa kiinnosta. Hyvin meillä silti menee, ja mies vitsailee, että kun minusta tulee rikas businesswoman niin hän jää kotiin koti-isäksi ja elätiksi. XD Eli eipä se koulutus tosiaan mitään merkkaa, jos vaan toimeen tulee. ;) Tosin harvemmin kukaan enää tässä vaiheessa koulutuksista mitään kyseleekään.

    VastaaPoista
  2. Juu, mun pitäisi valmistua pian maisteriksi, mies on nostokonealalla. Käytännössä miehellä on takanaan kaksi tutkintoa ja jo vuosi omalla alalla työelämässä.

    Mä arvostan myös käytännön osaamista ja maalaisjärkeä. Ei ilman niitä oikein elämässä pärjää. :)

    VastaaPoista
  3. yäh.tuli heti mieleen tuosta koulutustaustoistanne (ja suvin kommentista) (tuleva) anoppini, josta oikeasti pidän, mutta joka saa mut liian usein tuntemaan itteni 'school-drop-out-luuseriksi',koska sulho on insinööri ja hänen isosiskonsa (joka on mua 'vain' vuotta vanhempi) on DI. Ite en tosiaan oo jaksanu koulussa istua kun pakollisen peruskoulun, mut pidän itteäni ihan perusfiksuna. Tosi ärsyttävää, että jotkut ajattelee koulutuksen määrittelevän sen kuinka fiksu toinen on. Pöh. Meni ihan OTksi. Anteeksi.

    Hienosti muuten kirjoitettu :) täytyy varmaan itsekkin vastata tähän haasteeseen kun jaksan:)

    VastaaPoista
  4. ^Toivon mukaan minä en siis muistuttanut kommentillani anoppiasi? :D

    Ainakaan tarkoituksenani ei ollut dissata kenenkään koulutusta, jos sellaisen käsityksen viestistäni sai. :)

    VastaaPoista
  5. :D et Suvi, sä et muistuttanut häntä vain pelkästään hänestä :) Enkä mitenkään ottanut itseeni kommenttiasi :) no worries.

    VastaaPoista